Supreme Court allows partial legal costs recovery for employer in labor dispute where plaintiff partially won on merits.

Kysymys oikeudenkäyntikulujen korvattavasta määrästä.

OK 21 luku 8 § 1

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Espoon käräjäoikeudessa

A kertoi Enomron Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa toimineensa yhtiön Luontaislääketieteen Instituutti Kaironissa opettajana. Yhtiö ei ollut suorittanut A:lle loma- ja sunnuntaityön korvausta vuosilta 1992 ja 1993 eikä korvausta eräästä käännöstyöstä ja materiaalikuluista. Yhtiö oli 13.4.1993 keskeyttänyt koulutuksen ja kanteessa kerrotuilla toimenpiteillään tosiasiallisesti päättänyt työsuhteen. Työsopimuksen irtisanomiselle ei ollut ollut laillista perustetta. Vastatoimenpiteenä A oli kesäkuussa 1993 itse irtisanoutunut. A vaati yhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle 1) lomakorvausta 12 105, 2) korvausta sunnuntaityöstä 19 600, 3) käännöstyöstä 2 000 ja 4) kurssimateriaalista 30 000 markkaa sekä lisäksi 5) irtisanomisajan palkkana 6 500, 6) lomakorvauksena irtisanomisajalta 715 ja 7) korvauksena tai vahingonkorvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 39 000 sekä 8) odotusajan palkkana 906 markkaa.

Vastaus

Yhtiö kiisti kanteen kohtien 2 ja 4 - 8) osalta perusteeltaan, kohdan 1) osalta osittain perusteeltaan, osittain määrältään ja kohdan 3) osalta määrältään. A:lla oli lomakorvausvaatimuksen ja käännöstyön osalta tosin yhteensä 3 249 markan suuruinen saatava, mutta yhtiöllä oli A:n irtisanoutuessa 7 600 markan vastasaatava, joten suoritukset eivät olleet työsuhteen päättyessä myöskään viivästyneet.

Vastakanne

Yhtiö vaati, että A velvoitetaan suorittamaan sille edellä kerrottu kahteen kertaan maksettu luentopalkkio 7 600 markkaa.

A myönsi kanteen perusteeltaan, mutta kiisti vaatimuksen, koska yhtiö oli jo kuitannut summan muista palkoista.

Oikeudenkäyntikulut

A vaati, että yhtiö velvoitetaan korvaamaan Espoon kaupungille palkkiona yleisen oikeusavustajan toimenpiteistä 16 500 markkaa.

Yhtiö vaati, että A velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 110 727 markalla.

A kiisti yhtiön oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen perusteiltaan ja määrältään tarpeettomilta osin.

Käräjäoikeuden tuomio 29.5.1995

Käräjäoikeus lausui A:n kanteen kohdan 1) osalta, ettei yhtiö ollut näyttänyt toteen väitettään palkan alentamisesta ja toisaalta, että käännöstyötä ei ollut suoritettu työsuhteessa, ja kohdan 3) osalta, että korvauksen määrästä ei ollut sovittu. A oli oikeutettu saamaan 1) lomakorvausta 5 820 ja 3) palkkiota käännöstyön arvioidun työmäärän perusteella 1 000 markkaa. Muilta osin ja kun yhtiöllä oli kanteessaan kerrottu vastasaatava käräjäoikeus hylkäsi A:n kanteen näyttämättömänä ja velvoitti A:n maksamaan yhtiölle, sen suorittamat erät ja A:n edellä mainittu saatava ja maksettava summa huomioon ottaen 2 308 markkaa. Lisäksi käräjäoikeus velvoitti A:n suorittamaan yhtiölle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 110 727 markkaa.

Helsingin hovioikeuden tuomio 4.6.1996

A valitti hovioikeuteen ja toisti käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimukset, kanteen kohdan 1) osalta kuitenkin vain 11 907 markan määräisenä, sekä vaati, että yhtiön kanne hylätään ja yhtiö velvoitetaan korvaamaan hänellä asiassa olleet oikeudenkäyntikulut ja suorittamaan Espoon kaupungille A:ta hovioikeudessa avustaneen yleisen oikeusavustajan palkkio.

Yhtiö vastasi valitukseen ja vaati vastauskulujensa korvaamista.

Hovioikeus lausui, että A oli oikeutettu edellä kerrotun lisäksi 376,53 markan määräiseen lomakorvaukseen. Hovioikeus totesi, ettei A ollut vaatinut suoritusta kurssipalkkioista.

Koska yhtiö oli voittanut asian, sillä oli oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n mukaan oikeus saada täysi korvaus käräjäoikeudessa olleista oikeudenkäyntikuluistaan edellyttäen, että kukin kustannuserä oli ollut kohtuuden mukaan aiheellinen sen oikeuksien valvomiseksi. Korvausta tuli suorittaa myös oikeudenkäynnistä yhtiölle aiheutuneesta työstä ja ajanhukasta.

A oli kanteessaan esittänyt kahdeksan eri vaatimusta. A:n asiamies ei ollut ennen oikeudenkäyntiä kuin muutaman kerran puhelimitse neuvotellut yhtiön asiamiehen kanssa riidanalaisista seikoista eikä täten pyrkinyt supistamaan riitaa. Koska kanteeseen vastaaminen oli vaatinut paljon työtä sekä asiamieheltä että yhtiöltä eikä A ollut osoittanut, että jokin laskussa mainittu toimenpide oli ollut kohtuuton tai että 800 markan tuntilaskutusperuste oli ollut kohtuuton, A oli velvollinen korvaamaan täysimääräisesti yhtiöllä käräjäoikeudessa olleet oikeudenkäyntikulut.

Yhtiö oli vastannut A:n 16 sivuiseen valituskirjelmään 23 sivuisella vastineella. A:n valitukseen oli ollut syytä vastata perusteellisesti. Kun A oli voittanut asian hovioikeudessa vain vähämerkitykselliseltä osalta, hän oli velvollinen korvaamaan yhtiön vastauskulut.

Hovioikeus alensi A:n yhtiölle maksettavan määrän 1 931,47 markkaan ja velvoitti A:n maksamaan yhtiölle korvaukseksi vastauskuluista kohtuullisiksi arvioidut 10 000 markkaa.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevalta osalta. Valituksessaan A vaati, että kumpikin asianosainen velvoitetaan itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa tai että hänen maksettavakseen tuomittujen oikeudenkäyntikulujen korvausten määrää ainakin kohtuullistetaan.

Yhtiö vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 11.12.1997

Perustelut

Oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa

Korvausvelvollisuus

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan.

Jutussa on ollut käsiteltävänä A:n kanne ja Enomron Oy:n vastakanne. A:n kanteen johdosta on todettu hänellä olevan kahdeksasta vaatimuskohdasta kahden osalta yhtiöltä saatavaa, kuitenkin kummankin kohdan osalta vaadittua vähemmän. Kun yhtiön kanne on hyväksytty kokonaisuudessaan, A on tuomittu suoritusvelvolliseksi yhtiöön nähden.

Esitetyistä vaatimuksista osa on siis ratkaistu A:n ja osa Enomron Oy:n hyväksi. Kun sillä, minkä Enomron Oy on hävinnyt, on kuitenkin vain vähäinen merkitys asiassa, sen tulee oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n mukaan saada täysi korvaus kuluistaan.

Kulujen määrä

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäyntikulujen korvauksen tulee täysimääräisesti vastata oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen ja avustajan palkkiosta aiheutuneita kustannuksia, mikäli ne kohtuuden mukaan ovat olleet aiheellisia asianosaisen oikeuden valvomiseksi. Korvausta tulee suorittaa myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja ajanhukasta.

Saman luvun 14 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista vaativan on ilmoitettava, mistä kustannukset koostuvat. Mainitun luvun 15 §:n mukaan, jos oikeudenkäyntikulujen korvaamista on vaadittu, tuomioistuimen on korvausvelvollisuutta ratkaistessaan otettava viran puolesta huomioon 1 - 10, 12 ja 13 §:n säännökset, jollei asianosaisen vaatimuksesta tai myöntämisestä muuta johdu. Säännösten esitöissä (HE 191/1993 vp, s. 16, 20) on todettu, että täysimääräisten oikeudenkäyntikulujen korvaamisen edellytyksenä on, että nämä kustannukset kohtuuden mukaan ovat olleet aiheellisia asianosaisen oikeuden valvomiseksi. Avustajan ja asiamiehen palkkio on määrättävä huomioon ottaen asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu. Huomiota on kiinnitettävä kysymyksessä olevan etuuden arvoon ja merkitykseen. Asianosaiselle suoritettavalla korvauksella tarkoitetaan nimenomaan oikeudenkäynnistä aiheutunutta välitöntä työtä ja ajanhukkaa. Myös tältä osin tulisi antaa tuomioistuimelle eritelty lasku.

Jutussa on ollut useita vaatimuskohtia, jotka ovat koskeneet työsuhdesaatavia tai työsuhteen päättymisen johdosta vaadittuja korvauksia. Käräjäoikeudessa on toimitettu yksi epävirallinen ja yksi varsinainen suullisen valmistelun istunto, jota on seurannut välitön pääkäsittely. Pääkäsittelyssä on kuultu toisaalta A:ta ja toisaalta yhtiön edustajaa henkilökohtaisesti sekä kolmea A:n nimeämää ja neljää yhtiön nimeämää todistajaa. Jutussa ei ole ollut sellaisia oikeudellisia kysymyksiä, jotka olisivat poikenneet yleensä työsuhderiidoissa esiintyvistä ongelmista, eikä juttu laajuudeltaan, vaatimuskohtien lukumäärästä huolimatta, ole merkittävästi poikennut tämänlaatuisista riidoista.

Ottaen huomioon edellä lausutut periaatteet, jutun vaikeusasteen ja laajuuden sekä asiamiehen yhtiön oikeuden valvomiseksi aiheellisena pidettävän työn määrän Korkein oikeus arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi asiamiehen palkkiosta aiheutuneista kustannuksista arvonlisäveroineen 45 000 markkaa.

Korvattavina kuluina on pidettävä vaadittuja 203 markkaa.

Yhtiölle on aiheutunut A:n kanteen johdosta palkka-, vuosiloma- ja sunnuntaityökirjausten selvittelyssä työtä ja ajanhukkaa. Yhtiöllä ei ilmoittamansa mukaan ollut ollut aihetta pitää A:n palkkakirjauksia missään poikkeuksellisen hyvässä järjestyksessä. Selvittelyn ei tämän vuoksi voida katsoa johtuneen välittömästi oikeudenkäynnistä. Kohtuulliseksi korvaukseksi muusta yhtiölle oikeudenkäynnistä aiheutuneesta ajanhukasta Korkein oikeus erittelyn puuttuessa arvioi 3 000 markkaa.

Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n mukaan velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun.

A voittaa edellä lausutuin tavoin käräjäoikeuskulujen korvaamista koskevan valituksensa. Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta hovioikeuden osalta on määrättävä samalla tavoin kuin hovioikeudenkin olisi pitänyt määrätä, jos se olisi päätynyt samaan lopputulokseen. Ratkaisu merkitsee sitä, että hovioikeudessa esitetyistä vaatimuksista osa on ratkaistu A:n ja osa yhtiön hyväksi. Yhtiö on määrällisesti voittanut pääosan vaatimuksista hovioikeudessa, mutta myöskään A:n voittama osa ei ole merkitykseltään vähäinen. Hovioikeuskulujen määrää on lisännyt käräjäoikeuskulujen korvaamista ja korvauksen määrää koskevien kysymysten käsittely. Sen vuoksi asianosaiset saavat oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin pääsäännön mukaisesti pitää hovioikeuskulunsa vahinkonaan.

Oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa

Koska A on voittanut asian Korkeimmassa oikeudessa, yhtiön on korvattava Espoon kaupungille yleisen oikeusavustajan palkkio A:n muutoksenhakemuksesta täällä. Koko jutun osalta vaadituista 4 700 markasta Korkein oikeus pitää kohtuuden mukaan aiheellisina, oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevasta kysymyksestä aiheutuneina kustannuksina 2 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioita muutetaan. A:n Enomron Oy:lle suoritettava korvaus oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa alennetaan 48 203 markkaan. A vapautetaan korvaamasta yhtiön vastauskuluja hovioikeudessa.

Enomron Oy velvoitetaan maksamaan Espoon kaupungille korvaukseksi yleisen oikeusavustajan toimenpiteistä Korkeimmassa oikeudessa 2 000 markkaa.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Smeds.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Matti Kuusimäki, Uoti ja Riikonen. Esittelijä Terhi Mattila.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann, Tulokas, Hidén ja Kitunen sekä ylimääräinen oikeusneuvos Tepora. Esittelijä Liisa Mansikkamäki.

---

[SV]

Fråga om rättegångskostnadernas ersättningsgilla belopp.

RB 21 kap 8 § 1

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.