Court held that loss of commission income during notice period falls under fixed compensation in Labor Code 38a § 2, not breach of contract damages.

Työntekijä oli ilman työsopimuksen purkamiseen oikeuttavaa perustetta eronnut työstä irtisanomisaikaa noudattamatta ja laiminlyönyt ilmoittaa työn lopettamisesta työnantajalle. Työnantajalle oli aiheutunut provisiotulon menetystä sen vuoksi, ettei työntekijä ollut irtisanomisaikana tehnyt myyntisopimuksia. Työntekijän laiminlyönti ilmoittaa eroamisestaan ei ollut vaikuttanut työnantajan menetykseen, vaan provisiotulon menetys oli johtunut pelkästään työntekijän työpanoksen puuttumisesta. Korvauksen tästä irtisanomisajan noudattamatta jättämisestä aiheutuneesta vahingosta katsottiin sisältyvän työsopimuslain 38 a §:n 2 momentissa tarkoitettuun kertakaikkiseen korvaukseen.

TSL 38 a § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Mikkelin käräjäoikeudessa

Creo Link Oy kertoi A:ta vastaan ajamassaan kanteessa, että A oli 3.8.1993 alkaen toiminut yhtiön palveluksessa toistaiseksi voimassa olleen työsopimuksen nojalla tulosvastuullisena myyntineuvottelijana pääasiallisena tehtävänään myydä eräitä viikkoosakkeita. A oli yllättäen lopettanut työnteon ja poistunut työpaikaltaan 13.4.1994 kesken myyntikauden ilmoittamatta siitä yhtiölle. Asia oli selvinnyt yhtiölle A:n jätettyä avaimensa toimistosihteerin pöydälle 18. - 19.3.1994. Tässä tilanteessa yhtiöllä oli ollut oikeus käsitellä työsuhdetta purkautuneena. Tämän vuoksi Creo Link Oy on vaatinut, että A velvoitetaan työsopimuslain 51 §:n nojalla suorittamaan sille paitsi perusteilla, joista Korkeimmassa oikeudessa ei ole kysymys, myös syntymättä jääneiden kauppojen provisioita vastaavana vahingonkorvauksena kaikkiaan 50 000 markkaa korkoineen.

A kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Vastauksessaan A lausui, että hän oli purkanut työsopimuksen, koska hänen ansiomahdollisuutensa olivat huhtikuun 1994 alussa loppuneet. Menettelystä ei ollut aiheutunut vahinkoa yhtiölle.

Käräjäoikeuden tuomio 7.4.1995

Käräjäoikeus totesi, että A:n työsuhde yhtiöön oli asianosaisten ilmoituksen mukaan päättynyt 13.4.1994 hänen jättäessään yllättäen työnsä. A:lle olisi vastoin hänen väitettään ollut tarjolla työtä yhtiössä. Menettelyllään A oli rikkonut työsopimuksensa laiminlyömällä sen velvoitteet. Kun Creo Link Oy oli yllättäen jäänyt ilman A:n työpanosta, oli tämän tahallisesta menettelystä aiheutunut yhtiölle myös taloudellista vahinkoa. Muun selvityksen puuttuessa ja kun oli todennäköistä, että A olisi irtisanomisaikanaan tehnyt lomaosakkeilla yhtiölle ainakin 20 000 markan tulot tuottavat kaksi kauppaa, käräjäoikeus arvioi vahingon määräksi sanotut 20 000 markkaa.

Näillä perusteilla käräjäoikeus työsopimuslain 51 §:n 3 momentin ja vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:n nojalla velvoitti A:n suorittamaan yhtiölle korvauksena työsopimuksen rikkomisesta aiheutuneesta vahingosta 20 000 markkaa korkoineen.

Asian on ratkaissut laamanni Pekonen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 8.12.1995

Molemmat asianosaiset valittivat hovioikeuteen. A katsoi käräjäoikeudessa lausumansa lisäksi, ettei vahingonkorvausta olisi tullut määrätä työsopimuslain 51 §:n 3 momentin vaan 38 a §:n 2 ja 3 momentin nojalla. Ajalta 3.8.1993 - 13.4.1994 olevan palkkakertymän mukaan laskettuna ja ottaen huomioon, ettei yhtiöllä ollut ollut toimintaa toukokuussa 1994, korvauksen määrä voi siten olla enintään 17 päivän palkkaa vastaavat 5 143,01 markkaa tai korkeintaan kuukausipalkan määrä 9 075,90 markkaa. A vaati, että vahingonkorvauksen määrä ainakin alennettaisiin 5 143,01 markkaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A ilmoitti tyytyvänsä hovioikeuden tuomioon siltä osin kuin oli katsottu, ettei hänellä ollut ollut oikeutta purkaa työsopimusta. A toisti hovioikeudessa esittämänsä vaatimuksen korvauksen alentamisesta.

Creo Link Oy vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 20.2.1997

Perustelut

A on ilman työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitettua syytä purkanut työsopimuksensa eikä hän ole ilmoittanut sopimuksen purkamisesta yhtiölle. A on siten kahdella tavalla laiminlyönyt velvollisuuksiaan työnantajaa kohtaan: hän on eronnut työstä irtisanomisaikaa noudattamatta ja hän on laiminlyönyt ilmoittaa työn lopettamisesta työnantajalle.

Työntekijän velvollisuudesta suorittaa työnantajalle korvausta säädetään työsopimuslain 38 a §:n 2 ja 3 momentissa ja 51 §:n 3 ja 4 momentissa.

Työsopimuslain 38 a §:n 2 momentin mukaan työntekijä on erotessaan työstä irtisanomisaikaa noudattamatta velvollinen maksamaan työnantajalle irtisanomisajan noudattamatta jättämisestä aiheutuvana kertakaikkisena korvauksena irtisanomisajan palkkaa vastaavan määrän. Mikäli irtisanomisajan noudattamatta jättäminen koskee vain osaa irtisanomisajasta, suoritusvelvollisuus koskee saman säännöksen 3 momentin mukaan vastaavaa osaa irtisanomisajan palkasta.

Työsopimuslain 51 §:n 3 momentin mukaan työntekijän, joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö tästä laista tai työsopimuksesta johtuvien velvollisuuksien täyttämisen taikka aiheuttaa tahallisella tai huolimattomalla menettelyllään sopimuksen 43 §:ssä tarkoitetun purkamisen työnantajan toimesta, tulee korvata työnantajalle siten aiheuttamansa vahinko vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan.

Ennen vuotta 1984 työntekijän korvausvelvollisuutta sääteli vain työsopimuslain 51 §. Työsuhdeturvakomitean ehdotuksen (KM 1981:69) ja hallituksen esityksen (HE 205/83) mukaisesti työsopimuslakiin lisättiin 38 a §. Ehdotuksen ja esityksen perustelujen (KM s. 89, HE s. 30) mukaan Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö ja Suomen Työnantajain Keskusliitto olivat ottaneet yleissopimukseensa irtisanomisen ja lomautuksen perusteista erityisen määräyksen irtisanomisajan laiminlyönnin seuraamuksista. Tästä syystä vastaavan säännöstön ottamista työsopimuslakiin pidettiin tarpeellisena.

Työsopimuslain 38 a §:n 2 momentin hyvityksen luontoisen työntekijän tuottamuksesta ja työnantajalle aiheutuvasta vahingosta riippumattoman kertakaikkisen korvauksen on siten tarkoitettu kattavan myös työnantajalle aiheutuvaa vahinkoa. Korvaus kattaa vain vahingon, joka on aiheutunut eroamisesta irtisanomisaikaa noudattamatta.

Yhtiön provisiotulon menetys on aiheutunut siitä, ettei A ole irtisanomisaikana tehnyt myyntisopimuksia. A:n laiminlyönti ilmoittaa eroamisestaan ei ole vaikuttanut yhtiön menetykseen. Tämä pelkästään A:n työpanoksen puuttumisesta johtuva menetys on sellainen irtisanomisajan noudattamatta jättämisestä aiheutunut vahinko, jonka on tarkoitettu sisältyvän 38 a §:n 2 momentin kertakaikkiseen korvaukseen eikä yhtiöllä ole oikeutta saada tästä vahingosta korvausta työsopimuslain 51 §:n nojalla.

Edellä kerrotuilla perusteilla yhtiöllä ei ole oikeutta saada korvausta enempää kuin työsopimuslain 38 a §:n mukainen A:n irtisanomisajan palkan määrä. Sillä seikalla, että toukokuu oli yhtiön lomakuukausi, ei ole vaikutusta irtisanomisaikaan eikä siten merkitystä korvauksen määrään. Yhtiön käräjäoikeudessa esittämän selvityksen mukaan, minkä A on myöntänyt oikeaksi, A:n kuukausiansio on tammikuussa 1994 sovittujen provisiotarkistusten jälkeen keskimäärin 16 363 markkaa.

Tuomiolauselma

A velvoitetaan suorittamaan Creo Link Oy:lle hovioikeuden tuomitseman vahingonkorvauksen asemesta kertakaikkisena korvauksena 16 363 markkaa 16 prosentin korkoineen 9.8.1994 lukien.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Parviainen, Ruotsalainen ja Laakso. Esittelijä Heimo Kiviranta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Taipale, Wirilader, Hidén ja Vuori. Esittelijä Liisa Mansikkamäki.

---

[SV]

En arbetstagare hade utan giltig hävningsgrund uteblivit från arbetet utan att iaktta uppsägningstiden och underlåtit att underrätta arbetsgivaren om att han avgick från arbetet. Till följd av att arbetstagaren inte hade ingått försäljningsavtal under uppsägningstiden hade arbetsgivaren förorsakats bortfall av provisionsintäkter. Arbetstagarens försummelse att meddela om att han avgick från arbetet hade inte påverkat arbetsgivarens förlust utan bortfallet av provisionsintäkter berodde enbart på att arbetstagaren inte utfört sitt arbete. Ersättningen för denna förlust, som uppkommit genom att uppsägningstiden inte iakttagits, ansågs ingå i den engångsersättning som avses i 38 a § 2 mom. lagen om arbetsavtal.

L om arbetsavtal 38 a § 2 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.