Finnish Supreme Court dismissed a bankruptcy estate's claim to recover overpayment from a bank in a prior exchange deal.

Ään.

Velkojan saatava, jota vastaan ei ollut tehty muistutuksia, oli vahvistettu maksettavaksi lainvoimaisessa konkurssituomiossa. Takaisinsaantikanne, jossa vedottiin siihen, että saatava oli käsillä olleen takaisinsaantiperusteen vuoksi osaksi perusteeton, voitiin tutkia konkurssituomion estämättä.

TakSL 23 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Sariisa Oy:n konkurssipesän kanne Helsingin käräjäoikeudessa

Konkurssipesä katsoi, että Kiinteistö Oy Keski-Kyttälän osakkeiden käypä arvo kaupantekohetkellä oli voinut olla korkeintaan 2 000 000 markkaa. Kun Kiinteistö Oy Keski-Kyttälän osakkeiden 4 000 000 markan ylihinnasta vähennettiin pankin ja Sariisa Oy:n vastattavaksi tulleiden yhtiölainaosuuksien erotus ja Sariisa Oy:n luovuttamien osakkeiden tasearvon ylittävä vaihtoarvon osuus, Sariisa Oy:n vaihdossa maksamaksi ylihinnaksi saatiin 3 089 000 markkaa.

Konkurssipesän käsityksen mukaan velkojille oli tulossa jako-osuutta saatavien perimisen jälkeen, minkä vuoksi Sariisa Oy:n aiheeton velkaantuminen pankille aiheutti muiden velkojien jako-osuuksien pienenemisen. Konkurssipesän käsityksen mukaan vahingollisuuden arvioinnissa tuli ottaa huomioon myös etuoikeutetut velkojat.

Konkurssipesä katsoi, että pankilla ja Sariisa Oy:llä oli osakkuuteen rinnastettavan taloudellisen seikan perusteella ollut olennainen etujen yhteys, koska sijoitusyhtiönä toiminut Sariisa Oy oli harjoittanut liiketoimintaa päärahoittajansa Osuuspankki Yhteistuen ohjaamana sijoittamalla pankin sille antamaa rahaa kiinteistökohteisiin pankin ollessa riippuvainen näin saadusta tulosta. Lisäksi pankin ja Sariisa Oy:n välillä oli vallinnut osakkuuteen perustuva intressiyhteys, koska Sariisa Oy:llä oli ollut omistuksessaan 500 000 markan arvosta pankin osuustodistuksia. Pankilla oli siten ollut suuri intressi ja sananvalta Sariisa Oy:n toiminnan suhteen. Pankkia oli sen vuoksi pidettävä takaisinsaantilain 3 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla Sariisa Oy:n läheisenä, mikä johti todistustaakan kääntymiseen pankin tietoisuuden suhteen.

Konkurssipesä kertoi vielä, että Osuuspankki Yhteistuki ja konkurssipesä olivat myyneet Kiinteistö Oy KeskiKyttälän osakkeet, joten niiden palauttaminen ei ollut mahdollista. Kun tilannetta ei muutoinkaan ollut mahdollista palauttaa entiselleen, pankin oli palautettava Sariisa Oy:n maksama ylihinta konkurssipesälle.

Näillä perusteilla konkurssipesä vaati, että edellä mainittu vaihtokauppa määrätään peräytymään siltä osin kuin Sariisa Oy oli siinä maksanut ylihintaa ja SuurHelsingin Osuuspankki velvoitetaan suorittamaan konkurssipesälle 3 089 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 13.3.1992 lukien.

Suur-Helsingin Osuuspankin vastaus

Käräjäoikeuden tuomio 26.10.1994

Käräjäoikeus katsoi asianosaisten lausumien perusteella riidattomaksi, että vaihtokirjassa Sariisa Oy:n Osuuspankki Yhteistuelle suoritettavaksi sovittu 4 330 000 markan määräinen väliraha, joka oli vaihtokirjassa kuitattu vastaanotetuksi, oli tosiasiassa maksettu pankin Sariisa Oy:lle 12.3.1992 myöntämästä 6 000 000 markan luotosta päältäpäin. Sariisa Oy oli siten saanut tästä luotosta, jonka se oli jäänyt pankille velkaa, käyttöönsä vain 1 670 000 markkaa. Luoton vakuudeksi Sariisa Oy oli luovuttanut pankille siltä vaihdossa saamansa 6 000 000 markan arvoisiksi merkityt Kiinteistö Oy Keski-Kyttälän osakkeet, joista vastaaja oli sittemmin pantinhaltijana, kun luotto oli jäänyt maksamatta, saanut 5.11.1993 realisaatiossa 750 000 markan suorituksen.

Takaisinsaantilain 6 §:ää koskevien hallituksen esityksen perustelujen mukaan lahjoina voivat sinänsä tulla peräytettäviksi, paitsi kaikenlaisen omaisuuden varsinaiset vastikkeettomat luovutukset, jollaisesta ei tässä tapauksessa ollut kysymys, myös velallisen velvoitteita lisäävät vastikkeettomat oikeustoimet. Vastikkeettomuusedellytyksen ja mahdollisen vaarattomuuden käsilläoloa harkittaessa oli aihetta tarkastella sitä kokonaisuutta, johon oikeustoimijärjestelyn oli kerrottu liittyvän. Vaihtokauppa oli liittynyt toiseen samana päivänä toisaalta pankin sekä toisaalta Sariisa Oy:n ja sen läheisyritysten välillä tehtyyn vaihtokauppaan. Lausumillaan perusteilla käräjäoikeus katsoi sopimusjärjestely kokonaisuutena huomioon ottaen jääneen näyttämättä, että Kiinteistö Oy Keski-Kyttälän osakkeiden lunastamisesta aiheutunut velkasitoumuksen antaminen ylihintaa vastaavilta osin olisi ollut sellainen lahjaan rinnastettava vastikkeeton oikeustoimi, joka tulisi takaisinsaantilain 6 §:n perusteella peräyttää.

Lausumillaan perusteilla käräjäoikeus katsoi vaihtokauppaan liittyneen 6 000 000 markan luoton, jota ei ollut lainkaan kyetty lyhentämään ja joka oli jäänyt osaksi Sariisa Oy:n pesäluettelon mukaan yli 59 000 000 markan määräisiä velkoja, osaltaan johtaneen Sariisa Oy:n ylivelkaisuuteen. Osuuspankki Yhteistuen oli Sariisa Oy:n päärahoittajana, kun tilinpäätösasiakirjojen 31.10.1991 päättyneeltä tilikaudelta oli täytynyt olla sen käytettävissä, pitänyt maaliskuussa 1992 tietää Sariisa Oy:n kriittisestä tilanteesta ja mieltää se riski, että siinä tilanteessa uudesta velkavastuusta voi osaltaan olla seurauksena ylivelkaisuus.

Velallisen kanssa ylivelkaisuusvaaran käsillä ollessa tehty sopimusjärjestely peräytyi vain, jos oikeustoimi oli ollut sopimaton ja velkojille vahingollinen. Koska vaihtokauppajärjestelyä ei sopimuskokonaisuus huomioon ottaen ollut katsottu velkasitoumuksen antamisenkaan osalta lahjaan rinnastettavaksi vastikkeettomaksi oikeustoimeksi, ei myöskään sopimattomuus tässä muodossa ollut käsillä.

Käräjäoikeus katsoi, ettei esitetty oikeus- ja todistustosiseikasto tukenut kantajan väitettä siitä, että vaihtokauppa ylihinnoitteluineen sekä siihen liittynyt Sariisa Oy:n velkojen lisääminen olisi tapahtunut jotenkin mahdollisen konkurssin, johon asettaminen oli sittemmin tapahtunut vasta noin vuoden kuluttua, vaikutusten kiertämiseksi. Pankilla oli ollut maaliskuussa 1992 hyväksyttäviä perusteita uskoa velallisen taloudellisen tilanteen kohentuvan. Näyttämättä oli jäänyt, että vastaaja olisi ollut vilpillisessä mielessä ja että oikeustoimijärjestely olisi kanteessa väitetyllä tavalla aiheuttanut sopimattomasti muille velkojille vahinkoa. Tähän nähden jäi merkityksettömäksi sen riitaisen seikan selvittäminen, oliko konkurssipesästä tulossa velkojille jako-osuuksia.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 25.6.1996

Konkurssipesä valitti hovioikeuteen toistaen kanteensa. Hovioikeus totesi Suur-Helsingin Osuuspankin tunnustaneen, että sen vaihdossa luovuttamien Kiinteistö Oy Keski-Kyttälän osakkeiden osalta vaihtokirjaan oli sisällytetty ylihintaa 3 089 000 markkaa. Sariisa Oy:n konkurssipesä oli käräjäoikeudessa tunnustanut sen pankin ilmoittaman seikan, että rahaa ei ollut vaihdon yhteydessä liikuteltu. Väliraha oli siten todellisuudessa vähennetty 12.3.1992 päivätyn erillisen, mutta kysymyksessä olevaan vaihtoon kytkeytyvän velkakirjan, jolla osuuspankki oli myöntänyt Sariisa Oy:lle 6 000 000 markan luoton, nojalla Sariisa Oy:lle maksettavasta määrästä. Vaihdon ja luotonannon muodostaman kokonaisjärjestelyn johdosta Sariisa Oy oli siis vastikkeettomasti velkaantunut pankille vaihtokirjan mukaiseen Sariisa Oy:n osuuspankille maksettavaksi sovittuun välirahaan sisältyneen ylihinnan verran.

Nyt kysymyksessä olevaa 13.3.1992 tehtyä vaihtoa ja samojen osapuolten välillä 12.3.1992 tapahtunutta luotottamista ei vaihto-oikeustoimen vahingollisuutta velkojia kohtaan arvioitaessa voitu erottaa erikseen tarkasteltaviksi, vaan niitä oli arvioitava yhtenä kokonaisuutena, koska luotto oli otettu vaihtosopimusta varten eikä ollut väitettykään Sariisa Oy:llä ennen 12.3.1992 olleiden varojen vähentyneen vaihdon johdosta. Koska järjestely oli pankin luovuttamien osakkeiden yliarvostukseen perustuvan ylihinnan osalta aiheuttanut Sariisa Oy:n pesäluettelosta ilmenevien etuoikeutta vailla olevien velkojen kokonaismäärän vastikkeettoman lisääntymisen, järjestelyn vahingollisuus ilmeni etuoikeutta vailla olevien velkojen jako-osuuden pienenemisenä.

Siltä osin kuin kanne oli perustunut takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 5 §:ään hovioikeus katsoi, huolimatta siitä, että vaihtosopimus oli katsottu lain 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla lahjanluontoiseksi ja huomioon ottaen käräjäoikeuden tuomion perusteluissa tältä osin lausutun lisäksi erityisesti sen, että pankki ei ollut saanut vaihdosta ja luototuksesta muodostuvasta kokonaisjärjestelystä välitöntä etua, vaan päinvastoin Sariisa Oy:n vastuut pankille olivat vaihdosta ja velanotosta johtuen lisääntyneet, ettei sopimusjärjestelyn ollut näytetty lain 5 §:ssä tarkoitetuin tavoin sopimattomasti aiheuttaneen muille velkojille vahinkoa.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja julisti vaihdon peräytyneeksi siltä osin kuin Sariisa Oy oli maksanut ylihintaa saamistaan huoneistoista eli 3 089 000 markan arvosta sekä velvoitti Suur-Helsingin Osuuspankin suorittamaan Sariisa Oy:n konkurssipesälle vaaditut 3 089 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 13.3.1992 lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Suur-Helsingin Osuuspankille myönnettiin valituslupa. Valituksessaan Suur-Helsingin Osuuspankki vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja että kanne hylätään. Toissijaisesti pankki vaati, että se vapautetaan sille tuomitusta maksuvelvollisuudesta ja peräytettäväksi määrätään 12.3.1992 allekirjoitettuun velkakirjaan perustuva pankin saamisoikeus sen osakkeiden vaihdossa saaman ylihinnan eli 3 089 000 markan osalta.

Sariisa Oy:n konkurssipesä vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 11.11.1997

Perustelut

Pankki on Sariisa Oy:n konkurssissa valvonut 12.3.1992 solmittuun luottosopimukseen perustuvan saatavansa. Valvontaa ei ole riitautettu ja 18.11.1993 annetussa konkurssituomiossa pankin saatava on korkoineen määrätty maksettavaksi pesän varoista. Konkurssituomio on tullut lainvoimaiseksi. Asiassa on siten kysymys myös siitä, voidaanko takaisinsaantikanne tutkia ja takaisinsaantiedellytysten täyttyessä luottosopimus peräyttää ylihinnan osalta konkurssituomiosta huolimatta.

Sariisa Oy:n ja Osuuspankki Yhteistuen 13.3.1992 tekemän vaihtosopimuksen mukaan yhtiön pankille maksettavaan välirahaan on sisältynyt ylihintaa 3 089 000 markkaa. Väliraha on kokonaan rahoitettu Osuuspankki Yhteistuen yhtiölle 12.3.1992 myöntämästä 6 000 000 markan luotosta. Lainan pääoma on siirretty yhtiön tilille ja yhtiö on näin saamillaan varoilla maksanut välirahan mukaisen summan pankille.

Luotto on otettu vaihtosopimuksen toteuttamiseksi ja vaihto- ja luottosopimus liittyvät toisiinsa. Tämän vuoksi sopimuksia ja niiden vaikutuksia on perusteltua arvioida hovioikeuden tavoin yhtenä kokonaisuutena. Koska Sariisa Oy:n pankille suorittama väliraha on maksettu pankin yhtiölle lainaamista varoista, sopimusjärjestely on tosiasiassa merkinnyt sitä, että Sariisa Oy on jäänyt koko välirahan määrän ja siis myös ylihinnan osuuden velkaa pankille. Yhtiön velat ovat siten perusteettomasti lisääntyneet ylihinnan määrällä. Ylihinnan osalta velkaantuminen on takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 6 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla lahjanluontoinen ja sopimusjärjestely on sanotun lainkohdan nojalla peräytettävissä.

Suur-Helsingin Osuuspankki on väittänyt, ettei takaisinsaanti ole mahdollinen, koska Sariisa Oy:n velkojille ei ole aiheutunut vahinkoa. Sanotun lain 6 § on niin sanottu objektiivinen takaisinsaantisäännös, jollaiset säännökset perustuvat siihen, että niissä tarkoitettujen oikeustoimien katsotaan olevan velkojien kannalta tyypillisesti vahingollisia. Näissä säännöksissä tarkoitetuissa tilanteissa kantajan ei tarvitse kussakin yksittäistapauksessa erikseen osoittaa oikeustoimen vahingollisuutta. Voidakseen välttyä takaisinsaannilta takaisinsaantivastaajan on näin ollen osoitettava, ettei oikeustoimi tyypillisestä vahingollisuudestaan huolimatta yksittäistapauksessa ole ollut konkurssivelallisen velkojille vahingollinen. Suur-Helsingin Osuuspankki ei ole esittänyt sellaista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin todeta, ettei vaihtosopimuksesta ja siihen liittyvästä luottosopimuksesta ole voinut aiheutua vahinkoa Sariisa Oy:n konkurssivelkojille.

Takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 15 §:n 1 ja 2 momentista ilmenee, että oikeustoimen peräytyessä osapuolten on pääsääntöisesti palautettava oikeustoimeen perustuvat suorituksensa vastapuolelle. Jos 1 tai 2 momentin mukaan palautettava omaisuus ei ole tallella tai muuten palautettavissa, sen arvo on saman pykälän 3 momentin mukaan korvattava. Säännösten tarkoituksena on palauttaa tilanne sellaiseksi kuin se oli ennen peräytyvää oikeustointa.

Sariisa Oy:n vaihdossa saamat Kiinteistö Oy Keski-Kyttälän osakkeet on myyty edelleen. Tämän vuoksi konkurssipesä on vaatinut vaihtosopimuksen peräyttämistä vain siihen sisältyneen ylihinnan osalta.

Asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, että Sariisa Oy:n vaihtosopimuksella saama omaisuus on ollut sen pankille antamaa omaisuutta arvokkaampi. Vaihto- ja luottosopimuksen vahingollisuus konkurssivelkojille on edellä todetun mukaisesti perustunut Sariisa Oy:n vastikkeettomaan velkaantumiseen pankille ylihinnan määrällä. Järjestelyssä pankin rahavarat eivät ole kasvaneet ylihintaa vastaavalla summalla vaan sen saatavat ovat lisääntyneet ylihinnan verran. Näin ollen sopimusjärjestelyn peräytyessä ylihinnan osalta Suur-Helsingin Osuuspankki ei ole velvollinen suorittamaan konkurssipesälle sen vaatimaa 3 089 000 markkaa.

Edellä sanotuilla perusteilla Korkein oikeus on päätynyt tuomiolauselmasta ilmenevään ratkaisuun.

Tuomiolauselma

Muutokset hovioikeuden tuomioon:

Suur-Helsingin Osuuspankki vapautetaan hovioikeuden sille määräämästä velvollisuudesta palauttaa Sariisa Oy:n konkurssipesälle se 3 089 000 markan ylihinta, jonka osalta hovioikeus tuomiossaan on määrännyt Osuuspankki Yhteistuen ja Sariisa Oy:n 13.3.1992 tekemän vaihdon peräytymään. Osuuspankki Yhteistuen ja Sariisa Oy:n välillä 12.3.1992 tehty 6 000 000 markan määräinen luottosopimus määrätään peräytymään ylihinnan eli 3 089 000 markan osalta velkakirjan mukaisine korkoineen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Raulos: Jutun asiakirjoista ilmenee, että Osuuspankki Yhteistuki, joka on 31.8.1993 sulautunut Suur-Helsingin Osuuspankkiin, on Sariisa Oy:n konkurssissa 19.8.1993 toimitetussa valvonnassa valvonut Sariisa Oy:n 12.3.1992 tunnustaman, 13.3.1992 tehdyn vaihtokaupan rahoitukseen liittyneen velkakirjan pääoman 6 miljoonaa markkaa korkoineen. Pankin saaminen on vahvistettu maksettavaksi Sariisa Oy:n konkurssissa 18.11.1993 annetulla tuomiolla, joka on tullut lainvoimaiseksi.

Perusteet, joilla Sariisa Oy:n konkurssipesä on sittemmin nyt kysymyksessä olevassa Suur-Helsingin Osuuspankkia vastaan ajamassaan takaisinsaantikanteessa vaatinut yllä mainitun velaksiannon peräytettäväksi vaihtokauppaan sisältyneen ylihinnan vuoksi 3 089 000 markan osalta, ovat ilmenneet konkurssipesän käytössä jo ennen konkurssivalvontaa olleista asiakirjoista. Osuuspankki Yhteistuen valvonta olisi siten voitu ja pitänytkin riitauttaa mainitulla takaisinsaantiperusteella jo konkurssimenettelyn yhteydessä. Kun tämä on laiminlyöty ja konkurssituomio on tullut lainvoimaiseksi ja siten velallista ja konkurssivelkojia sitovaksi, konkurssipesä on menettänyt mahdollisuutensa vedota kysymyksessä olevaan takaisinsaantiperusteeseen.

Harkitsen sen vuoksi oikeaksi kumota ja poistaa alempien oikeuksien konkurssipesän ajamasta takaisinsaantikanteesta antamat lausunnot ja jättää kanteen tutkimatta. Vapautan pankin hovioikeuden sille määräämästä maksuvelvollisuudesta.

Enemmistön tutkiessa itse asian velvollisena lausumaan siitäkin ilmoitan muilta osin yhtyväni enemmistön kantaan.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Pakarinen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Antila, Ilmavirta ja Arvo. Esittelijä Jukka Salonen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Haarmann, Raulos (eri mieltä), Möller ja Palaja. Esittelijä Kimmo Vanne.

---

[SV]

Omröstn.

En borgenärs fordran, mot vilken det inte framställts någon anmärkning, hade fastställts till betalning i en laga kraft vunnen konkursdom. En återvinningstalan, i vilken det åberopades att fordran på grund av en föreliggande återvinningsgrund var delvis ogrundad, kunde prövas utan hinder av konkursdomen.

L om återvinning till konkursbo 23 § 2 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.