Supreme Court rules that bankruptcy return day is the first petition date if conditions for bankruptcy existed then.

Yhtäaikaisesti vireillä olleista konkurssihakemuksista ensiksi vireille tullut oli maksun vuoksi jätetty sillensä ennen kuin velallinen asetettiin jälkimmäisen hakemuksen johdosta konkurssiin. Kun edellytykset velallisen asettamiselle konkurssiin ensiksi vireille tulleen hakemuksen perusteella olivat olleet olemassa, takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 2 §:n mukaisena määräpäivänä pidettiin tuon hakemuksen jättöpäivää.

TakSL 2 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Teollisuus- ja LVI-eristys J. Peltonen Ky:n konkurssipesän kanne Kouvolan käräjäoikeudessa

Konkurssipesä kertoi lisäksi, että yhtiö oli kolmen kuukauden aikana ennen pesän määräpäiväksi katsomaa 17.2.1994 maksanut lääninverovirastolle verovelkojaan yhteensä 550 114,90 markkaa. Pesän rahavarojen määrä oli 403,91 markkaa ja varmojen tilisaatavien määrä noin 30 000 markkaa. Vaihto- ja käyttöomaisuuden realisoinnista varoja oli kertynyt yhteensä 409 950 markkaa. Kiinteä omaisuus sen sijaan oli pantattuna sen arvon ylittävien vastuiden vakuudeksi, joten sitä ei voitu ottaa huomioon harkittaessa, oliko maksetun velan määrä pesän varoihin nähden huomattava. Konkurssipesä katsoi, että yhtiö oli takaisinsaantiaikana maksanut velkojaan lääninverovirastolle näihin pesän varoihin nähden huomattavalla määrällä.

Konkurssipesä kertoi edelleen, että lääninverovirasto oli uhannut yhtiötä jo kesällä 1993 konkurssilla. Tämän vuoksi yhtiö oli tuolloin maksanut lääninverovirastolle rästissä olleita veroja ja maksuja yhteensä 218 000 markkaa. Neuvottelujen tuloksena oli saatu syntymään maksusopimus, jonka mukaan yhtiön tuli maksaa uudet verot ajallaan ja lyhentää jäämäeriä 50 000 markkaa kuukausittain. Yhtiö ei kuitenkaan ollut voinut noudattaa maksusuunnitelmaa, koska vastoin lääninveroviraston lupausta yhtiön luottotietoihin oli sen toimesta tullut häiriömerkintä syksyllä 1993.

Yhtiö oli maksanut eräpäivinä 18.11.1993 erääntyneen 1 577 markan maksun, 25.11.1993 erääntyneen 6 705,44 markan maksun, 10.12.1993 erääntyneen 23 644 markan maksun, 27.12.1993 erääntyneen 849,46 markan maksun, 3.1.1994 erääntyneet 2 187 markan ja 301 markan maksut sekä 10.1.1994 erääntyneen 34 221 markan maksun. Yhtiö ei kuitenkaan ollut maksanut näitä maksuja eräpäivinä vapaaehtoisesti vaan jo kesästä 1993 lähtien lääninveroviraston taholta uhanneen konkurssin välttääkseen.

Lääninverovirasto oli antanut yhtiölle 12.1.1994 tiedoksi konkurssiuhkaisen maksukehotuksen ja jättänyt 17.2.1994 konkurssihakemuksen. Konkurssiuhkainen maksujen perintä oli ollut niin tehokasta, ettei yhtiö ollut lääninverovirastolle suorittamiensa maksujen vuoksi pystynyt enää maksamaan Vakuutusosakeyhtiö Pohjolalle velkojaan samalla tavoin, minkä vuoksi vakuutusyhtiön tekemästä konkurssihakemuksesta yhtiö oli asetettu konkurssiin. Yhtiö oli maksuillaan suosinut lääninverovirastoa muiden velkojiensa kustannuksella. Lääninveroviraston saamien maksujen yhteys yhtiön maksukyvyttömyyteen ja hetimiten niiden jälkeen alkaneeseen konkurssiin oli ilmeinen. Näillä perusteilla eräpäivinäkään suoritettuja velan maksuja ei voitu pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisina. Maksut tuli peräyttää takaisinsaantilain 10 §:n nojalla konkurssipesään.

Konkurssipesä katsoi, että korkoa palautettavalle määrälle oli maksettava takaisinsaantilain 17 §:n 2 momentin nojalla 23.11.1994 lukien, jolloin lääninverovirasto oli vastannut kielteisesti konkurssipesän 18.11.1994 päivätyllä kirjeellä esittämään palautusvaatimukseen.

Konkurssipesä vaati näillä perusteilla, että yhtiön 18.11.1993 ja sen jälkeen lääninverovirastolle suorittamat yhteensä 550 114,90 markan verovelkojen maksut julistetaan peräytyneiksi ja valtio velvoitetaan palauttamaan konkurssipesälle mainittu määrä 16 prosentin korkoineen 23.11.1994 lukien.

Kaakkois-Suomen lääninveroviraston vastaus

Käräjäoikeuden tuomio 27.9.1995

Käräjäoikeus totesi lääninveroviraston myöntäneen kanteen 478 122 markan maksujen osalta.

Käräjäoikeus katsoi, että kun lääninverovirasto oli 28.3.1994 eli ennen yhtiön konkurssiin asettamista peruuttanut 17.2.1994 tekemänsä konkurssihakemuksen yhtiön suorittamien maksujen vuoksi, ei 17.2.1994 ollut takaisinsaantilain 2 §:n tarkoittama määräpäivä vaan se oli 16.3.1994, jolloin Vakuutusosakeyhtiö Pohjola oli tehnyt yhtiön konkurssiin asettamiseen johtaneen hakemuksen. Käräjäoikeus katsoi, että 18.11., 22.11., 25.11. ja 10.12.1993 suoritetut maksut olivat siten tapahtuneet aikaisemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää.

Näillä perusteilla valtio oli takaisinsaantilain 10 §:n nojalla velvollinen palauttamaan myös 27.12.1993, 3.1.1994 ja 10.1.1994 suoritetut maksut.

Käräjäoikeus lausui, että takaisinsaantilain 17 §:n 2 momentin mukaan, jos palautettava omaisuus on rahaa, takaisinsaantivastaajan on maksettava korkoa oikeustoimen peräyttämistä koskevan vaatimuksen esittämisestä lukien. Konkurssipesä oli esittänyt peräyttämistä koskevan vaatimuksen lääninverovirastolle 18.11.1994 päivätyllä kirjeellä. Lääninverovirasto oli vastannut konkurssipesän kirjeeseen 23.11.1994 päivätyllä kirjeellä, jolloin lääninveroviraston oli viimeistään pitänyt saada oikeustoimen peräyttämistä koskevasta vaatimuksesta tieto.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen 18.11., 22.11., 25.11. ja 10.12.1993 suoritettujen maksujen osalta. Käräjäoikeus peräytti yhtiön valtiolle 27.12.1993 ja 1.4.1994 välisenä aikana suorittamat velan maksut ja velvoitti valtion palauttamaan yhtiön konkurssipesälle 515 680,46 markkaa 16 prosentin korkoineen 23.11.1994 lukien.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 28.2.1996

Konkurssipesä valitti hovioikeuteen ja vaati kanteensa hyväksymistä kokonaisuudessaan. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Teollisuus- ja LVI-eristys J. Peltonen Ky:n konkurssipesälle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan konkurssipesä vaati, että alempien oikeuksien tuomiot kumotaan siltä osalta kuin kanne oli hylätty sekä että takaisinsaantilain 2 §:n tarkoittamaksi määräpäiväksi vahvistetaan 17.2.1994 ja 18.11.1993 alkaen KaakkoisSuomen lääninverovirastolle tapahtuneet yhteensä 34 434,44 markan maksut määrätään peräytymään ja valtio velvoitetaan palauttamaan konkurssipesälle mainittu määrä 16 prosentin korkoineen 23.11.1994 lukien.

Kaakkois-Suomen lääninverovirasto ei käyttänyt sille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 11.11.1997

Perustelut

Takaisinsaantilain 2 §:n 1 momentin sanamuodon perusteella voitaisiin jopa päätellä, että takaisinsaantikannetta käsittelevän tuomioistuimen ei tarvitsisi lainkaan tutkia, olivatko ensiksi vireille tulleen hakemuksen osalta edellytykset velallisen asettamiselle konkurssiin olleet olemassa. Takaisinsaantilain esitöistä (HE 102/1990 s. 43) ilmenee kuitenkin selvästi, että tarkoituksena on ollut edellyttää, että ensiksi tehdyn hakemuksen perusteella nuo edellytykset ovat olleet olemassa, sekä ettei takaisinsaantilain säätämisen yhteydessä ollut tarkoituksena tässä suhteessa muuttaa aiemman konkurssisäännön 9 §:n mukaisen konkurssin alkamispäivän vahvistamisessa omaksuttua tulkintaa (KKO 1972 II 73). Korkein oikeus katsoo siten, että määräpäivän määräytyminen ensiksi vireille tulleen konkurssihakemuksen jättöpäivän mukaan edellyttää, että edellytykset velallisen asettamiselle konkurssiin tuon hakemuksen perusteella ovat olleet olemassa.

Lääninveroviraston konkurssihakemus on perustunut konkurssisäännön 6 §:n 1 momentin d kohtaan, jossa tarkoitettu maksukehotus oli asianmukaisesti annettu tiedoksi yhtiölle. Konkurssihakemuksen perusteena ovat olleet verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetun lain nojalla ilman tuomiota tai päätöstä täytäntöönpanokelpoiset saatavat, jollaisia oikeuskäytännössä on pidetty konkurssisäännön 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla selvinä ja riidattomina (esimerkiksi KKO 1957 II 7). Yhtiö on lisäksi ennen hakemuksen sillensä jättämistä myöntänyt hakemuksen oikeaksi. Edellytykset yhtiön asettamiselle konkurssiin lääninveroviraston konkurssihakemuksen johdosta ovat siten olleet olemassa. Takaisinsaantilain 2 §:n 1 momentin mukainen määräpäivä on näin ollen lääninveroviraston konkurssihakemuksen jättöpäivä 17.2.1994.

Asiassa on riidatonta, että konkurssipesän peräytyviksi vaatimat maksut on yhdessä käräjäoikeuden peräytymään tuomitsemien maksujen kanssa tehty pesän varoihin nähden huomattavalla määrällä. Asiassa on tämän jälkeen kysymys siitä, voidaanko puheena olevia maksuja pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisina.

Konkurssipesä on vaatinut nyt kysymyksessä olevien maksujen palauttamista vasta takaisinsaantikanteessaan. Korkoa palautettavalle määrälle on sen vuoksi takaisinsaantilain 17 §:n 2 momentin nojalla maksettava haasteen tiedoksiannosta 6.4.1995 lukien.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan siltä osalta kuin kanne on hylätty. Teollisuus- ja LVI-eristys J. Peltonen Ky:n valtiolle 18.11., 22.11., 25.11. ja 10.12.1993 suorittamat velan maksut määrätään peräytymään ja valtio velvoitetaan palauttamaan yhtiön konkurssipesälle 34 434,44 markkaa 16 prosentin korkoineen 6.4.1995 lukien.

Valtion on, jos se tahtoo käyttää hyväkseen takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 25 §:ssä tarkoitettua jälkivalvontamahdollisuutta, Imatran käräjäoikeudessa Teollisuus- ja LVI-eristys J. Peltonen Ky:n konkurssissa valvottava saatavansa kolmen kuukauden kuluessa Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Tiittanen-Setälä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pöntinen, Pasila ja Ketola. Esittelijä Tarja Huossa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen sekä oikeusneuvokset Haarmann, Tulokas, Palaja ja Krogerus. Esittelijä Kimmo Vanne.

---

[SV]

Av två konkursansökningar som samtidigt var anhängiga hade den som gjorts anhängig först avskrivits till följd av betalning innan gäldenären försattes i konkurs med anledning av den senare ansökan. Eftersom det hade funnits förutsättningar att försätta gäldenären i konkurs med anledning av den först inkomna ansökan, ansågs den dag då denna ansökan lämnades in vara den fristdag som avses i 2 § lagen om återvinning till konkursbo.

L om återvinning till konkursbo 2 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.