Supreme Court held German law applies to guarantee due to explicit waiver clause referencing German law.

Suomalainen pankki oli antanut kahden saksalaisen yhtiön väliseen leasingsopimukseen liittyvän takaussitoumuksen, jossa se oli ilmoittanut luopuvansa Saksan laissa takaajan hyväksi säädetystä väiteoikeudesta. Takauksen katsottiin sisältävän kansainvälisluonteisiin sopimuksiin sovellettavasta laista annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun lakiviittauksen ja siihen sovellettiin Saksan lakia.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Frankfurter Sparkassen kanne Helsingin käräjäoikeudessa

Frankfurter Sparkasse vaati SSP:n, johon Turun Työväen Säästöpankki oli sulautunut, velvoittamista suorittamaan leasingsopimuksen mukaisen jäännössaatavan 239 365,90 Saksan markkaa sekä sille 1.9.1990 lukien 12,5 prosentin korkoa.

Suomen Säästöpankki - SSP Oy:n vastaus

SSP katsoi, että koska takaussitoumukseen ei sisältynyt lakiviittausta ja koska takaajan liikepaikka oli Suomessa, takaaja oli suomalainen yhteisö, takaussitoumus oli annettu Suomessa, sen maksupaikka oli Suomessa ja täytäntöönpano takaajaa vastaan tapahtui Suomessa, takaussitoumukseen oli kansainvälisluonteisiin sopimuksiin sovellettavasta laista annetun lain 5 §:n 1 ja 2 momentin nojalla sovellettava Suomen lakia. Kun velka oli erääntynyt viimeistään 8.10.1991, jolloin vuokralleantaja oli purkanut leasingsopimuksen, eikä kannetta ollut nostettu vuoden kuluessa tuosta ajankohdasta, takaaja oli takausasetuksen 4 §:n mukaisesti vapautunut takausvastuustaan. Sen vuoksi SSP vaati ensisijaisesti kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan.

Toissijaisesti SSP katsoi, että takaus ei ollut koskenut kaikkia kanteessa tarkoitettuja atk-laitteita. Tämän vuoksi vaatimuksesta oli joka tapauksessa vähennettävä takaussitoumukseen kuulumattomiin laitteisiin kohdistuvana 190 865,53 Saksan markkaa.

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 23.5.1994

Käräjäoikeus totesi, että kantajan oikeutta vaatia leasingsopimukseen ja pankin antamaan takaukseen perustuvia saatavia ei ollut riitautettu.

Sovellettavan lain osalta käräjäoikeus lausui, että vastaajan antamassa takaussitoumuksessa ei ollut nimenomaista lakiviittausta sovellettavasta laista, minkä vuoksi se tuli ratkaista kansainvälisluonteisiin sopimuksiin sovellettavasta laista annetun lain (466/1988) ja sen 5 §:n säännösten mukaisesti.

Siitä huolimatta, että vastaaja oli esittänyt Suomen lain soveltumisen puolesta puhuvia seikkoja, muun muassa, että takaajan liikepaikka oli Suomessa, takaus oli annettu Suomessa, vastuun maksupaikka oli Suomessa, takaaja oli suomalainen ja että täytäntöönpano takaajaa vastaan tapahtui Suomessa, käräjäoikeus katsoi, että asiaan oli sovellettava Saksan lakia, kun kaikki olosuhteet huomioon ottaen takaussitoumus ja pääsitoumus eli leasingsopimus liittyivät läheisimmin Saksaan.

Pääsitoumuksen, jonka täyttämisestä takaussitoumus oli annettu, molemmat osapuolet olivat saksalaisia, sen velvoitteet olivat Saksan lain alaisia, takaussitoumuksen oli laatinut saksalainen takauksen edunsaaja ja takaussitoumuksessa oli luopumisklausuuli, joka koski BGB (Saksan siviililakikirja) 771 §:n mukaista esikanneväitemahdollisuutta. Näiden seikkojen ja kokonaisolosuhteiden perusteella takaajan suoritusvelvollisuuteen luonteenomaisimmin liittyi Saksan valtio.

Käräjäoikeus totesi, että kantajan Saksan laista esittämän selvityksen, jota vastaaja ei ollut sisällöltään kiistänyt, mukaan takaukseen ei liittynyt mitään erityisiä vanhentumisaikoja, vaan siihen tuli sovellettavaksi BGB 195 §:n säännös vanhentumisesta, jonka mukaisesti vanhentumisaika oli 30 vuotta. Näin ollen vastaajapankin takaukseen perustuva kantajan saatava ei ollut vanhentunut.

Lausumillaan perusteilla käräjäoikeus katsoi, että takaussitoumus koski koko kanteessa tarkoitettua laitekokonaisuutta.

Käräjäoikeus velvoitti SSP:n maksamaan Frankfurter Sparkasselle vaaditut 239 365,90 Saksan markkaa 12,5 prosentin korkoineen 24.5.1994 lukien ja 23.5.1994 saakka pääomitettua korkoa 79 273,77 Saksan markkaa.

Helsingin hovioikeuden tuomio 7.5.1996

SSP valitti hovioikeuteen ja vaati kanteen hylkäämistä. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal - SSP Oy:lle (aiemmin Suomen Säästöpankki - SSP Oy) myönnettiin valituslupa. Valituksessaan Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal - SSP Oy vaati alempien oikeuksien ratkaisujen kumoamista ja kanteen hylkäämistä.

Frankfurter Sparkasse antoi siltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 15.10.1997

Perustelut

Kansainvälisluonteisiin sopimuksiin sovellettavasta laista annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan sopimukseen sovelletaan sen valtion lakia, josta osapuolet ovat sopineet. Lakiviittauksen on joko oltava nimenomainen tai käytävä riittävän selvästi ilmi sopimuksesta tai sopimukseen liittyvistä olosuhteista. Vasta jos sovellettavasta laista ei ole 4 §:n mukaisesti sovittu, tulevat sovellettaviksi 5 §:n mukaiset läheisimmän liittymän periaatteeseen perustuvat lainvalintasäännöt.

Lain esitöiden mukaan eräänä osoituksena hiljaisesta lakiviittauksesta voisivat olla esimerkiksi viittaukset jonkin määrätyn oikeusjärjestyksen lainkohtiin. Esitöissä on lisäksi viitattu mahdollisuuteen katsoa sopimuksen sovellettavasta laista syntyneen, jos sopimus on osa kokonaisuutta, jossa muut sopimukset ovat määrätyn lain alaisia (HE 44/1987 s. 15 - 16).

Kysymyksessä oleva Turun Työväen Säästöpankin antama takaussitoumus sisältää Saksan lain mukaisen väiteoikeudesta luopumista koskevan ehdon ja viittaa siten suoraan Saksan oikeusjärjestykseen. Kun pankilla rahoituslaitoksena on lisäksi täytynyt olla muuntyyppisiä takaajia selvästi paremmat mahdollisuudet vaikuttaa takaussitoumuksen sisältöön, edellä mainittua Saksan lain mukaista takausehtoa voidaan pitää osoituksena siitä, että pankki on hyväksynyt Saksan lain soveltamisen takaukseensa. Takaussitoumus on annettu pankin oman tytäryhtiön osittain omistaman saksalaisen yhtiön toisen saksalaisen yhtiön kanssa tekemään Saksan lain alaiseen leasingsopimukseen perustuvien velvoitteiden täyttämisen vakuudeksi.

Korkein oikeus katsoo edellä mainittujen seikkojen perusteella sekä sopimuksesta että sopimukseen liittyvistä olosuhteista käyvän ilmi, että takaukseen on sovittu sovellettavaksi Saksan lakia. Takaaja ei Saksan lain mukaan ole vapautunut puheena olevasta takauksestaan.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet Salminen, Seppänen ja Björklund.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Varpu Lahti, Puhakka ja Marko. Esittelijä Timo Vuojolahti.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen sekä oikeusneuvokset Wirilander, Tulokas, Palaja ja Krogerus. Esittelijä Kimmo Vanne.

---

[SV]

En finsk bank hade ingått en borgensförbindelse som hänförde sig till ett leasingavtal mellan två tyska bolag. I förbindelsen uppgav banken att den avstod från den invändningsrätt som finns enligt tysk lag. Borgensförbindelsen ansågs innehålla en sådan laghänvisning som avses i 4 § 1 mom. lagen om tillämplig lag vid avtal av internationell karaktär och tysk lag tillämpades på förbindelsen.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.