Supreme Court allows reopening of lawyer disciplinary case due to new evidence and procedural error.

Ään.

Asianajajaan kohdistuva kurinpitoasia oli ratkaistu Suomen Asianajajaliiton hallituksen kurinpitojaoston päätöksellä, johon ei ollut haettu muutosta. Kysymys oikeudesta saattaa asia uudelleen vireille.

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY SUOMEN ASIANAJAJALIITON HALLITUKSESSA

V Oy:n kantelu Suomen Asianajajaliiton hallitukselle

V Oy kertoi kantelukirjoituksessaan Suomen Asianajajaliiton hallitukselle asianajaja A:n menetelleen hyvän asianajotavan vastaisesti muun ohella jättämällä 3.10.1989 Helsingin raastuvanoikeuteen hakemuksen V Oy:n asettamisesta konkurssiin, vaikka hän oli tiennyt hakemuksen perusteena olevat saatavat riitaisiksi, ja sisällyttämällä 18.10.1989 päivättyyn konkurssisäännön 6 §:n 1 momentin d kohdan tarkoittaman maksukehotuksen tiedoksiantotodistukseen maininnan saatavan hyväksymisestä riidattomaksi ja maksettavaksi langenneeksi.

Suomen Asianajajaliiton hallituksen kurinpitojaoston päätös 8.3.1990

Kurinpitojaosto totesi lausuminsa perustein, ettei se ollut havainnut A:n päämiehiltään saamiaan toimeksiantoja hoitaessaan laiminlyöneen velvollisuuttaan asianajajana tai menetelleen muutoinkaan hyvän asianajotavan vastaisesti. Sen vuoksi kantelu ei antanut aihetta toimenpiteisiin.

Liiton sääntöjen 51 §:n 2 momentin määräysten mukaisesti toimitettiin kappale päätöstä oikeuskanslerille.

Päätöksestä ei valitettu hovioikeudelle.

ASIAN UUSI KÄSITTELY

Valtioneuvoston oikeuskanslerin kirje Suomen Asianajajaliitolle

Oikeuskansleri saattoi Suomen Asianajajaliittoon 24.6.1993 saapuneella kirjeellään asianajaja A:ta koskevan kurinpitoasian uudelleen vireille toimittamalla sinne V Oy:n toimitusjohtajan B:n hänelle lähettämän, edellä mainittuun asiaan lisäselvitykseksi tarkoitetun kirjoituksen liitteineen mahdollisia toimenpiteitä varten. Uutena selvityksenä asiassa oikeuskansleri viittasi professori Juha Lappalaisen 13.5.1991 antamaan asiantuntijalausuntoon ja Helsingin hovioikeuden V Oy:n konkurssipesän ja X Oy:n välisessä riita-asiassa 26.8.1992 antamaan tuomioon.

Suomen Asianajajaliiton kurinpitolautakunnan päätös 25.3.1994

Kurinpitolautakunta katsoi, ettei kantelija ollut esittänyt sellaista uutta aineistoa, joka osoittaisi, että hallituksen kurinpitojaoston 8.3.1990 antama päätös olisi ollut selvästi virheellinen. Sen vuoksi kurinpitolautakunta katsoi, ettei ollut aihetta aikaisemman päätöksen muuttamiseen.

Päätös syntyi äänestyksen jälkeen äänin 5 - 4. Esittelijä ja eri mieltä olleet jäsenet katsoivat, että kurinpitojaoston 8.3.1990 tekemän ratkaisun jälkeen asiassa oli ilmennyt uusia muun muassa hovioikeuden päätöksestä 26.8.1992 ilmeneviä tosiseikkoja. Sen vuoksi ja muutoin lausuminsa perustein ja soveltamiensa lainkohtien nojalla he määräsivät A:n saamaan asiassa huomautuksen.

Helsingin hovioikeuden päätös 27.4.1995

Apulaisoikeuskansleri saattoi asian valittamalla hovioikeuden ratkaistavaksi. Valituksessaan apulaisoikeuskansleri niillä perusteilla, jotka ilmenevät edellä V Oy:n tekemästä 8.3.1990 ratkaistusta kantelusta, vaati, että A:lle määrätään menettelystään kurinpitorangaistus.

Vastauksessaan hovioikeudelle A katsoi, että asia oli saatettu Suomen Asianajajaliiton kurinpitolautakunnan ratkaistavaksi samojen selvitysten nojalla, joilla se oli jo 8.3.1990 ratkaistu kurinpitojaoston päätöksellä. Professori Lappalaisen lausuntoa ja Helsingin hovioikeuden ratkaisua, joihin oikeuskansleri oli viitannut, ei voitu pitää uuden käsittelyn mahdollistavana lisäselvityksenä.

Suomen Asianajajaliiton hallitus kiinnitti hovioikeudelle antamassaan asianajajista annetun lain 10 §:n 3 momentissa tarkoitetussa lausunnossa huomiota siihen, että valituksessa ei ollut otettu kantaa ratkaisun perustana olleen tosiseikaston muuttumattomuuteen siitä, kun asiaa oli käsitelty kurinpitojaostossa ensimmäisen kerran. Hallitus hyväksyi yksimielisesti kurinpitolautakunnan omaksuman periaatteen.

Hovioikeus katsoi mainitsemillaan perusteilla päätöksessään, että A oli Y Oy:n asiamiehenä toimiessaan sopimattomasti painostanut V Oy:tä jättämällä raastuvanoikeudelle hakemuksen V Oy:n asettamisesta konkurssiin Y Oy:lle siirrettyjen saatavien maksamatta jättämisen perusteella. Saatavan tunnustamista koskevan lausuman sisällyttämistä 18.10.1989 päivättyyn maksukehotukseen ei myöskään voitu pitää hyvän asianajotavan mukaisena menettelynä. A oli siten menetellyt edellä sanotuissa kahdessa suhteessa hyvän asianajotavan vastaisesti.

Näillä perusteilla hovioikeus kumosi kurinpitolautakunnan päätöksen ja tuomitsi A:n asianajajista annetun lain 5 §:n 1 momentin ja 7 §:n 2 momentin (496/58) nojalla saamaan menettelystään varoituksen.

Hovioikeus palautti asian Suomen Asianajajaliiton kurinpitolautakunnalle, jonka tuli päätöksen saatua lainvoiman antaa A:lle edellä mainittu varoitus.

Hovioikeus antoi valitusosoituksen, jonka mukaisesti päätökseen oli haettava muutosta valituslupaa pyytämällä.

Eri mieltä ollut jäsen Holmas hyväksyi esittelijän ehdotuksen, jonka mukaan ei ollut syytä muuttaa kurinpitolautakunnan päätöstä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A on saamansa valitusosoituksen mukaisesti hakenut muutosta hovioikeuden päätökseen pyytämällä valituslupaa. Hakemuksessaan A on muun ohella vaatinut hovioikeuden päätöksen poistamista oikeudenkäyntivirheen vuoksi, koska siinä ei ollut lausuttu kurinpitolautakunnan päätöksen perusteena olleesta, aikaisemmin tehdyn kurinpitoratkaisun muuttamiskynnystä koskevasta periaatteesta, johon A oli vastauksessaan hovioikeuteen viitannut katsoen, ettei tarvittavaa lisäselvitystä ollut esitetty.

Muutoksenhakemuksen johdosta apulaisoikeuskansleri on antanut pyydetyn vastauksen. Vastauksessaan apulaisoikeuskansleri on muun ohella lausunut, että "sellaisissa tapauksissa, joissa asianajajan on todettu laiminlyöneen velvollisuutensa asianajajana tai menetelleen hyvän asianajajatavan vastaisesti, seuraamuksen määrääminen ei ole riippuvainen harkinnasta. Kun rikkomus on todettu tapahtuneeksi, asianomaiselle on määrättävä kurinpitorangaistus. Kurinpitomenettelyyn näin liittyvien erityispiirteiden vuoksi on katsottava, että kurinpitolautakunnan päätöksellä ei ole oikeusvoiman kaltaista sitovaa vaikutusta, vaan asia voidaan ottaa uudelleen käsiteltäväksi aikaisemman päätöksen estämättä".

A on antanut apulaisoikeuskanslerin vastaukseen pyydetyn vastauksen.

Hovioikeus on antanut hakemuksen johdosta pyydetyn selityksen, jossa se on muun ohella lausunut, että kun "kurinpitolautakunnan ratkaisut eivät saa oikeusvoimaa eikä kurinpitolautakunnassa tapahtuvaa käsittelyä voida pitää varsinaisena tuomioistuinprosessina, on mielestämme selvää, että kurinpitolautakunnan aikaisemmilla mahdollisesti useillakin samaa asiaa koskevilla ratkaisuilla ei voi olla hovioikeuteen nähden oikeusvoiman kaltaista vaikutusta siinä tapauksessa, että asia lopulta saatetaan hovioikeuden käsiteltäväksi. Tätä seikkaa olemme pitäneet niin selvänä, että erillistä perustelua ei ole katsottu tarpeelliseksi".

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 14.10.1997

Valituslupahakemus

Asianajajista annetun lain 10 §:n 1 momentin mukaan, sen lisäksi, mitä 2 momentissa on säädetty oikeuskanslerin valitusoikeudesta, vain Suomen Asianajajaliitosta erotetulla tai julkisen varoituksen saaneella on oikeus valittaa liiton kurinpitolautakunnan päätöksestä hovioikeuteen. Asianajajan oikeudesta hakea muutosta hovioikeuden sinne valittamalla saatetussa asiassa antamasta ratkaisusta ei ole laissa säädetty. On luonnollista tulkita lain tarkoittavan, ettei asianajajalla ole laajempaa muutoksenhakuoikeutta hovioikeuden kuin kurinpitolautakunnan päätökseen.

Tämän vuoksi hovioikeuden valitusosoitus, jonka mukaan ratkaisuun saadaan hakea muutosta valittamalla, jos Korkein oikeus myöntää valitusluvan, oikaistaan ainoastaan oikeuskansleria koskevaksi ja A:n valituslupahakemus jätetään tutkimatta.

Ylimääräinen muutoksenhaku

Korkein oikeus on ottanut A:n hakemuksen käsiteltäväkseen ylimääräisenä muutoksenhakemuksena siltä osin kuin A on pyytänyt valituslupaa sellaisella perusteella, jonka nojalla hovioikeuden päätös olisi purettava tai poistettava.

Perustelut

Asianajajista annetun lain 10 §:n (496/58) 2 momentin mukaan oikeuskanslerilla on ollut oikeus valittaa kurinpitoasioissa annetuista Suomen Asianajajaliiton hallituksen päätöksistä. Saman pykälän 3 momentin mukaan valitus oli tehtävä 30 päivän määräajassa. Samat lainkohdat sellaisina kuin ne ovat voimassa olevassa laissa (197/92) sisältävät vastaavanlaisen muutoksenhakuoikeuden hallituksen ja kurinpitolautakunnan päätöksiin. Säännöksillä ei olisi mitään merkitystä, jos oikeuskansleri voisi määräajan kuluttua umpeen vaatia uuden päätöksen uusine määräaikoineen. Näin ollen on selvää, että vaikka kurinpitolautakunnan päätöksellä ei ole sellaista oikeusvoimavaikutusta kuin tuomioistuimen ratkaisulla, asianajajaliitossa ratkaistua kurinpitoasiaa ei voi menestyksellisesti saattaa uudelleen vireille, ellei vaatimuksen tueksi esitetä uusia, ratkaisun kannalta merkityksellisiä seikkoja.

Kurinpitojaoston 8.3.1990 antamaan ratkaisuun ei ole haettu muutosta. Oikeustieteellinen asiantuntijalausunto ei ole sellainen asiaa koskeva selvitys, joka oikeuttaisi ratkaisemaan asian uudelleen. Myöskään hovioikeuden 26.8.1992 antama tuomio ei sisällä kurinpitoasian kannalta uutta selvitystä. Hovioikeuden päätös perustuu niin ollen ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

Lainkohdat

Oikeudenkäymiskaari 31 luku 8 § 4 kohta ja 14 § 1 mom.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös puretaan. Asia jätetään Suomen Asianajajaliiton kurinpitolautakunnan päätöksen varaan.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Hidén:

Ylimääräistä muutoksenhakua koskeva ratkaisu

Asianajajista annetun lain 10 §:n (496/58) 2 momentin mukaan oikeuskanslerilla on ollut oikeus valittaa kurinpitoasioissa annetuista Suomen Asianajajaliiton hallituksen päätöksistä. Saman pykälän 3 momentin mukaan valitus oli tehtävä 30 päivän määräajassa. Samat lainkohdat sellaisina kuin ne ovat voimassa olevassa laissa (197/92) sisältävät vastaavanlaisen muutoksenhakuoikeuden hallituksen ja kurinpitolautakunnan päätöksiin. Säännöksillä ei olisi mitään merkitystä, jos oikeuskansleri voisi määräajan kuluttua umpeen vaatia uuden päätöksen uusine määräaikoineen. Näin ollen on selvää, että vaikka kurinpitolautakunnan päätöksellä ei ole sellaista oikeusvoimavaikutusta kuin tuomioistuimen ratkaisulla, asianajajaliitossa jo kerran ratkaistua kurinpitoasiaa ei voi menestyksellisesti saattaa uudelleen vireille, ellei vaatimuksen tueksi esitetä uusia, ratkaisun kannalta merkityksellisiä seikkoja.

Kurinpitojaoston 8.3.1990 antamaan ratkaisuun ei ole haettu muutosta. Edellä esitetyistä syistä hovioikeuden selitys, jonka mukaan asia voitaisiin ottaa rajoituksetta uudelleen ratkaistavaksi, kunnes tuomioistuin on antanut siitä päätöksensä, ei ole hyväksyttävä. Hovioikeuden päätös perustuu siten ilmeisesti väärään lain soveltamiseen, minkä vuoksi se on purettava.

Kun apulaisoikeuskansleri ei ole lausunut mikä lisäselvityksenä esitetyissä asiakirjoissa oli sellaista uutta selvitystä, joka oikeuttaisi ratkaisemaan asian uudelleen ja kun hovioikeus ei ole ratkaisussaan ottanut kantaa A:n väitteisiin, joiden mukaan mainitut asiakirjat eivät sisältäneet tuollaista selvitystä, katson, että asia on syytä palauttaa hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Näillä perusteilla puran hovioikeuden päätöksen ja palautan asian hovioikeuteen ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväksi.

Oikeusneuvos Paasikoski: A:n valituslupahakemuksen tutkimatta jättämistä koskevalta osalta olen Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevällä kannalla. Ylimääräistä muutoksenhakua koskevan ratkaisun osalta olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Hidén.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Holmas, Hyrkäs ja Koski. Esittelijä Marja Räbinä.

Asian ovat ratkaisseet valituslupahakemuksen osalta oikeusnevokset Portin, Paasikoski ja Palaja sekä ylimääräistä muutoksenhakua koskevalta osalta oikeusneuvokset Portin, Paasikoski (eri mieltä), Pellinen, Hidén (eri mieltä) ja Palaja. Esittelijä Hannu Kiuru.

---

[SV]

Omröstn.

Ett disciplinärt ärende mot en advokat hade avgjorts av disciplinssektionen inom styrelsen för Finlands Advokatförbund. Beslutet hade inte överklagats. Fråga om rätten att anhängiggöra saken på nytt.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.