Apartment company liable for icy sidewalk; manager acquitted of negligence; damages to resident awarded against company.

Asunto-osakeyhtiön omistaman talon katolta oli auringon lämmön vaikutuksesta valunut syöksytorvea pitkin jalkakäytävälle vettä, joka oli pakkassään johdosta jäätynyt. A oli yöllä noin kello 1 liukastunut jäätyneessä kohdassa ja loukkaantunut.

Kun asunto-osakeyhtiön isännöitsijän B:n ei ollut näytetty syyllistyneen liukkauden torjunnan järjestämisessä rikos- tai vahingonkorvausvastuun perustavaan laiminlyöntiin, syyte järjestyssääntörikkomuksesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta sekä A:n vahingonkorvausvaatimus B:tä vastaan hylättiin.

Syöksytorvesta valuvan sulaveden jäätyminen pakkasyönä jalkakäytävälle ei ollut ennalta arvaamatonta. Asuntoosakeyhtiö ei ollut näyttänyt, että liukastumista estävän hiekan pysyminen jalkakäytävällä olisi vallinneissa olosuhteissa ollut mahdotonta. Aluetta, joka oli jäätynyt, ei ollut rajattu puomein tai osoitettu muulla varoitusmerkillä. Tämän vuoksi asunto-osakeyhtiö oli vastuussa A:lle aiheutuneesta vahingosta.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 21.6.1995

Käräjäoikeus lausui virallisen syyttäjän ja asianomistaja A:n syytteestä selvitetyksi, että B oli 27.2.1994 Helsingissä toimiessaan Helsinginkatu 21:n kohdalla sijaitsevan asunto-osakeyhtiön isännöitsijänä laiminlyönyt huolehtia riittävästi hiekoituksesta ja liikennettä haittaavan jään poistamisesta, minkä vuoksi jalkakäytävälle oli syöksytorvesta valuneesta vedestä muodostunut paksuhko jääkerros.

Mainitun huolimattomuuden seurauksena B oli aiheuttanut A:n oikean jalan nilkan murtumisen tämän liukastuttua jäisellä ja puutteellisesti hiekoitetulla jalkakäytävällä.

Käräjäoikeus katsoi syytteet toteennäytetyiksi oikeudessa todistajana kuullun C:n kertomuksen perusteella. C:n kertoman mukaan tapahtumapaikassa oli ollut melko paksulti pelkkää jäätä, jonka päällä oli ollut jonkin verran hiekkaa. Todistajan kertomusta tuki myös syyttäjän oikeuteen hankkima ilmatieteen laitoksen selvitys vallinneesta säätilasta, jonka mukaan tapahtumaa edeltäneen päivän tai illan taikka yön aikana rännistä ei ollut voinut valua vettä, koska edellisenä päivänä ei ollut ollut suojasäätä.

Tämän vuoksi käräjäoikeus tuomitsi B:n, joka samalla tuomittiin myös 29.1.1994 tehdystä järjestyssääntörikkomuksesta, Helsingin kaupungin järjestyssäännön 27 §:n 1 ja 2 momentin sekä rikoslain 21 luvun 10 §:n nojalla kahdesta järjestyssääntörikkomuksesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta 40:een 269 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 10 760 markkaa.

Lisäksi käräjäoikeus velvoitti B:n ja asunto-osakeyhtiön yhteisvastuullisesti suorittamaan asianomistaja A:lle korvausta hänelle aiheutuneesta vahingosta ja korvaamaan kansaneläkelaitokselle sen A:lle maksamat päivärahat korkoineen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 27.8.1996

Hovioikeus, jossa B ja asunto-osakeyhtiö hakivat muutosta, lausui, että käräjäoikeudessa todistajana kuultu D oli kertonut, että hän oli yhdessä asunto-osakeyhtiön talonmiehen kanssa 26.2.1994 aamupäivällä usean tunnin ajan hakkaamalla ja sulatusainetta käyttämällä poistanut jäätä jalkakäytävältä asunto-osakeyhtiön rakennuksen kohdalta. Sen jälkeen he olivat hiekoittaneet jalkakäytävän. Päivä oli ollut aurinkoinen ja rännistä oli valunut vettä. D oli käynyt kadulla tarkastuskierroksella eikä ollut havainnut mitään sellaista, joka olisi edellyttänyt toimenpiteitä. Hän oli seuranneena yönä A:n kaatumisen jälkeen käynyt paikalla ja todennut seinän vieressä jäätyneen "pahkuran".

Hovioikeus piti uskottavana, että vallinneesta pakkassäästä huolimatta auringon lämmön vaikutuksesta oli katolta valunut jalkakäytävälle vettä, jonka jäädyttyä jalkakäytävä oli tullut niin liukkaaksi, että A oli liukastunut ja kaatunut käräjäoikeuden tuomiossa kerrotuin seurauksin.

Asunto-osakeyhtiö tontinomistajana oli kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain 4 §:n ja Helsingin kaupungin järjestyssäännön 27 §:n 1 momentin nojalla ollut velvollinen poistamaan jalankulkua haittaavan jään ja huolehtimaan liukkauden torjunnasta jalkakäytävällä. B, joka oli ollut tietoinen jalkakäytävän jäätymisvaarasta, oli asunto-osakeyhtiön isännöitsijänä ollut velvollinen järjestämään liukkauden torjunnan tai muut toimenpiteet sellaisiksi, ettei jalankulkijoille aiheutunut liukkaudesta vaaraa. Mainitut velvollisuutensa B ja asunto-osakeyhtiö olivat laiminlyöneet.

Näillä perusteilla hovioikeus, samalla kun se hylkäsi syytteen järjestyssääntörikkomuksesta 29.1.1994, tuomitsi B:n järjestyssääntörikkomuksesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta 20:een 269 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 5 380 markkaa.

Vahingonkorvausvelvollisuuden osalta hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

B:lle ja asunto-osakeyhtiölle on 11.3.1997 myönnetty valituslupa.

B ja asunto-osakeyhtiö ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, B syytteen hylkäämistä ja hänen vapauttamistaan kaikesta korvausvelvollisuudesta sekä asunto-osakeyhtiö sen vapauttamista korvausvelvollisuudesta. B ja asunto-osakeyhtiö ovat perusteluissaan lausuneet muun muassa, että tapahtumahetkellä tilanne oli ollut poikkeuksellinen ja ennalta-arvaamaton. Vettä oli valunut syöksytorvesta jalkakäytävälle jäätyen seinän viereen vähäisiksi paakuiksi. A oli kaatunut yöllä tilanteessa, jolloin hiekoittamis- tai muut toimenpiteet olivat olleet käytännössä mahdottomia. B isännöitsijänä ja talonmies olivat hoitaneet kiinteistönhoidolliset velvoitteensa asianmukaisesti eikä B:n viaksi voinut lukea tuottamusta. Hovioikeuden ratkaisu merkitsi sitä, että B:n ja asunto-osakeyhtiön katsottiin olevan vahingosta ankarassa vastuussa.

Virallinen syyttäjä ja A ovat antaneet pyydetyt vastaukset. Syyttäjä on vaatinut hovioikeuden tuomion pysyttämistä. Syyttäjä on myös uudistanut käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimuksen siitä, että tietoisena kysymyksessä olevan jalkakäytävän kohdan vaarallisuudesta ja liukkaudesta B:n olisi tullut huolehtia siitä, että, jollei hiekoittamisella jäistä jalkakäytävää saatu turvalliseksi, alue varustettiin puomilla tai muulla varoitusmerkillä. A on vaatinut valituksen hylkäämistä.

Kansaneläkelaitos ei ole käyttänyt hyväkseen sille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 6.10.1997

Perustelut

Korkein oikeus katsoo, kuten hovioikeuskin, että asunto-osakeyhtiön omistaman talon katolta on auringon lämmön vaikutuksesta syöksytorvea pitkin valunut jalkakäytävälle vettä, joka on pakkassään johdosta jäätynyt. A on 27.2.1994 yöllä noin kello 1 kävellessään jalkakäytävällä liukastunut jäätyneessä kohdassa, jolloin hänen oikea nilkkansa on murtunut.

Kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain 2 lukuun sisältyvän 4 §:n 1 momentin mukaan tontinomistajan velvollisuutena on pitää tontin kohdalla oleva jalkakäytävä käyttökelpoisena poistamalla jalankulkua haittaava lumi ja jää sekä huolehtia liukkauden torjunnasta jalkakäytävällä. Lain 14 §:n mukaan tarkempia määräyksiä siitä, miten kadun ja muiden laissa tarkoitettujen yleisten alueiden kunnossapito talvella on, yleinen järjestys ja terveellisyys huomioon ottaen, hoidettava, voidaan antaa kunnallisessa säännössä. Lain 17 §:n 1 momentissa on säädetty rangaistus muun muassa lain 2 luvun säännösten ja 14 §:n nojalla annettujen määräysten rikkomisesta.

Helsingin kaupungin järjestyssäännön 27 §:n 1 ja 2 momenttiin sisältyvät edellä mainitun lain 14 §:ssä tarkoitetut tarkemmat määräykset liukkauden torjunnan tavasta jalkakäytävillä. Näiden määräysten mukaan talvella on aamuisin ja tarvittaessa päivän kuluessa muulloinkin jalkakäytävältä poistettava liikennettä haittaava lumi ja jää sekä liukkauden välttämiseksi jalkakäytävät tarvittaessa aamuisin ja päivän kuluessa muulloinkin hiekoitettava.

Rikoslain 21 luvun 10 §:n (491/69) mukaan on ruumiinvamman tuottamuksesta tuomittava se, joka huolimattomuudellaan tai varomattomuudellaan aiheuttaa toiselle ruumiinvamman, joka ei ole vähäinen.

Aikaisempien kokemusten perusteella asunto-osakeyhtiön tiedossa on ollut, että joissakin olosuhteissa jalkakäytävä saattoi nyt kysymyksessä olevassa kohdassa syöksytorvesta valuvan veden jäätymisen vuoksi muuttua jalankulkijoille vaaralliseksi. A:n liukastumisen jälkeen tapahtumapaikalla on seinän vieressä havaittu paksuhko liukas jääkerros, joka on ainakin osaksi ollut hiekoittamaton ja joka ilmeisesti on aiheuttanut A:n liukastumisen ja loukkaantumisen. Syöksytorvesta valuvan sulaveden jäätyminen pakkasyönä jalkakäytävälle ei ole ollut ennalta arvaamatonta. Asunto-osakeyhtiön velvollisuutena on ollut torjua tästä aiheutunut vaara. Asunto-osakeyhtiö ei ole näyttänyt, että liukastumista estävän hiekan pysyminen jalkakäytävällä olisi vallinneissa olosuhteissa ollut mahdotonta. Aluetta, joka kerrotulla tavalla on jäätynyt, ei ollut myöskään rajattu puomein tai osoitettu muulla varoitusmerkillä.

Mainituilla perusteilla asunto-osakeyhtiö on vastuussa A:lle aiheutuneesta vahingosta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. Syyte ja korvausvaatimukset B:tä vastaan hylätään. Hänet vapautetaan rangaistuksesta ja kaikesta korvausvelvollisuudesta A:lle ja kansaneläkelaitokselle. Käräjäoikeuden määräämä korvausvelvollisuus A:lle ja kansaneläkelaitokselle jää yksin asunto-osakeyhtiön suoritettavaksi.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Aitolahti sekä lautamiehet Kosonen, Mäkelä ja Turkka.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tornivuori, Kartano ja Brax. Esittelijä Tarja Östervik.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm, Taipale, Ralos, Hidén ja Kitunen. Esittelijä Markku Vuorela.

---

[SV]

Från ett bostadsaktiebolags hustak hade till följd av solvärmen runnit vatten genom stupröret ut längs trottoaren och det kalla vädret hade gjort att vattnet frös. A hade omkring klockan 1 på natten halkat på det frusna stället och skadat sig.

Eftersom det inte hade visats att bostadsaktiebolagets disponent B skulle ha gjort sig skyldig till sådan underlåtenhet att avvärja halkningen som skulle medföra straff- eller skadeståndsansvar, förkastades åtalet mot B för brott mot ordningsstadgan och för vållande av kroppsskada liksom även A:s skadeståndsanspråk gentemot B.

Att smältvatten från stupröret fryser på trottoaren under en kall natt var inte oförutsebart. Bostadsaktiebolaget hade inte visat att det under de rådande omständigheterna hade varit omöjligt att få sand att hållas på trottoaren så att den förhindrar halkning. Det område som hade frusit hade inte avgränsats med bommar eller märkts ut med andra varningar. Bostadsaktiebolaget var därför ansvarigt gentemot A för den skada som uppkommit.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.