Supreme Court allows private claim for child benefit return when child lived with father, overriding administrative exclusivity rule.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland allowed a private lawsuit for the return of child benefits paid to a mother whose child had lived with the father. The lower court dismissed the claim because the child benefit law designates administrative bodies as the exclusive forum for determining eligibility and consequences of misuse. The Supreme Court ruled that the private dispute concerned a direct economic loss between individuals rather than an administrative violation of the benefit scheme's procedural rules.
Legislator headnote
AI generatedLapsilisälain 1 §; Lapsilisälain 4 §: While the child benefit law assigns administrative jurisdiction over eligibility and misuse, a private claim for unjust enrichment based on the payer's actual financial loss is admissible in civil court.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Vrt.
KKO:1986-II-58
Lapsilisät oli maksettu lapsen äidille, vaikka lapsi asui pysyvästi isänsä luona. Yleisessä alioikeudessa voitiin tutkia isän vaatimus saada äidiltä lapsilisiä vastaava määrä perusteettoman edun palautuksena.
LapsilisäL 1 §
LapsilisäL 4 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Espoon kihlakunnanoikeuden päätös 3.6.1993
A:n B:hen kohdistamasta kanteesta kihlakunnanoikeus totesi, että asianosaisten vuonna 1980 syntynyt lapsi C, joka oli avioeron yhteydessä 19.10.1989 määrätty B:n huoltoon, oli jo joulukuussa 1989 muuttanut isänsä A:n luokse ja asunut siellä tuosta ajankohdasta lukien ollen siten tosiasiallisesti isänsä huollossa. Lapsen huolto oli siirretty isälle 4.3.1993. B oli nostanut lapsilisät vuoden 1990 alusta vuoden 1993 helmikuun loppuun saakka, mihin hänellä lapsen huoltajana oli ollut oikeus. Lapsilisälain 1 §:n mukaan lapsilisä suoritetaan lapsen elatusta ja kasvatusta varten. Lain tarkoituksena on katsottava olevan, että varat käytetään lapsen hyväksi hänen tarpeidensa tyydyttämiseen.
Kihlakunnanoikeus katsoi, että B, jonka on helpompi esittää näyttö rahojen käytöstä, ei ole esittänyt mitään selvitystä siitä, ovatko lapsilisät tulleet lapsen hyväksi tämän kasvatukseen tai elatukseen. Näyttämättä oli jäänyt, että lapsilisät olisi käytetty lapsilisälain edellyttämin tavoin. B oli näin ollen saanut perusteetonta taloudellista hyötyä itselleen. Vastaavasti A:n taloudellinen rasitus oli kasvanut hänen vastatessaan lapsen huollosta ja elatuksesta ilman että siihen olisi käytetty yhteiskunnan tätä tarkoitusta varten myöntämää tukea. Kihlakunnanoikeus velvoitti B:n suorittamaan A:lle korvaukseksi nostamistaan lapsilisistä 12 399 markkaa 16 prosentin korkoineen 5.5.1993 lukien sekä korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkoineen.
Helsingin hovioikeuden tuomio 10.5.1995
B valitti hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi, että lapsilisälain (541/48) mukaisessa järjestyksessä on ratkaistava kysymys, kenellä on oikeus nostaa lapsesta suoritetut lapsilisät. Kysymys siitä, onko lapsilisän nostamiseen oikeutettu henkilö käyttänyt lapsilisän lapsilisälain 1 §:ssä ilmaistuun tarkoitukseen on lapsilisälain 4 §:n mukaan käsiteltävä ja mahdolliset seuraamukset lapsilisän väärinkäytöstä määrättävä hallinnollisessa järjestyksessä. Kihlakunnanoikeuden ei olisi tullut tutkia kannetta. Hovioikeus kumosi kihlakunnanoikeuden päätöksen ja poisti lausuman perusteettoman edun palauttamista koskevasta kannevaatimuksesta.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan hän vaati hovioikeuden tuomion kumoamista ja asian jättämistä kihlakunnanoikeuden ratkaisun varaan sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan jutussa korkoineen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 3.10.1997
Käsittelyratkaisu
A:lta ei ole pyydetty vastausta B:n vastauksen johdosta. Sen vuoksi vastaukseksi vastaukseen tarkoitettu kirjoitus jätetään huomiotta.
Pääasiaratkaisu
Perustelut
A on perustanut kanteensa siihen, että B oli saanut perusteetonta etua nostaessaan lapsilisät ajalta, jolloin lapsi ei ollut hänen tosiasiallisessa huollossaan. Kanteessa on siten kysymys kahden yksityishenkilön välisestä oikeussuhteesta eikä siitä, kenellä oli lapsilisälain (541/48) mukaan oikeus nostaa lapsilisä, tai lapsilisän väärinkäytöstä. Kanteen käsitteleminen kuuluu yleiseen tuomioistuimeen.
Päätöslauselma
Hovioikeuden tuomio kumotaan. Asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee ilmoituksetta ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen. Asian ratkaistessaan hovioikeuden on lausuttava myös Korkeimmassa oikeudessa olleista oikeudenkäyntikuluista.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Iirola, Monika Kuhlefelt ja Mansikkamäki. Esittelijä Marja Honkonen.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen sekä oikeusneuvokset Haarmann, Krook, Tulokas ja Vuori. Esittelijä Susanne Möller.
---
[SV]
Jfr
KKO:1986-II-58
Barnbidragen hade betalts åt barnets moder, fastän barnet stadigvarande bodde hos sin fader. Allmän underrätt var behörig att pröva faderns yrkande att av modern såsom återbäring av obehörig vinst utbekomma ett belopp som motsvarade barnbidragen.
BarnbidragsL 1 §
BarnbidragsL 4 §
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.