Supreme Court dismissed pension payment recovery claim as payments were not significant or unusual despite late timing.

Ään.

Yhtiö oli, saatuaan velkojalta konkurssiuhkaisen maksukehotuksen, takaisinsaantiaikana kolmessa erässä maksanut erääntyneitä työeläkevakuutusmaksuja yhteensä noin 28 000 markkaa noin kuukaudesta noin neljään kuukauteen viivästyneinä. Velan maksuja pidettiin pesän realisoinnin jälkeisiin 67 000 markan varoihin nähden huomattavina. Kun kysymys oli erääntyneiden velkojen edellä todetuin tavoin viivästyneistä maksuista, jotka oli tehty velkojan painostustoimesta konkurssin välttämiseksi, maksuja ei myöskään pidetty olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisina.

TakSL 10 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Riidattomat tapahtumatiedot

Tampereen Kopio-Team Oy:llä (yhtiö) oli ollut TEL-vakuutus Eläkevakuutusosakeyhtiö Ilmarisessa (Ilmarinen). Vakuutuksen ennakkomaksut olivat erääntyneet vuosineljänneksittäin siten, että eräpäivät olivat olleet 1.3., 1.6., 1.9. ja 1.12. Sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien vakuutusehtojen mukaan vakuutuksenottaja sai vakuutusmaksuille korotonta maksuaikaa eräkuukauden 24. päivän jälkeiseen ensimmäiseen pankkien aukiolopäivään.

Yhtiö oli 1.3.1993 jälkeen maksanut TEL-vakuutusmaksujaan viivästyneinä seuraavasti:

- 1.3.1993 erääntynyt 17 895 markan maksu oli suoritettu 19.4.1993,

- 1.6.1993 erääntynyt 22 323 markan maksu oli suoritettu kahdessa erässä 28.6. ja 30.7.1993,

- 1.9.1993 erääntynyt 22 775 markan maksu oli suoritettu kahdessa erässä 4.10. ja 28.12.1993 ja

- 1.12.1993 erääntyneestä 23 216,70 markan maksusta oli 3.3.1994 tehty 2 175,40 markan osasuoritus.

Seuraavan, 1.3.1994 erääntyneen 21 093 markan maksun ollessa lisäksi maksamatta Ilmarinen oli ilmoittanut huhtikuussa 1994 yhtiölle konkurssiuhkaisesta maksukehotuksesta, jota ei kuitenkaan annettu tiedoksi, koska 1.12.1993 ja 1.3.1994 erääntyneistä maksuista oli tehty maksusopimus. Yhtiö oli tämän jälkeen suorittanut 1.12.1993 erääntyneestä maksusta maksamatta olevan osan kahdessa erässä 19.4. ja 3.5.1994 sekä 1.3.1994 erääntyneestä 21 093 markan maksusta 3.6.1994 osamaksun 10 000 markkaa.

Ilmarisen annettua 14.7.1994 yhtiölle tiedoksi uuden konkurssiuhkaisen maksukehotuksen maksamatta olleista 1.3. ja 1.6.1994 erääntyneistä, 11.7.1994 asti laskettuine viivästyskorkoineen yhteensä 28 311,60 markan maksuista, koska yhtiö ei ollut pysynyt maksusopimuksessa, Ilmarinen ja yhtiö olivat tehneet uuden maksusopimuksen Ilmarisen perimän saatavan maksamisesta. Yhtiö oli sitten 22.7.1994 suorittanut 1.3.1994 erääntyneen maksun loppuosana 12 372,60 markkaa sekä 1.6.1994 erääntyneestä maksusta 1 939 markkaa. Yhtiö oli edelleen 22.8.1994 maksanut 7 000 markkaa ja samoin 7 000 markkaa 9.9.1994. Sitä vastoin yhtiö ei ollut maksanut 1.9.1994 erääntynyttä 15 771 markan suuruista maksua.

Yhtiö oli Hämeen lääninveroviraston 11.10.1994 tekemästä hakemuksesta 30.11.1994 asetettu konkurssiin Tampereen käräjäoikeudessa. Yhtiön pesäluettelon mukaiset varat olivat 167 116,91 markkaa, mutta pesän varoista kertynyt realisointitulos oli vain noin 67 000 markkaa. Yhtiön konkurssissa Ilmarinen oli valvonut TEL-vakuutusmaksusaatavaa 59 257,30 markkaa.

Tampereen Kopio-Team Oy:n konkurssipesän kanne

Konkurssipesä vaati kanteessaan Ilmarisen määräämistä suorittamaan konkurssipesälle yhtiön Ilmariselle 22.7., 22.8. ja 9.9.1994 suorittamat maksut eli 28 311,60 markkaa viivästyskorkoineen, koska maksut olivat olleet pesän varoihin nähden huomattavia eikä niitä voitu pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisina. Näin ollen maksut oli takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (takaisinsaantilaki) 10 §:n nojalla määrättävä peräytymään konkurssipesään. Maksuja ei voitu pitää tavanomaisina, koska kysymys oli jo aikaisemmin erääntyneiden ja pitkään maksamatta olleiden velkojen ja viivästyskorkojen suorittamisesta juuri ennen konkurssia ja suoritukset oli tehty konkurssiuhkaisen maksukehotuksen johdosta eli velkojan maksuvaikeuksissa olleeseen velalliseen kohdistaman painostuksen vuoksi.

Eläkevakuutusosakeyhtiö Ilmarisen vastaus

Ilmarinen kiisti kanteen kokonaisuudessaan. Ilmarinen katsoi, että maksujen ja pesän varojen vertailun tuli perustua pesäluettelon mukaisiin pesän varoihin ja että maksuja ei voitu niiden ollessa noin 16 prosenttia pesäluettelon mukaisista varoista pitää pesän varoihin nähden huomattavina. Ilmarinen huomautti, ettei sillä ollut ollut tietoa yhtiön omaisuuden panttauksista. Ilmarisen mukaan maksujen yhteismäärä oli lisäksi niin pieni, ettei maksuja voitu pitää takaisinsaantilain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla huomattavina.

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 1.12.1995

Käräjäoikeus lausui arvioidessaan maksujen huomattavuutta pesän varoihin nähden, että hallituksen esitys takaisinsaantia konkurssipesään koskevaksi lainsäädännöksi (HE 102/1990) lähti siitä, että maksun määrää pesän varoihin verrattaessa on lähtökohtana pesäluettelon mukainen pesän varallisuus, mutta kuitenkin on mahdollista esittää näyttöä siitä, että pesän varojen määrä on pesäluettelossa ilmoitettua suurempi tai pienempi. Ratkaisevaa ei ole maksun suuruus sinänsä vaan sen suhde pesän varoihin. Ratkaisun KKO 1995:106 mukaisesti ratkaisevaa on se, kuinka maksu vaikuttaa konkurssissa saatavansa valvoneiden velkojien jako-osuuksien suuruuteen. Käräjäoikeus totesi pesästä saadun realisointituloksen olleen noin 67 000 markkaa ja katsoi, että verrattaessa takaisinsaannin kannalta kriittisenä aikana suoritettuja yhteensä 28 311,60 markan maksuja realisointitulokseen maksujen määrää oli pidettävä takaisinsaantilain 10 §:n mukaisesti huomattavana suhteessa pesän varoihin.

Käräjäoikeus totesi edelleen, että takaisinsaantilain 10 §:n mukaan pesän varoihin nähden huomattava maksu ei peräydy, jos maksu on ollut tavanomainen. HE:n 102/1990 mukaan velan maksu voisi olla tavanomainen, jos maksu on koskenut juoksevia, toistuvia kuluja, esimerkiksi vuokria, palkkoja tai veroja. Maksua voitaisiin pitää tavanomaisena, jos objektiivisesti arvioiden sen ei voida olettaa olleen yhteydessä velallisen maksukyvyttömyyteen ja konkurssiin.

Riidatonta oli, että yhtiö oli maksanut erääntyneet ja tavanomaiset työnantajan maksamista palkoista riippuvat lakiin perustuvat TEL-vakuutusmaksut. Konkurssipesä oli myös myöntänyt, etteivät riidan kohteena olevat maksut olleet olleet pääasiallisena syynä yhtiön maksukyvyttömyyteen tai konkurssiin.

HE:ssä 102/1990 oli todettu, että tällaistenkin juoksevien, toistuvien kulujen maksu voisi peräytyä. Edellytyksenä on tällöin, että nämä velat ovat olleet jo pitkään erääntyneinä, koska tällöin on todennäköistä, että velkoja on saanut maksun vasta painostettuaan maksuvaikeuksissa ollutta velallista. Kuitenkin takaisinsaantilain 10 §:n takaisinsaantiperusteen ollessa objektiivinen varsinaista näyttöä velkojan painostuksesta ei tarvitse esittää.

Käräjäoikeus katsoi, että arvioitaessa maksuviivettä viivästyksen alku oli laskettava vakuutusehtojen mukaisesta viimeisestä korottomasta maksupäivästä. Riidan kohteena olevia maksueriä ei ollut maksettu olennaisesti pidemmällä maksuviiveellä kuin yhtiöllä, joka oli säännönmukaisesti maksanut TEL-vakuutusmaksujaan Ilmariselle myöhässä, oli ollut niitä 1.3.1993 lähtien tapana maksaa. Riidatonta asiassa oli, että velkapääoma ei ollut päässyt kasvamaan suuremmaksi, vaan yhtiö oli maksanut aina säännönmukaisesti pois erääntyneen pääoman ja korot, vaikkakin aina myöhässä. Tähän nähden riidan kohteena olevien vakuutusmaksujen myöhästyminen ei ollut ollut sellaista jo pitkään jatkunutta, että näitä maksuja voitaisiin pitää tavanomaisista maksuista poikkeavina.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 15.5.1996

Konkurssipesä valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Konkurssipesälle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan konkurssipesä vaati alempien oikeuksien tuomioiden kumoamista ja kanteensa hyväksymistä.

Ilmarinen vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 23.9.1997

Perustelut

Yhtiö on käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin kolmessa erässä maksanut Ilmariselle myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen konkurssinsa määräpäivää erääntyneitä työeläkevakuutusmaksuja viivästyskorkoineen yhteensä 28 311,60 markkaa.

Takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (takaisinsaantilaki) 10 §:ssä tarkoitettua maksun huomattavuutta arvioitaessa on säännöksen sanamuodon mukaan ratkaisevaa maksun suuruuden ja pesän varojen välinen suhde. Takaisinsaantilain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 102/1990 siv. 55 - 56) on todettu tämän merkitsevän sitä, että mitä vähemmän pesässä on varoja, sitä pienempi maksu peräytyisi. Mistään ei ole pääteltävissä, että huomattavana pidettävälle maksulle olisi tarkoitettu asettaa jokin markkamääräinen alaraja. Konkurssimenettelyyn liittyvien kustannusten vuoksi on luonnollista, että menettelyä vain poikkeuksellisesti jatketaan velkojain kuulustelun jälkeen pesän ollessa vähävarainen, jollei ole todennäköistä, että pesään on takaisinsaantikanteilla saatavissa merkittävästi varoja. Tästä johtuen markkamääräisesti hyvin vähäinen maksu voi käytännössä vain harvoin joutua takaisinsaannin kohteeksi.

Edellä lausutun mukaisesti velan maksun määrän huomattavuutta on arvioitava nimenomaan maksun suuruuden ja pesän varojen määrän välisen suhteen perusteella. Varojen määrä on puolestaan pyrittävä määrittämään niiden todellisen arvon mukaisesti.

Jutun asianosaiset ovat olleet yksimielisiä siitä, että yhtiön konkurssipesän varojen realisointitulos on ollut noin 67 000 markkaa. Tähän pesän varojen määrään nähden kysymyksessä olevien maksujen määrää 28 311,60 markkaa on pidettävä huomattavana.

Kysymys seuraavassa on näin ollen siitä, ovatko maksut kuitenkin olleet olosuhteet huomioon ottaen takaisinsaantilain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla tavanomaisia. Lain mainittujen esitöiden mukaan tavanomaisina voitaisiin yleensä pitää sellaisia maksuja, joiden ei objektiivisesti arvioiden voida olettaa olevan yhteydessä velallisen maksukyvyttömyyteen ja tulevaan konkurssiin. Siten pesän varoihin nähden huomattavallakin määrällä tapahtunut velan maksu voisi olla tavanomainen, jos maksu on koskenut juoksevia, toistuvia kuluja. Pohjoismaiseen lainvalmisteluaineistoon ja oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannanottoihin viitaten on kuitenkin todettu, ettei jo pitkään erääntyneinä maksamatta olleiden velkojen suorittamista tällöinkään olisi perusteltua pitää tavanomaisena, koska on todennäköistä, että velkoja on saanut suorituksensa vasta painostettuaan maksuvaikeuksissa ollutta velallista.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan. Tampereen Kopio-Team Oy:n Eläkevakuutusosakeyhtiö Ilmariselle 22.7., 22.8. ja 9.9.1994 suorittamat velan maksut määrätään peräytymään. Ilmarinen velvoitetaan palauttamaan yhtiön konkurssipesälle 28 311,60 markkaa. Tälle määrälle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti haasteen tiedoksiantopäivästä 5.10.1995 lukien.

Eläkevakuutusosakeyhtiö Ilmarisen on, jos se tahtoo käyttää hyväkseen takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 25 §:ssä tarkoitettua jälkivalvontamahdollisuutta, Tampereen käräjäoikeudessa Tampereen KopioTeam Oy:n konkurssissa valvottava saatavansa kolmen kuukauden kuluessa Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Tulokas: Takaisinsaantilain 10 §:ää sovellettaessa on pidettävä lähtökohtana velkojien yhdenvertaisuutta, kuitenkin niin, ettei konkurssipesän selvittämistä rasiteta ja viivytetä tarpeettomilla oikeudenkäynneillä. Rajanveto peräytettävien ja pysytettävien maksujen välillä tapahtuu käsitteiden "huomattava" ja "tavanomainen" avulla. Tarkoituksena on rajata takaisinsaannin ulkopuolelle vähämerkitykselliset ja liikkeen normaaliin toimintaan liittyvät maksut.

Tampereen Kopio-Team Oy, joka asetettiin lääninveroviraston hakemuksesta konkurssiin 11.10.1994, on maksanut työeläkevakuutusmaksuja takaisinsaantiaikana seuraavasti: 22.7.1994 14 311,60 markkaa, 22.8.1994 7 000 markkaa ja 9.9.1994 7 000 markkaa. Maksut ovat tapahtuneet enimmillään 4 kuukautta myöhässä. Huhtikuussa 1994 osapuolten kesken oli tehty maksusopimus. Kun sitä ei ollut noudatettu, velalliselle oli 14.7.1994 annettu tiedoksi konkurssiuhkainen maksukehotus, jonka jälkeen laaditun maksuohjelman mukaan edellä mainitut vakuutusmaksut on maksettu. Vuositasolla eläkevakuutusmaksujen määrä on ollut 80 000 - 90 000 markkaa. Maksut, jotka ovat luonteeltaan ennakkomaksuja, ovat erääntyneet neljännesvuosittain.

Työeläkevakuutusmaksut ovat yrityksen pakollisia, säännöllisesti toistuvia maksuja. Kolmen kuukauden aikana ennen konkurssia maksetut määrät eivät ole olleet poikkeuksellisen suuria. Yritys oli jo pitemmän aikaa maksanut vakuutusmaksut jossain määrin viivästyneinä.

Takaisinsaantiaikana maksettujen TEL-vakuutusmaksujen yhteismäärä 28 311,60 markkaa on sinänsä pesän realisointitulokseen noin 67 000 markkaan nähden huomattava. Toistuvien maksujen osalta yhteismäärä ei kuitenkaan ole oikea arviointiperuste ellei viime vaiheessa ole maksettu poikkeuksellisia määriä. Näin ei ole esillä olevassa tapauksessa selvitetty tapahtuneen. Yksittäiset maksuerät eivät ole huomattavia takaisinsaantilain 10 §:n tarkoittamassa merkityksessä.

Takaisinsaantikanne on jo edellä mainitulla perusteella hylättävä. Samaan tulokseen johtaa myös maksujen tavanomaisuutta koskeva tarkastelu. Lakisääteiset toistuvat maksut, joiden suorittaminen on liiketoiminnan jatkamisen kannalta välttämätöntä, ovat tyyppiesimerkkejä tavanomaisista maksuista. Esillä olevassa tapauksessa perintää on tehostettu konkurssiuhkaisella maksukehotuksella. Tällä seikalla ei kuitenkaan ole merkitystä takaisinsaantia arvioitaessa, kun kysymys ei ole ollut tavanomaista suuremmista, pitkään rästissä olleista maksueristä.

Mainituilla perusteilla päädyn alempien oikeuksien tavoin hylkäämään kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Raatikainen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Matti Lahti, Nousiainen ja Ahola. Esittelijä Minna-Kaisa Huttunen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Haarmann, Tulenheimo-Takki, Krook ja Tulokas (eri mieltä). Esittelijä Kimmo Vanne.

---

[SV]

Omröstn.

Sedan ett bolag av borgenären fått en betalningsanmaning med hot om konkurs hade bolaget under återvinningstiden i tre rater betalt förfallna arbetspensionsförsäkringsavgifter sammanlagt omkring 28 000 mark, som var fördröjda från ungefär en till fyra månader. Betalningarna ansågs med hänsyn till bolagets till pengar omvandlade tillgångar 67 000 mark vara avsevärda. Då fråga var om betalningar av skulder, som var fördröjda på förenämnt sätt och som gjorts på grund av påtryckningar av borgenären i syfte att undvika konkurs, ansågs betalningarna inte heller med beaktande av förhållandena vara sedvanliga.

L om återvinning till konkursbo 10 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.