Legislator Case Law & Legislation
HD:1997:136 AI generated

Supreme Court dismisses appeal; customs duties on temporary imports become bankruptcy mass debt after one-year expiry.

Case Number HD:1997:136
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Supreme Court dismissed the appeal, upholding the lower court's decision that customs duties on temporary imports constitute bankruptcy mass debt. The appellant company had imported cranes for temporary repair without duty, but failed to export them within the statutory one-year period after bankruptcy began. The court ruled that the debt obligation arose only after the statutory deadline expired, making it a mass debt regardless of the bail agent's prior payment.

Legislator headnote

AI generated

Tulliverolain 17 § 3 a kohta; Tulliverolain 18 § 1 momentti: When temporary duty-free imports are not exported or disposed of within one year of import, the resulting customs debt constitutes a bankruptcy mass debt.

Keywords

AI generated
temporary imports customs duty bankruptcy mass debt statutory time limit bail agent liability

Cited Legislation

AI generated
Tulliverolain 17 § 3 a kohta (830/83)
Tulliverolain 18 § 1 momentti (289/83)
Tullilain 44 §
Konkurssilain 74 §

Cited Case Law

AI generated
Porvoon kihlakunnanoikeuden päätös 16.6.1993
Porvoon kihlakunnanoikeuden päätös 16.6.1993
Helsingin hovioikeuden tuomio 23.11.1995
Helsingin hovioikeuden tuomio 23.11.1995
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

A oli tavaranhaltijana ennen konkurssiaan tuonut maahan nostureita väliaikaisesti korjausta varten. Tällainen tuonti oli tulliverotonta. Tulliverolain 18 §:n 1 momentissa (289/83) tarkoitettu vuoden määräaika oli konkurssin alkamisen jälkeen kulunut umpeen ilman, että nosturit olisi viety maasta tai ryhdytty muuhun tuossa lainkohdassa tarkoitettuun toimenpiteeseen. Nostureista tämän vuoksi määrätyt tulli ja muut maksut olivat A:n konkurssipesän massavelkaa.

TulliveroL 17 § 3 a kohta (830/83)

TulliveroL 18 § 1 mom (289/83)

TulliL 44 §

KS 74 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Porvoon kihlakunnanoikeuden päätös 16.6.1993

Oy O. Nyström & Co Ab:n kanteesta kihlakunnanoikeus katsoi selvitetyksi, että Saxi-Sipoo Oy oli 6.6.1990 ja 10.8.1990 välisenä aikana tuonut Ruotsista Suomeen tullittomina väliaikaisesti korjattavaksi 53 nosturia. Saxi-Sipoo Oy oli ollut tavaran haltija ja sillä oli ollut oikeus hallita tavaraa. Oy O. Nyström & Co Ab oli ollut huolitsija. Saxi-Sipoo Oy oli asetettu konkurssiin 9.11.1990.

Kihlakunnanoikeus katsoi, että Saxi-Sipoo Oy:n konkurssipesälle oli yleisseuraajana siirtynyt tavaran haltijan oikeudet ja velvollisuudet. Tullin suorittamisesta vastasi tavaran haltija. Huolitsija tai asiamies ei joutunut vastuuseen tullista, ellei hän ollut vaikuttanut tullauksen virheellisyyteen tai viivästykseen. Tästä ei ollut esitetty näyttöä. Nosturit oli tullivalvonnasta luovutettu tavaran haltijalle eli Saxi-Sipoo Oy:lle, joten huolitsija ei ollut enää pystynyt määräämään nostureista. Konkurssipesä oli laiminlyönyt huolehtia siitä, että nosturit olisi määräajassa vientiselvitetty maasta ja luopunut niiden määräämisvallasta ja luovuttanut ne kolmansille tullaamatta niitä. Tästä oli ollut seurauksena, että nostureista oli määrätty veroja ja maksuja yhteensä 654 407 markkaa. Konkurssipesä oli tunnustanut olleensa tietoinen siitä, että nosturit oli tuotu maahan tullitta ja että väliaikainen tullittomuus päättyi vuoden päästä maahantuonnista.

Konkurssipesä ei ollut pystynyt näyttämään, että se olisi valtuuttanut Oy O. Nyström & Co Ab:n vientiselvittämään Contina Leasing Ab:n omistamat nosturit. Sillä seikalla kenen omistamia nosturit olivat olleet, ei ollut merkitystä. Kysymyksessä oli konkurssipesän massavelka, koska maksuperuste oli syntynyt vasta siinä vaiheessa, kun väliaikaisen tullittomuuden edellytykset olivat lakanneet. Kihlakunnanoikeus velvoitti Saxi-Sipoo Oy:n konkurssipesän suorittamaan Oy O. Nyström & Co Ab:lle konkurssipesän varoista 17.3.1992 päivättyyn tullilaskuun sisältyvät verot ja maksut yhteensä 654 407 markkaa korkoineen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 23.11.1995

Hovioikeus, jossa konkurssipesä haki muutosta vaatien kanteen hylkäämistä, lausui, että koska kihlakunnanoikeuden päätös velvoittaa konkurssipesä suorittamaan Oy O. Nyström & Co Ab:lle päätöksessä mainitut verot ja maksut korkoineen perustui viimeksi mainitun yhtiön tullauspäätöksistä ilmenevään velvollisuuteen suorittaa sanotut verot ja maksut valtiolle, konkurssipesän oli suoritettava nuo verot ja maksut Oy O. Nyström & Co Ab:lle siltä osin kuin tämä osoitti suorittaneensa mainitut verot ja maksut valtiolle. Näin muutettuna hovioikeus jätti kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen pysyväksi.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Konkurssipesälle myönnettiin valituslupa. Konkurssipesä vaati kanteen hylkäämistä.

Oy O. Nyström & Co Ab on antanut siltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 22.9.1997

Perustelut

Saxi-Sipoo Oy on 6.6.1990 ja 10.8.1990 välisenä aikana tuonut Ruotsista Suomeen korjattavaksi kanteessa tarkoitetut 53 nosturia. Niitä koskevissa tuontitavaran tullausilmoituksissa on ilmoitettu, että nosturit on tuotu Suomeen korjattaviksi, että ne on määrä palauttaa, että lähetysmaa on Ruotsi, että kysymys on väliaikaisesta maahantuonnista ja että tuonti on vapaa tullista. Tulli on hyväksynyt ilmoitukset ja antanut tuontierille tullausnumerot. Tullausilmoituksista ilmenee, että Saxi-Sipoo Oy on ollut tavaranhaltija ja Oy O. Nyström & Co Ab on ollut huolitsija.

Vuonna 1978 annetun tullilain (573/78) 8 §:n f kohdan mukaan tavaranhaltijalla tarkoitetaan tuossa laissa sitä, jolla maahantuojana, maastaviejänä, omistajana tai muutoin on oikeus hallita tavaraa tai siitä määrätä. Lain 44 §:stä käy ilmi, ettei huolitsijaa tai muuta asiamiestä pidetä tavaranhaltijana.

Konkurssipesä on väittänyt, että Arapt Finans Ab:n omistamat nosturit eivät ole olleet pesän hallussa ja että näiden Suomeen korjattavaksi tuotujen nostureiden käyttötarkoitus oli niiden omistajalleen luovuttamisen johdosta muuttunut jo ennen konkurssin alkamista. Asiassa on riidatonta, että myös nyt kysymyksessä olevat nosturit on niiden maahantuonnin jälkeen luovutettu Saxi-Sipoo Oy:n hallintaan. Konkurssipesän on siten näytettävä väitteensä toteen. Tällaista näyttöä pesä ei ole jutussa esittänyt. Näin ollen sitä on pidettävä myös näiden nostureiden osalta edellä mainittuna tavaranhaltijana.

Tulliverolain (575/78) 17 §:n 1 momentin 3 a kohdan (830/83) mukaan voidaan tullialueelle väliaikaisesti tuoda tullitta tavarat, jotka vastikkeetta tuodaan täällä tapahtuvaa korjausta varten.

Saxi-Sipoo Oy on asetettu konkurssiin 9.11.1990.

Tulliverolain 18 §:n 1 momentin (289/83) mukaan väliaikaisesti 17 §:n nojalla tullialueelle tuotu tavara on vietävä tullialueelta tai siirrettävä vapaa-alueelle tahi yleiseen tullivarastoon taikka hävitettävä viranomaisen valvonnassa tai luovutettava valtiolle tälle kuluja aiheuttamatta välittömästi, kun sen käyttö aiottuun tarkoitukseen on päättynyt, kuitenkin vuoden kuluessa tuontipäivästä. Näin ollen nyt kysymyksessä olevat nosturit on ollut tullattava 6.6.1991 jälkeen, jollei muita säännöksessä lueteltuja mahdollisuuksia ole käytetty hyväksi.

Huolitsijana toiminut Oy O. Nyström & Co Ab on SaxiSipoo Oy:n asiamiehenä velvoitettu maksamaan kysymyksessä oleva tulli viimeksi mainitun yhtiön konkurssipesän puolesta. Näin ollen Oy O. Nyström & Co Ab:llä on oikeus periä maksamansa määrä konkurssipesältä.

Näillä ja alempien oikeuksen tuomioissa mainituilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut jutun tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Esittelijän mietintö

Vanhempi oikeussihteeri Ahola: Korkein oikeus lausunee tuomionsa perusteluina:

Saxi-Sipoo Oy niminen yhtiö on tavaranhaltijana tuonut tuontitavarana Ruotsista Suomeen korjattavaksi väliaikaisesti tullitta 6.6.1990, 7.8.1990, 8.8.1990, 9.8.1990 ja 10.8.1990 yhteensä 53 nosturia. Oy O. Nyström & Co Ab on huolintaliikkeenä hoitanut nostureiden väliaikaiset tulli- ja maahantuontiselvitykset. Asiassa sovellettavan tulliverolain (830/1983) 17 §:n 3 a kohdan nojalla väliaikaisesti tullitta tullialueelle tuotu tavara on tulliverolain (289/1993) 18 §:n 1 momentin nojalla vietävä tullialueelta tai siirrettävä vapaaalueelle tahi yleiseen tullivarastoon taikka hävitettävä viranomaisen valvonnassa tai luovutettava valtiolle tälle kuluja aiheuttamatta välittömästi, kun sen käyttö aiottuun tarkoitukseen on päättynyt, kuitenkin vuoden kuluessa tuontipäivästä tai siitä päivästä, jona tavara on otettu vapaa-alueelta tai tullivarastosta.

Kun edellä tarkoitettuja nostureita ei ollut viety tullialueelta edellä tarkoitetussa vuoden määräajassa tuontipäivästä, Tullilaitoksen Helsingin piiritullikamari on velvoittanut huolitsijana toimineen Oy O. Nyström & Co Ab:n suorittamaan nostureista veroja ja maksuja yhteensä 654 407,00 markkaa.

Konkurssisäännön 25 ja 74 §:n säännöksistä johdettavan massavelkaa koskevan oikeusperiaatteen mukaan tällaisen velan oikeusperusteen tulee syntyä konkurssiin asettamisen jälkeen.

Koska Oy O. Nyström & Co Ab ei ole näyttänyt, että konkurssipesä olisi aiheuttanut sille kanteessa väitetyn vahingon, kanne hylätään myös tällä perusteella ajettuna.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Iirola, Kuningas ja Ilveskoski. Esittelijä Marjo Naapi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Tulenheimo-Takki, Wirlander, Möller, Palaja ja Krogerus. Esittelijä Sirpa Ahola (mietintö).

---

[SV]

A hade som varuinnehavare före sin konkurs fört in lyftkranar tillfälligt till landet för reparation. En sådan import var tullfri. Den i tullskattelagen 18 § 1 mom. (289/83) avsedda tiden som var ett år hade efter konkursens början gått ut utan att lyftkranarna förts ut ur landet och utan att man skridit till någon annan i detta lagrum avsedd åtgärd. De för lyftkranarna på grund härav bestämda tullen och övriga avgifter var A:s konkursbos massagäld.

TullskatteL 17 § 3 a punkten (830/83)

TullskatteL 18 § 1 mom (289/83)

TullL 44 §

KS 74 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.