Supreme Court dismisses claim that debt is bankruptcy debt because lower court already ruled it as reorganization debt.

Ään.

Vrt.

KKO:1993:136

Saamisen lainvoimainen vahvistaminen saneerausohjelmaan kuuluvaksi esti sellaisen kanteen tutkimisen, jolla vaadittiin saman saamisen vahvistamista niin sanotuksi massavelaksi ja poistamista saneerausveloista.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Hämeen piiri r.y:n kanne Helsingin käräjäoikeudessa

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Hämeen piiri r.y. (Lastensuojeluliitto) esitti Polar-Yhtymä Oy:tä vastaan 4.5.1994 nostamassaan kanteessa, että Lastensuojeluliitto oli 4.11.1986 ostanut entiseltä Polar-Rakennusosakeyhtiöltä, nykyiseltä Polar-Yhtymä Oy:ltä (Polar) ja Asuntokeskuskunta Tampereen Hakalta (Haka) Tampereelta olevan Kiinteistö Oy Nukanleikkaajan (Nukanleikkaaja) osakkeet numerot 2453 - 2600. Kauppakirjan mukaan kaupan kohdetta oli rasittanut 425 000 markan määräinen velkaosuus, jonka suorittamisesta myyjät olivat ottaneet vastatakseen. Kauppakirjan mukaan ostajalla ei ollut mainitun lainaosuuden perusteella lainkaan velvollisuutta maksaa rahoitusvastiketta, joka oli suoritettava kultakin kuukaudelta Nukanleikkaajan hallituksen osoittamalla tavalla.

Nukanleikkaaja oli 25.4.1994 ilmoittanut Polarille, ettei sillä ollut velkasaatavaa Polarilta. Samana päivänä Polar oli osakeantiaan ynnä muuta koskevassa kirjeessään ilmoittanut Lastensuojeluliitolle, että Polarin maksuohjelmaan oli kirjattu Lastensuojeluliiton saatavaksi 192 043,05 markkaa, koska Lastensuojeluliitto oli kauppakirjan 4.11.1986 perusteella katsottava Polarin velkojaksi.

Lastensuojeluliitto vetosi yrityksen saneerauksesta annetun lain 32 §:n 1 momenttiin, jonka mukaan menettelyn alettua syntyvät velat oli maksettava sitä mukaan kuin ne erääntyivät. Sama koski jatkuvaan sopimussuhteeseen taikka jatkuvaan käyttö- tai hallintasuhteeseen perustuvia vastike- tai muita juoksevia maksuja, jotka kohdistuivat menettelyn alkamisen jälkeiseen aikaan. Esittämillään perusteilla Lastensuojeluliitto katsoi, että sen saatava kuului jompaan kumpaan mainittuun ryhmään. Vielä Lastensuojeluliitto lausui, että kysymys siitä, oliko tietty velka saneerausvelkaa vai ei, oli erityisasemassa sikäli, että vahvistetun saneerausohjelman oikeusvaikutukset ulottuivat vain saneerausvelkoihin. Ohjelman vahvistaminenkaan ei siten estänyt velkojaa perimästä saatavaansa tai saamasta vahvistustuomiota sille, että saatava oli muuta kuin saneerausvelkaa.

Näillä perusteilla Lastensuojeluliitto vaati sen vahvistamista, että mainittu rahoitusvastikesaatava oli menettelyn aikana syntynyttä velkaa. Lisäksi Lastensuojeluliitto vaati Polarin saneerausohjelman muuttamista siten, että saneerausveloista poistetaan Lastensuojeluliiton hyväksi merkityt saneerausvelat.

Polarin vastaus

Polar kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Kauppakirjassa 4.11.1986 ei ollut perustettu kestovelkasuhdetta Lastensuojeluliiton ja Polarin välille, ja rahoitusvastikkeen suoritusvelvollisuutta koskevassa lausekkeessa oli ollut kysymys vain kauppahinnan maksujärjestelystä. Polar huomautti, että Lastensuojeluliitto oli muun muassa kirjeessään Polarille 26.4.1994 hyväksynyt saataviensa kirjaamisen Polarin maksuohjelmaan saneerausveloiksi. Vielä Polar ilmoitti, että Helsingin käräjäoikeus oli päätöksellään 8.6.1994 lainvoimaisesti muuttanut Polarin saneerausohjelmaa siten, että siihen oli saneerausvelkana lisätty Lastensuojeluliiton edellä mainittu saatava.

Käräjäoikeuden ratkaisu 6.11.1995

Käräjäoikeus lausui, että Lastensuojeluliitto oli tässä oikeudenkäynnissä vaatinut muun muassa Polarin saneerausohjelmasta poistettavaksi Lastensuojeluliiton hyväksi sinne saneerausvelkana merkityt 192 043,05 markkaa. Käräjäoikeus totesi merkinneensä tuon summan saneerausohjelmaan Polarin 19.5.1994 päivätyn hakemuksen perusteella päätöksellään 8.6.1994. Käräjäoikeus oli tehnyt kyseisen muutoksen ohjelmaan yrityksen saneerauksesta annetun lain 63 §:n 1 momentin toisen lauseen perusteella, jonka mukaan virheen korjaaminen oli ollut mahdollista niiden suostumuksella, joiden asemaan asia vaikutti.

Lastensuojeluliitto oli kirjeessään 26.4.1994 ilmoittanut Polarille hyväksyvänsä mainitun saatavansa kirjaamisen Polarin maksuohjelmaan. Käräjäoikeudelle 3.6.1995 antamassaan lausumassa Lastensuojeluliitto taas oli ilmoittanut hyväksyvänsä saatavansa kirjaamisen saneerausohjelmaan ainoastaan siitä syystä, ettei sille koituisi mitään oikeudenmenetyksiä katsoen, että sen saatavat olivat syntyneet ja erääntyneet kokonaisuudessaan menettelyn aikana ja ne tulisi maksaa sitä mukaa, kun ne erääntyivät. Lastensuojeluliitto oli tuossa lausumassaan myös ilmoittanut tämän riita-asian vireilläolosta. Polar taas oli ilmoittanut, ettei se enää antanut suostumustaan ohjelman muuttamiselle Lastensuojeluliiton kanteessa vaaditulla tavalla.

Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi riitakysymyksen tulleen oikeusvoimaisesti ratkaistuksi käräjäoikeuden päätöksellä 8.6.1994 ja hylkäsi kanteen.

Helsingin hovioikeuden päätös 5.3.1996

Lastensuojeluliitto valitti hovioikeuteen ja vaati käräjäoikeuden ratkaisun kumoamista sekä asian palauttamista käräjäoikeuteen. Hovioikeus lausui, että Lastensuojeluliiton saatavan luonne oli jo käräjäoikeuden 8.6.1994 antamalla päätöksellä lainvoimaisesti ratkaistu. Sen vuoksi käräjäoikeuden ei olisi tullut antaa lausuntoa yhdistyksen kanteesta, vaan jättää se tutkimatta. Hovioikeus poisti käräjäoikeuden lausunnon kanteen hylkäämisestä ja jätti kanteen tutkimatta.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Lastensuojeluliitolle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan se vaati alempien oikeuksien ratkaisujen kumoamista ja asian palauttamista käräjäoikeuden tutkittavaksi.

Polar antoi vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 15.9.1997

Hovioikeuden päätöstä ei muuteta.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Esittelijäneuvos Walamies: Yrityksen saneerauksesta annetun lain 57 §:n 1 momentin mukaan saneerausohjelman vahvistamisen jälkeen saneerausvelkojen ehdot määräytyvät ohjelman mukaisesti. Tämä merkitsee sitä, ettei tällaista velkaa voi periä maksuohjelmasta riippumattomana, niin sanottuna massavelkana.

Käräjäoikeus on tutkinut Polarin 19.5.1994 vireille tulleen maksuohjelman muutoshakemuksen, vaikka Lastensuojeluliitto oli jo aikaisemmin eli 4.5.1994 pannut vireille kanteensa. Tästä huolimatta käräjäoikeuden hakemuksen johdosta 8.6.1994 antama lainvoimainen tuomio ei ole mitätön.

Näillä ja muutoin alempien oikeuksien ratkaisuista ilmenevillä perusteilla mietinnössä esitettiin Korkeimman oikeuden ratkaisun mukaista lopputulosta.

Oikeusneuvos Tulokas: Lastensuojeluliitto on kauppakirjalla 4.11.1986 ostanut Polarilta ja Hakalta kiinteistöyhtiön osakkeet, joita rasittaneesta velkaosuudesta myyjät ovat sitoutuneet vastaamaan kuukausittain suoritettavin rahoitusvastikemaksuin. Hakan tultua asetetuksi konkurssiin ja Polarin yrityssaneeraukseen rahoitusvastikkeiden maksaminen kiinteistöyhtiölle on keskeytynyt. Lastensuojeluliitto ja kiinteistöyhtiö ovat kumpikin erikseen valvoneet jäljellä olevan velkaosuuden Polarin yrityssaneerauksessa. Vahvistettuun saneerausohjelmaan kyseinen velvoite on otettu saneerausvelkana ja merkitty kiinteistöyhtiön saatavaksi. Saneerausohjelmaa on velallisyhtiön 19.5.1994 päivätyn hakemuksen mukaisesti käräjäoikeuden päätöksellä 8.6.1994 oikaistu niiden suostumuksella, joiden asemaan asia vaikutti, merkitsemällä kyseinen saneerausvelka kiinteistöyhtiön sijasta Lastensuojeluliiton saatavaksi. Oikaisupäätös on lainvoimainen.

Lastensuojeluliitto on 4.5.1994 jättänyt käräjäoikeudelle haastehakemuksen vaatien vahvistettavaksi, että sen nyt kysymyksessä olevaa saatavaa on pidettävä yrityssaneerauslain 32 §:ssä tarkoitettuna saneerausmenettelyn aikana syntyneenä velkana. Alemmat oikeudet ovat katsoneet, että kysymys velan oikeasta luonteesta oli tullut lainvoimaisesti ratkaistuksi käräjäoikeuden oikaisupäätöksellä.

Lastensuojeluliiton saatava on edellä mainitulla käräjäoikeuden oikaisupäätöksellä vahvistettu Polarin saneerausvelaksi, mikä ratkaisu sisältää myös sen, ettei kysymys ole yrityssaneerauslain 32 §:ssä tarkoitetusta velasta. Käräjäoikeus on menetellyt virheellisesti ratkaistessaan oikaisuvaatimuksen erikseen samanaikaisesti vireillä olleesta vahvistuskanteesta huolimatta ja jättäessään huomiotta sen, että liitto oli oikaisuvaatimuksen johdosta antamassaan lausumassa ensisijaisesti katsonut, että kysymys oli Polarin massavelasta ja viitannut tätä tarkoittavaan vahvistuskanteeseensa.

Hovioikeuden ratkaisua valitukseen Helsingin käräjäoikeuden 6.11.1995 antamasta välituomiosta ei ole pidettävä virheellisenä. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon, ettei hakija ole vaatinut käräjäoikeuden 8.6.1994 antaman oikaisupäätöksen poistamista tai purkamista, päädyn samaan lopputulokseen kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Nousiainen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Iirola ja Kuningas sekä asian esittelijä Ari Wirén.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Paasikoski, Möller, Tulokas (eri mieltä) ja Palaja. Esittelijä Juhani Walamies (mietintö).

---

[SV]

Omröstn.

KKO:1993:136

En fordran hade med laga kraft fastställts vara en saneringsskuld. Avgörandet utgjorde hinder för prövning av en sådan talan, medelst vilken yrkades att samma fordran skulle fastställas vara en så kallad massaskuld och avlägsnas från saneringsskulderna. Jfr

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.