Supreme Court dismisses theft charge due to lack of intent and applies old law for sentencing.

Varastetun tavaran kätkemistä ei pidetty jatkuvana rikoksena.

Vrt.

KKO:1980-II-127

KKO:1984-II-15

Ään.

KKO:1986-II-88

RL 32 luku 1 § (19.12.1889)

RL 32 luku 1 § (769/90)

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Tampereen käräjäoikeuden tuomio 5.10.1995

Sen vuoksi käräjäoikeus rikoslain 32 luvun 1 §:n nojalla tuomitsi A:n kätkemisrikoksesta 4 kuukauden vankeusrangaistukseen.

A valitti hovioikeuteen. A vaati, että syyte hylätään. Mikäli syytettä ei hylätä, A vaati, että hänen katsotaan syyllistyneen enintään tuottamukselliseen kätkemisrikokseen. A vaati myös rangaistuksen lieventämistä tai sen muuttamista yhdyskuntapalveluksi. A vaati edelleen, että mikäli hänet tuomitaan vankeusrangaistukseen, rangaistus yhdistetään Turun hovioikeuden 18.12.1991 tuomitsemaan vankeusrangaistukseen.

Turun hovioikeuden tuomio 31.10.1995

Hovioikeus katsoi, että A oli käräjäoikeuden tuomiossa kerrotulla tavalla syyllistynyt kätkemisrikokseen. Rikos oli päättynyt 22.3.1994. Näin ollen siitä ja A:n aikaisemmista rikoksista ei voitu tuomita yhteistä rangaistusta. Ottaen huomioon kätketyn omaisuuden arvon rangaistusta ei ollut pidettävä liian ankarana.

A oli antanut suostumuksen yhdyskuntapalveluun. Kriminaalihuoltoyhdistyksen lausunnon perusteella A:n voitiin olettaa suoriutuvan yhdyskuntapalvelusta. A oli vuosien 1989 - 1991 aikana tuomittu kolme kertaa ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Hän oli 8.7.1994 viimeksi vapautunut vankilasta suoritettuaan siellä vankeusrangaistusta kuusi kuukautta seitsemän päivää. Tämän vuoksi hovioikeus katsoi, ettei vankeusrangaistuksen muuntamiseen yhdyskuntapalveluksi ollut kriminaalihuoltoyhdistyksen lausunnosta huolimatta aihetta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A toisti hovioikeudessa esittämänsä vaatimukset katsoen lisäksi, että mikäli hänen katsotaan syyllistyneen tuottamukselliseen kätkemisrikokseen, tämä teko on vanhentunut.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 11.2.1997

Perustelut

Teodoliitin omistaja on välittömästi sen kadonneeksi havaitsemisen jälkeen tehnyt rikosilmoituksen laitteen varastamisesta. Asiassa ei ole ilmennyt teodoliitin hukkaanjoutumiselle muuta syytä kuin, että se on anastettu ruokatunnin aikana asianomistajan työmaalta. Alempien oikeuksien tavoin Korkein oikeus katsoo teodoliitin viedyksi omistajaltaan varkausrikoksella.

A on ostanut teodoliitin tuntemattomalta mieheltä. Hän on kertonut miehen vaikuttaneen pienurakoitsijalta. Todistajana kuullun A:n veljen mukaan miehellä oli autossaan ollut kirvesmiehen työkaluja. Teodoliitti on maanmittaustoimituksissa käytettävä erikoislaite. Yleisen elämänkokemuksen perusteella ei ole uskottavaa, että pienrakennusurakoitsijalla olisi hallussaan tällainen erityisväline. A on lisäksi ilmoittanut, ettei hän tiennyt teodoliitin arvoa, ettei hän osannut käyttää sitä ja ettei hän voinut tarkistaa sen toimintakuntoa. Hän on tästä huolimatta ottanut teodoliitin maksuksi edellä tarkoitetulle miehelle myymistään 8 000 markan arvoisista ovista. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on ottaessaan teodoliitin haltuunsa tiennyt sen varkausrikoksella saaduksi.

Alemmat oikeudet ovat katsoneet A:n syyksiluetun teon alkaneen siitä, kun hän sai vuonna 1990 teodoliitin haltuunsa, ja jatkuneen siihen asti, kunnes hän 22.3.1994 myi sen.

Rikoslain 32 luvun 1 §:n mukaan, sellaisena kuin se oli 1.1.1991 saakka voimassa olleessa laissa, varastetun tavaran kätkemisestä tuomittiin se, joka kätki, osti, itsellensä vaihtoi, lahjaksi tahi pantiksi otti, muunsi taikka muuksi valmisti lainkohdassa tarkoitettua tavaraa. Sanottuna ajankohtana voimaan tulleen rikoslain 32 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan rangaistaan kätkemisrikoksesta sitä, joka kätkee, hankkii, ottaa huostaansa tai välittää taikka muulla tavoin ryhtyy lainkohdassa määriteltyyn omaisuuteen. Sekä rikoslain vanhan että uuden 32 luvun 1 §:n mukaan rikos on täytetty silloin, kun sen tekijä ryhtyy omaisuuteen. Pitämällä hallussaan varkausrikoksella saatua teodoliittia ja myymällä sen A ei enää ole syyllistynyt rikokseen.

Muun selvityksen puuttuessa rikoksen tekoaikana on pidettävä 14.9.1990, jolloin A on ilmoittanut saaneensa teodoliitin huostaansa. Tämä on tapahtunut Hämeenkyrössä.

Rikoslain nykyisen 32 luvun 1 §:n soveltaminen ei johda A:n kannalta aikaisemmin voimassaollutta lakia lievempään lopputulokseen. Tämän vuoksi Korkein oikeus soveltaa rikoksen tekoaikana voimassa ollutta rikoslain 32 luvun 1 §:ää.

A on viimeksi syyllistynyt rikokseen 21.9.1990 eli yli kuusi vuotta sitten. Tämän perusteella Korkein oikeus katsoo, että A voidaan tuomita hänen syykseen luetusta rikoksesta sakkorangaistukseen.

Lainkohdat

Rikoslaki 32 luku 1 § (19.12.1889)

Rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3 §

Muilta osin hovioikeuden tuomio jää voimaan.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan syyksilukemisen ja tuomitun rangaistuksen osalta.

Syyksiluettu rikos

Varastetun tavaran kätkeminen 14.9.1990.

Rangaistusseuraamus

A tuomitaan sataan 50 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 5 000 markkaa.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Raulos: Katson rikostutkinnan perusteella selvitetyksi, että kysymyksessä oleva Maasto-Geo Ky:lle kuuluva teodoliitti oli 25.7.1989 anastettu eräältä rakennustyömaalta. A on hankkinut laitteen itselleen 14.9.1990 tehdyllä vaihtokaupalla. A:n ei kuitenkaan ole näytetty tienneen, että teodoliitti oli varastettu.

Virallinen syyttäjä on toissijaisesti vaatinut A:lle rangaistusta siitä, että hän oli ryhtynyt mainittuun omaisuuteen, vaikka hänellä oli syytä epäillä, että se oli rikoksella saatu. Väitetty rikos on täyttynyt, kun A on edellä mainituin tavoin 14.9.1990 hankkinut kyseisen teodoliitin. Syyteoikeuden vanhentumisen kannalta on ollut asiaan vaikuttamatonta, että A oli tuon ajankohdan jälkeenkin pitänyt teodoliittia hallussaan ja vielä 22.3.1994 myyntitarkoituksin luovuttanut sen eräälle henkilölle. Oikeus syyttää A:ta tuottamuksellisesta kätkemisrikoksesta on siten alkanut vanhentua 14.9.1990. Rikoslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan oikeus nostaa syyte mainitusta rikoksesta vanhenee kahdessa vuodessa. Kun ei ole selvitetty, että A olisi tuon ajan kuluessa haastettu siitä vastaamaan ja kun rangaistusvaatimus on häntä vastaan henkilökohtaisesti esitetty vasta käräjäoikeuden istunnossa 5.10.1994, syyteoikeus on vanhentunut.

Mainituilla perusteilla harkitsen oikeaksi, muuttaen hovioikeuden tuomiota, hylätä A:ta vastaan jutussa ajetun syytteen ja vapauttaa hänet tuomitusta rangaistuksesta. Muilta osin jätän hovioikeuden tuomion pysyväksi.

Oikeusneuvos Nikkarinen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Raulos.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Dunder sekä lautamiehet Lempinen, Jokiniemi ja Jokela.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lahtinen, Aarola ja Hurme. Esittelijä Leena Koivuniemi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen (eri mieltä), Tulenheimo-Takki, Raulos (eri mieltä), Möller ja Palaja. Esittelijä Tuula Myllykangas.

---

[SV]

Jfr

KKO:1980-II-127

KKO:1984-II-15

Omröstn.

KKO:1986-II-88

Häleri ansågs inte vara ett fortgående brott.

SL 32 kap 1 § (19.12.1889)

SL 32 kap 1 § (24.8.1990/769)

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.