Supreme Court allows insurer to reduce auditor's claim due to gross negligence in failing to warn about illegal share buybacks.

Osakeyhtiön tilintarkastaja oli jättänyt tekemättä muistutuksen tilintarkastuskertomukseen yhtiön osakeyhtiölain vastaisesta omien osakkeiden lunastamisesta ja rahalainan antamisesta osakkeenomistajalle sekä näin aiheuttanut yhtiölle vahinkoa, joka hänet oli aikaisemmassa oikeudenkäynnissä velvoitettu korvaamaan yhtiölle.

Ks.

KKO:1992:98

Ään.

Tilintarkastaja vaati vastuuvakuutuksensa perusteella korvausta vakuutusyhtiöltä. Vakuutusehtojen mukaan varallisuusvahingon johdosta suoritettavaa korvausta voitiin vähentää tai se kokonaan evätä muun muassa, jos vakuutuksenottaja oli aiheuttanut vahingon törkeällä huolimattomuudellaan. Kysymys siitä, oliko tilintarkastajan menettelyä pidettävä törkeän huolimattomana.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Uudenkaupungin raastuvanoikeuden päätös 5.7.1993

Tosiseikasto

Raastuvanoikeus totesi X Oy:n tilintarkastajana toimineen B:n vakuutusosakeyhtiö Pohjolaa vastaan ajaman kanteen johdosta, että Korkein oikeus oli 31.7.1992 antamassaan tuomiossa numero 2441 katsonut X Oy:n osakkeenomistajan, hallituksen jäsenen ja toimitusjohtajan A:n saaneen yhtiöltä rahalainaa. Tämä olisi osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n 1 momentin nojalla ollut sallittua vain yhtiön viimeksi kuluneelta tilikaudelta vahvistetun taseen osoittaman vapaan pääoman rajoissa hyväksyttävää vakuutta vastaan.

Lainaa oli kuitenkin annettu, vaikka yhtiön taseet tilikausilta 1985 ja 1986 eivät olleet osoittaneet vapaata omaa pääomaa eikä lainasta ollut annettu vakuutta. Korkein oikeus oli katsonut, että osakeyhtiölain säännösten rikkominen oli ollut B:n havaittavissa hänen vuosilta 1984 ja 1985 suorittamissaan tilintarkastuksissa. B ei ollut kuitenkaan tilintarkastuskertomuksissaan tehnyt menettelystä osakeyhtiölain 10 luvun 10 §:n 3 momentissa tarkoitettua muistutusta.

Laiminlyönnistä oli seurannut, että yhtiön velkojien ja muiden osakkaiden kuin A:n oli ollut vaikea havaita yhtiön varojen osakeyhtiölain vastaista käyttöä ja että A oli voinut jatkaa ja lisätä rahalainaa yhtiön konkurssiin saakka. Korkein oikeus oli todennut B:n kerrotulla menettelyllään tuottamuksesta osaltaan aiheuttaneen yhtiölle 265 111,71 markan vahingon, jonka hän osakeyhtiölain 15 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan oli velvollinen korvaamaan.

Tuomiossaan Korkein oikeus oli edelleen todennut, että X Oy:n yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiö oli voinut tarjouksesta lunastaa omia osakkeitaan. Tämä oli osakeyhtiölain 7 luvun 2 §:n mukaan saanut tapahtua vain vapaalla omalla pääomalla. Kun yhtiön varoista oli vuoden 1986 aikana, jolloin yhtiöllä ei enää ollut vapaata omaa pääomaa, suoritettu A:lle tämän omistamien yhtiön osakkeiden lunastuksesta 167 924,30 markkaa, Korkein oikeus oli katsonut A:n menettelyllään yhtiön hallituksen jäsenenä tuottamuksesta aiheuttaneen yhtiölle vahingon, jonka hän osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:n nojalla oli velvollinen korvaamaan.

Korkein oikeus oli katsonut, että B:n oli osakeyhtiölain 10 luvun 7 §:n mukaan pitänyt hyvän tilintarkastustavan edellyttämässä laajuudessa tarkastaa tilinpäätös, kirjanpito ja yhtiön hallinto sekä tällöin havaita edellä kerrottu osakkeiden lunastaminen. Tästä hänen olisi pitänyt päätellä, että päätös osakkeiden lunastamisesta ilmeisesti oli vastoin osakeyhtiölakia ja saattoi aiheuttaa vahingonkorvausvelvollisuuden.

Tämän vuoksi B:n olisi tullut tehdä asiasta muistutus tilintarkastuskertomuksessa päätöksen täytäntöönpanon estämiseksi tai mahdollisen täytäntöönpanon peruuttamiseksi ja maksetun lunastuksen takaisinperimiseksi. Koska A:lla vielä ainakin 26.11.1987 oli ollut ulosmittauskelpoista omaisuutta, B oli laiminlyönnillään osaltaan tuottamuksesta aiheuttanut yhtiölle 167 924,30 markan vahingon, jonka B osakeyhtiölain 15 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla oli velvollinen korvaamaan.

Edellä kerrotuilla perusteilla Korkein oikeus oli velvoittanut B:n yhteisvastuullisesti yhtiön toisena tilintarkastajana toimineen henkilön kanssa suorittamaan X Oy:n konkurssipesälle vahingonkorvauksena 265 111,71 markkaa 16 prosentin korkoineen 22.4.1988 alkaen sekä 167 924,30 markkaa 16 prosentin korkoineen 13.5.1988 alkaen. Lisäksi Korkein oikeus oli velvoittanut B:n korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut asiassa 22 000 markalla 16 prosentin korkoineen 31.7.1992 lukien. Korkeimman oikeuden tuomion perusteella B oli 5.2.1993 suorittanut konkurssipesälle 393 944, 60 markkaa.

B:llä oli vastuuvakuutus Vakuutusosakeyhtiö Pohjolassa. Vakuutusehtojen kohdan 315 mukaan vakuutuksesta korvattiin myös varallisuusvahinko siten, että vahingon johdosta suoritettavaa korvausta voitiin vähentää tai se kokonaan evätä, jos vakuutuksenottaja tai muu henkilö, jonka puolesta vakuutuksenottaja oli vahingonkorvausvastuussa, oli aiheuttanut vahingon tahallisesti, törkeällä huolimattomuudella tai törkeällä varomattomuudella.

Vakuusyhtiö oli vakuutusehtoihin vedoten katsonut olevan osoitettavissa, että B ei ollut toiminut hyvän tilintarkastustavan mukaisesti antamalla useilta vuosilta yhtiön tilintarkastuksista puhtaat tarkastuskertomukset, vaikka aihetta huomautuksiin oli ollut. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö oli 20.11.1992 antamassaan päätöksessä kieltäytynyt korvaamasta Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevää vahinkoa.

Päätöksen perustelut

Raastuvanoikeus totesi, että vakiintuneen periaatteen mukaan vakuutuksenantajan oli näytettävä vakuutuskorvauksen epäämisperuste.

Vahingonkorvausoikeudenkäynnissä alemmat oikeusasteet olivat hylänneet tilintarkastajiin kohdistetut vaatimukset ja katsoneet ainoastaan konkurssiin asetetun X Oy:n toimitusjohtaja A:n korvausvelvolliseksi. Vasta Korkein oikeus oli todennut B:n tilintarkastajana tuottamuksellaan osaltaan aiheuttaneen vahingon.

Vahingonkorvausoikeudenkäynnin aineistosta oli havaittavissa, että vähemmistöosakkaat, hallituksen muut jäsenet ja velkojat, mukaan lukien veroviranomaiset, olivat olleet passiivisia kyseisen niin sanotulla kriisialalla toimineen yhtiön toimintaan ja tulokseen nähden. Pääasiallisina syinä yhtiön konkurssiin olivat olleet yrityksen huomattava tappiollisuus ja ylivelkaantuminen. Tilintarkastajien välillisesti aiheuttama vahinko ei ollut voinut vaikuttaa merkittävästi yhtiön toimintaedellytyksiin tai varallisuusasemaan. Korkeimman oikeuden tuomittua tilintarkastajat korvausvelvollisiksi velkojat olivat päässeet parempaan asemaan kuin nämä muutoin olisivat olleet siinä tilanteessa, että tilintarkastuskertomuksissa olisi tehty asianmukaiset huomautukset. Tällöin vahinko olisi konkurssituomion perusteella jäänyt kokonaan osakkeenomistajien ja velkojien tappioksi.

Taloudellisen vahingon välittömästi aiheuttaneita X Oy:n toimitusjohtaja A:n toimia ei ollut todettu rikolliseksi menettelyksi. Yhtiön tila oli ollut todettavissa sen kirjanpidosta ja tilinpäätöksistä.

B oli ilmoittanut huomauttaneensa toimitusjohtaja A:lle havaitsemistaan epäkohdista talouden pidossa sisällyttämättä kuitenkaan huomautuksia tilintarkastuskertomuksiin. Tuolloin 1980-luvun puolivälissä tilintarkastuskäytäntö oli yleisemminkin ollut selkiintymätön sen suhteen, oliko kaikista havaituista virheistä huomautettava tarkastuskertomuksessa. Salliva luottamukseen ja vastuunkantamisolettamaan perustunut menettely oli ollut ymmärrettävää osin senkin vuoksi, että yhtiön osakeomistus oli keskittynyt toimitusjohtaja A:lle, samoin monivuotinen toimintavastuu yhtiössä, joka oli ollut paikkakunnan huomattava työllistäjä toimialalla, jolla kannattavuus oli 1980-luvulla käynyt valtakunnallisestikin heikoksi.

Näillä perusteilla raastuvanoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että B olisi tilintarkastajana tahallaan tai törkeällä tuottamuksellaan aiheuttanut taloudellista vahinkoa sittemmin konkurssiin asetetulle X Oy:lle.

Vakuutusyhtiö oli myöntänyt B:n korvausvaatimuksen määrältään.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus velvoitti vakuutusyhtiön maksamaan B:lle hänen X Oy:n konkurssipesälle maksamina vahingonkorvauksena, korkoina ja oikeudenkäyntikuluina yhteensä 393 944,60 markkaa korkoineen.

Turun hovioikeuden tuomio 18.10.1994

Vakuutusyhtiö valitti hovioikeuteen.

Osakeyhtiölain 10 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan B:n oli pitänyt hyvän tilintarkastustavan edellyttämässä laajuudessa tarkastaa tilinpäätös ja kirjanpito sekä yhtiön hallinto. Näin tehdessään tilikaudelta 1985 hänen oli pitänyt havaita sekä vapaan oman pääoman puute 31.12.1985 että hallituksen kokouspöytäkirjaan 28.12.1985 merkitty ja tilinpäätöksen taseesta ja sen lisätiedoista ilmenevä päätös osakkeiden lunastamisesta. Tästä hänen olisi pitänyt päätellä, että tuo päätös ilmeisesti oli vastoin osakeyhtiölakia ja saattoi aiheuttaa vahingonkorvausvelvollisuuden ja sen vuoksi tehdä muistutus tilintarkastuskertomuksessa päätöksen täytäntöönpanon estämiseksi tai mahdollisen täytäntöönpanon peruuttamiseksi ja maksetun lunastuksen takaisin perimiseksi A:lta. Koska A:lla ainakin vielä 26.11.1987 oli ollut ulosmittauskelpoista omaisuutta B oli Korkeimman oikeuden mukaan laiminlyömällä sanotun velvollisuutensa tuottamuksesta aiheuttanut X Oy:lle 167 924,30 markan vahingon.

Näillä perusteilla hovioikeus velvoitti vakuutusyhtiön suorittamaan B:lle raastuvanoikeuden tuomitseman 393 944,60 markan asemesta 320 188,52 markkaa korkoineen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Vakuutusyhtiölle ja B:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan vakuutusyhtiö vaati hovioikeuden tuomion muuttamista siten, että rahalainankin antamisen osalta yhtiö velvoitetaan suorittamaan B:lle enintään puolet vahingonkorvausasiassa hänen maksettavakseen tuomitusta määrästä.

Valituksessaan B vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään raastuvanoikeuden päätöksen varaan.

B ja vakuutusyhtiö vastasivat toistensa valituksiin.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 26.6.1997

Perustelut

Ratkaistavana oleva kysymys

B:n KHT-yhdistys ry:n jäsenenä ja vakuutusyhtiön solmiman vastuuvakuutusta koskevan sopimuksen ehdon 315.3 mukaan varallisuusvahingon johdosta suoritettavaa korvausta voidaan vähentää tai se kokonaan evätä, jos vakuutuksenottaja tai muu henkilö, jonka puolesta vakuutuksenottaja on vahingonkorvausvastuussa, on aiheuttanut vahingon tahallisesti, törkeällä huolimattomuudella tai törkeällä varomattomuudella.

B puolestaan on kiistänyt menetelleensä törkeän huolimattomasti. Kysymys osakaslainoiksi katsottujen erien luonteesta on Korkeimman oikeuden aikaisemman ratkaisun perustelujenkin mukaan ollut erittäin tulkinnanvarainen. Mitä tuli omien osakkeiden lunastamiseen A:lta 28.12.1985, on huomattava että yhtiön viimeinen 31.12.1984 vahvistettu tilinpäätös osoitti yhtiöllä olleen vapaata omaa pääomaa käytettäväksi lunastukseen. Lain ja käytännön mukaan vapaan oman pääoman määrä oli arvioitava viimeisen vahvistetun tilinpäätöksen mukaisesti. Ainakin asia oli tulkinnanvarainen.

Yleistä

Korkein oikeus toteaa, että törkeä tuottamus sekä rajanveto esimerkiksi tuottamuksen ja törkeän tuottamuksen välillä eivät ole yksiselitteisesti määriteltävissä. Rajanveto edes vakuutussopimuslain eri säännöksiä sovellettaessa ei välttämättä määräydy samojen perusteiden mukaan.

Vahingonkorvausoikeudessa on huolimattomuutta pidetty törkeänä usein silloin, kun toiminta on ollut lähellä tahallista menettelyä ja siten häikäilemätöntä ja välinpitämätöntä seurausten suhteen. Esimerkiksi hallituksen esityksessä 1.7.1995 voimaan tulleeksi vakuutussopimuslaiksi (HE n:o 114/1993 vp. s. 43) katsotaan, että törkeä huolimattomuus on lähellä tahallisuutta.

Vakuutuskorvauksen epäämistä tai vähentämistä harkittaessa on otettava yhtäältä huomioon, että vakuutusyhtiöt tarjoavat vakuutuksia liiketoimintanaan ja että vastuuvakuutus otetaan juuri sen kaltaisten vahinkojen varalta, joista nyt on kysymys. Toisaalta vakuutus ei saa johtaa vakuutuksenantajan kustannuksella tapahtuvaan tietoiseen riskinottoon. Vastuuvakuutuksen tarkoitus ammatinharjoittajan virheellään aiheuttamien vahinkojen korvaamisessa vaatii siten, että törkeän huolimattomana pidetään vain tekoa tai laiminlyöntiä, joka osoittaa ammatinharjoittajassa selvää piittaamattomuutta menettelyssään.

A:n osakaslainat yhtiölle

Yhtiön omien osakkeiden lunastaminen

Hovioikeuden mainitsemalla perusteella ja sen toteamin tavoin vakuutuskorvausta ei B:n menettelyn johdosta ole kuitenkaan evättävä kokonaan.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Krook:

Kysymyksenasettelu

Korkein oikeus on tuomiollaan 31.7.1992 osakeyhtiölain 15 luvun 2 §:n 1 momentin (734/1978) nojalla velvoittanut B:n maksamaan 24.8.1987 konkurssiin X Oy:n (yhtiö) konkurssipesälle alla mainituista kahdesta erästä koostuvaksi vahingonkorvaukseksi yhteensä 433 036,01 markkaa korkoineen ja oikeudenkäyntikuluineen sen johdosta, että hän oli yhtiön - jonka osakkeista noin 2/3 kuului yhtiön pääosakkaalle, hallituksen jäsenelle ja toimitusjohtaja A:lle ja noin 1/3 suunnilleen 30 pienosakkaalle - tilintarkastajana yhdessä yhtiön toisen tilintarkastajan kanssa tilivuosia 1984 ja 1985 koskevien tilintarkastusten yhteydessä vastoin osakeyhtiölain 10 luvun 10 §:n 3 momentin (734/1978) säännöstä laiminlyönyt tilintarkastuskertomuksissa tehdä muistutuksen tarkastuksissa havaittavissa olleista yhtiölle vahingonvaaraa aiheuttaneista seuraavista osakeyhtiölain vastaisista teoista,

1) 24.4.1985 ja 19.9.1986 päivätyissä tarkastuskertomuksissa siitä, että A yhtiön hallituksen jäsenenä oli osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n 1 momentin (248/1981) säännöstä rikkoen antanut itselleen rahalainaa ilman hyväksyttävää vakuutta ja vaikka yhtiön taseet tilikausilta 1985 ja 1986 eivät olleet osoittaneet vapaata omaa pääomaa, mistä oli aiheutunut yhtiölle 265 111,71 markan vahinko, ja

2) 19.9.1986 päivätyssä tarkastuskertomuksessa siitä, että yhtiö oli, hallituksen päätettyä 28.12.1985 A:n puheenjohdolla lunastaa häneltä 135 kappaletta yhtiön osakkeita 202 500 markan hinnasta, vuoden 1986 aikana osakeyhtiölain 7 luvun 2 §:n (687/1983) säännöstä rikkoen toteuttanut lunastuksen suorittamalla osakkeista 167 924,30 markkaa, vaikka yhtiöllä ei päätöksentekohetkellä 28.12.1985 eikä myöhemminkään ollut vapaata omaa pääomaa omien osakkeiden lunastamiseen, mistä oli aiheutunut yhtiölle 167 924,30 markan vahinko.

Näin vahvistettu maksuvelvollisuus B:n tuli täyttää yhteisvastuullisesti yhtiön toimitusjohtaja A:n ja yhtiön toisen tilintarkastajan kanssa siten, että maksettavaksi tuomittu korvausmäärä korkoineen jakautui tilintarkastajien kesken niin, että kumpikin vastasi puoleksi siitä, mitä he korvauksen suoritettuaan eivät saaneet perittyä takaisin heihin nähden ensisijaisessa vastuussa olleelta A:lta, joka 20.5.1988 toimitetussa ulosmittausyrityksessä oli todettu varattomaksi.

B:llä on KHT-tilintarkastajana ja KHT-yhdistys ry:n jäsenenä ollut työssään aiheuttamansa vahingon varalta vastuuvakuutus Vakuutusosakeyhtiö Pohjolassa (vakuutusyhtiö). Vakuutusyhtiö on päätöksellään 20.11.1992 kieltäytynyt korvaamasta B:lle tämän korvattavaksi tuomittua vahinkoa. Ratkaisunsa tueksi vakuutusyhtiö on viitannut vakuutukseen liittyvien yleisten vakuutusehtojen rajoituslausekkeeseen 315.3, jonka mukaan varallisuusvahingon johdosta suoritettavaa korvausta voidaan vähentää tai se kokonaan evätä, jos vakuutuksenottaja tai muu henkilö, jonka puolesta vakuutuksenottaja on vahingonkorvausvastuussa, on aiheuttanut vahingon tahallisesti, törkeällä huolimattomuudella tai törkeällä varomattomuudella.

Valituksissaan Korkeimpaan oikeuteen B ja vakuutusyhtiö ovat vaatineet, B hovioikeuden tuomion kumoamista ja asian jättämistä raastuvanoikeuden päätöksen varaan sekä vakuutusyhtiö hovioikeuden tuomion muuttamista siten, että vakuutusyhtiö myös 1) kohdassa tarkoitetun rahalainan antamisen osalta velvoitetaan suorittamaan B:lle enintään puolet vahingonkorvausasiassa hänen maksettavakseen tuomitusta määrästä.

Kysymys on näin ollen enää siitä, onko B menetellyt törkeän huolimattomasti vai ei aiheuttaessaan 1) ja 2) kohdassa tarkoitetut vahingot ja, jos vastaus on myönteinen, missä määrin vakuutuskorvausta on vähennettävä ottaen huomioon tutkimisrajoitukset, jotka johtuvat vakuutusyhtiön valituksesta ja hovioikeuden tuomiosta.

Tuottamusarvostelun lähtökohdat

Tässä valossa on ilmeistä, että (1) rahalainan antaminen kielletylle henkilöpiirille ja (2) omien osakkeiden lunastaminen laadultaan ja vahinkoriskiltään tyypillisesti ovat sellaisia tekoja, joiden lainmukaisuuteen on hyvän tilintarkastustavan mukaisessa tarkastuksessa kiinnitettävä erityistä huomiota ja joiden lainvastaisuudesta on tehtävä merkintä tilintarkastuskertomukseen. Selvän ilmauksen tämä on saanut lain esitöissä maininnassa, että tilintarkastaja muistuttamisvelvollisuutta koskevan säännöksen perusteella on velvollinen valvomaan muun muassa, ettei yhtiön johto riko sellaisia pakottavia oikeusnormeja, jotka on säädetty yhtiön velkojien suojaamiseksi taikka laajemman yleisen edun turvaamiseksi, esimerkiksi säännöksiä, jotka rajoittavat omien osakkeiden hankkimista ja lainan antamista tai velvoittavat rekisteri-ilmoitusten tekemiseen (HE 27/1977 s. 77).

Asettaessaan tavoitteekseen tilintarkastuksen luotettavuuden ja tehokkuuden kohentamisen lainsäätäjä on erikoisesti painottanut tilintarkastajien ammattipätevyyden merkitystä ja sen mukaisesti ilmaissut lisäävänsä ammattitilintarkastajan käyttämisen vaatimusta olosuhteiden sallimissa rajoissa (HE 27/1977 s. 9). Näin korostuu yhä selvemmin se, että tällaisen tilintarkastajan ammattipätevyydelle ja tarkastustyölle, etenkin jos hän on KHT-tutkinnon suorittanut, voidaan asettaa hyvin korkeat vaatimukset. Tästä puolestaan seuraa, että ammattitilintarkastajan, kuten ammattimaisen elinkeinoharjoittajan yleensä, vastuuta toiminnastaan on lähtökohtaisesti arvioitava ankarasti.

Ainoa tieto asiassa esillä olevien tilintarkastusten suorittamisesta ilmenee B:n oikeudelle jättämästä jäljennöksestä hänen toiminnastaan pidetystä tarkastuspäiväkirjasta. Sen mukaan hän on käyttänyt tarkastuksiin neljä tuntia vuonna 1985 ja kolme tuntia vuonna 1986. Sitä vastoin hän ei ole esittänyt työpapereita, joista olisi ilmennyt, miten hän on päätynyt tarkastusten perusteella antamiinsa lausuntoihin. Tällaiset hänen olisi KHT-tilintarkastajana tullut keskuskauppakamarin 14.12.1983 vahvistamien KHT-tilintarkastajasääntöjen mukaan laatia ja, tarkastuspäiväkirjan ja siihen liittyvän muun aineiston ohella, säilyttää 10 vuotta.

Rahalainan antaminen

A:lla on vuodesta 1975 lähtien, jolloin yhtiö oli osallistunut hänen yhtiön osake-enemmistöä koskevan kauppansa rahoittamiseen, ollut yhtiöltä rahalainaa, joka on ollut merkittynä osakaslainana yhtiön kirjanpitoon ja taseen liitetietoihin. B on yhtiön hallitukselle 31.3.1981 osoittamassaan huomautuksessa kiinnittänyt hallituksen huomiota siihen, - että A:n velan yhtiölle oli hallituksen kokouksessa 27.2.1981 todettu olleen 365 369,96 markkaa, - että yhtiöllä lisäksi oli siirtosaamisissa saatavaa häneltä 49 125,60 markkaa, - että hänen velkansa yhtiölle siten oli yhteensä 414 495,56 markkaa, - että velka edellisessä tilinpäätöksessä oli ollut 298 724,48 markkaa, joten se oli vuoden 1980 aikana lisääntynyt 115 771,08 markalla, ja - että 1.1.1980 voimaan tullut osakeyhtiölaki edellytti rahalainoilta muun muassa riittäviä vakuuksia ja niiden häviämistä kokonaan vuoteen 1990 mennessä.

Vuodesta 1984 lukien yhtiön eräille muille tileille on kirjattu A:n erilaisia nostoja ja menoja. Tämä varainkäyttö on koostunut matkaennakoista sekä A:n ja hänen vaimonsa puolesta suoritetuista maksuista, A:n nostoista yhtiön kassasta ja tileiltä sekä yhtiön A:lta oleville saataville lasketuista koroista siten, että yhtiön saatavat A:lta tältä osalta ovat konkurssitilinpäätöksen ja eri tileistä laaditun selvityksen mukaan olleet yhteensä 265 111,71 markkaa yhtiön konkurssiin asettamishetkellä 24.8.1987.

Näitä yhtiön saamisia ei ollut selvitetty kohtuullisessa ajassa eikä edes tilikausittain, vaan ne olivat jatkuneet rahalainojen tavoin ja konkurssia edeltäneinä vuosina yhteismäärältään myös kasvaneet. Kysymys ei näin ollen ole ollut yhtiön liiketoiminnan tavanomaisista lyhytaikaisista tilisaamisista, vaan saamisten tilinpidollisista nimityksistä ja käsittelytavoista riippumatta jatkuvasta velaksiannosta A:lle ja siten ilmeisestä osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n 1 momentissa (248/1981) tarkoitetusta rahalainan antamisesta, mikä on ollut kielletty hyväksyttävän vakuuden ja yhtiön vapaan oman pääoman puuttumisen vuoksi.

Yhtiön hallitukselle 31.3.1981 osoitetusta huomautuksesta ilmenevät seikat, joiden joukossa yhtiön siirtosaamiset A:lta näyttää rinnastetun hänen rahavelkoihinsa, ovat antaneet B:lle erityisen syyn jatkuvasti tarkkailla A:n ja yhtiön välisen velkasuhteen kaikinpuolista kehitystä. Lisäaihetta tähän on antanut se, että yhtiön eräitä vuosia 1978 - 1983 koskevia saamisia A:n puolesta maksetuista menoista sekä tämän nostoista yhtiön shekkitililtä ja kassasta on jälkiverotukseen johtaneessa verotarkastuskertomuksessa 15.11.1984 käsitelty osakaslainoina, jollaisina yhtiökin on pitänyt niitä alustavaan verotarkastuskertomukseen T 51/84 antamassaan vastineessa.

Omien osakkeiden lunastaminen

Asiassa onkin ilmennyt, että yhtiön toiminta on vuonna 1985 ollut raskaasti tappiollista siten, että sen vapaa oma pääoma on 31.12.1985 päivätyn tilinpäätöksen mukaan ollut 593 002,45 markkaa negatiivinen, vaikka yhtiö oli tuloksensa parantamiseksi ja maksuvaikeuksiensa helpottamiseksi myynyt, paitsi elokuussa 1985 asuinkiinteistön 375 000 markan hinnasta, joulukuussa 1985 perustamalleen yhtiölle 2 800 000 markan hinnasta erilaisia koneita, joiden kirjanpitoarvo 1.1.1985 oli ollut noin 830 000 markkaa. Yhtiön toiminnan tappiollisuus on edelleen jatkunut vuoden 1986 aikana siten, että sen vapaa oma pääoma on 31.12.1986 päivätyn, mutta tarkastamatta ja vahvistamatta jääneen tilinpäätöksen mukaan ollut 3 485 799,99 markkaa negatiivinen. Näin ollen on ilmeistä, ettei yhtiöllä ole ollut vapaata omaa pääomaa yhtiön hallituksen päättäessä 28.12.1985 omien osakkeiden lunastamisesta eikä vuonna 1986 yhtiön toteuttaessa lunastuksen ja ettei edellytyksiä osakkeiden lunastamiselle siten ole ollut.

Yhteenveto ja johtopäätökset

Yhtiölle vahinkoa aiheuttaneet teot ovat tyypillisesti sellaisia, joita ammattitilintarkastajan kuuluu erityisesti tarkkailla. Aivan erityistä aihetta A:n ja yhtiön välisten velkasuhteiden kehityksen seuraamiseen ovat antaneet yhtäältä B:n vuonna 1981 tästä tekemät omat havainnot ja huomautukset sekä toisaalta yhtiön A:n puolesta suorittamien maksujen ja hänen yhtiöstä tekemiensä nostojen käsitteleminen osakaslainoina vuonna 1984 suoritettujen verotarkastusten perusteella toimitetussa jälkiverotuksessa. Tekojen osakeyhtiölain vastaisuus ja niistä yhtiölle aiheutuneen vahingonvaaran ilmeisyys ovat olleet vaikeuksitta havaittavissa hyvän tilintarkastustavan vaatimukset täyttävässä tilintarkastuksessa. Asiassa esillä olevien tilintarkastusten suorittamisen tavasta ja laajuudesta, sen enempää kuin annettujen tilintarkastuskertomusten perusteista, ei ole varsinaista selvitystä, kun B:n laatimis- ja säilyttämisvelvollisuuteen kuuluvia työpapereita ei ole esitetty.

Näissä olosuhteissa katson, että B, jonka yhtiön tilivuosia 1984 ja 1985 koskeneissa tilintarkastuksissa olisi pitänyt havaita kysymyksessä olevat osakeyhtiölain vastaiset teot ja niistä aiheutunut ilmeinen vahingonvaara yhtiölle sekä sen vuoksi tehdä niistä muistutus edellä 1) ja 2) kohdan mukaisesti 24.4.1985 ja 19.9.1986 päivätyissä tilintarkastuskertomuksissa, on laiminlyöneillään osoittanut selvää piittaamattomuutta ja siten törkeällä huolimattomuudella osaltaan aiheuttanut Korkeimman oikeuden tuomiossa 31.7.1992 hänen korvattavakseen määrätyt vahingot. Tätä arviointia ei muuta se, että B on useaan otteeseen huomauttanut A:lle osakaslainojen kasvusta, koska tilintarkastuskertomukseen tehtävän muistutuksen tarkoitus nimenomaan on, että muistuttamisvelvollisuuden käsittämät hallituksen ja toimitusjohtajan teot ja laiminlyönnit on tarkastuskertomuksen välityksellä saatettava ennen muuta yhtiön osakkeenomistajien mutta myös sen muiden sidosryhmien tietoon.

Edellä mainituilla perusteilla katson, että B:n vaatimaa vakuutuskorvausta on rahalainaa koskevan vahingonkin osalta vähennettävä hovioikeuden omia osakkeita koskevan vahingon osalta määräämin tavoin ja että vakuutusyhtiön siten on korvattava B:lle puolet hänen maksettavakseen jääneestä osuudesta koko vahingonkorvauksen pääomasta ja koroista, joka osuus on ollut yhteensä 381 635,27 markkaa.

Sen vuoksi muutan hovioikeuden tuomiota siten, että alennan vakuutusyhtiön B:lle maksettavaksi tuomitun vakuutuskorvauksen 203 126 markkaan 97 penniin hovioikeuden tuomiossa mainittuine korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Aarola, Aarnio ja Hurme. Esittelijä Markku Nieminen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Tulenheimo-Takki, Krook (eri mieltä), Wirilander ja Palaja. Esittelijä Lea Nousiainen.

---

[SV]

En revisor i ett aktiebolag hade låtit bli att göra anmärkning i revisionsberättelsen om inlösning av egna aktier samt beviljande av penninglån till aktieägare i strid med aktiebolagslagen. Härigenom hade han förorsakat bolaget skada, som han i en tidigare rättegång ålagts att ersätta bolaget.

Se

KKO:1992:98

Omröstn.

Revisorn yrkade med stöd av sin ansvarsförsäkring ersättning av försäkringsbolaget. Enligt försäkringsvillkoren kunde en ersättning med anledning av förmögenhetsskada nedsättas eller helt förvägras bland annat, om försäkringstagaren hade förorsakat skadan genom grov vårdslöshet. Fråga om revisorns förfarande skulle anses innebära grov vårdslöshet.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.