Legislator Case Law & Legislation
HD:1996:95 AI generated

Supreme Court allows cooperative member to recover share payments made after the cooperative entered bankruptcy proceedings.

Case Number HD:1996:95
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted

Legislator summary

AI generated

The Supreme Court allowed the cooperative member to recover share payments made after the cooperative entered bankruptcy. The lower courts had dismissed the claim because the cooperative lacked sufficient assets to return the funds at the time of the payments. The court ruled that the right to recover payments is determined by the financial situation existing at the time the cooperative's assets are distributed in bankruptcy.

Legislator headnote

AI generated

Osuuskuntalain 30 §:n 1 momentti; 2 momentti: The right to recover share payments is determined by the financial situation existing at the time the cooperative's assets are distributed in bankruptcy.

Keywords

AI generated
cooperative law share payment recovery bankruptcy proceedings asset distribution member rights

Cited Legislation

AI generated
Osuuskuntalain 30 § 1 momentti
Osuuskuntalain 30 § 2 momentti
Osuuskuntalain 120 §
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Osuuskunnan sääntöjen mukaan jäsenen oli vuotuisen liikevaihtonsa kasvaessa tiettyyn määrään ostettava lisää osuuksia. Liikevaihdon vastaavasti alentuessa osuuskunta palautti hänelle osuusmaksuja.

Kysymys siitä, oliko palautuksiin sovellettava osuuskuntalain 30 §:n säännöstä.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Helsingin käräjäoikeudessa

Suomen Kenkäkunnan konkurssipesä vaati Sauvon Kenkä Ky:tä maksamaan takaisin Suomen Kenkäkunnan yhtiölle suorittamat osuusmaksun palautukset tilikaudelta 1.1. -31.12.1991, määrältään 15 000 markkaa, ja tilikaudelta 1.1. - 31.12.1992, määrältään 5 000 markkaa, osuuskuntalain 39 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen.

Osuuskunnan säännöissä oli seuraava määräys:

"8. Osuusmaksu Osuusmaksun suuruus on 500 markkaa, joka on maksettava liityttäessä. Jäsenen tulee osallistua vähintään yhdellä osuudella liittymistä edeltäneen tilivuoden liikevaihtonsa kutakin alkavaa 50.000 markan määrää kohden.

Jäsenen liikevaihdon kasvaessa hänen tulee ostaa lisää osuuksia siten, että kutakin toteutunutta 500.000 markan liikevaihdon kasvua kohden jäsenen tulee hankkia 10 lisäosuutta. Liikevaihdon laskiessa Kenkäkunta palauttaa osuusmaksut vastaavasti."

Osuusmaksun palautus, joka perustui siihen, että yhtiön liikevaihto oli vuonna 1991 ollut pienempi kuin vuonna 1990, oli suoritettu yhtiölle 1.12.1992. Tämä oli tapahtunut siten, että osuuskunta oli kuitannut yhtiöllä osuuskunnalta ollutta, tavarantoimituksiin perustunutta tilivelkaa maksetuksi osuusmaksun palautusta vastaavalla 15 000 markan määrällä. Yhtiön liikevaihdon jäätyä vuonna 1992 vielä pienemmäksi kuin vuonna 1991 oli siihen perustuva 5 000 markan määräinen osuusmaksun palautus vastaavasti kuitattu 15.1.1993 päivätyllä hyvityslaskulla. Suomen Kenkäkunta oli 30.12.1992 jätetystä hakemuksesta asetettu konkurssiin 20.1.1993.

Osuusmaksujen palautukset olivat osuuskuntalain 30 ja 120 §:n säännösten johdosta olleet osuuskunnan varojen laitonta jakoa. Konkurssipesä on lausunut, että lain 30 §:n 1 momentin mukaan kyseiset osuusmaksun palautukset olisi voitu toteuttaa, 15 000 markan määräinen aikaisintaan 1.1.1993 ja 5 000 markan määräinen aikaisintaan 1.1.1994, mikäli siihen olisi osuuskunnan tilinpäätöksen mukaan ollut riittävästi varoja. Vaikka osuuskunnan varat vuoden 1992 vahvistamattoman tilinpäätöksen mukaan olivat suuremmat kuin sen velat, osoitti kaksikymmentä päivää myöhemmin päivätty pesäluettelo, jonka mukaan osuuskunnan velat olivat noin 30 miljoonaa markkaa suuremmat kuin varat, etteivät osuuskunnan varat olleet riittävät mainitun 15 000 markan määräisen palautuksen suorittamiseksi.

Suomen Kenkäkunta oli asetettu konkurssiin vuoden kuluessa tilivuoden 1992 päättymisestä, jonka vuoden liikevaihtoon, verrattuna edellisvuotiseen, 5 000 markan määräinen osuusmaksun palautus perustui. Osuusmaksua voitiin tässä tapauksessa palauttaa ainoastaan, jos omaisuutta jäi jäljelle sen jälkeen, kun konkurssissa saatavansa valvoneet velkojat olivat saaneet täyden suorituksen. Näin ollen oli 15.1.1993 tapahtunut osuusmaksun palautus myös tällä perusteella ollut osuuskuntalain vastainen.

Käräjäoikeuden tuomio 18.3.1994

Käräjäoikeus katsoi edellä mainituilla perusteilla, ettei osuuskuntalain 26 §:n ja 30 §:n 1 momentin säännöksiä voitu soveltaa nyt esillä olevaan tapaukseen. Osuusmaksua ei ollut palautettu osuuskuntalain säännösten vastaisesti. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 2.2.1995

Hovioikeus totesi, ettei osuuskunnan säännöissä ollut määräyksiä siitä menettelystä, jossa lisäosuuksien maksuvelvollisuus tai palautusvelvollisuus oli todettava ja maksut suoritettava.

Yhtiön liikevaihto oli alentunut edellisvuodesta vuonna 1991 siten, että osuuskunnan oli palautettava sille lisäosuusmaksuja 15 000 markkaa, ja vuonna 1992 siten, että osuuskunnan palautettavien lisäosuusmaksujen määrä oli 5 000 markkaa. Osuuskunta oli 14.9.1992 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut jäsenilleen, että palautushyvitykset tilikauden 1991 osalta oli 9.9.1992 merkitty reskontraan arvopäivänä 1.12.1992. Yhtiön osuuskunnalle ollutta, tavaratoimituksiin perustunutta tilivelkaa oli kuitattu maksetuksi, yhtiön vuoden 1991 liikevaihdon perusteella palautettavien lisäosuuksien määrällä 15 000 markalla 1.12.1992 ja yhtiön vuoden 1992 liikevaihdon perusteella palautettavien lisäosuuksien määrällä 5 000 markalla niitä koskevan hyvityslaskun erääntymispäivänä 15.1.1993. Osuuskunta oli 30.12.1992 tehdystä hakemuksesta asetettu konkurssiin 20.1.1993.

Tämän vuoksi hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja velvoitti yhtiön palauttamaan osuuskunnan konkurssipesälle lisäosuusmaksun palautuksina saamansa 20 000 markkaa korkoineen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Sauvon Kenkä Ky:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan yhtiö pyysi hovioikeuden tuomion kumoamista.

Suomen Kenkäkunnan konkurssipesä antoi siltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 16.8.1996

Perustelut

Lain 30 §:n 1 momentin mukaan jäsenyyden lakattua jäsen saa vuoden kuluttua osuuskunnan sen tilikauden päättymisestä, jonka aikana jäsenyys on lakannut, kohdaltaan suoritetun jäsenmaksun takaisin siinä määrin kuin osuuskunnan varat sanotun päivän tilinpäätöksen mukaan laskien siihen riittävät vararahastoon ja arvonkorotusrahastoon kajoamatta sekä osuuskuntaan silloin kuuluvien jäsenten vastaavaa tai lisäosuusmaksuja koskevaa, 163 §:n 2 momenttiin perustuvaa oikeutta loukkaamatta.

Yhtiön tilivuosien 1991 ja 1992 liikevaihtojen vertailun perusteella 15.1.1993 suoritetun palautuksen osalta kanne on perustettu myös siihen, että osuuskunta on asetettu konkurssiin vuoden kuluessa tilikauden 1992 päättymisestä. Kun osuuskunta on asetettu konkurssiin 20.1.1993, osuusmaksun palauttamiseen on sovellettava myös osuuskuntalain 30 §:n 2 momentin säännöstä, jonka mukaan oikeus osuusmaksun takaisin saamiseen määräytyy niiden perusteiden mukaan, jotka ovat voimassa osuuskunnan varoja jaettaessa. Kun palauttaminen voi tapahtua vain konkurssin yhteydessä ja sen jälkeen, kun velkojat lain 120 §:n mukaisesti ovat saaneet täyden suorituksen, kanne on puheena olevalta osalta hyväksyttävä myös tällä perusteella.

Tuomiolauselma

Asia jätetään hovioikeuden tuomion varaan siten selvennettynä, että yhtiön takaisin maksettava osuuskunnan suoritus on ollut osuuskunnan sille palauttamaa osuusmaksua.

Asian on ratkaissut virkaa toimittava käräjätuomari Sippo.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Nikkarinen, Kartano ja Halme-Korhonen. Esittelijä Seija Ovaskainen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann, Suhonen, Möller, Hidén ja Kivinen. Esittelijä Eva-Maria Anderzén.

---

[SV]

Enligt ett andelslags stadgar var en medlem skyldig att då hans årsomsättning stigit till ett visst belopp köpa ytterligare andelar. Om omsättningen på motsvarande sätt minskade återställde andelslaget insatser till honom.

Fråga om stadgandet i 30 § lagen om andelslag skulle tillämpas beträffande de återställda insatserna.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.