Supreme Court dismisses lawyer's liability claim where client failed to file a necessary bankruptcy verification suit within the statutory deadline.

Kiinteistöyhtiö oli antanut asianajotoimistolle takaussaatavan perimistä koskeneen toimeksiannon. Yhtiö oli itse valvonut pääsaatavan velallisen konkurssissa. Valvonta oli riitautettu ja konkurssituomioistuin oli osoittanut yhtiön nostamaan saatavaa koskevan vahvistuskanteen riitauttajaa ja konkurssivelallista vastaan. Kannetta ei kuitenkaan ollut määräajassa nostettu ja takaussaatavaa koskenut kanne oli sen vuoksi hylätty.

Kysymys asianajajan vastuusta toimeksiantosuhteessa.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Turun raastuvanoikeudessa

Kommandiittiyhtiö ja A olivat saaneet kokonaistoimeksiannon takaussaatavan perimisestä. Kommandiittiyhtiö ja A eivät olleet nostaneet kannetta saatavan toteennäyttämiseksi konkurssituomiossa asetetussa kolmen kuukauden määräajassa. Osakeyhtiö oli kärsinyt 1 080 000 markan tappion. Kommandiittiyhtiön ja A:n oli tullut ymmärtää, että takaussaatavakanteen nostaminen ei yksin riittänyt turvaamaan osakeyhtiön oikeuksia.

Kommandiittiyhtiö ja A eivät olleet noudattaneet toimeksiantoa hoitaessaan sen vaatimaa huolellisuutta ja olivat sen vuoksi korvausvelvollisia vahingosta.

Tämän vuoksi osakeyhtiö vaati, että kommandiittiyhtiö ja A velvoitetaan yhteisvastuullisesti maksamaan sille 1 080 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 15.1.1988 lukien.

Vastaus

Kommandiittiyhtiö ja A kiistivät kanteen perusteeltaan ja vaativat sitä hylättäväksi.

Asianajotoimisto Y & A Ky oli keväällä 1988 saanut toimeksiannon osakeyhtiöltä, jonka puolesta oli esiintynyt L. Toimeksiannon sisältönä oli ollut periä takaussaatava Dragsfjärds Sparbankilta. Säästöpankki oli kiistänyt vastuunsa sillä perusteella, että urakkasopimuksen allekirjoituksesta ei ollut selvästi käynyt ilmi, että juuri kyseinen rakennusosakeyhtiö oli ollut urakoitsijana. Säästöpankki oli väittänyt, että urakkasopimus oli tehty Q:n yksityisen rakennusliikkeen kanssa eikä takaus tämän vuoksi sitonut pankkia. Rakennuttaja oli lisäksi maksanut urakoitsijalle urakkahintaa etupainoisesti.

Vastaajille annettu toimeksianto oli siten rajattu, että L oli hoitanut konkurssivalvonnan. Osuuspankki oli kuitenkin laiminlyönyt tarkistaa, oliko sen valvoma saatava riitautettu esiinhuudossa. Riitautuksesta oli tullut tieto asianajotoimistoon vasta, kun vahvistuskanteelle asetettu kolmen kuukauden määräaika oli jo mennyt umpeen. Asianajotoimisto ei ollut saanut toimeksiantoa valvoa osakeyhtiön etua Byggnads Ab Q Rakennus Oy:n konkurssissa eikä toimeksiantoa saatavan valvontaan eikä vahvistuskanteen ajamiseen.

Mikäli kommandiittiyhtiön tai A:n katsottaisiin olevan vastuussa vahingosta sen määrä oli riippuva siitä, miten takaussaatavaa ja riitautettua saatavaa koskevat kanteet olisivat päättyneet. Oikeudenkäynnillä Dragsfjärds Sparbank olisi velvoitettu maksamaan takauksen perusteella enintään 80 prosenttia takauksen määrästä. Kommandiittiyhtiö ja A olivat näin ollen korvausvelvollisia enintään tuosta määrästä.

Raastuvanoikeuden päätös 25.5.1993

Raastuvanoikeus lausui selvitetyksi, että osakeyhtiö oli antanut silloiselle asianajaja A:lle ja Asianajotoimisto Y & A Ky:lle, jonka nimi oli 5.6.1991 kaupparekisteriin tehdystä merkinnästä alkaen ollut A & X Ky, Lakipalvelu, toimeksiannon periä Dragsfjärds Sparbankilta selostettu pankkitakaukseen perustuva saatava.

A:lle oli toimeksiannon yhteydessä selvitetty, että pankin takausvastuun perusteena oli urakoitsijan konkurssista johtunut urakan kesken jääminen.

Takaajan oikeuksien valvominen

Hakiessaan velkaa takaajalta velkojan oli tehtävä voitavansa säilyttääkseen takaajan oikeudet saada suoritus päävelalliselta. Takausasetuksen 1 §:n mukaan velkojan oli valvottava saatava päävelallisen konkurssissa uhalla, että takausmies muutoin vapautui sitoumuksestaan. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asianmukaiseen takaajan oikeuksien valvomiseen sisältyi, mikäli saatava riitautettiin, että saatava oli vahvistettava erillisessä oikeudenkäynnissä.

Asianajajan huolellisuusvelvollisuus

Asianajaja suoritti hänelle uskotut toimeksiannot ammattihenkilönä, jonka toimille hänen asianajaja-asemansa perusteella voitiin asettaa tavallisen lakimiehen toimia ankarammat arviointiperusteet. Mikäli asianajaja otti toimeksiannon vastaan, hänen tuli olla selvillä tai kyetä ottamaan selvää voimassa olevista oikeussäännöksistä siinä määrin, että hän kykeni toimeksiannon asianmukaisesti hoitamaan.

Mitä tärkeämmästä ja suuremmasta asiasta oli kysymys, sitä tarkemmin asianajajan oli asiaan perehdyttävä.

Asianajajan oli parhaansa mukaan pyrittävä siihen päämäärään, minkä toimeksiantaja oli asettanut. Asianajajan oli viimekädessä valittava tarpeelliset toimenpiteet ja ryhdyttävä niihin toimenpiteisiin, joilla toimeksiantaja pääsee asettamaansa tavoitteeseen.

Kriteeriksi asianajajan huolellisuusvelvollisuutta arvioitaessa asetettiin se huolellisuus ja taito, jota huolellinen asianajaja asiassa noudattaisi, ja ne toimenpiteet, joihin hän toimeksiantoa täyttäessään ryhtyisi.

Edellä selostettu takausasetuksen oikeusohje ja siihen perustuva oikeuskäytäntö olivat huolellisen asianajajan tiedossa. Takaukseen perustuvan kanteen menestyminen oli näiden oikeusperusteiden mukaan olennaisesti sidoksissa takaajan oikeuksien säilyttämiseen. Takaukseen perustuvalla kanteella ei ollut menestymismahdollisuuksia, jos takaajan oikeudet päävelalliseen laiminlyötiin. Tällä perusteella huolellisen asianajajan tuli selvittää toimeksiantajalleen nämä seikat ja valvoa, että takaajan oikeudet säilytetään.

Asianajaja A:n huolellisuus

A oli kannetta kiistäessään väittänyt, että takauksen perusteella ajettavasta kanteesta oli sovittu erotettavaksi edunvalvonta Byggnads Ab Q Rakennus Oy:n konkurssissa. Fastighets Ab K oli kiistänyt väitteen.

Saatavan valvonnan ja sen toteennäyttämistä koskevan kanteen merkitys takauskanteen menestysmahdollisuudelle huomioon ottaen näitä ei ilman erityisiä perusteita voitu erottaa toisistaan. Jos näin tapahtui, asianajajan oli tehtävä toimeksiantajalleen selväksi, että takauskanne ei menestynyt, jos takaajan oikeuksien säilyttämisessä päävelkojaan jotain laiminlyötiin.

Todistaja Z oli kertonut, että hän oli keskustellut osakeyhtiön toimitusjohtajan W:n kanssa valvonnan merkityksestä. Myöskään Z ei ollut selvittänyt valvonnan hyväksymisen merkitystä takaukseen perustuvassa oikeudenkäynnissä. W ei ollut todistajana kuultuna muistanut ollenkaan keskustelleensa Z:n kanssa. W:n mukaan A ei ollut seurannut konkurssioikeudenkäyntiä, vaikka hän oli ollut siitä tietoinen.

A:n olisi tullut selvittää osakeyhtiölle takaajan oikeuksien säilyttämisen merkitys takauskanteen menestymiselle. Hyväksyessään toimeksiannon ja neuvotellessaan W:n kanssa A:n oli täytynyt ymmärtää, että osakeyhtiöllä ei ollut edellytyksiä myöskään saatavan toteennäyttämistä koskevan kanteen ajamiseen. Tämän vuoksi varmistaakseen takauskanteen menestymismahdollisuudet hänen olisi tullut seurata Byggnads Ab Q Rakennus Oy:n konkurssimenettelyä tai ainakin selvästi ilmoittaa osakeyhtiön edustajalle, että takauskanne hylätään, ellei valvontaa hyväksytä tai, mikäli se riitautetaan, saatavaa konkurssissa näytetä toteen. Kun A toimeksiantoa suorittaessaan oli tämän laiminlyönyt, hän ja kommandiittiyhtiö olivat vastuussa osakeyhtiön Dragsfjärds Sparbankia vastaan ajetun takaussaatavakanteen hylkäämisestä aiheutuneesta vahingosta.

Vahingon määrä

Takaussitoumuksen perusteella Dragsfjärds Sparbank oli sitoutunut 1 080 000 markan vastuuseen. Kommandiittiyhtiö ja A olivat myöntäneet määrän 80 prosentin osalta oikeaksi. Oikeudenkäynnissä vahingon määrästä ei ollut esitetty muuta selvitystä. Tämän vuoksi vastaajat olivat velvolliset suorittamaan vahingonkorvausta 864 000 markkaa.

Koron laskemisajankohta

Kun vahingon määrän selvittämiseksi oikeudenkäynti oli ollut tarpeen, vastaajat olivat velvolliset suorittamaan korkoa korkolain 7 ja 9 §:n mukaan vasta haasteen tiedoksiantamisesta eli 19.1.1993 lukien.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus velvoitti kommandiittiyhtiön ja A:n yhteisvastuullisesti maksamaan osakeyhtiölle vahingonkorvaukseksi toimeksiantosopimuksen edellyttämien toimenpiteiden laiminlyönnistä aiheutuneesta menetyksestä 864 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 19.1.1993 lukien.

Turun hovioikeuden tuomio 15.2.1995

Asiassa oli riidatonta, että saatavan valvonta päävelallisen konkurssissa oli nimenomaisesti rajattu kommandiittiyhtiölle annetun toimeksiannon ulkopuolelle. Fastighets Ab K oli katsonut, että kyseessä oli kuitenkin kokonaistoimeksianto, jonka perusteella kommandiittiyhtiö oli sitoutunut perimään takaussaatavan takaajalta kaikin käytettävissä olevin keinoin ja että myös osakeyhtiön edun valvominen päävelallisen konkurssissa valvontaa lukuun ottamatta oli kuulunut toimeksiannon piiriin. Todistaja Z, joka oli avustanut A:ta toimeksiannon suorittamisessa, oli kertonut olleensa toimeksiantoon liittyvissä asioissa kaksi kertaa puhelimitse yhteydessä W:hen, jolloin tämä oli ilmoittanut hänelle, että Fastighets Ab K huolehti itse etujensa valvomisesta konkurssissa. W oli ilmoittanut, että hän ei muistanut keskustelleensa Z:n kanssa toimeksiantoon liittyvistä asioista. Z:n kertomus oli seikkaperäinen ja johdonmukainen, minkä vuoksi sitä oli pidettävä luotettavana.

Saatavan valvomisella päävelallisen konkurssissa oli ollut olennainen merkitys takaajaa vastaan nostetun kanteen menestymiselle. Fastighets Ab K:n edustajalla W:llä ei ollut ollut oikeudellista asiantuntemusta. Kommandiittiyhtiöllä oli näissä olosuhteissa ollut toimeksiannon perusteella velvollisuus neuvoa W:lle, miten hänen tuli saatavan valvomiseksi konkurssissa menetellä. Z oli kertonut, että hän oli puhelimitse selostanut W:lle valvonnan tärkeyden takaajan vastuun säilymisen kannalta ja varmistunut myöhemmin siitä, että valvonta oli suoritettu. Saatavan riitauttaminen konkurssissa oli sitä vastoin ollut sellainen seikka, että kommandiittiyhtiön ei ollut tarvinnut ottaa sitä huomioon ja etukäteen selostaa W:lle, mihin toimenpiteisiin tällaisessa tilanteessa oli takaajan vastuun pysyttämiseksi ryhdyttävä. Hovioikeus katsoi, että kommandiittiyhtiö ei ollut toimeksiantoa suorittaessaan menetellyt huolimattomasti.

Näillä perusteilla hovioikeus hylkäsi kanteen. Kommandiittiyhtiö ja A vapautettiin raastuvanoikeuden tuomitsemasta maksuvelvollisuudesta.

Eri mieltä olleen jäsenen lausunto.

Hovioikeudenneuvos Saarinen: Olen hovioikeuden perustelujen ensimmäisestä kappaleesta ilmenevällä kannalla. Lisäksi totean perusteluinani seuraavaa:

A ei ole ollut toimeksisaajana eikä hän näin ollen ole sopimuksen perusteella vastuussa osakeyhtiölle kommandiittiyhtiön saaman toimeksiannon huolimattomasta täyttämisestä aiheutuneesta vahingosta. A on kuitenkin kommandiittiyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä henkilökohtaisessa vastuussa sen veloista ja sen vuoksi velvollinen yhteisvastuullisesti kommandiittiyhtiön kanssa suorittamaan vahingon määrän osakeyhtiölle.

Kommandiittiyhtiö ja A ovat vaatineet vahingonkorvauksen sovittelua sillä perusteella, että osakeyhtiön ja sen asioita hoitaneen osuuspankin edustajat olivat omalla menettelyllään myötävaikuttaneet vahingon syntymiseen, koska he eivät olleet ajoissa lähettäneet kommandiittiyhtiölle jäljennöstä konkurssituomiosta tai ilmoittaneet siinä annetusta osoituksesta nostaa määräajassa saatavaa koskeva erillinen vahvistuskanne.

Näillä ja raastuvanoikeuden muutoin mainitsemilla perusteilla muutan raastuvanoikeuden ratkaisun lopputulosta siten, että alennan A & X Ky, Lakipalvelun ja A:n yhteisvastuullisesti Fastighets Ab K:lle maksettavan vahingonkorvauksen 432 000 markkaan, mikä on suoritettava raastuvanoikeuden määräämine korkoineen. Muilta osin jätän raastuvanoikeuden ratkaisun lopputuloksen pysyväksi.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Fastighets Ab K:lle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan osakeyhtiö on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja asian jättämistä raastuvanoikeuden päätöksen varaan.

Katkurun Konsultointipalvelu Ky:n konkurssipesä, ent. A & X Ky, Lakipalvelu, ja A ovat vastanneet valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 9.7.1996

Perustelut

Fastighets Ab K on antanut silloiselle Asianajotoimisto Y & A Ky:lle toimeksiannon periä takaukseen perustuva saatava Dragsfjärds Sparbankilta. Asianajaja A on toimeksiannon nojalla pannut Dragsfjärdin kihlakunnanoikeudessa kanteen vireille säästöpankkia vastaan.

Osakeyhtiön toimitusjohtaja W on ilmoittanut asianajotoimistolle yhtiön itse huolehtivan saatavansa valvonnasta päävelallisen Byggnads Ab Q Rakennus Oy:n konkurssissa. W on sittemmin myös menetellyt ilmoituksensa mukaisesti.

Säästöpankki on riitauttanut osakeyhtiön valvonnan rakennusliikkeen konkurssissa. Kihlakunnanoikeus on konkurssituomiossaan osoittanut osakeyhtiön kolmen kuukauden määräajassa nostamaan saatavan vahvistuskanteen riitauttajaa ja konkurssivelallista vastaan. Osakeyhtiö on jättänyt tämän kuitenkin tekemättä, minkä seurauksena kihlakunnanoikeus on hylännyt yhtiön takaajaa vastaan nostaman kanteen.

Asiassa on riidatonta, että saatavan valvonta päävelallisen konkurssissa oli nimenomaisesti rajattu kommandiittiyhtiölle annetun toimeksiannon ulkopuolelle. Asianosaiset ovat sen sijaan olleet eri mieltä siitä, onko osakeyhtiön muu edunvalvonta konkurssissa sisältynyt toimeksiantosopimukseen vai ei.

A:ta toimeksiannon hoitamisessa avustaneen professori Z:n todistajankertomuksella on näytetty, että W oli ilmoittanut osakeyhtiön itse huolehtivan etujensa valvomisesta konkurssissa. Jutussa on siten jäänyt näyttämättä, että osakeyhtiön saatavan vahvistuskanteen vireillepano olisi sisältynyt toimeksiantosopimukseen. Vastaavasti on jäänyt näyttämättä, että toimeksianto olisi ollut niin sanottu kokonaistoimeksianto, jossa kommandiittiyhtiö olisi sitoutunut huolehtimaan kaikista tarpeellisista toimista takaussaatavan perimiseksi säästöpankilta.

Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 10 §:n mukaan asiamiehen on ajettava rehellisesti ja kaikella ahkeruudella hänelle uskottua asiaa. Asianajajista annetun lain 5 §:n 1 momentin mukaan asianajajan tulee rehellisesti ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut tehtävät sekä kaikessa toiminnassaan noudattaa hyvää asianajajatapaa. Nämä säännökset huomioon ottaen on ratkaistava, olisiko kommandiittiyhtiön toimeksiantosopimuksen rajauksesta huolimatta tullut huolehtia, että asiassa ryhdytään osakeyhtiön pääsaatavan osalta takaussaatavan säilymisen edellyttämiin toimenpiteisiin.

Kommandiittiyhtiö on ollut velvollinen saamansa toimeksiannon johdosta selvittämään osakeyhtiötä edustaneelle W:lle pääsaatavan konkurssissa valvomisen merkityksen takaajan vastuun säilymisen kannalta. Z on todistajankertomuksensa mukaan tämän puhelinkeskustelussa W:lle selvittänytkin. Toimeksiantosopimuksen rajauksen johdosta kommandiittiyhtiöllä tai sen puolesta toimineilla ei sen sijaan ole ollut velvollisuutta etukäteen selvittää W:lle, mihin toimenpiteisiin osakeyhtiön on valvonnan mahdollisen riitauttamisen johdosta ryhdyttävä.

Kommandiittiyhtiö on näyttänyt menetelleensä asiassa toimeksiantosopimuksen ja olosuhteiden edellyttämällä huolellisuudella, joten se ei ole velvollinen korvaamaan osakeyhtiölle aiheutunutta vahinkoa. A ei ole laiminlyönyt asianajajalta toimeksiantosuhteessa edellytettävää huolellisuutta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tuomola, Liesivuori ja Saarinen (eri mieltä). Esittelijä Veijo Lehto.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riihelä, Paasikoski, Wrilander, Pellinen ja Palaja. Esittelijä Risto Jalanko.

---

[SV]

Ett fastighetsbolag hade gett en advokatbyrå i uppdrag att driva in en borgensfordran. Bolaget hade självt bevakat huvudfordran i gäldenärens konkurs. Bevakningen hade bestridits och konkursdomstolen hade anvisat bolaget att väcka talan om fastställande av fordran mot den som hade bestridit fordran och mot konkursgäldenären. Talan hade dock inte väckts inom den angivna tiden och käromålet som gällde borgensfordran förkastades därför.

Fråga om advokatens skadeståndsansvar i uppdragsförhållandet.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.