Supreme Court rules robbery charge upheld for death caused during theft, rejecting murder charge due to lack of intent.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court upheld the robbery conviction while rejecting the murder charge, finding the defendant lacked intent to kill. The lower courts determined the death was a result of a sudden struggle rather than a planned act to facilitate theft. Consequently, the defendant was sentenced to twenty-one years imprisonment with a reduction for pre-trial detention.
Legislator headnote
AI generatedRikoslaki 21 luku 1 §; Rikoslaki 21 luku 2 §: When death occurs during a theft but the perpetrator did not intend to kill, the act constitutes robbery rather than murder.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
A oli suunnitellut anastavansa B:n asunnosta aseita. Murtauduttuaan tässä tarkoituksessa B:n asuntoon A oli kohdannut asunnon eteisessä haulikolla varustautuneen B:n, jonka hän oli useita kertoja puukolla lyömällä surmannut. Tuomiossa lausutuilla perusteilla A:n ei katsottu surmanneen B:tä vakaasta harkinnasta aseet saadakseen. Hän oli näin ollen syyllistynyt tappoon eikä murhaan.
Surmattuaan B:n A oli suunnitelmansa mukaisesti anastanut asunnosta kaksi asetta ja muuta omaisuutta. Kun A oli siten toteuttanut anastusrikoksen B:n kuolemaan johtanutta väkivaltaa käyttämällä, hän oli syyllistynyt myös törkeään ryöstöön.
RL 21 luku 1 §
RL 21 luku 2 §
RL 31 luku 2 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Riihimäen käräjäoikeuden tuomio 22.12.1994
Käräjäoikeus lausui virallisen syyttäjän syytteestä selvitetyksi muun ohella seuraavan.
A:n oli lyödessään puukolla B:tä ylävatsaan ja rintakehän etuosaan täytynyt käsittää, että iskuista varsin todennäköisesti seurasi B:n kuolema. Siten A oli tahallaan surmannut B:n.
Surmaaminen oli tapahtunut tarkoituksin saada anastetuksi B:n aseet. Tähän viittasi todistajana kuullun C:n lausunto. C oli kertonut olleensa huhtikuun 1994 loppupuolella kyyditsemässä autolla A:ta B:n asunnolle. A oli todistajan kertomuksen mukaan sanonut, että asunnossa oli kaksi hirvikivääriä, jotka hän olisi halunnut saada. A oli ilmoittanut C:lle olleensa valmis tappamaan B:n aseet saadakseen, ellei asuntoon olisi tuolloin tullut B:n veljeä. Käräjäoikeus katsoi C:n kertomuksen luotettavaksi, vaikka se joidenkin yksityiskohtien osalta oli ristiriidassa B:n veljen kertomuksen kanssa. Käräjäoikeus totesi, että B:n surmaaminen oli tapahtunut A:n vakaasta harkinnasta aseitten anastamiseksi. Surmaamista oli huomioon ottaen rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan pidettävä törkeänä.
3) A oli samana päivänä edellä kerrotun teon jälkeen siinä kerrottua väkivaltaista menettelyä käyttäen anastanut B:n asunnosta tämän omistamat metsästyskiväärin ja haulikon sekä muovikassillisen patruunoita, lompakon, siinä olleet ajokortin sekä kolikkorahoja ja B:n autotallista tämän omistaman pakettiauton, jonka hän oli myöhemmin polttanut.
Käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 21 luvun 2 §:n 1 momentin ja 31 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla 2 kohdassa selostetusta murhasta ja 3 kohdassa tarkoitetusta törkeästä ryöstöstä sekä eräistä muista samalla kertaa syyksi luetuista rikoksista elinkaudeksi vankeuteen.
Kouvolan hovioikeuden tuomio 24.3.1995
A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus lausui 2 kohdan osalta, että A oli myöntänyt murtautuneensa B:n taloon anastaakseen tämän aseita. Lyötyään B:tä käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin puukolla A oli anastanut B:n omaisuutta. Myös tämä osoitti, että A oli surmannut B:n tarkoituksenaan anastaa B:n aseita. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Viskaali Huossa esitti mietintönään seuraavaa:
Kohta 3: Näyttämättä oli jäänyt, että A:lla lyödessään B:tä puukolla oli ollut tarkoituksena mahdollistaa anastuksen suorittaminen. Koska A ei siten ollut käyttänyt anastuksessa henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa, hän ei ollut teollaan syyllistynyt törkeään ryöstöön, vaan ainoastaan törkeään varkauteen anastamalla käräjäoikeuden tuomion perustelujen kohdassa 3 kerrotun B:n omaisuuden. Varkautta oli pidettävä törkeänä, koska A oli murtautunut asuttuun asuntoon ja huomioon ottaen kohdassa 2 kerrotut olosuhteet varkaus oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Tämän vuoksi viskaali Huossa esitti, että A rikoslain 21 luvun 1 §:n 1 momentin ja 28 luvun 2 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla tuomitaan kohdan 2 osalta murhan asemesta taposta ja kohdan 3 osalta törkeän ryöstön asemesta törkeästä varkaudesta ja että A:lle määrätään kaikista hänen syykseen luetuista rikoksista yhteinen 10 vuoden vankeusrangaistus, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla oli vähennettävä 2 kuukautta 21 päivää. Muilta osin Huossan mietintö oli hovioikeuden tuomion mukainen.
Hovioikeudenneuvos Pöntinen hyväksyi mietinnön.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan A on vaatinut, että hänen katsotaan hovioikeuden tuomion kohdan 2 osalta syyllistyneen murhan asemesta hätävarjelun liioitteluna tehtyyn törkeään pahoinpitelyyn ja kuolemantuottamukseen tai enintään tappoon sekä kohdan 3 osalta törkeän ryöstön asemesta varkauteen. A on myös vaatinut, että jutussa toimitetaan suullinen käsittely.
Virallinen syyttäjä on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 14.6.1996
Käsittelyratkaisu
Asian selvitettyyn tilaan nähden vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta Korkeimmassa oikeudessa hylätään.
Pääasia
Perustelut
Kohta 3: Surmattuaan B:n A on suunnitelmansa mukaisesti anastanut asunnosta aseet ja muuta omaisuutta. Anastus on siten suoritettu henkilöön kohdistunutta väkivaltaa käyttämällä. Kun A on väkivaltaisesti tahallaan aiheuttanut B:n kuoleman ja ryöstöä on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä, A on tältä osin syyllistynyt törkeään ryöstöön.
A on pidätetty 17.6.1994 ja ollut tämän asian vuoksi vapautensa menettäneenä 7.9.1994 saakka, jolloin hän on ryhtynyt suorittamaan Riihimäen käräjäoikeuden hänelle 12.4.1994 tuomitsemaa 8 kuukauden yhteistä vankeusrangaistusta. Hovioikeuden A:lle tässä asiassa tuomitseman elinkautisen vankeusrangaistuksen tultua täytäntöönpantavaksi on edellä mainittu määräaikainen vankeusrangaistus sisällytetty rangaistusaikalaskelmassa siihen. A:lle nyt tuomittavasta yhteisestä vankeusrangaistuksesta on siten rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä vapaudenmenetysaikaa 17.6. - 6.9.1994 vastaava aika.
Tuomiolauselma
Muutokset hovioikeuden tuomioon
SYYKSI LUETUT RIKOKSET
2) Tappo 15.6.1994
RANGAISTUSSEURAAMUKSET
YHTEINEN VANKEUSRANGAISTUS Syyksi luettu rikos 2 sekä hovioikeuden syyksi lukemat rikokset 1 ja 3 - 6 Yksitoista (11) vuotta vankeutta Rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla tehtävä vähennys Kaksi (2) kuukautta kaksikymmentäyksi (21) päivää Vapaudenmenetysaika 17.6. - 6.9.1994 Vankeusrangaistuksesta on lisäksi vähennettävä, mitä hovioikeuden tuomitsemasta rangaistuksesta on jo pantu täytäntöön
LAINKOHDAT 2) Rikoslaki 21 luku 1 § 1 (491/69)
Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.
A:lla mahdollisesti olevan sotilasarvon menettäminen määräytyy rikosten tekohetkellä voimassa olleen rikoslain 2 luvun 14 a §:n (613/74) mukaan.
Asian on ratkaissut laamanni Tasa.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pöntinen (eri mieltä), Hoppu ja Varpila. Esittelijä Tarja Huossa (mietintö).
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riihelä, Tulenheimo-Taki, Wirilander, Pellinen ja Palaja. Esittelijä Kari Vesanen.
---
[SV]
A hade planerat att stjäla vapen från B:s bostad. Då A i detta syfte hade brutit sig in i B:s bostad, hade han i bostadens tambur mött B, som var beväpnad med ett hagelgevär. A hade dödat B med flera knivhugg. På de grunder som framgick av domskälen ansågs att A inte hade dödat B efter moget övervägande för att tillägna sig vapnen. Han hade således gjort sig skyldig till dråp men inte till mord.
Efter att ha dödat B hade A i enlighet med sin plan stulit de två vapnen och annan egendom från bostaden. Då A således hade tillägnat sig egendomen genom bruk av våld som hade lett till B:s död, hade han gjort sig skyldig även till grovt rån.
SL 21 kap 1 §
SL 21 kap 2 §
SL 31 kap 2 §
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.