Supreme Court dismisses claim for damages from land division as it belongs to land division court jurisdiction.

A myi B:lle tilastaan määräalan kauppakirjalla, jossa oli merkintä tilan alueella olevasta rasitetiestä. Rasitetie jäi lohkomistoimituksessa A:lle muodostetun kantatilan alueelle. A:n hakemuksesta tie siirrettiin tietoimituksessa ja A velvoitettiin suorittamaan korvauksia B:lle.

A vaati yleisessä tuomioistuimessa B:ltä korvausta vahingosta, joka oli aiheutunut B:n menettelyn vuoksi kiinteistönkaupan ehdoista poiketen tapahtuneesta lohkomisesta. Kun kysymys oli sellaisesta vaatimuksesta, josta olisi pitänyt antaa ratkaisu lohkomisen yhteydessä ja tietoimituksessa, kanne jätettiin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Hyvinkään käräjäoikeudessa

A kertoi B:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että hän oli 7.9.1989 vahvistetulla kauppakirjalla myynyt omistamastaan kiinteistöstä B:lle määräalan. Määräala oli 31.8.1990 rekisteröidyssä lohkomistoimituksessa lohottu Mäntymäki -nimiseksi tilaksi RN:o 21:55, joka oli saanut rasiteoikeuden A:n omistukseen jääneen Arolan tilan RN:o 21:56 alueella olevaan tiehen. A oli hakenut tietoimitusta tien siirtämiseksi pois Arolan tilalta. Tämän vuoksi oli 17.5.1991 pidetty tietoimitus, jossa tietä ei ollut määrätty siirrettäväksi. A oli valittanut toimituksesta Etelä-Suomen maaoikeuteen, joka oli palauttanut asian toimitusmiehille uudelleen käsiteltäväksi. Palautuksen jälkeen 2.6.1993 pidetyssä käsittelyssä tehdyllä toimitusmiesten päätöksellä tie oli siirretty ja A oli velvoitettu maksamaan siirrosta korvausta erään kolmannen kiinteistön omistajille ja B:lle. Lisäksi A oli määrätty maksamaan toimituskustannukset ja hänelle oli aiheutunut asianajokuluja.

Kanteen mukaan tieoikeus oli perustettu lohkomistoimituksessa vastoin kiinteistönkaupassa sovittuja ehtoja. Tämä oli johtunut B:n menettelystä ja B oli siten sopimusrikkomuksellaan aiheuttanut A:lle kerrotut tarpeettomat kulut. Lisäksi A:n kiinteistöstä oli korvauksetta jäänyt maata tiealueeksi. Näillä perusteilla A vaati ensisijaisesti, että B velvoitetaan suorittamaan korvaukseksi hänelle kiinteistönkaupan ehdoista poiketen tapahtuneesta lohkomistoimituksesta aiheutuneesta vahingosta 6 701,95 markkaa korkoineen ja että lisäksi syntyneen vahingon korvaamiseksi kuitataan tietoimituksessa A:n B:lle maksettavaksi määrätyt 2 000 markkaa.

Toissijaisesti A vaati, että B velvoitetaan hänelle palauttamaan perusteettomasti saamanaan etuna 3 068,80 markkaa korkoineen ja että tässäkin tapauksessa kuitataan A:n B:lle tietoimituksessa maksettavaksi määrätyt 2 000 markkaa.

Vastaus

B vaati kanteen jättämistä tutkimatta, koska siinä esitetyt vaatimukset johtuivat perustetusta tieoikeudesta eikä yleinen alioikeus sen vuoksi ollut toimivaltainen tutkimaan vaatimuksia.

Käräjäoikeuden päätös 14.12.1994

Käräjäoikeus totesi, että lohkomisessa on kullekin määräalasta muodostettavalle tilalle jakolain 190 §:n mukaan järjestettävä kulkuyhteys perustamalla tarpeellinen saman lain 116 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu rasite tai määräaikainen rasite. Edelleen lain 119 §:ssä säädetään toimituksessa perustetusta rasitteesta aiheutuvasta vahingosta ja haitasta määrättävän korvauksen vahvistamisesta. Tietoimituksista säädetään yksityisistä teistä annetussa laissa. Tuon lain 33 §:n mukaan maan luovuttamisesta sekä vahingosta tai haitasta, joka muutoin aiheutuu kiinteistön omistajalle lakiin perustuvasta toimenpiteestä, suoritetaan korvaus tuon lain mukaan. Lohkomistoimituksesta ja tietoimituksesta valitetaan maaoikeuteen.

Käräjäoikeus totesi, että kanteella vaadittiin lohkomistoimituksessa perustettuun ja sittemmin tietoimituksessa siirrettyyn tieoikeuteen liittyviä korvauksia taikka korvausta näihin toimituksiin pohjautuvasta, perusteettomaksi väitetystä edusta. Tällaiset vaatimukset oli edellä lausutun mukaisesti tutkittu ja ratkaistu lohkomis- tai tietoimituksessa eivätkä ne kuuluneet yleisen tuomioistuimen ratkaistaviksi. Sen vuoksi käräjäoikeus jätti kanteen tutkimatta.

Helsingin hovioikeuden päätös 10.8.1995

A toisti valituksessaan kanteensa.

Hovioikeus totesi, että asiassa oli kysymys A:n ja B:n 7.9.1989 allekirjoittaman kauppakirjan sopimusehtojen tulkinnasta ja tähän sopimussuhteeseen perustuvasta vahingonkorvausvaatimuksesta. Käräjäoikeuden ei olisi lausumillaan perusteilla pitänyt jättää kannetta tutkimatta. Sen vuoksi hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja palautti asian käräjäoikeuteen jatkokäsittelyä varten.

Eri mieltä olleen jäsenen lausunto

Hovioikeudenneuvos Uoti: Katson, ettei ole syytä muuttaa käräjäoikeuden päätöstä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

B:lle on myönnetty valituslupa.

Valituksessaan B on vaatinut hovioikeuden päätöksen kumoamista ja kanteen jättämistä tutkimatta yleisen tuomioistuimen toimivaltaan kuulumattomana.

A on kuollut 8.8.1995. Hänen leskensä L on hänen oikeudenomistajanaan antanut vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 7.6.1996

Perustelut

A on tosin perustanut kanteensa siihen, että B:n menettelyn johdosta tieoikeuden perustaminen on lohkomistoimituksessa tapahtunut vastoin heidän välillään tehdyn kiinteistönkaupan ehtoja ja että B on siten sopimusrikkomuksellaan aiheuttanut hänelle kanteessa kerrotut vahingot. Korkein oikeus katsoo kuitenkin käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla, että kysymys on vaatimuksista, jotka ovat kuuluneet ratkaistaviksi lohkomisen yhteydessä ja tietoimituksessa. Kanne ei siten kuulu yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja käräjäoikeuden päätös jätetään pysyväksi.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Haapasalo.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Uoti (eri mieltä), Nousiainen ja Galkin. Esittelijä Marita Hattari.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riihelä, Haarmann, Tulkas, Hidén ja Kivinen. Esittelijä Irmeli Heikonen.

---

[SV]

A sålde ett visst område av sin lägenhet till B med ett köpebrev, som innehöll en anteckning om att på lägenheten fanns en servitutsväg. Vid styckningsförrättningen blev servitutsvägen på stomlägenheten som bildades åt A. På ansökan av A flyttades vägen vid en vägförrättning och A ålades att betala ersättningar åt B.

A yrkade vid allmän domstol ersättning av B för den skada som hade uppstått till följd av att styckningen på grund av B:s förfarande inte hade skett enligt villkoren för fastighetsköpet. Då det var fråga om ett sådant yrkande varöver avgörande hade bort fattas i samband med styckningen och vid vägförrättningen, hörde talan inte under allmän domstols behörighet och avvisades därför.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.