Supreme Court reduces neighbor damage award because building's own poor foundation was primary cause of damage.

Rakennus oli perustettu rakentamisen aikana yleisesti käytetyn rakentamistavan mukaan, joka sittemmin osoittautui puutteelliseksi rakennuspaikan savikerroksen paksuuden suurten vaihtelujen vuoksi. Naapurikiinteistöllä oli tehty tärinää aiheuttavaa paalutustyötä ja rakennus oli vahingoittunut.

Kysymys paalutuksen ja vahinkojen syy-yhteydestä sekä naapurikiinteistön omistajan, urakoitsijan ja paalutuksen tehneen aliurakoitsijan vastuusta.

NaapL 9 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanteet Turun raastuvanoikeudessa

Asunto Oy Turun Riihipuistoa vastaan ajamassaan kanteessa C, D, E ja F kertoivat, että 2.11.1988 kaupparekisteriin merkitylle asunto-osakeyhtiölle oli 11.11.1988 myönnetty lainhuuto tonttiin nro 6, joka oli 24.6.1987 ostettu perustettavan yhtiön lukuun. Asunto-osakeyhtiö oli tontin omistajana vastuussa sille rakennetun uudisrakennuksen perustustöiden C:n, D:n, E:n ja F:n rakennukselle aiheuttamista vahingoista. Tämän vuoksi C, D, E ja F vaativat myös asunto-osakeyhtiön velvoittamista korvaamaan edellä mainitun vahingon.

Vastaukset

Rakennusliikkeet, J Oy ja asunto-osakeyhtiö kiistivät kanteet. Asunto-osakeyhtiö huomautti, ettei se ollut omistanut tonttia perustustöiden tekemisen aikaan.

Raastuvanoikeuden päätös 18.6.1992

Raastuvanoikeus selosti päätöksessään ensin tosiseikastoa, esitettyä näyttöä ja korjauskustannuksia.

Raastuvanoikeus totesi asunto-osakeyhtiön yhtiökokouksessaan 9.11.1988 hyväksyneen sen perustajan yhtiön puolesta tekemät sopimukset ja niihin liittyneiden oikeuksien ja velvollisuuksien siten siirtyneen asuntoosakeyhtiölle.

Perusteluinaan raastuvanoikeus lausui seuraavan.

Esitetyn näytön arviointi

Jutussa kuultujen todistajien lausunnot osoittivat yhtäpitävästi, että C:n, D:n, E:n ja F:n rakennuksen vaurioitumisen suurimpana syynä oli rakennuksen perustamistapa, joka tosin oli talon rakentamisaikaan 1950-luvulla ollut yleisesti hyväksytty. Edelleen oli osoitettu, että C:n, D:n, E:n ja F:n rakennus oli perustettu savikerrokseltaan epätasaisen paksuuden omaavalle maavaraisuudelle, josta oli aiheutunut vuosien mittaan rakennuksen epätasainen painuma eli rakennuksen itäpää oli painunut länsipäätyä huomattavasti enemmän, jolloin talon sokkeliin oli syntynyt halkeamia.

C:n, D:n, E:n ja F:n rakennuksen naapurikiinteistöllä suoritetun paalutuksen aiheuttaman tärinän tai muun haitan mahdollisesta vaikutuksesta C:n, D:n, E:n ja F:n rakennukselle syntyneisiin vaurioihin raastuvanoikeus katsoi, että oikeudelle jätettyjen asiantuntijalausuntojen ja -arvioiden sekä todistajina kuultujen henkilöiden kertomusten perusteella oli katsottava selvitetyksi, ettei C:n, D:n, E:n ja F:n rakennuksen painuminen ja perustusten vaurioituminen ollut suoranaisesti johtunut naapurikiinteistöllä tehdyistä paalutustöistä. C:n, D:n, E:n ja F:n rakennuksen painumaerot talon eri päädyissä olivat liian suuret pelkästään naapurikiinteistöllä suoritetun paalutuksen vaikutuksen aiheuttamiksi, vaikkakin oli todennäköistä, että paalutustyö oli nopeuttanut halkeamien syntyä, jotka maapohjassa tapahtuneen jännitystilan takia suurella todennäköisyydellä muutenkin olisivat aikanaan syntyneet.

Todistajien kertomusten perusteella C:n, D:n, E:n ja F:n kiinteistöllä olisi ennen kaivuu- ja paalutustöiden suorittamista tullut suorittaa hyvän rakennustavan mukainen katselmus C:n, D:n, E:n ja F:n rakennuksen vaurioiden toteamiseksi. Katselmuksen suorittaminen ei tässä tapauksessa ollut perustunut kuitenkaan rakennusvalvontaviranomaisten määräyksiin tai mihinkään sellaisiin seikkoihin, jotka olisivat velvoittaneet vastaajia katselmuksen suorittamiseen, vaan sen suorittamineen oli ollut vapaaehtoista.

Oikeudellinen arviointi

C, D, E ja F eivät olleet voineet varmuudella osoittaa, että heidän rakennuksensa vauriot olisivat aiheutuneet asunto-osakeyhtiön tontilla suoritetuista kaivuu- ja paalutustöistä.

C, D, E ja F eivät olleet myöskään näyttäneet, että heidän rakennuksensa vauriot olisivat millään tavalla syy-yhteydessä naapurikiinteistöllä suoritettujen kaivuu- ja paalutustöiden kanssa, minkä vuoksi vahingonkorvausoikeudellista niin sanotun ankaran vastuun periaatetta ei voitu soveltaa nyt puheena olevassa tapauksessa.

Ennen C:n, D:n, E:n ja F:n naapurikiinteistöllä suoritettujen kaivuu- ja paalutustöiden aloittamista olisi C:n, D:n E:n ja F:n kiinteistöllä tullut suorittaa asianmukainen katselmus, mutta C, D, E ja F eivät olleet osoittaneet, että katselmuksen suorittamatta jättämisellä olisi ollut syy-yhteyttä C:n, D:n, E:n ja F:n rakennuksella aiheutuneisiin vaurioihin.

Näillä perusteilla raastuvanoikeus hylkäsi kanteet.

Turun hovioikeuden tuomio 23.3.1994

C, D, E ja F valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus lausui, että koska paalutustyöt oli tehty suorittamatta katselmusta C:n, D:n, E:n ja F:n kiinteistöllä, vaikka hyvä rakennustapa olisi edellyttänyt katselmuksen suorittamista huomioon ottaen maaperä ja C:n, D:n, E:n ja F:n rakennuksen rakentamisajankohtana vallinnut rakentamiskäytäntö, ei tarkkaa tietoa rakennuksen perustusten kunnosta ennen paalutustöiden aloittamista ollut.

C:n, D:n, E:n ja F:n rakennus oli maapohjasta ja rakennustavasta johtuen kuitenkin riidatta painunut jonkin verran jo ennen kesää 1988. Talossa asuneen henkilön mukaan rakennuksessa ei ennen naapuritalon rakentamista kuitenkaan ollut ollut muita kuin hiushalkeamia. J Oy:n edustajat olivat F:n pyynnöstä 20.7.1988 tarkastaneet rakennuksen vaurioita ja sen jälkeen korjauttaneet niitä. Yhtiön työnjohtajan mukaan rakennuksessa tuolloin havaitut halkeamat olivat vielä olleet vähäiset. Rakennuksessa oli myöhemmin paalutustöiden jälkeen suhteellisen lyhyessä ajassa ilmennyt suuria rakennuksen painumisesta aiheutuneita vaurioita.

Asunto-osakeyhtiö oli yhtiökokouksessaan 9.11.1988 hyväksynyt yhtiötä sitovaksi tontin oston perustettavan yhtiön lukuun samoin kuin yhtiön perustajan sen lukuun tekemät tonttia koskevat sopimukset. Asunto-osakeyhtiö oli tontin omistajana eräistä naapuruussuhteista annetun lain 9 §:n nojalla vastuussa tontilla suoritetuista paalutustöistä C:n, D:n, E:n ja F:n rakennukselle aiheutuneista vaurioista.

Paalutustyö oli suoritettu vahvistetun paalutussuunnitelman mukaisesti. Asiassa oli kuitenkin selvitetty, että työt olisi voitu tehdä toisin ja niin, että olisi paremmin otettu huomioon vaurioitumiselle alttiin naapurirakennuksen tarpeet. Kun paalutustyö oli tehty suorittamatta katselmusta C:n, D:n, E:n ja F:n kiinteistöllä, työn suorittamistapaa harkittaessa ei ollut otettu huomioon C:n, D:n, E:n ja F:n rakennuksen alttiutta vaurioitumiselle. J Oy paalutustyön suorittajana ja rakennusliikkeen edustajat työn suorittamisen ilman katselmusta salliessaan olivat sen vuoksi tuottamuksellaan aiheuttaneet vahingon.

Koska rakennus oli korjauksen jälkeen kuitenkin tullut perustuksiltaan olennaisesti parempaan kuntoon kuin missä se oli ollut ennen paalutustyötä, korvauksena aiheutetusta vahingosta oli hovioikeuden harkinnan mukaan suoritettava vain 200 000 markkaa.

Hovioikeus velvoitti A:n ja B:n rakennusliikkeen omistajina, J Oy:n ja asunto-osakeyhtiön yhteisvastuullisesti suorittamaan C:lle, D:lle, E:lle ja F:lle vahingonkorvausta 200 000 markkaa korkoineen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle, B:lle, J Oy:lle ja asunto-osakeyhtiölle myönnettiin valituslupa. Valituksissa vaadittiin hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteiden hylkäämistä.

C, D, E ja F vastasivat valituksiin.

VÄLITOIMI

Korkein oikeus on 21.11.1995 toimittanut katselmuksen ja suullisen käsittelyn.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 27.5.1996

1. C:n, D:n, E:n ja F:n talon vauriot

2. Vaurioitumisen syyt

Esitetty näyttö

Maanpinta C:n, D:n, E:n ja F:n talon kohdalla viettää loivasti länteen. Jutussa on selvitetty, että humuskerroksen alla on 1 - 2 metriin vaihteleva kuivakuorikerros ja sen alla savikerros, jonka paksuus vaihtelee rakennuksen itäpään 1 - 1,5 metristä länsipään 3,5 - 5,5 metriin. Savikerroksen alla on moreenikerros, jonka paksuudeksi on arvioitu ainakin 1 - 2 metriä. Moreenikerroksen yläpinta on rakennuksen itäpäässä tasolla noin +8.7, rakennuksen keskellä noin +6.4 ja rakennuksen länsipäädyssä noin +3.5 - +5.2.

Todistaja Y:n mukaan, jolta oli tilattu C:n, D:n, E:n ja F:n rakennuksen korjauksen rakennesuunnittelu ja joka oli tutustunut C:n, D:n, E:n ja F:n talon 1950-luvulla tehtyihin rakennepiirustuksiin, rakennus oli perustettu saven varaan anturaperustein. Kellarin lattia muodosti rakennuksen pohjalaatan, joka oli valettu yhteen anturoiden kanssa. Ratkaisun vaikutuksesta rakennus "kellui" anturoiden ja pohjalaatan varassa ja tarkoituksena on Y:n mukaan ilmeisesti ollut, että rakennus painuu kokonaisuutena. Rakennuksen ulkoseinät ja väliseinätkin ovat kantavia. Sokkelissa oli rakennepiirustusten mukaan teräsvahvistus alareunassa ja yläreunassa, mutta sokkelit eivät olleet raudoitettuja kestämään epätasaisesta painumisesta johtuvia rasituksia. Omakotirakennusten sokkelit olivat 1950-luvulla useimmiten raudoittamattomia.

Asiassa annetusta valtion teknillisen tutkimuslaitoksen lausunnosta ja todistajien Y:n, W:n, Z:n, diplomi-insinööri R:n, diplomi-insinööri S:n ja diplomi-insinööri T:n lausunnoista on pääteltävissä, että C:n, D:n, E:n ja F:n rakennus on alla olevan savikerroksen paksuuden vaihtelujen johdosta painunut epätasaisesti. Siitä on aiheutunut jännityksiä ja hiushalkeamia rakennuksen betonirakenteisiin. Painumisen jatkuessa halkeamat olisivat todennäköisesti kasvaneet, joskin hitaasti. Rakennus olisi näin joka tapauksessa myöhemmin vaurioitunut.

Selvitettäessä syytä rakennuksen edellä kuvattuun suhteellisen nopeaan vaurioitumiseen valtion teknillisen tutkimuskeskuksen lausunnossa ja edellä mainittujen todistajien lausunnoissa on viitattu mahdollisina nopeuttavina tekijöinä putkikaivantojen aiheuttamaan pohjaveden pinnan tavallista nopeampaan alentumiseen, liikenteen aiheuttamaan tärinään, roudan tunkeutumiseen perustusten alle rakennuksen päädyissä ja tontilla n:o 6 suoritetun paalutustyön aiheuttamaan tärinään. Näyttöä kolmen ensiksi mainitun tekijän vaikutuksesta ei kuitenkaan ole esitetty. Näin ollen jää ratkaistavaksi, ovatko C:n, D:n, E:n ja F:n talon vauriot johtuneet paalutuksesta.

Korkeimman oikeuden kanta

Edellä esitetyn perusteella Korkein oikeus katsoo, että perussyynä C:n, D:n, E:n ja F:n talon vaurioihin ovat rakennuksen epätasaisesta painumisesta ennenkaikkea betonirakenteisiin aiheutuneet jännitykset ja halkeamat. Tämä on puolestaan johtunut rakennuksen perustamistavasta, joka tosin on ollut silloisen yleisen rakentamistavan mukainen mutta rakennuspaikan savikerroksen paksuuden suurten vaihtelujen vuoksi kuitenkin puutteellinen. Painumisen jatkuessa korjaustarvetta aiheuttavia vaurioita olisi joka tapauksessa syntynyt. Tontilla n:o 6 suoritettu paalutustyö on kuitenkin nopeuttanut vaurioiden syntyä laukaistessaan jännityksiä, mikä on johtanut rakennuksen kuormien uudelleen jakautumiseen perustukselle.

3. Vastuu C:n, D:n, E:n ja F:n talon vaurioitumisesta

a. Vastuun perusteet

Riskin rakennuksen vahingoittumisesta kantaa lähtökohtaisesti rakennuksen omistaja itse. Toisen kannettavaksi korvausvastuu vahingoista voidaan sälyttää vain, jos siihen on erityinen peruste.

Paalutustyötä suoritettaessa työn suorittaja samoinkuin se, jonka toimeksiannosta työtä suoritetaan, voivat joutua korvausvastuuseen naapurikiinteistöllä olevan rakennuksen vahingoittumisen johdosta tuottamuksensa perusteella. Tässä tapauksessa toimeksiantajana on ollut pääurakoitsija Rakennustoimisto AB seur. ja työn suorittajana J Oy. Tuottamus voi ilmetä työn suunnittelussa, järjestelyssä, suorittamisessa tai valvonnassa tapahtuneena laiminlyöntinä.

b. Asunto Oy Turun Riihipuiston vastuu

Perussyynä C:n, D:n, E:n ja F:n talon vaurioihin on edellä esitetyn mukaisesti rakennuksen maapohjaan nähden puutteellinen perustamistapa. Siltä osin kuin se on ollut vahinkojen syynä vahingoista vastaavat C, D, E ja F itse. Asunto Oy Turun Riihipuiston tontilla n:o 6 suoritettu paalutus on kuitenkin myötävaikuttanut vahinkojen syntyyn nopeuttamalla rakennuksen vaurioitumista. Tämän vuoksi asuntoosakeyhtiö on sanotun tontin omistajana ja C:n, D:n, E:n ja F:n naapurina tuottamuksesta riippumattomassa osavastuussa C:n, D:n, E:n ja F:n talolle aiheutuneista vahingoista, koska paalutustyötä on suoritettu asunto-osakeyhtiön omistamalla kiinteistöllä.

c. Rakennustoimisto AB omistajien ja J Oy:n vastuu

Voimassa olleet määräykset ja ohjeet

Todistajien lausunnot

Todistaja R:n mukaan C:n, D:n, E:n ja F:n rakennus sijaitsi sillä tavoin paalutuksen vaikutusalueella, että katselmus olisi tullut ennen paalutusta suorittaa. Kokenut suunnittelija ja urakoitsija olisi voinut katselmuksessa todeta, että C:n, D:n, E:n ja F:n rakennus oli vanha ja suhteellisen helposti vaurioituva ja mahdollisesti jo aikaisemmin vaurioitunutkin.

Todistaja S:n mukaan paalutussuunnitelman tai paalutustyön osalta ei ollut huomautettavaa. Kohteessa ei ollut syytä poiketa normaalista menettelystä eli teräsbetonipaalujen käytöstä teräspaalujen asemasta. Teräspaaluja käytetään, kun kysymys on erittäin suurista kuormista tai ahtaista paikoista tai paalutusta suoritetaan lähellä, noin 1 - 2 metrin etäisyydellä naapurin rakennuksesta. Katselmuksessa on kysymys rakenteiden silmämääräisestä tarkastamisesta ennen paalutusta ja sen jälkeen mahdollisten vaurioiden syiden selvittämiseksi. Tässä tapauksessa tavanomaisesta menettelystä ei ollut poikettu sen enempää menettelytavan kuin etäisyydenkään osalta. Paalutuspöytäkirjan mukaan urakoitsija oli tehnyt paalutuksen hyväksytyn paalutussuunnitelman ja määräysten mukaisesti.

Todistaja T:n mukaan teräspaaluja oli kahta tyyppiä, päästä avoimia ja suljettuja. Jälkimmäisiä käytettäessä tärinävaikutus on sama kuin teräsbetonipaaluilla. Tärinävaikutuksen kannalta saattaa sensijaan olla merkitystä sillä, käytetäänkö avoimia teräspaaluja vai teräsbetonipaaluja. Kun tässä tapauksessa otetaan huomioon pohjasuhteet, ei ero teräspaalun ja teräsbetonipaalun käytön välillä ollut olennainen.

Todistaja diplomi-insinööri Q:n mukaan teräsbetonipaalu vaikutti tässä tapauksessa turhan järeältä. Näiden paalujen käytössä oli syytä olla varovainen.

Korkeimman oikeuden kanta

Urakoitsija Rakennustoimisto AB ja aliurakoitsija J Oy ovat edellinen rakennus- ja jälkimmäinen maanrakennusalalla toimivia liikeyrityksiä. Vaikka hyväksyttyyn paalutussuunnitelmaan ei sisältynyt ympäristössä olevien rakennusten suojelua tai katselmusta koskevia ohjeita, yritysten olisi tullut havaita, että ympäristössä on suhteellisen vanhoja saviperäiselle maalle perustettuja rakennuksia, joita paalutuksesta johtuva tärinä saattaa vaurioittaa, ja ryhtyä toimiin katselmuksen suorittamiseksi noissa rakennuksissa, muun muassa C:n, D:n, E:n ja F:n talossa. Katselmuksessa olisi voitu tehdä havaintoja perustusten ja seinärakenteiden kunnosta ja harkita, onko paalutussuunnitelmaa aiheellista tarkistaa ennen työhön ryhtymistä. Tämän Rakennustoimisto AB ja J Oy ovat laiminlyöneet. Sen vuoksi ne ovat osavastuussa C:n, D:n, E:n ja F:n rakennukselle paalutuksen aiheuttamasta tärinästä johtuneista vahingoista.

4. Vahingonkorvauksen määrä

C, D, E ja F ovat vaatineet A:lta ja B:ltä ja J Oy:ltä sekä Asunto Oy Turun Riihipuistolta korvauksena rakennuksen korjauskustannuksista 368 671 markkaa korkoineen. Olennainen osa korjauskustannuksista muodostuu C:n, D:n, E:n ja F:n talon perustan paalutuskustannuksista. Paalutettua perustaa tässä talossa ei aikaisemmin ole ollut. Näin ollen näissä kustannuksissa on huomattavalta osalta kysymys sellaisista perusparannuskustannuksista, jotka jäävät rakennuksen omistajan itsensä vastattaviksi. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon, että perussyynä C:n, D:n, E:n ja F:n talon vaurioitumiseen on ollut rakennuksen maapohjaan nähden puutteellisesta perustamistavasta johtunut epätasainen painuminen, Korkein oikeus arvioi Asunto Oy Turun Riihipuiston sekä Rakennustoimisto AB:n ja J Oy:n yhteisvastuullisesti vastattavan vahingonkorvauksen määräksi 80 000 markkaa.

Esittelijän mietintö

Nuorempi oikeussihteeri Liukkonen, jonka mietintö vastasi muuten Korkeimman oikeuden ratkaisua, lausui korvattavan vahingon määrästä:

Vaurioiden korjauksena on ollut rakennuksen murtuneen perustuksensa päällä ilmeisesti muuten jatkuvalta painumiselta välttymiseksi tarpeen paalutuksella vahvistaa perustukset. Tähän nähden hovioikeuden tuomitsemia 200 000 markkaa kaikkiaan korvaukseksi vaadituista 368 671 markasta lienee pidettävä Korkeimman oikeuden ratkaisun perusteluissa todettu syy-yhteyden osittaisuus ja rakennuksen tuleminen korjauksen jälkeen parempaan kuntoon huomioon ottaenkin oikeana korvausmääränä.

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei näin ollen muutettane.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. A:n ja B:n, J Oy:n ja Asunto Oy Turun Riihipuiston on yhteisvastuullisesti suoritettava C, D, E, F ja G:lle vahingonkorvauksena hovioikeuden tuomitseman määrän asemesta 80 000 markkaa hovioikeuden tuomitsemine korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Saarinen, Hirsikangas ja Ahnger. Esittelijä Mari Jaakkola.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Tulenheimo-Takki, Krook, Wirilander ja Pellinen. Esittelijä Iiro Liukkonen (mietintö).

---

[SV]

Grunden till en byggnad hade gjorts enligt ett byggnadssätt som vid den tiden allmänt använts men som senare hade visat sig vara bristfälligt beroende på de stora variationerna i lerlagrets tjocklek på byggnadsplatsen. På grannfastigheten hade utförts pålningsarbeten som förorsakade skakningar varvid byggnaden hade skadats.

Fråga om orsakssammanhanget mellan pålningen och skadorna samt om grannfastighetens ägares, enreprenörens och den underentreprenörs, som utförde pålningen, ansvar.

GranneL 9 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.