Supreme Court held a deathbed gift condition excluding deduction from estate cannot be overridden by a later will amendment.

Perittävä oli lahjakirjassa määrännyt, että perillisen saamaa kiinteistön lahjaa ei ollut vähennettävä saajan perintöosuudesta perittävän jälkeen. Myöhemmin tekemässään testamentissa perittävä oli todennut perillisen saaneen mainitulla lahjalla lakiosansa.

Lahjakirjan määräys oli kuoleman varalta annettu määräys, jonka perittävä voi testamentinmääräyksellään muuttaa.

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

Pesänjakajan toimittama ositus ja perinnönjako 5.6.1992

Asianajaja X toimitti oikeuden määräämänä pesänjakajana 5.6.1992 omaisuuden osituksen Kuopiosta olleiden, 25.9.1967 kuolleen D:n ja tämän 13.5.1989 kuolleen puolison E:n kuolinpesien välillä sekä perinnönjaot D:n ja E:n jälkeen. E:n kuolinpesän osakkaita olivat puolisoiden lapset C, A, F ja B.

Pesänjakaja totesi jakokirjassa, sikäli kuin tässä on kysymys, että E oli lahjoittanut 16.3.1984 vahvistetulla lahjakirjalla Karttulan kunnan Punnonmäen kylässä olevan Koskikallion tilan RN:o 5:21 C:lle muun muassa seuraavin ehdoin: "Tätä lahjaa älköön lahjanantajan kuoltua hänen perintöään jaettaessa vähennettäkö lahjansaajan perintöosuudesta." C:lle oli myönnetty lainhuuto Koskikallion tilaan 1.4.1985.

E oli tehnyt 10.6.1986 testamentin, jonka mukaan hänen omaisuutensa oli jaettava, eräitä erityismääräyksiä lukuunottamatta, tasan hänen rintaperillisilleen. Testamenttiaan hän oli muuttanut 12.7.1988 siten, että nimetty omaisuus oli jaettava vain A:n, F:n ja B:n kesken, perustellen muutosta sillä, että olosuhteet olivat oleellisesti muuttuneet C:n syvästi loukattua häntä. Lisäksi testamentin muutoksessa oli seuraava lausuma: "Koska C on minulta lahjana 16.3.1984 saanut Koskikallio -nimisen tilan RN:o 5:21 Karttulan kunnan Punnonmäen kylässä, katson hänen saaneen lakiosansa". Testamentit olivat lainvoimaiset.

Edellä olevan perusteella pesänjakaja totesi, että Koskikallion tilan lahjoittaminen C:lle oli tapahtunut maakaaren 1 luvun 2 §:ssä säädetyin määrämuodoin. Sanotun lainkohdan mukaan luovutuksen ehdot oli pantava luovutuskirjaan. Luovutusta tehtäessä oli lahjansaajalla ollut oikeus harkita, ottiko hän ja millä ehdoilla luovutuksen vastaan. Luovutuskirjassa olevan ehdon mukaan luovutusta ei ollut pidettävä ennakkoperintönä jaettaessa E:n kuolinpesää. E:n 12.7.1988 tekemällä testamentinlisäyksellä ei ollut voitu muuttaa lahjakirjan määräyksiä siitä, ettei lahjaa vähennetä lahjansaajan perintöosuudesta, vaan asia oli perintökaaren 6 luvun 1 §:ssä olevan säännöksen perusteella ratkaistava sen mukaisesti, mitä lahjoitusta tehtäessä oli määrätty tai otaksuttava tarkoitetun. Sen vuoksi pesänjakaja ei ottanut lahjaa C:n perintöosuutena huomioon ja jakoi tälle lakiosan E:n jälkeen.

Kanne Kuopion raastuvanoikeudessa

A ja B vaativat muun muassa C:tä vastaan nostamassaan kanteessa, että pesänjakajan toimittamat ositus ja perinnönjaot kumotaan virheellisesti toimitettuina ja palautetaan pesänjakajalle uudelleen toimitettaviksi sekä että samalla määrätään C:n isältään E:ltä lahjaksi saama Koskikallion tila otettavaksi huomioon C:n ennakkoperintönä.

Lahjoitus oli katsottava ennakkoperinnöksi, koska E oli näin määrännyt testamentin muutoksessaan 12.7.1988. Testamentti on perittävän viimeinen tahdonilmaisu, jota hän voi vapaasti muuttaa ja jonka hän voi vapaasti peruuttaa eikä laki aseta ennakkoperintömääräystä eri asemaan muiden testamentin määräysten kanssa. Määräys omaisuuden ennakkoperintöluonteesta on jäämistömääräys eikä ole olennainen ainesosa inter vivos -oikeustoimessa, kuten lahjassa. Ennakkoperintöjä annetaan usein eri aikoina eri perillisille ja perittävällä saattaa olla myös tästä syystä perusteltu tarve arvioida uudelleen lahjan ennakkoperintöluonnetta. E on ajallisesti viimeisimmässä asiakirjassa eli testamentin muutoksessa määrännyt C:lle antamansa lahjan tämän ennakkoperinnöksi ja se vastaa parhaiten E:n lopullista tarkoitusta. Kanteessa esitettyä kantaa tukee myös perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentin säännös suosiolahjan lisäämisestä pesän varoihin.

Vastaus

C kiisti kanteen. Koskikallion tilan lahjoitus oli tehty maakaaressa säädetyssä muodossa. Lain mukaan luovutuskirjaan on pantava luovutuksen ehdot. Lahjakirjassa on muiden ehtojen ohella nimenomaan todettu, ettei lahjaa tule katsoa perinnönjaossa ennakkoperinnöksi. Lahjakirjassa ei ole mainintaa siitä, että kiinteistölahja voitaisiin jollakin syyllä ja yksipuolisesti myöhemmin muuttaa ennakkoperinnöksi. Ottamalla vastaan lahjan C oli sitoutunut melkoisiin ylläpitokustannuksiin ja muihin maksuihin. C ei ollut loukannut lahjakirjassa olleita ehtoja.

C viittasi lisäksi perintöverotustaan koskevaan korkeimman hallinto-oikeuden 28.4.1992 antamaan päätökseen, jonka mukaan testamentin muutoksella ei voida katsoa muutetun lahjakirjan määräystä siitä, ettei lahjaa lahjanantajan kuoltua vähennetä lahjansaajan perintöosuudesta.

Raastuvanoikeuden päätös 31.5.1993

Raastuvanoikeus lausui, ettei Koskikallion tilaa, jonka E oli 16.3.1984 vahvistetulla lahjakirjalla lahjoittanut pojalleen C:lle nimenomaisin lahjanantajan ja lahjansaajan sopimin, julkisen kaupanvahvistajan todistajineen vahvistamin ehdoin, että "Tätä lahjaa älköön lahjanantajan kuoltua hänen perintöään jaettaessa vähennettäkö lahjansaajan perintöosuudesta", ollut otettava huomioon C:n saamana ennakkoperintönä, koska E ei ollut voinut yksipuolisesti 12.7.1988 tekemällään testamentin muutoksella muuttaa lahjakirjan sisältöä.

Raastuvanoikeus hylkäsi kanteen perusteettomana.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 4.11.1994

A ja B valittivat hovioikeuteen ja toistivat raastuvanoikeudessa esittämänsä kanteen.

Hovioikeus lausui, että perintökaaren 6 luvun 1 §:n mukaan se, mitä perittävä on eläessään antanut rintaperilliselle, on ennakkona vähennettävä tämän perinnöstä, ellei muuta ole määrätty tai olosuhteisiin katsoen ole otaksuttava tarkoitetun.

E oli lahjoittaessaan 16.3.1984 Koskikallion tilan pojalleen C:lle määrännyt, että sanottua lahjaa ei ollut vähennettävä perinnönjaossa lahjansaajan perintöosuudesta. Tämän jälkeen E oli 12.7.1988 tekemässään testamentin muutoksessa määrännyt, että koska C oli saanut mainitun tilan lahjana, oli hänen katsottava saaneen lakiosansa. Tällä lausumalla E:n oli katsottava tarkoittaneen määrätä, että mainittu lahja on perinnönjaossa vähennettävä ennakkona C:n perintöosuudesta.

Näillä perusteilla hovioikeus muutti raastuvanoikeuden päätöstä. Pesänjakajan toimittama jako kumottiin siltä osin kuin Koskikallion tilan lahjoitusta ei ollut katsottu C:n ennakkoperinnöksi. Pesänjakajan tuli suorittaa omaisuuden lainmukainen jako siten, että E:n C:lle 16.3.1984 lahjoittama kiinteistö katsotaan C:n ennakkoperinnöksi.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 21.3.1995. C on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista.

A ja F ovat vastanneet valitukseen.

B ja G eivät ole antaneet vastausta.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 27.3.1996

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Krogerus, Hakkarainen ja Tynjälä. Esittelijä Jukka Soininen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Paasikoski, Krook ja Wirilander sekä ylimääräinen oikeusneuvos Vuori. Esittelijä Anneli Tuomola.

---

[SV]

Arvlåtaren hade i ett gåvobrev förordnat, att den fastighet arvingen fick som gåva inte skulle avräknas på gåvotagarens arvslott efter arvlåtaren. Senare hade arvlåtaren i ett av honom upprättat testamente konstaterat att arvingen genom sagda gåva hade fått sin laglott.

Förordnandet i gåvobrevet var ett förordnande för dödsfalls skull, vilket arvlåtaren kunde ändra genom ett testamentariskt förordnande.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.