Supreme Court holds that handing a car to a drunk driver constitutes gross negligence requiring joint liability for insurance claims.

Ään.

A oli luovuttanut ajoneuvon juopuneen B:n kuljetettavaksi, jolloin auto oli törmännyt toiseen ajoneuvoon aiheuttaen vahinkoa ja vaurioitunut korjauskelvottomaksi. Ajoneuvon omisti kuolinpesä, jonka osakas A oli. Vakuutusyhtiö oli liikennevakuutuksen ja vapaaehtoisen autovakuutuksen perusteella suorittanut korvauksia vahingonkärsineille. A oli vahingon tapahtumishetkellä ollut matkustajana autossa ja B:n veren alkoholipitoisuus oli ajon jälkeen ollut 2,47 promillea. A:n myötävaikutus vahingon syntymiseen luettiin hänen viakseen törkeänä tuottamuksena ja hänet velvoitettiin suorittamaan vakuutusyhtiölle sen vaatima osa korvauksista.

LiikVakL 20 § 1 mom

VakSopL 75 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Juvan kihlakunnanoikeuden päätös 1.6.1993

Juvan kihlakunnanoikeus katsoi Vakuutusosakeyhtiö Pohjolan (vakuutusyhtiö) A:ta vastaan nostaman kanteen johdosta selvitetyksi, että kihlakunnanoikeus oli 10.3.1992 julistamallaan lainvoiman saaneella päätöksellä tuominnut A:n yksin teoin 7.8.1991 tehdyistä kulkuneuvon luovuttamisesta juopuneelle ja liikennerikkomuksesta sakkorangaistukseen. Päätöksen mukaan B, jonka kuljetettavaksi A oli ajoneuvon luovuttanut, oli kuljettanut henkilöautoa nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ajon jälkeen ollut 2,47 promillea ja olosuhteet olivat olleet sellaiset, että teko oli ollut omiaan vaarantamaan toisten turvallisuutta. B:n kuljettama ajoneuvo oli törmännyt sen edellä kulkeneeseen liikennesääntöjen mukaisesti vasemmalle kääntymässä olleeseen kuorma-autoon. Törmäyksessä molemmat ajoneuvot olivat vaurioituneet.

Liikennevahingon johdosta vakuutusyhtiö oli maksanut korvauksia autovakuutuksen perusteella 69 320 markkaa ja liikennevakuutuksen perusteella 37 931,60 markkaa eli yhteensä 107 251,60 markkaa. Vakuutusyhtiö oli vaatinut, että A velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvausvelvolliseksi tuomitun B:n kanssa maksamaan sille vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin mukaisesti soviteltuna korvauksena 60 000 markkaa korkoineen.

Kihlakunnanoikeus totesi, että A oli tosin luovuttanut käytössään olleen henkilöauton B:n kuljetettavaksi, vaikka B ilmeisesti oli ollut sellaisessa tilassa, että hän syyllistyisi rattijuopumusrikokseen. A ei ollut myöskään varmistautunut siitä, että B:llä oli ollut vaadittava ajokortti.

Asiassa ei ollut kuitenkaan esitetty selvitystä siitä, miten ja millaisissa olosuhteissa ajoneuvon luovuttaminen B:n kuljetettavaksi oli tapahtunut. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi autoa luovuttaessaan käsittänyt tai hänen olisi pitänyt käsittää, ettei B ollut kykenevä kuljettamaan ajoneuvoa.

Näillä perusteilla kihlakunnanoikeus katsoi, ettei A:n myötävaikutusta vahinkojen syntymiseen ollut luettava hänen viakseen törkeänä tuottamuksena. Oikeus korvausten perimiseen ei siten ollut siirtynyt vakuutusyhtiölle. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus hylkäsi kanteen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 10.3.1994

Vakuutusyhtiö valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Vakuutusyhtiölle myönnettiin valituslupa.

Vakuutusyhtiö vaati valituksessaan hovioikeuden tuomion muuttamista siten, että A velvoitetaan korvaamaan sille yhteisvastuullisesti lainvoimaisesti korvausvelvolliseksi tuomitun B:n kanssa 60 000 markkaa 16 prosentin korkoineen alioikeuden päätöspäivästä 1.6.1993 lukien.

A vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 6.3.1996

Perustelut

Vakuutusyhtiö on kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostetun liikennevahingon johdosta suorittanut vahingonkärsineille korvauksia liikennevakuutuksen ja vapaaehtoisen autovakuutuksen perusteella yhteensä 107 251,60 markkaa. Vakuutusyhtiö on takautumisoikeutensa perusteella vaatinut, että A velvoitetaan suorittamaan sille soviteltuna korvauksena 60 000 markkaa korkoineen.

Liikennevakuutuslain 20 §:n 1 momentin mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus saada vahingon aiheuttaneelta moottoriajoneuvon omistajalta, kuljettajalta tai matkustajalta vahingonkärsineelle suorittamansa korvaus muun muassa silloin, kun tällainen henkilö on aiheuttanut vahingon tahallaan tai törkeällä tuottamuksella. Vakuutussopimuslain (543/94) 75 §:n 1 momentin mukaan, jota säännöstä lain 82 §:n 2 momentin mukaan on sovellettava myös ennen lain 1.7.1995 tapahtunutta voimaantuloa tehdyn sopimuksen mukaiseen vakuutukseen ja joka nyt kysymyksessä olevalta osalta on myös samansisältöinen kuin vanhan vakuutussopimuslain 25 §:n 1 momentti (132/33 ja 100/93), vakuutuksenantajalla on oikeus vaatia suorittamansa korvausmäärä kolmannelta henkilöltä, jos tämä on tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella aiheuttanut vakuutustapahtuman.

A, joka oli isänsä jakamattoman kuolinpesän osakas, on 7.8.1991 luovuttanut kuolinpesän omistaman ajoneuvon B:n kuljetettavaksi, vaikka B ilmeisesti on ollut sellaisessa tilassa, että hän syyllistyisi rattijuopumusrikokseen. A ei ole tuolloin myöskään varmistunut siitä, että B:llä on ajoneuvon kuljettamiseen vaadittava ajokortti. Tästä menettelystä Juvan kihlakunnanoikeus on 10.3.1992 antamallaan lainvoiman saaneella päätöksellä tuominnut A:n rangaistukseen muun ohella kulkuneuvon luovuttamisesta juopuneelle.

A on kiistänyt myötävaikuttaneensa vahinkoon törkeällä huolimattomuudellaan, koska hän oli luovuttanut ajoneuvon B:n kuljetettavaksi kolme päivää ennen kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostetun liikennevahingon tapahtumista. Kun A kuitenkin on vahingon tapahtumahetkellä ollut matkustajana B:n kuljettamassa ajoneuvossa ja B:n veren alkoholipitoisuus on ajon jälkeenkin ollut 2,47 promillea, A:n on täytynyt käsittää, ettei B voimakkaasti päihtyneenä ollut kykenevä kuljettamaan ajoneuvoa. A:n menettelyn moitittavuutta arvioitaessa ei merkitystä ole sillä, että hän liikennevahingon tapahtuessa väittämänsä mukaan on itse ollut kolmen promillen humalassa.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on menetellyt törkeän huolimattomasti salliessaan B:n mainituissa olosuhteissa ryhtyä kuljettamaan puheena olevaa ajoneuvoa. A on siten törkeällä tuottamuksellaan myötävaikuttanut vahingon syntymiseen. Tämän vuoksi A on liikennevakuutuslain 20 §:n 1 momentin ja vakuutussopimuslain 75 §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan vakuutusyhtiölle vakuutusyhtiön vaatiman osan sen liikennevahingon johdosta maksamista korvauksista.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan.

A velvoitetaan yhteisvastuullisesti lainvoimaisesti maksuvelvolliseksi tuomitun B:n kanssa suorittamaan Vakuutusosakeyhtiö Pohjolalle 60 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 1.6.1993 lukien.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Palaja: Katson, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomiota.

Oikeusneuvos Lindholm: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Palaja.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Hyvärinen, Eestilä ja Suurpalo. Esittelijä Sisko Heimonen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Lindholm (eri mieltä), Tulenheimo-Takki, Hidén ja Palaja (eri mieltä). Esittelijä Lea Turtiainen.

---

[SV]

Omröstn.

A hade överlåtit en bil åt B, som var berusad. Då B körde bilen kolliderat den med ett annat fordon, som skadades. Även bilen skadades så att den inte kunde repareras. A var delägare i det dödsbo som ägde bilen. Försäkringsbolaget hade på basis av trafikförsäkringen och en frivillig bilförsäkring utbetalt ersättningar åt de skadelidande. A hade då skadan inträffade varit passagerare i bilen och alkoholhalten i B:s blod efter färden hade varit 2,47 promille. A:s medverkan till skadans uppkomst tillräknades honom såsom grovt vållande och han ålades att åt försäkringsbolaget betala den yrkade andelen av ersättningarna.

TrafikförsäkringsL 20 § 1 mom

L om försäkringsavtal 75 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.