Legislator Case Law & Legislation
HD:1996:23 AI generated

Supreme Court allows private road owners to challenge road plans affecting protected nature areas under public interest grounds.

Case Number HD:1996:23
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed

Legislator summary

AI generated

The Supreme Court upheld the lower court's decision to reject a private road owners' challenge to a forest road plan. Although the owners argued the road would damage protected wetland and coastal protection areas, they had not formally transferred land for road purposes and failed to prove direct harm to their properties. The court ruled that these owners possess the right to raise objections based on general public interest concerns regarding environmental values, thereby correcting the lower court's earlier dismissal of such arguments.

Legislator headnote

AI generated

Private Road Act s. 7; Private Road Act s. 7: Private road owners who have not transferred land for road purposes retain the right to challenge road plans on grounds of general public interest, including potential damage to protected natural areas.

Keywords

AI generated
private road owners public interest objection protected nature areas forest road planning environmental protection road easement rights lower court error

Cited Legislation

AI generated
Private Road Act s. 7
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Ään.

Yksityistielain mukaisessa tietoimituksessa oli A:n ja B:n omistamille tiloille perustettu tieoikeus rakennettavaan metsätiehen, joka eräässä kohdassa tuli kulkemaan valkoselkätikan- ja rantojensuojeluohjelmaan merkityillä alueilla. A:n ja B:n tiloista ei ollut luovutettu alueita tietarkoitukseen. He vastustivat metsätien rakentamista muun muassa sillä perusteella, että se turmelisi suojeluohjelmassa olevat alueet. A:lla ja B:llä oli asiassa puhevalta.

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

Asian käsittely toimituksessa

Luhangan seurakunta oli Luhangan kunnan Luhangan kylässä olevan tilan Kirkkoherranvirkatalo RN:o 9:10 omistajana pyytänyt yksityistietoimitusta Onkisalon metsätiehankkeen toteuttamiseksi ja ilmoittanut, että tien oli suunnitellut Keski-Suomen metsälautakunta ja se rahoitettiin valtion metsänparannusrahoituksella.

Seuraavassa toimituskokouksessa 22.11.1993 toimitusmiehet totesivat, että tie oli linjattu maastoon siten kuin toimituksen aiemmassa vaiheessa oli edellytetty ja että muun muassa linnustoselvitys oli tehty koko suunnitellun tien alueella, myös Kiviniemessä. Toimitusmiehet olivat tutkineet eri linjausvaihtoehdot Kiviniemessä. Niemi oli sekä kasvien että puuston suhteen pitkälti samanlaista aluetta. Viemällä tie mahdollisimman suoraan laillistuneen siltapaikan kohdalta kannakselle ja varsinaiseen saareen aiheutettiin vähiten vahinkoa. Tielinja oli tarkoituksella niin kaukana rannasta, että tie ei järvelle näkynyt.

Toimitusmiehet päättivät pysyttää aikaisemmassa toimituskokouksessa tekemänsä tiepäätöksen ja perustivat tieosakkaille tieoikeudet päätöksessä mainittujen tilojen alueille. Loma-asunnoista toimitusmiehet ottivat osakkaiksi ne tilat, joiden omistajat eivät olleet osakkuutta vastustaneet. A:iden omistama Onkirannan tila RN:o 1:254 ja B:n omistama Tervaniemen tila RN:o 7:116 oli määrätty tieosakkaiksi. Tieosakkaat perustivat tiekunnan tien vastaisten asioiden hoitamista varten.

Vaatimukset ja asian käsittely Pohjois-Suomen maaoikeudessa

A:t vaativat tiepäätöstä kumottavaksi tai joka tapauksessa asian palauttamista toimitusmiehille. Valittajat perustelivat valitustaan muun muassa sillä, että tiehanke tuhosi Onkisalon harvinaisen hyvin säilynyttä luontoa ja suojeltavia kohteita.

B vaati tiepäätöstä kokonaan kumottavaksi tai asian palauttamista toimitusmiehille. Valittaja perusteli valitustaan muun muassa sillä, että hanke aiheutti huomattavaa luonnon turmeltumista.

Maaoikeuden tuomio 31.8.1994

Maaoikeus tutki edellä mainitut valitukset. Maaoikeus lausui muun muassa, että tietä ei ollut perustettu B:n omistaman Tervaniemen tilan RN:o 7:116 alueelle, vaan noin 300 metrin päähän tilasta eikä myöskään A:iden omistaman Onkirannan tilan RN:o 1:254 alueelle, vaan noin 350 metrin päähän tilasta. Valittajat olivat toimituksessa itse vaatineet tiloilleen tieosakkuutta ja tämän mukaisesti toimitusmiehet olivat ottaneet tilat tieosakkaiksi. Maaoikeudessa valittajat eivät olleet vaatineet tien siirtämistä lähemmäksi tilojaan.

Valittajat eivät olleet väittäneet, että Onkisalon metsätie tuottaisi heidän kiinteistöilleen yksityistielain 7 §:n 1 momentissa tarkoitettua haittaa tai aiheuttaisi niille 2 momentissa tarkoitettuja menetyksiä ja loukkauksia. Kunnalla oli yksityistielain 44 §:n 5 momentin nojalla tien sijoittamista koskevassa asiassa asianosaisen puhevalta, jolloin kunnalla oli mahdollisuus valvoa yleistä etua. Valittajat eivät yleisen edun nimissä voineet esittää vaatimuksiaan tien sijoittamisen osalta.

Toimitus koski metsätietä, jota varten oli asianmukaisessa järjestyksessä hyväksytty yksityistielain 49 §:n 3 momentin edellyttämällä tavalla valtion varoilla laadittu suunnitelma. Suunnitelman mukaista tien asemaa ei saanut muuttaa, jollei siihen ollut painavia syitä. Valittajien tilat eivät olleet metsätalouskäytössä, vaan tieyksikkölaskelmassa merkitty lomatonteiksi. B ja A:t eivät olleet osoittaneet, miltä osin suunnitelmaa ja yksityistieasetuksen 6 §:n tarkoittamaa kustannusarviota ei olisi ollut laadittu metsänparannuslain säännösten edellyttämällä tavalla.

Kukaan niistä kiinteistönomistajista, joiden alueelle tie oli perustettu, ei ollut valittanut tien sijoittamisesta alueelleen. Kukaan ei ollut myöskään väittänyt, että tie tuottaisi rasitetuille kiinteistöille suurempaa vahinkoa tai haittaa kuin tarve vaatii. Tieoikeutta anoneiden ja hankkeeseen yhtyneiden tilojen tarkoituksenmukaista käyttöä varten niille oli tärkeätä saada toimituksessa perustettu kulkuyhteys. Sen vuoksi maaoikeus hylkäsi A:iden sekä B:n valitukset kokonaisuudessaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:ille ja B:lle myönnettiin valituslupa.

A:t ja B vaativat yhteisessä valituksessaan ensisijaisesti, ettei tietä rakenneta ollenkaan, koska tien tekemisestä voi aiheutua huomattavaa luonnon turmeltumista. Toissijaisesti he vaativat, että tien suuntaa muutetaan siten, ettei tien vaikutus ulotu valkoselkätikan pesimäalueelle eikä rantojensuojeluohjelman vaikutuspiiriin.

Onkisalon metsätien tiekunta vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 6.3.1996

A:iden sekä B:n puheoikeutta koskeva ratkaisu

A:t ja B ovat vaatineet tiepäätöstä kumottavaksi tai tien suuntaa muutettavaksi muun muassa sillä perusteella, että tien tekemisestä voi aiheutua luonnon turmeltumista valkoselkätikan pesimäalueella ja rantojensuojeluohjelman vaikutuspiirissä.

A:iden ja B:n tiloista ei tosin ole luovutettu aluetta tietarkoituksiin. Tilat, jotka ovat rakennettavan tien vaikutuspiirissä ja suojelualueiden välittömässä läheisyydessä, on kuitenkin otettu tieosakkaiksi. Tässä asemassa A:t ja B ovat kiinteistöjen omistajina osaltaan velvollisia tekemään ja pitämään kunnossa tietä. Kun yksityistielain 7 §:n 2 momentin mukaan tietä ei saa tehdä, jos sen tekemisestä voi aiheutua huomattavaa luonnon turmeltumista tai ympäristön kulttuuriarvojen vähentymistä tahi muu niihin verrattava yleisen edun loukkaus, Korkein oikeus katsoo, että A:illa ja B:lla tieosakkaina on puhevalta myös sanotussa lainkohdassa tarkoitettujen kysymysten osalta. Sen vuoksi maaoikeuden lausunto, jonka mukaan A:t ja B eivät yleisen edun nimissä voi esittää vaatimuksia tien sijoittamisen osalta, poistetaan. Korkein oikeus tutkii valituksen välittömästi myös tältä osalta.

Pääasiaa koskeva ratkaisu

Hyväksyen yksityistielain 7 §:n 2 momenttia koskevalta osalta myös maaoikeuden hyväksymät toimitusmiesten päätöksen perustelut Korkein oikeus jättää maaoikeuden tuomion pysyväksi.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Esittelijäneuvos Heikonen: Korkein oikeus pyytänee asiassa Suomen ympäristökeskuksen ja maanmittauslaitoksen keskushallinnon lausunnot.

Oikeusneuvos Hidén: Hyväksyn mietinnön. Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena välittömästi ratkaisemaan asian olen siitä samaa mieltä kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Raulos: A:t ja B ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet rakennettavaa Onkisalon metsätietä koskevan tiepäätöksen kumoamista tai ainakin tien linjauksen muuttamista muun muassa sillä perusteella, että tien tekemisestä voi aiheutua luonnon turmeltumista valkoselkätikan pesimäalueella ja rantojensuojeluohjelman vaikutuspiirissä.

Hakijat ovat tosin mainitun yksityistien osakkaita. Heidän tiloistaan ei kuitenkaan ole luovutettu aluetta tietarkoituksiin. Hakijat eivät ole väittäneetkään, että tiehankkeesta aiheutuisi heidän kiinteistöilleen haittaa tai menetystä sen johdosta, että edellä mainitut yleiseen luonnonsuojeluun liittyvät näkökohdat kenties ovat jääneet tarpeellista huomiota vaille. Sen vuoksi ja kun ei ole ilmennyt muutakaan perustetta, jonka nojalla hakijat voisivat perustaa valituksensa yleisiin luonnonsuojelullisiin näkökohtiin, harkitsen oikeaksi jättää heidän valituksensa näihin seikkoihin perustuvana huomiotta.

Tutkiessani hakijoiden valituksen muihin siinä esitettyihin seikkoihin perustuvana katson, ettei ole syytä muuttaa maaoikeuden tuomiota, jonka siis jätän pysyväksi. Onkisalon metsätien tiekunnalle tulevan oikeudenkäyntikulujen korvauksen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Enemmistön tutkiessa A:iden ja B:n valituksen kaikkiin siinä esitettyihin seikkoihin perustuvana ilmoitan, velvollisena lausumaan asiasta, yhtyväni enemmistön pääasiaa koskevaan lausuntoon.

Asian ovat ratkaisseet maaoikeustuomari Leino, maaoikeusinsinööri Markkola sekä lautamiehet X ja Y.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Taipale, Ralos (eri mieltä), Tulokas ja Hidén (eri mieltä). Esittelijä Irmeli Heikonen (mietintö).

---

[SV]

Omröst.

Vid en vägförrättning enligt lagen om enskilda vägar hade för A:s och B:s lägenheter grundats vägrätt till en skogsväg som skulle anläggas. Skogsvägen skulle komma att på ett ställe sträcka sig över områden som omfattades av en plan för skydd av den vitryggiga hackspetten och av en strandskyddsplan. Från A:s och B:s lägenheter hade inte upplåtits områden för vägändamål. De motsatte sig anläggandet av skogsvägen bland annat på grund av att vägen skulle skada områdena i skyddsplanerna. A och B hade rätt att föra talan i saken.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.