Supreme Court dismisses charge for off-road vehicle use on a private forest road not defined as 'off-road' by law.

A oli kuljettanut moottorikelkkaa metsähallituksen metsäautotiellä ilman metsähallituksen lupaa. Tie oli auraamaton ja sellainen, jota vain kiinteistön omistajalla tai haltijalla oli oikeus käyttää. Metsäautotie oli kuitenkin rakennettu moottoriajoneuvoilla liikennöitäväksi. Sitä ei pidetty maastoliikennelaissa (670/91) tarkoitettuna maastona ja syyte luvattomasta maastoliikenteestä toisen maalla hylättiin.

MaastoliikenneL 3 § 2 kohta (670/91)

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Virallisen syyttäjän syyte Pudasjärven kihlakunnanoikeudessa

Virallinen syyttäjä, jonka rangaistusvaatimukseen metsähallitus yhtyi, vaati A:lle rangaistusta maastoliikennelain (670/91) 4 §:n ja 24 §:n perusteella luvattomasta maastoliikenteestä toisen maalla. Syytteen mukaan A oli 29.11.1992 Pudasjärvellä Syötekylän Ukonvaaran metsähallituksen omistamalla auraamattomalla metsäautotiellä kuljettanut moottorikelkkaa ilman maanomistajan tai maanhaltijan lupaa.

A kiisti syytteen ja katsoi muun muassa, ettei hän ollut kuljettanut kelkkaa maastoliikennelain 4 §:n mukaisessa maastossa.

Kihlakunnanoikeuden päätös 14.1.1993

Kihlakunnanoikeus katsoi, että maastoliikennelain 4 §:n 1 momentin mukaan moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ei saa liikkua maastossa ilman maanomistajan tai -haltijan lupaa. Maastoliikennelain 3 §:n 2 kohdan mukaan maastolla tarkoitetaan maa-aluetta, jota ei ole tarkoitettu muun muassa moottoriajoneuvoliikenteeseen. Hallituksen esityksen mukaan maastoa eivät siis olisi yleinen eikä yksityinen tie, katu, rakennuskaavatie, tori eikä muu yleiselle liikenteelle tarkoitettu alue.

Jutussa todistajana kuullun erävalvojan mukaan ko. tie oli ollut auraamaton ja lunta oli ollut niin paljon, että tietä pääsi kulkemaan vain kelkalla tai muulla maastoajoneuvolla, mutta ei maastoautolla. Tiellä oli lunta arviolta 40 senttimetriä. Tiellä kulki vanha moottorikelkan jälki.

Maastoliikennelain 22 §:n mukaan moottorikelkalla saa ajaa metsätiellä lumipeitteen aikana, jos tien pitäjä on sulkenut tien muiden moottorikäyttöisten ajoneuvojen kuin moottorikelkkojen liikenteeltä. Sanotun pykälän vastaista menettelyä ei ole säädetty rangaistavaksi maastoliikennelain mukaan.

Kihlakunnanoikeus katsoi asiassa selvitetyksi, että A oli kuljettanut moottorikelkkaa auraamattomalla metsäautotiellä, jossa oli ollut lunta vähintään 40 senttimetriä. Ajaminen ei ollut, ottaen huomioon maastoliikennelain 3 §:n 2 kohdan säännös, tapahtunut maastoliikennelain mukaisessa maastossa. Metsäautotietä ei voitu pitää kysymyksessä olevan lain mukaisena maastona. Kihlakunnanoikeus katsoi, että sillä seikalla, oliko metsäautotie ollut tekohetkellä auraamaton vai ei, ei ollut merkitystä, koska tie olisi kuitenkin voitu aurata milloin vain.

Kihlakunnanoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi syyllistynyt maastoliikennelain mukaiseen luvattomaan maastoliikenteeseen toisen maalla. Muusta teosta A:lle ei ollut rangaistusta vaadittu. Syyte hylättiin.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 14.9.1994

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi metsähallitus saattoi jutun vaatien A:n tuomitsemista rangaistukseen luvattomasta maastoliikenteestä toisen maalla, lausui perusteluinaan seuraavaa:

Metsähallitus oli ilmoittanut, että nyt kysymyksessä olevaa metsäautotietä oli oikeus käyttää vain metsähallituksella kiinteistön omistajana tai haltijana. Metsäautotiehen ei voitu soveltaa sen paremmin yleisiä teitä kuin yksityisiäkään teitä koskevia normeja. Hovioikeus piti metsähallituksen ilmoitusta oikeana.

Maastoliikennelain 4 §:n 1 momentin mukaan moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ei saa liikkua maastossa ilman maan omistajan tai haltijan lupaa. Lain 3 §:n 2 kohdan mukaan maastolla tarkoitetaan muun muassa maa-aluetta, jota ei ole tarkoitettu moottoriajoneuvoliikenteeseen. Hallituksen esityksen mukaan maastoa eivät olisi muun muassa yleinen ja yksityinen tie eikä muu yleiselle liikenteelle tarkoitettu alue.

Ympäristöministeriö oli 1.10.1991 antanut maastoliikennelain 29 §:n perusteella ohjeet ja suositukset maastoliikennelain ja -asetuksen täytäntöönpanosta. Ohjeissa olevan maaston määritelmän mukaan maastoliikennelain 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettua maastoa ovat muun muassa muut alueet, joita ei ole tarkoitettu yleiselle liikenteelle. Maastoa taas eivät ole muun muassa yleinen ja yksityinen tie ja muut yleiselle liikenteelle tarkoitetut alueet.

Metsätiellä maastoliikennelain 22 §:ssä tarkoitetaan hallituksen esityksen mukaan yksityisistä teistä annetun lain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua yksityistä tietä. Tällaisesta tiestä ei ole nyt ollut kysymys.

Kysymyksessä oleva metsäautotie on tarkoitettu moottoriajoneuvoliikenteeseen. Maastoliikennelain 3 §:n 2 kohdan mukaan tie ei olisi maastoa.

Ympäristöministeriön ohjeiden mukaan kyseinen metsäautotie olisi lähinnä ohjeissa mainittua muuta aluetta, jota ei ole tarkoitettu yleiselle liikenteelle. Ohjeiden mukaan tie olisi maastoa.

Ympäristöministeriö ei ole voinut antaa lain kanssa ristiriitaisia ohjeita. Hovioikeus katsoi maastoliikennelain 3 §:n 2 kohdan nojalla kuten kihlakunnanoikeus, että kyseinen metsäautotie ei ollut lain tarkoittamaa maastoa.

Hovioikeus ei muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Metsähallitukselle myönnettiin valituslupa. Metsähallitus toisti hovioikeudessa esittämänsä rangaistusvaatimuksen.

A vastasi valitukseen vaatien hovioikeuden tuomion pysyttämistä sekä lisäksi metsähallituksen velvoittamista suorittamaan hänelle korvausta tahallisesta haitanteosta, asian tarpeettomasta pitkittämisestä ja turhan työn teettämisestä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.3.1996

Käsittelyratkaisu

A ei ole oikeudenkäymiskaaressa säädetyllä tavalla saattanut metsähallitukseen kohdistamiaan korvausvaatimuksia Pudasjärven kihlakunnanoikeuden käsiteltäväksi tämän asian yhteydessä. Tämän vuoksi A:n vasta Korkeimmassa oikeudessa vastauksensa yhteydessä esittämät korvausvaatimukset jätetään tutkimatta.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

A:lle, joka on kuljettanut moottorikelkkaa metsähallituksen auraamattomalla metsäautotiellä ilman metsähallituksen lupaa, on vaadittu rangaistusta vain luvattomasta maastoliikenteestä toisen maalla. Siten asiassa on kysymys siitä, oliko A:n käyttämä tie teon tapahtuma-aikana voimassa olleen 12.4.1991 annetun maastoliikennelain (670/91), jonka on korvannut 22.12.1995 annettu 1.1.1996 voimaan tullut maastoliikennelaki (1710/95), tarkoittamaa maastoa, jossa lain 4 §:n säännöksen mukaan moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ei saa liikkua ilman maan omistajan tai haltijan lupaa.

Kysymyksessä oleva metsäautotie on ollut yksityisistä teistä annetun lain 1 §:ssä lain sovellutusalan ulkopuolelle jätetty tie, jota vain asianomaisen kiinteistön omistajalla tai haltijalla on ollut oikeus käyttää. Metsäautotie on rakennettu moottoriajoneuvoilla liikennöitäväksi.

Sovellettavan maastoliikennelain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on ollut moottorikäyttöisten ajoneuvojen käyttämisestä maastossa ja moottorikelkkailureiteillä luonnolle tai muulle ympäristölle, luontaiselinkeinoille taikka yleiselle virkistyskäytölle tai muulle yleiselle edulle aiheutuvien haittojen ehkäiseminen. Lain 3 §:n 2 kohdan mukaan maastolla tarkoitettiin maaaluetta, jota ei ollut tarkoitettu moottoriajoneuvo-, kisko- tai ilmaliikenteeseen ja joka ei ollut kevyen liikenteen väylä. Lain sanamuodosta ei käy selvästi ilmi, oliko nyt kysymyksessä olevan kaltainen yksityisistä teistä annetun lain sovellutusalan ulkopuolelle jäävä tie maastoliikennelain tarkoittamaa maastoa.

Tämän vuoksi ja ottaen huomioon rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen ei ole perusteita tulkita lain 4 §:n kieltoa siten, että se koskisi sellaista moottoriajoneuvoilla liikennöitäväksi rakennettua metsäautotietä, jota vain kiinteistön omistajalla tai haltijalla on oikeus käyttää.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lehtonen, Heikki Supponen ja Salminen. Esittelijä Riitta Saarenpää.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Taipale, Ralos, Tulokas ja Hidén. Esittelijä Irmeli Heikonen.

---

[SV]

A hade kört med snöskoter på forststyrelsens skogsbilväg utan forststyrelsens tillstånd. Vägen var inte plogad och endast fastighetens ägare eller innehavare hade rätt att använda den. Skogsbilvägen var dock byggd för att trafikeras med motorfordon. Den ansågs inte utgöra i terrängtrafiklagen (670/91) avsedd terräng och åtalet för olovlig terrängtrafik på annans mark förkastades.

TerrängtrafikL 3 § 2 punkten (670/91)

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.