Supreme Court dismissed claim that state-owned company must maintain state pension levels after privatization.

Työntekijä oli ollut valtion liikelaitoksen palveluksessa. Koska työsuhde oli kuulunut valtion eläkelain soveltamispiiriin, hänen eläketurvansa oli määräytynyt tuon lain mukaan. Laitos muutettiin lailla osakeyhtiöksi, jolloin hänen työsuhteensa oli 1.1.1993 alkaen tullut työntekijäin eläkelain soveltamispiiriin.

Ään.

Osakeyhtiön ei katsottu olevan vastuussa valtion eläkelain tasoisen eläketurvan järjestämisestä 31.12.1992 jälkeen.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

A kertoi Painatuskeskus Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että hän oli työskennellyt 21.5.1963 lähtien työsopimussuhteessa ensin Valtioneuvoston kirjapainon ja sittemmin Valtion painatuskeskuksen palveluksessa. Hän oli siirtynyt 1.1.1993 lukien niin sanottuna vanhana työntekijänä Painatuskeskus Oy:n palvelukseen. Työsuhde oli ennen painatuskeskuksen yhtiöittämistä sisältänyt ehdon, jonka mukaan vanhuus-, työkyvyttömyys-, työttömyys- ja osa-aikaeläke määräytyivät siten kuin valtion eläkelaissa (20.5.1966/280, jäljempänä VEL) oli säädetty.

Painatuskeskus Oy:n tultua Valtion painatuskeskuksen sijaan työnantajaksi A:n työsuhteessa sovellettiin työntekijäin eläkelain (8.7.1961/395, jäljempänä TEL) mukaan määräytyviä eläketurvaa koskevia ehtoja. A katsoi, että Painatuskeskus Oy oli työnantajana velvollinen huolehtimaan siitä, että hänen työsuhteensa perusteella määräytyvä eläketurva oli vähintään samantasoinen VEL:n mukaan määräytyvien eläke-etujen kanssa, koska Painatuskeskus Oy oli työsopimuslain 7 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tullut Valtion painatuskeskuksen sijaan siten, että työnantajalle kuuluneet velvollisuudet olivat välittömästi siirtyneet sille. Tämä merkitsi myös työsuhteen eläketurvaa koskevien ehtojen noudattamista. Painatuskeskus Oy:n velvollisuutena oli siten turvata VEL:n tasoisen eläketurvan säilyminen A:n työsuhteen ehtona esimerkiksi ostamalla riittävä lisävakuutus.

A katsoi, että hän oli ansainnut VEL:n täyden karttuma-ajan mukaisesti 66 prosentin suuruisen eläkkeen täyttäessään 63 vuotta. Painatuskeskuksen toimintaa jatkaneen Painatuskeskus Oy:n tuli huolehtia siitä, että eläke-etuudet tulivat eläkeiän, eläkkeen karttumaajan ja eläkekertymän osalta toteutumaan samantasoisina kuin VEL:ssä säädettiin. Myös mahdolliseen sairauseläkkeeseen tuli soveltaa samaa säännöstöä.

Tämän vuoksi A vaati vahvistettavaksi, että yhtiötä sitovin vaikutuksin A:n työsopimuksen ehtona oli eläketurvan määräytyminen samantasoisena kuin VEL:ssä oli säädetty, ja että yhtiö oli velvollinen huolehtimaan siitä, että työsuhteen osana olevat eläke-etuudet tulivat eläkeiän, eläkkeen karttuma-ajan ja eläkekertymän osalta toteutumaan samantasoisina kuin määräytyessä VEL:n perusteella.

Yhtiön vastaus

Yhtiö kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä.

Helsingin käräjäoikeuden päätös 17.3.1994

Käräjäoikeus lausui, että A oli työskennellyt työsopimuslain mukaisessa työsuhteessa 21.5.1963 alkaen ensin Valtioneuvoston kirjapainon ja sitomon, sittemmin Valtion painatuskeskuksen palveluksessa. Vuoden 1993 alusta A oli siirtynyt Painatuskeskus Oy:n palvelukseen. A:n eläketurva oli vuoden 1992 loppuun saakka määräytynyt VEL:n mukaisesti. Painatuskeskus Oy:n palveluksessa A oli siirtynyt 1.1.1993 alkaen TEL:n soveltamisalan piiriin.

Valtioneuvoston oikeudesta luovuttaa Valtion painatuskeskuksen hallinnassa oleva omaisuus perustettavalle valtionyhtiölle sekä yhtiön eräistä tehtävistä 11.12.1992 annetun ja 15.12.1992 voimaan tulleen lain (1234/92) 1 §:n mukaan valtio merkitsi osakeyhtiötä perustettaessa kaikki sen osakkeet. Lain 3 §:n mukaan osakkeista tuli valtion välittömässä omistuksessa ja hallinnassa olla määrä, joka oli yli puolet yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Valtion painatuskeskusta koskenut laki 15.8.1988 oli Valtion painatuskeskuksesta annetun lain kumoamisesta annetulla, 1.1.1993 voimaan tulleella lailla kumottu.

Riidanalaista oli, miten A:n siirtyminen Painatuskeskus Oy:n palvelukseen vaikutti hänen eläke-etuihinsa ja oliko työnantaja työsopimuksen osapuolena velvollinen huolehtimaan A:n eläke-etujen säilymisestä entisen tasoisina.

Riidatonta asiassa oli, että A oli siirtynyt Valtion painatuskeskuksen kanssa voimassa olevine työsuhdeehtoineen Painatuskeskus Oy:n palvelukseen niin sanottuna vanhana työntekijänä ja etteivät asianosaiset olleet tehneet sopimusta eläke-etujen säilymisestä VEL:n mukaisina.

Edellä mainitussa Valtion painatuskeskuksen yhtiöittämistä koskeneessa laissa ei ollut mainintaa henkilöstön eläke-eduista. Valtiovarainvaliokunta oli lakiehdotusta koskevassa mietinnössään yksimielisesti edellyttänyt, että hallituksen esityksessä tarkoitetussa valtionlaitoksen yhtiöittämisessä olisi tullut järjestää työntekijöiden eläke- ja muut työsuhdekysymykset sopimusteitse jo ennen yhtiöittämistä (VaVM N:o 72/1992 vp). Käsitellessään lakiehdotusta eduskunnan perustuslakivaliokunta oli esittänyt, että painatuskeskuksen työntekijöiden eläke- ja muut työsuhdekysymykset olisi tullut järjestää sopimusteitse jo ennen yhtiöittämistä.

Siirtyvän henkilöstön eläkeoikeudellinen asema oli tulkinnanvarainen, kuten perustuslakivaliokunta oli lausunnossaan todennut. Toisaalta voitiin katsoa, että valtio työnantajana oli valtionyhtiön palvelukseen siirtyvään henkilöstöön nähden sitoutunut jo aiemman työsuhteen aikana VEL:n mukaiseen eläketasoon ja että näitä osaksi työsuhteen ehdoiksi tulleita olennaisia eläke-etuja ei voitaisi kuin lähinnä sopimuksella muuttaa. Toisaalta taas voitiin katsoa perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti, että henkilöstön eläkeoikeudellinen asema määräytyi yhtiöittämisestä alkaen TEL:n mukaisesti, koska muusta ei ollut sovittu (1992 vp - Va VM72-HE 169).

VEL oli A:n kohdalla eläkeiän, eläkkeen karttumaajan sekä eläkekertymän osalta edullisempi kuin työntekijäin eläkelaki. A:n työsuhteen kesto ja hänen ikänsä (s. 1942) huomioon ottaen siirtyminen TEL:n piiriin oli olennaisesti heikentänyt hänen eläke-etuuksiaan. Siitä seikasta, etteivät A ja yhtiö olleet sopineet eläketurvan tasosta, ei voitu tehdä sellaista johtopäätöstä, ettei työnantaja ollut velvollinen järjestämään entisen tasoista eläketurvaa. Käräjäoikeus katsoi, että kun sopimusta osapuolten välillä ei ollut tehty, A:n eläke-etuudet tuli turvata kohtuuden mukaan niin, etteivät ne olennaisesti huonontuneet. Käräjäoikeus katsoi tämän velvollisuuden olevan työnantajalla ensiksikin sen vuoksi, että organisaatiomuutoksesta huolimatta valtio omisti Painatuskeskus Oy:n osakkeet ja toiseksi sen vuoksi, että A oli perustellusti voinut olettaa eläke-etuuksiensa valtion palveluksessa ollessaan tulevan määräytymään VEL:n mukaisesti.

Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, että A:n työsuhteen ehdoksi oli kysymyksessä olevassa tapauksessa tullut VEL:n tasoinen eläketurva ja että yhtiö oli velvollinen huolehtimaan siitä, että sen palveluksessa A:lle turvattiin VEL:n vastaavat eläke-etuudet.

Tämän vuoksi käräjäoikeus vahvisti yhtiötä sitovasti A:n työsopimuksen ehtona olleen eläketurvan määräytyvän samantasoisena kuin mitä oli valtion eläkelaissa ja että yhtiö oli velvollinen huolehtimaan siitä, että A:n työsuhteen osana olleet eläke-etuudet tulivat eläkeiän, eläkkeen karttuma-ajan ja eläkekertymän osalta toteutumaan samantasoisina kuin jos ne määräytyisivät valtion eläkelain perusteella.

Helsingin hovioikeuden tuomio 12.1.1995

Yhtiö valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi asiassa olevan riidatonta, että A oli kanteessa ilmoitetuin tavoin ollut vuodesta 1963 lähtien ensin Valtioneuvoston kirjapainon ja sitomon, sittemmin Valtion painatuskeskuksen palveluksessa. Valtion painatuskeskus oli yhtiöitetty 1.1.1993 Painatuskeskus Oy:ksi ja A oli siirtynyt yhtiön palvelukseen niin sanottuna vanhana työntekijänä.

Valtion painatuskeskuksen muuttamisesta valtionlaitoksesta valtionyhtiöksi oli säädetty lailla (1234/92). Hallituksen esityksen (HE 169/92) perustelujen esityksen henkilöstövaikutuksia selvittelevässä osassa oli lausuttu seuraavasti: "Tarkoituksena on, että painatuskeskuksen palveluksessa oleva henkilöstö siirtyy perustettavan yhtiön palvelukseen osakeyhtiössä sovellettavin työehdoin. Valtio vastaa henkilöstön eläketurvasta luovutuspäivään saakka. Liiketoiminnan aloituspäivästä lukien osakeyhtiö järjestäisi valtion palveluksesta siirrettävien henkilöiden eläketurvan. Yhtiö vastaisi henkilöstönsä kaikista eläkekustannuksista mukaan lukien mahdollisen lisäeläketurvan."

Hallituksen esitys oli viimeistelty valtiovarainministeriössä. Ministeriön asettaman Valtion painatuskeskuksen yhtiöittämistä selvittäneen työryhmän muistiossa (8.5.1992) oli todettu tarkoituksena olleen, että painatuskeskuksen henkilöstö siirtyi osakeyhtiön palvelukseen niin sanottuina vanhoina työntekijöinä. Henkilöstön eläketurvasta luovutuspäivään saakka vastasi valtio ja liiketoiminnan aloituspäivästä lukien siitä vastaisi yhtiö TEL:n perusehtojen mukaisella eläketurvalla. Muutoksen oli todettu merkitsevän henkilöstön eläke-etujen kaventumista, jollei lisäeläketurvaa järjestetty erillisin vakuutuksin. Työryhmä oli edelleen todennut, että valtiovarainministeriön yhtiöittämistyöryhmä oli pohtinut henkilöstön asemaa yhtiöittämistilanteessa ja että työryhmän muistiossa (VM 1991:21) oli esitetty mahdollista eläkekompensaatiota koskevat periaatteet.

Eduskunnan valtiovarainvaliokunta, jossa hallituksen esitystä lainsäädännöksi Valtion painatuskeskuksen muuttamisesta valtionyhtiöksi valmistelevasti oli käsitelty, oli antamassaan mietinnössä (VaVM n:o 72/92) kohtuullisuussyistä johtuen ja kiinnittäen huomiota tuolloin tehtyyn tulopoliittiseen ratkaisuun sille lausunnon antaneen perustuslakivaliokunnan tavoin edellyttänyt, että työntekijöiden eläke- ja muut etuudet tulisi järjestää sopimusteitse jo ennen yhtiöittämistä.

Eduskunnan vastaukseen, jolla hallituksen esitys muuttamattomana hyväksyttiin, sisältyi vastaavanlainen ponsi.

Eräissä aikaisemmin annetuissa vastaavanlaista muutostilannetta säätelevissä laeissa, muun muassa Postipankki Oy:tä koskevassa laissa (972/87), oli säädetty, että valtion liikelaitoksen palveluksesta valtionyhtiön palvelukseen siirtynyt henkilö säilytti hänellä valtion palveluksessa olleen eläketurvansa sellaisena, että se oli vähintään sen suuruinen kuin se olisi ollut, jos hänen palveluksensa valtion liikelaitoksessa olisi jatkunut aina eläketapahtumaan asti.

Tämän vuoksi hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen.

Eri mieltä ollut sijaisjäsen, viskaali Ilveskoski lausui, että valtion oikeudesta luovuttaa Valtion painatuskeskuksen hallinnassa oleva omaisuus perustettavalle valtionyhtiölle sekä eräistä yhtiön tehtävistä annettua lakia (1234/92) koskevista lainvalmisteluasiakirjoista, etenkin valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä (n:o 72/1992) ja siihen liittyvästä perustuslakivaliokunnan lausunnosta oli todettavissa, että valtion on työnantajana katsottu Painatuskeskus Oy:n palvelukseen siirtyvään henkilöstöön nähden sitoutuneen jo aiemman työsuhteen aikana VEL:n mukaiseen eläketasoon ja että mainittuun eläkelakiin perustuneet olennaiset eläke-edut olisivat tulleet osaksi työsuhteen ehtoja sekä että sanotut edut olisi jo ennen valtion yksipuolisella toimenpiteellä suorittamaa yhtiöittämistä ollut perusteltua järjestää sopimusteitse.

Edellä mainittuun yhtiöittämislakiin ei kuitenkaan ollut otettu työntekijöiden eläkkeen määräytymistä koskevaa säännöstä eikä siitä ollut asianosaisten kesken muutoinkaan sovittu. Huomioon ottaen myös viimeaikaisen oikeuskäytännön (KKO 1991:186) VEL:n mukaiset eläkeehdot olivat A:n työskenneltyä Valtion painatuskeskuksen palveluksessa tulleet suulliseen työsopimukseen perustuvana työsuhteen ehdoiksi. A:lla oli ollut perusteltu aihe luottaa hänen tulevaan eläkkeeseensä sovellettavan jatkossakin VEL:n mukaisia etuuksia. Kun yhtiöittämistä koskevassa laissa ei ollut työsuhteen ehdoksi muodostuneita eläke-ehtoja koskevia määräyksiä, yhtiö ei niiden osalta tällä perusteella vapautunut työnantajavastuustaan ja kysymyksessä olevaan oikeussuhteeseen oli sovellettava muutoin voimassa olevia työoikeudellisia säädöksiä ja oikeusperiaatteita.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa myönnettiin 29.11.1995. Valituksessaan A vaati hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteensa hyväksymistä.

Yhtiö vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 5.12.1996

Perustelut

A on ollut vuodesta 1963 lähtien työsuhteessa Valtion painatuskeskuksen ja sen edeltäjän palveluksessa, jolloin hänen eläketurvansa on määräytynyt valtion eläkelain mukaan.

Valtioneuvoston oikeudesta luovuttaa Valtion painatuskeskuksen hallinnassa oleva omaisuus perustettavalle valtionyhtiölle sekä yhtiön eräistä tehtävistä 11.12.1992 annetun, 15.12.1992 voimaan tulleen lain (1234/92) ja Valtion painatuskeskuksesta annetun lain kumoamisesta 11.12.1992 annetun, 1.1.1993 voimaan tulleen lain (1235/92) nojalla valtion liikelaitoksena toiminut Valtion painatuskeskus on lakkautettu sekä sen sitoumukset, liiketoiminta ja hallinnassa ollut valtion omaisuus ovat 1.1.1993 siirtyneet perustetulle osakeyhtiölle. Tämän johdosta A on Painatuskeskus Oy:n työntekijänä tullut työntekijäin eläkelain soveltamispiiriin.

Hovioikeuden lausumilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei edellä mainituista erityislaeista voida tulkita johtuvan, että Painatuskeskus Oy:llä olisi velvollisuus huolehtia kanteessa tarkoitetun eläketurvan toteutumisesta.

Valtion painatuskeskus ei ole sitoutunut järjestämään A:lle valtion eläkelain mukaista eläketurvaa. Eläkeeduista ei ole muutoinkaan, esimerkiksi eduskunnan asian yhteydessä ponnessaan edellyttämin tavoin sovittu. Pelkästään sen johdosta, että Valtion painatuskeskus on työnantajana noudattanut tiettyä työntekijän eläke-edut säädellyttä lakia, eläke-etujen toteuttaminen kaikissa tapauksissa tuon lain tasoisina ei ole tullut A:n ja Valtion painatuskeskuksen välisen työsopimuksen ehdoksi. Painatuskeskus Oy ei siten ole vastuussa A:n eläke-etujen säilymisestä valtion eläkelain mukaisella tasolla.

Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Lindholm: Yhdyn olennaisilta osilta hovioikeudessa vähemmistöön jääneen sijaisjäsenen, viskaali Ilveskosken lausunnosta ilmeneviin perusteluihin. Kumoan hovioikeuden tuomion ja jätän jutun käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Kuningas.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jalonen, Mansikkamäki ja Ilveskoski (eri mieltä). Esittelijä Tarja Honkanen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm (eri mieltä), Tulenheimo-Takki, Suhonen, Raulos ja Palaja. Esittelijä Sari Ruokojärvi.

---

[SV]

En arbetstagare hade varit anställd vid ett av statens affärsverk. Eftersom arbetsförhållandet lydde under lagen om statens pensioner, bestämdes hans pensionsskydd enligt denna lag. Affärsverket omändrades genom lag till ett aktiebolag, varvid hans arbetsförhållande från 1.1.1993 hade kommit att underlyda lagen om pension för arbetstagare.

Omröstn.

Aktiebolaget ansågs inte vara ansvarigt för att arbetstagarens pensionsskydd efter 31.12.1992 bibehölls på nivån enligt statens pensionslag.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.