Supreme Court dismisses appeal because a third-party defendant has no right to appeal a rejected claim against them.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court dismissed the defendant's appeal against a lower court's rejection of a third-party claim regarding property ownership. Although the defendant consented to the claim, the court held that a third-party defendant lacks the standing to appeal a judgment rejecting their participation. Consequently, the Supreme Court upheld the lower court's decision without altering the outcome.
Legislator headnote
AI generatedUlosottolain 4 luvun 10 §:n 1 momentin (239/29) mukainen haastaminen: Kun raastuvanoikeus hylkää kanteen, ei vastaajana olevalla velallisella ole oikeutta hakea muutosta tuomioon.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
A oli haastanut velallisen B:n ulosottolain 4 luvun 10 §:n 1 momentin (239/29) mukaisesti vastaajaksi omistusoikeuden vahvistamista koskevaan oikeudenkäyntiin. B myönsi A:n kanteen. Raastuvanoikeus hylkäsi kanteen. B:llä ei ollut oikeutta hakea muutosta tuomioon.
UL 10 luku 4 § (239/29)
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Tapauksen taustatiedot
B oli lahjakirjalla lahjoittanut omistamansa osakkeet alaikäiselle lapselleen A:lle. Helsingin ulosottoviraston avustava ulosottomies oli ulosmitannut osakkeet Uudenmaan lääninhallituksen B:ltä olevista saatavista.
A edustajanaan holhoojansa B oli valittanut ulosmittauksesta Helsingin maistraattiin ja pyytänyt maistraattia kumoamaan ulosmittauksen, koska ulosmitatut osakkeet olivat A:n omaisuutta. Maistraatti oli 9.12.1992 antamallaan päätöksellä velvoittanut A:n haastamaan ulosmittauksen hakijan ja velallisen vastaajiksi kolmen kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksisaannista omaisuuden sijaintipaikkakunnan oikeuteen ja siellä näyttämään toteen väittämänsä omistusoikeuden.
Helsingin raastuvanoikeuden päätös 23.8.1993
A vaati valtiota ja B:tä vastaan ajamassaan kanteessa raastuvanoikeutta vahvistamaan, että mainitut osakkeet olivat A:n omaisuutta. Valtio kiisti kanteen ja pyysi sen hylkäämistä. B myönsi kanteen.
Raastuvanoikeus katsoi mainitsemillaan perusteilla, että lahjoitus ei ollut täyttynyt lahjanlupauslain 4 §:ssä edellytetyllä tavalla eikä omistusoikeus osakkeisiin ollut siirtynyt A:lle. Raastuvanoikeus hylkäsi kanteen.
Helsingin hovioikeuden tuomio 7.9.1995
A haki muutosta hovioikeudessa vaatien kanteensa hyväksymistä.
Myös B haki muutosta vaatien, että raastuvanoikeuden päätös kumotaan ja että A:n vahvistuskanne hyväksytään.
Hovioikeus lausui käsittelyratkaisuna seuraavan.
B oli Helsingin maistraatin 9.12.1992 antaman, ulosottolain 4 luvun 10 §:ään perustuvan osoituksen mukaan haastettu asiaan vastaajaksi valtion ohella. Kun raastuvanoikeus oli hylännyt kanteen, B ei vastaajana ollut voinut hakea siihen valittamalla muutosta. Sen vuoksi hovioikeus jätti B:n kirjelmän valituksena tutkimatta.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
B:lle myönnettiin valituslupa. B vaati valituksessaan alempien oikeuksien ratkaisujen kumoamista ja A:n vahvistuskanteen hyväksymistä. Valtio vastasi valitukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 21.11.1996
Perustelut
A on ulosottolain 4 luvun 10 §:n 1 momentin (239/29) mukaisesti haastanut vastaajaksi ulosmittauksen hakijan ohella B:n, jonka omaisuutena kysymyksessä olevat osakkeet on ulosmitattu. Oikeudenkäynnissä on kysymys siitä, kuuluuko osakkeiden omitusoikeus A:lle. Raastuvanoikeus on hylännyt kanteen. Asia ei koske B:n oikeutta eikä hänellä siten ole kanteen myöntämisestä huolimatta oikeutta hakea muutosta raastuvanoikeuden päätökseen.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden käsittelyratkaisun lopputulosta ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Nikkarinen, Kartano ja Eero Arvo, joka myös esitteli asian.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm, Suhonen, Ralos, Möller ja Palaja. Esittelijä Anne Ekblom-Wörlund.
---
[SV]
A hade i enlighet med 4 kap. 10 § 1 mom. (239/29) utsökningslagen stämt in gäldenären B som svarande i en rättegång som gällde fastställande av äganderätten. B medgav A:s käromål. Rådstuvurätten förkastade käromålet. B hade inte rätt att söka ändring i domen.
UL 10 kap 4 § (239/29)
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.