Supreme Court allows claim against state for non-enforceable compensation for wrongful detention under specific statute.

Ulosottolain 4 luvun 7 §:n 3 momentin nojalla oli jätettävä ulosmittaamatta syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain perusteella kärsimyksestä maksettava korvaus.

Ään.

Kysymys myös oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta ulosottoasiassa.

UL 4 luku 7 § 3 mom

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

Ulosmittaus 26.1.1995

Lempäälän nimismiespiirin avustavan ulosottomiehen viransijainen X ulosmittasi 26.1.1995 A:lta hänelle valtiokonttorista maksettavan 21 000 markan korvauksen korkoineen verosaatavien, sakkojen ja pysäköintivirhemaksujen sekä yksityisoikeudellisen saamisen suorittamiseksi.

Hämeen lääninhallituksen päätös 4.5.1995

A valitti lääninhallitukseen ja vaati ulosmittauksen kumoamista. A lausui, että ulosmitattu korvaus oli perustunut Pirkanmaan käräjäoikeuden 29.12.1994 antamaan yksipuoliseen tuomioon, jossa Suomen valtio oli velvoitettu suorittamaan hänelle laittoman vangitsemisen aiheuttamasta kärsimyksestä vahingonkorvausta. Korvaus perustui syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annettuun lakiin. Ulosottolain 4 luvun 7 §:n 3 momentin mukaan ulosmittaamatta oli jätettävä korvaus, joka suoritettiin kivusta ja särystä. A katsoi, että kärsimyksestä maksettava, kipuun ja särkyyn rinnastettava korvaus ei ulosottolain mukaan ollut ulosmitattavissa.

Valituksen johdosta X:n tilalle tullut avustava ulosottomies Y ja Lempäälän piirin nimismies Z lausuivat, että kyseinen korvaus oli ollut ulosmitattavissa. Heidän mielestään ulosottolain 4 luvun 7 §:n 3 momentissa oli tyhjentävästi lueteltu ne etuudet, joita ei saanut ulosmitata. Niihin ei kuulunut syyttömästi vangitulle tai tuomitulle vapauden menetyksen johdosta valtion varoista maksettavasta korvauksesta annetussa laissa tarkoitettu kärsimyksestä suoritettava korvaus.

Vastauksessaan näihin lausuntoihin A esitti, että lain tekstissä oli selkeästi todettu ulosmittauksen ulkopuolelle jätettäväksi etuudeksi kivusta ja särystä suoritettava korvaus.

Lääninhallitus lausui, että vuoden 1990 alusta voimaan tulleella ulosottolain 4 luvun 7 §:n muutoksella saatettiin ulosottokelpoisiksi palkan tapaan eläkkeet sekä muut palkan, elinkeinotulon tai elatuksen sijaan maksettavat toimeentuloetuudet, jollei niitä ollut laissa kielletty ulosmittaamasta. Pykälän 1 momentin mukaan palkan, eläkkeen tai muun toimeentuloetuuden ulosmittauksen kieltämiseen tarvittiin siten jokaista toimeentuloetuutta koskevaan erikoislakiin nimenomainen ulosoton kieltosäännös. Jollei kieltoa ollut, ulosmittaus oli sallittu.

Saman pykälän 3 momentin mukaan eläke- tai sosiaalilainsäädännön nojalla määrättyyn tarkoitukseen suoritettavaa avustusta ja kustannusten korvausta ei saanut ulosmitata. Tällä perusteella ulosmittaamatta oli jätettävä muun muassa asumistuet, elatustuet, lapsilisät, lasten kodinhoidon tuet, sairaanhoitokustannukset ja äitiysavustukset. Kaikkia edellä mainittuja toimeentuloetuuksia koskeviin erityislakeihin sisältyi erillinen säännös etuuden ulosmittauskiellosta.

Edelleen saman 3 momentin mukaan ulosmittaamatta oli jätettävä myös korvaus kivusta ja särystä. Samana päivänä 11.11.1988, jolloin puheena olevaa ulosottolain 4 luvun 7 §:ää muutettiin, annettiin lait sairausvakuutuslain 69 §:n muuttamisesta (944/88), tapaturmavakuutuslain 63 §:n muuttamisesta (945/88) ja liikennevakuutuslain 22 §:n muuttamisesta (947/88), joihin kaikkiin säännöksiin sisältyi ulosoton kieltomääräys. Esimerkiksi viimeksi mainitun lainkohdan mukaan "korvausta, jota tämän lain tai autovastuulain nojalla suoritetaan kivusta ja särystä, viasta ja muusta pysyvästä haitasta taikka sairaanhoitokustannuksista, hautaamiskustannuksista tai muista henkilövahingoista aiheutuneista kustannuksista, ei saa ulosmitata".

Tämän mukaisesti oli katsottava, että ulosottolain 4 luvun 7 §:n 3 momentin mukainen ulosmittauskielto koski, paitsi sosiaalilainsäädännön nojalla määrätarkoitukseen myönnettäviä avustuksia ja tukia, sellaisia useimmiten tapaturmaisesta henkilövahingosta aiheutuvasta kivusta ja särystä sekä vastaavanlaisista muista haitoista ja vahingoista maksettavia korvauksia, joista lisäksi korvausta koskevaan erityislakiin sisältyi nimenomainen ulosmittauskielto.

Valituksenalainen ulosmitattu saatava oli perustunut syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annettuun lakiin (422/74), jossa ei ollut säädetty ulosmittauskieltoa. Lääninhallitus katsoi, ettei valituksessa tarkoitettu korvaus kärsimyksestä muutoinkaan ollut sellainen kipuun ja särkyyn rinnastettava korvaus, joka tulisi jättää ulosmittaamatta.

Oikeusministeriö oli yleiskirjeellään 5/1989/1.12.1989 antanut ulosottoasetuksen 27 §:n nojalla puheena olevaa ulosottolain 4 luvun 7 §:ää koskevat soveltamisohjeet. Noissa ohjeissa ulosottokelpoisiin toimeentuloetuuksiin oli myös luettu mainitun lain 422/74 sekä vahingonkorvauslain (412/74) perusteella henkilövahingosta maksettavat vahingonkorvaukset.

Näillä perusteilla lääninhallitus hylkäsi valituksen.

Turun hovioikeuden tuomio 17.10.1995

A valitti hovioikeuteen ja toisti vaatimuksensa ulosmittauksen kumoamisesta.

Hovioikeus lausui, että lääninhallitus oli perustellessaan kärsimyksestä maksettavaksi tuomitun vahingonkorvauksen ulosmittauskelpoisuutta viitannut oikeusministeriön yleiskirjeellään 5/1989 antamiin ulosottolain 4 luvun 7 §:n soveltamisohjeisiin. Niissä oli ulosmittauskelpoisiin toimeentuloetuuksiin luettu kuuluviksi myös vahingonkorvauslain ja syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain perusteella henkilövahingosta maksettavat vahingonkorvaukset. Hovioikeus totesi, että lääninhallituksen päätöksessä tarkoitettuun yleiskirjeeseen sisältyvä, edellä kerrottu lausuma tarkoitti noiden lakien nojalla tulojen ja elatuksen vähentymisestä maksettavia korvauksia. Tuosta lausumasta ei voitu tehdä johtopäätöksiä syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista hyvityksenä kärsimyksestä maksettavan korvauksen ulosmittauskelpoisuudesta.

Muutoin lääninhallituksen mainitsemat perusteet hyväksyen hovioikeus pysytti lääninhallituksen päätöksen lopputuloksen.

Esittelijän mietintö oli seuraava:

Ulosottolain 4 luvun 7 §:n 3 momentin mukaan eläketai sosiaalilainsäädännön nojalla määrättyyn tarkoitukseen suoritettavaa avustusta tai kustannusten korvausta ei saa ulosmitata. Ulosmittaamatta on jätettävä myös korvaus, joka suoritetaan kivusta ja särystä, viasta tai muusta pysyvästä haitasta taikka sairaanhoitokustannuksista, hautauskustannuksista tai muista henkilövahingoista aiheutuneista kustannuksista. Sen sijaan lainkohdassa ei nimenomaisesti kielletä ulosmittaamasta kärsimyksestä suoritettavaa korvausta.

Eri mieltä ollut jäsen hyväksyi mietinnön. Äänestyksen tulokseen nähden velvollisena ottamaan kantaa itse asiaan hän oli samaa mieltä kuin enemmistö.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan A on toistanut vaatimuksensa ulosmittauksen kumoamisesta ja vaatinut valtion velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulunsa Korkeimmassa oikeudessa korkoineen. Ulosmittausvelkojat eivät ole käyttäneet niille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 2.10.1996

Perustelut

Kysymyksessä oleva ulosmittaus kohdistuu korvaukseen, jonka perusteena on vapauden loukkaamisesta aiheutunut kärsimys. Ulosottolain 4 luvun 7 §:n 3 momentissa puhutaan kivusta ja särystä mutta ei kärsimyksestä. Mainituista lain esitöistä (s. 6, 7 ja 10) ilmenee uudistusehdotuksen yleiseksi periaatteeksi omaksutun, ettei saa ulosmitata korvauksia, jotka eivät liity vahingonkärsijän ansionmenetykseen, vaan ovat korvausta aineettomasta vahingosta. Vapauden loukkaamisesta aiheutunut kärsimys aineettomana vahinkona on rinnastettavissa mainitussa lainkohdassa tarkoitettuun kipuun ja särkyyn. Sen vuoksi ei ole perusteita asettaa syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain nojalla kärsimyksestä tuomittua korvausta ulosmittauskelpoisuuden kannalta eri asemaan kuin muun lain nojalla kivusta ja särystä tuomittua korvausta.

Näin ollen valtiokonttorin A:lle maksamaa korvausta korkoineen ei olisi saanut ulosmitata.

A on vaatinut valtion velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa Korkeimmassa oikeudessa. Oikeudenkäyntikuluvaatimus saadaan kohdistaa ulosmittausvelkojaan, joten Korkein oikeus katsoo A:n vaatimuksen perustuvan siihen, että Hämeen lääninverovirasto ja oikeusministeriö ovat asiassa ulosmittausvelkojia. A voittaa asian Korkeimmassa oikeudessa, joten hän on oikeutettu ulosottolain 8 luvun ja oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännöksistä ilmenevän periaatteen mukaan saamaan kulunsa korvatuksi. Koska A on vaatinut korvausta vain valtiolta kohdistamatta vaatimustaan valtion ulkopuolisiin ulosmittausvelkojiin, on hän oikeutettu saamaan korvatuksi vain osan vaatimistaan kuluista eli Korkeimman oikeuden harkinnan mukaan 1 500 markkaa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio, lääninhallituksen päätös ja ulosmittaus kumotaan.

Valtio, jota asiassa ovat edustaneet Hämeen lääninverovirasto ja oikeusministeriö, velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 1 500 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut Korkeimman oikeuden päätöksen antopäivästä.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Esittelijäneuvos Walamies: Pääasian osalta mietintö oli Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen. Oikeudenkäyntikulujen osalta mietinnössä lausuttiin seuraavaa.

Oikeudenkäyntikuluvaatimus saadaan kohdistaa ulosmittausvelkojaan. Hämeen lääninverovirasto ja oikeusministeriö ulosmittausvelkojina eivät ole käyttäneet puhevaltaa tässä ulosmittausta koskevassa valitusasiassa. Huomioon ottaen ulosottoasian luonteen viranomaisen suorittamana täytäntöönpanona ei ole perusteltua velvoittaa valtiota ulosmittausvelkojana korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja Korkeimmassa oikeudessa. Sen vuoksi Korkein oikeus hylännee tätä koskevan vaatimuksen.

Oikeusneuvos Suhonen: Hyväksyn mietinnön.

Oikeusneuvos Lindholm: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Suhonen.

Asian on ratkaissut oikeushallintopäällikkö Kokkarinen. Esittelijä ylitarkastaja Marja Pietilä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kilpi, Kajanen ja Kyllästinen (eri mieltä). Esittelijä Veijo Lehto (mietintö).

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm (eri mieltä), Suhonen (eri mieltä), Raulos ja Pellinen sekä ylimääräinen oikeusneuvos Kitunen. Esittelijä Juhani Walamies (mietintö).

---

[SV]

En ersättning för lidande enligt lagen om ersättning av statens medel som till följd av frihetsberövande skall betalas till oskyldigt häktad eller dömd fick enligt 4 kap. 7 § 3 mom. utsökningslagen inte utmätas.

Omröstn.

Fråga även om ersättning för rättegångskostnader i utsökningsmål.

UL 4 kap 7 § 3 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.