Supreme Court dismisses delay interest claim due to late filing and rejects damage claim based solely on pre-trial cost estimates.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court dismissed the appellant's request for delay interest because it was filed only at the appellate level, violating procedural rules. The lower court had awarded damages based on cost estimates, but the Supreme Court ruled these estimates were insufficient since the work was completed before the trial began. Consequently, the appellant failed to prove the actual extent of the damage, and the appeal was rejected.
Legislator headnote
AI generatedProvisions of the Code of Judicial Procedure, Chapter 14, Section 2, Paragraph 2; Chapter 17, Section 1, Paragraph 1; Chapter 17, Section 6: Delay interest claims must be presented at the first instance; cost estimates submitted prior to the trial cannot serve as the sole basis for damage assessment without proof of actual loss.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Vrt. KKO:1944-II-162 KKO:1949-II-333
A oli vaatinut vahingontekoa ynnä muuta koskevassa jutussa B:ltä korvausta aiheutuneista vahingoista oikeudelle esittämänsä kirjallisen kustannusarvion perusteella. Koska kustannusarviossa tarkoitetut työt oli ilmoitettu tehdyiksi jo ennen alioikeuskäsittelyä, tuomittavaa vahingonkorvausta ei voitu perustaa kustannusarvioon.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Vaatimukset Piikkiön kihlakunnanoikeudessa
Virallisen syyttäjän ja A:n vaatiessa B:lle rangaistusta muun ohella siitä, että B oli 1. - 7.6.1992 Kaarinassa katkaissut A:n omistaman asuinrakennuksen erään vesijohdon siten, että tekoaikana katkaistuna olleen veden tulon uudelleen kytkemisen jälkeen vesi oli valunut johdosta rakennuksen eristeisiin, sekä katkaissut rakennuksen erään sähköjohdon, A oli vaatinut B:n velvoittamista suorittamaan hänelle kihlakunnanoikeudelle esittämiensä kahden kustannusarvion perusteella vahingonkorvauksena katkaistuista sähköjohdoista ja puhelinjohdoista 1 806,50 markkaa sekä vesivahingosta johtuvasta lattian avauksesta, kuivatuksesta ja uudelleen umpeenlaitosta 4 820 markkaa.
Kihlakunnanoikeuden päätös 1.4.1993
Kihlakunnanoikeus, joka tuomitsi B:n sanotulta osin vahingonteosta, totesi, ettei A ollut esittänyt laskuja korjaustöistä, jotka A:n mukaan oli tehty jo vuoden 1992 puolella. Kihlakunnanoikeus katsoi, ettei ainoastaan esitettyihin kustannusarvioihin perustuvia vaatimuksia voitu hyväksyä, vaan että B oli niistä korvausvelvollinen vain siltä osin kuin hän oli ne myöntänyt tai oikeus piti niitä kohtuullisina. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus A:n esittämät korvausvaatimukset muilta osin hyläten velvoitti B:n suorittamaan A:lle korvauksena 2 metrin sähköjohdosta 27 sekä 2 tunnin työstä 352 eli yhteensä 379 markkaa.
Turun hovioikeuden tuomio 26.8.1994
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
B:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan B vaati, että hänen A:lle maksettavaksi tuomittu korvaus sähköjohdoista alennetaan 379 markkaan ja korvausvaatimukset muilta osin hylätään. A antoi häneltä pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 2.6.1995
Pääasiaratkaisu
Perustelut
Koska A on esittänyt vahingonkorvaukselle tuomittavaa viivästyskorkoa koskevan vaatimuksensa vasta hovioikeudessa, hovioikeuden olisi oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:n 2 momentin (L 12.8.1960/362) nojalla tullut jättää se tutkimatta.
Korkein oikeus toteaa, etteivät A:n kihlakunnanoikeudessa esittämät vesivahinkojen ja sähköjohdon korjaustöitä koskevat kirjalliset kustannusarviot ole olleet oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:n 1 momentissa tarkoitettuja oikeudenkäynnin varalta annettuja yksityisluontoisia kertomuksia ja ettei niiden käyttämiselle jutussa todisteena niin ollen ole ollut estettä.
B on kiistänyt, että kysymyksessä olevan vesijohdon katkaisemisesta olisi aiheutunut A:n väittämiä vahinkoja. A ei ole näyttänyt toteen väitettään vahingon syntymisestä.
A on jutun alioikeuskäsittelyssä antanut ymmärtää, että sähköasennusliike oli jo suorittanut kustannusarviossaan tarkoittamansa työt. Sen vuoksi tältä osin tuomittavaa vahingonkorvausta ei enää voida perustaa pelkkään kustannusarvioon, vaan A:n velvollisuutena on ollut esittää selvitys vahingon todellisesta määrästä. Tätä A ei kuitenkaan ole tehnyt. Sen vuoksi ja kun asiassa ei ole edellytyksiä arvioida vahinkoa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n nojalla, Korkein oikeus katsoo jääneen näyttämättä, että A:lle olisi tältä osin aiheutunut vahinkoa yli kihlakunnanoikeuden tuomitseman määrän.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden lausunto vahingonkorvaukselle tuomitusta viivästyskorosta poistetaan ja juttu jätetään tuomittavan vahingonkorvauksen osalta kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Veso, Leinonen ja Ahnger. Esittelijä Salla-Maaret Keränen.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Haarmann, Taipale, Raulos ja Tulokas. Esittelijä Kari Vesanen.
---
[SV]
Jfr KKO:1944-II-162 KKO:1949-II-333
I ett mål rörande skadegörelse med mera hade A med stöd av ett för rätten uppvisat skriftligt kostnadsförslag yrkat ersättning av B för de skador som förorsakats. Då de arbeten som avsågs i kostnadsförslaget enligt uppgift hade utförts redan innan målet hade behandlats i underrätten kunde skadeståndet inte dömas ut på grundval av förslaget.
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.