Supreme Court dismisses wrongful dismissal claim where employer could have rehired employee within same corporate group.

Työntekijä, joka oli ollut ensin yhtiön A ja sitten yhtiön B palveluksessa, siirtyi yhtiöiden B, C ja D edustajien yhteisesti työntekijälle tekemän tarjouksen perusteella niin sanottuna vanhana työntekijänä C:n palvelukseen. D maksoi osan työntekijän palkasta.

Yhtiöt A, B, C ja D olivat samojen omistajien määräysvallassa. Yhtiöillä oli yhteinen henkilöstöpolitiikka ja niiden toimialat olivat samanlaiset. Työntekijän työn loppuessa C:llä oli velvollisuus selvittää, olisiko työntekijä työsopimuksen irtisanomisen sijasta voitu sijoittaa uudelleen työhön muissa yhtiöissä.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Vantaan kihlakunnanoikeudessa

E kertoi Oy Finn-Juice Ab:tä ja valtiota vastaan ajamissaan kanteissa ja niitä kehittäessään, että hän oli työskennellyt 23.5.1985 - 15.1.1990 Scangroup Oy:n palveluksessa ja 16.1. - 31.12.1990 AB Scangroup Marketing Oy:n palveluksessa. Hänet oli vuoden 1991 alussa siirretty niin sanottuna vanhana työntekijänä Oy Finn-Juice Ab:n palvelukseen. Kaikki mainitut yhtiöt kuuluivat Lejos-konserniin. Työnantaja oli 27.5.1991 taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä irtisanonut E:n työsuhteen päättymään 27.8.1991.

Irtisanomiselle ei kuitenkaan ollut taloudellisia ja tuotannollisia syitä, vaan irtisanomisen oli täytynyt johtua jostakin henkilökohtaisesta syystä. E oli tarkoituksellisesti siirretty Lejos-konsernin sisällä yhtiöstä toiseen, jotta irtisanominen olisi saatu näyttämään lailliselta. Joka tapauksessa Oy Finn-Juice Ab:n ylin johto oli jo häntä palkatessaan joulukuussa 1990 tiennyt tai ainakin sen olisi pitänyt tietää yhtiön taloudellinen tilanne. Työnantaja oli harhauttanut hänet työsuhteeseen, jolla ei alunperinkään ollut ollut menestymisen mahdollisuuksia. E:n tilalle AB Scangroup Marketing Oy:n palvelukseen oli palkattu uusi työntekijä tekemään hänen töitään.

E oli 3.9.1991 tekemällään palkkaturvahakemuksella hakenut saataviaan Oy Finn-Juice Ab:ltä. Työvoimapiirin toimisto oli hylännyt hakemuksen, koska yhtiö oli kiistänyt saatavat.

Tämän vuoksi E vaati, että Oy Finn-Juice Ab velvoitetaan suorittamaan hänelle työsopimuksen perusteettoman irtisanomisen johdosta ensisijaisesti työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain mukaisena korvauksena 16 kuukauden palkkaa vastaavat 133 712 markkaa tai toissijaisesti työsopimuslain 51 §:n mukaisena vahingonkorvauksena 12 kuukauden palkkaa vastaavat 100 284 markkaa korkoineen ja että valtioon nähden vahvistetaan, että hänellä oli yhtiöltä sanottu saatava.

Vastaus

Yhtiö kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Valtio jäi oikeuteen saapumatta.

Kihlakunnanoikeuden päätös 3.12.1992

Kihlakunnanoikeus lausui selvitetyksi, että E ei ollut voinut näyttää irtisanomisen todellisen perusteen olleen jokin muu kuin ilmoitetut tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Mahdollinen korvaus irtisanomisen osoittautuessa laittomaksi määräytyi siten työsopimuslain 51 §:n mukaan.

Scangroup Oy, AB Scangroup Marketing Oy ja Oy Finn-Juice Ab eivät olleet konsernisuhteessa, mutta ne olivat olleet yhteisen omistuspohjan johdosta lähellä toisiaan ja olivat myös käyttäneet niitä lähellä olleen Lejos Oy:n palveluksia. Kaikki yhtiöt olivat siten kuuluneet ikään kuin samaan yritysryppääseen.

E oli joulukuussa 1990 käynyt neuvotteluja siirtymisestään Oy Finn-Juice Ab:n palvelukseen. Eri todistajat olivat kertoneet ristiriitaisesti siitä, oliko aloite tullut Oy Finn-Juice Ab:n vai Lejos Oy:n taholta. Joka tapauksessa joulukuun puolivälissä oli sovittu, että E aloittaa Oy Finn-Juice Ab:n palveluksessa tammikuun alussa 1991. E:n ja työnantajan edustajien välillä oli neuvoteltu työsopimussuhteen ehdot. E ei ollut voinut näyttää, että hänet olisi "houkuteltu" Oy Finn-Juice Ab:n palvelukseen, jotta hänet sitten voitaisiin irtisanoa. Tosin näytti siltä, että E:n siirtämistä pois AB Scangroup Marketing Oy:n palveluksesta oli suunniteltu jo marraskuussa 1990, koska todistajana kuultu tuohon yhtiöön myyntiedustajaksi palkattu henkilö oli kertonut, että hänelle oli työsopimusta tehtäessä sanottu, että hänen edeltäjänsä "siirtyy uuteen systeemiin firmassa" ja koska todistajan ja E:n työtehtävät olivat ainakin osin menneet päällekkäin. Tämä ei kuitenkaan riittänyt näytöksi väitetystä "houkuttelemisesta".

Kerrotun yllättävän kustannusten lisäysten vuoksi Oy Finn-Juice Ab:llä oli ollut perusteita vähentää kuluja ja irtisanoa henkilöstöä. E:n lisäksi oli irtisanottu muitakin ja henkilökunta oli muista syistä vähentynyt niin, että kun työntekijöitä oli ollut syksyllä 1990 yhdeksän, oli työntekijöitä nyttemmin enää neljä.

Kokoavasti voitiin sanoa, että E:n kohdalla oli jäänyt näyttämättä, että hänet olisi otettu Oy FinnJuice Ab:n palvelukseen vain, jotta hänet voitaisiin irtisanoa, tai että yhtiön johto olisi tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää, että yhtiön taloudellinen tila yllättäen heikkenee.

E:llä oli näin ollen oikeus saada vahingonkorvausta. Vahingonkorvausta ei voitu kuitenkaan maksaa koko työttömyysajalta, vaan noin kuuden kuukauden palkkaa vastaava määrä oli kohtuullinen.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus kanteen enemmälti hyläten velvoitti Oy Finn-Juice Ab:n suorittamaan E:lle vahingonkorvaukseksi työsopimuksen laittomasta irtisanomisesta 50 000 markkaa korkoineen ja vahvisti valtiota vastaan, että E:llä oli yhtiöltä mainittu saatava.

Helsingin hovioikeuden tuomio 8.9.1993

E ja Oy Finn-Juice Ab valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus lausui selvitetyksi, että Oy Finn-Juice Ab, AB Scangroup Marketing Oy ja Scangroup Oy eivät olleet muodostaneet konsernia. Se seikka, että yhtiöt olivat olleet samojen omistajien määräysvallassa, ei ollut perustanut Oy Finn-Juice Ab:lle velvollisuutta huolehtia siitä, että sen tarjottavissa olleen työn loppuessa muut edellä mainitut yhtiöt olisivat tarjonneet E:lle niillä mahdollisesti ollutta myyntityötä. Näin ollen Oy Finn-Juice Ab:llä oli ollut työsopimuslain 37 a §:ssä tarkoitetut taloudelliset ja tuotannolliset syyt irtisanoa E:n työsopimus työtehtävien uudelleenjärjestelyn johdosta.

Sen vuoksi hovioikeus hylkäsi E:n kanteen kokonaisuudessaan ja vapautti Oy Finn-Juice Ab:n kihlakunnanoikeuden tuomitsemasta vahingonkorvausvelvollisuudesta.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 18.1.1994. Muutoksenhakemuksessaan E on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja Oy Finn-Juice Ab:n velvoittamista suorittamaan hänelle työsopimuksen perusteettoman irtisanomisen johdosta ensisijaisesti työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain mukaisena korvauksena 16 kuukauden palkkaa vastaavat 133 712 markkaa tai toissijaisesti työsopimuslain 51 §:n nojalla vahingonkorvauksena 12 kuukauden palkkaa vastaavat 100 284 markkaa korkoineen 20.11.1991 lukien sekä valtioon nähden vahvistettavaksi, että hänellä oli yhtiöltä sanottu saatava.

Yhtiö ja valtio työministeriön edustamana ovat antaneet pyydetyt vastaukset muutoksenhakemukseen. Yhtiö on vaatinut korvausta vastauskuluistaan korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 30.5.1995

Perustelut

E on vuodesta 1985 alkaen työskennellyt ensin Scangroup Oy:n ja sitten AB Scangroup Marketing Oy:n palveluksessa. Hän on vuoden 1991 alussa siirtynyt AB Scangroup Marketing Oy:n, Oy Finn-Juice Ab:n ja Lejos Oy:n edustajien yhteisesti tekemän tarjouksen perusteella niin sanottuna vanhana työntekijänä Oy Finn-Juice Ab:n palvelukseen. E:n palkka on siirron jälkeen ainakin aluksi maksettu osittain Lejos Oy:n varoista.

Lejos Oy:n talouspäällikön ja Oy Finn-Juice Ab:n entisen toimitusjohtajan todistajankertomusten mukaan Oy Finn-Juice Ab:n kirjanpito ja talousasiat on hoidettu Lejos Oy:ssä. Lejos Oy, Oy Finn-Juice Ab, AB Scangroup Marketing Oy ja Scangroup Oy eivät tosin ole muodostaneet konsernia. Lejos Oy on kuitenkin talouspäällikkönsä todistajankertomuksen mukaan omistanut puolet Oy Finn-Juice Ab:n ja AB Scangroup Marketing Oy:n sekä alle puolet Scangroup Oy:n osakekannoista. Kaikki yhtiöt ovat olleet samojen omistajien määräysvallassa. Määräysvallan käyttäminen on käsittänyt myös yhtiöiden henkilöstöpolitiikan, joka on ollut niille yhteinen. Yhtiöiden toimialat ovat lisäksi olleet samanlaiset.

Näissä olosuhteissa Oy Finn-Juice Ab:llä on ollut velvollisuus selvittää, olisiko E 27.5.1991 toimitetun irtisanomisen sijasta voitu sijoittaa uudelleen jonkin muun edellä tarkoitettuun yrityskokonaisuuteen kuuluvan yhtiön palvelukseen.

Oy Finn-Juice Ab on jutussa esittänyt selvitystä siitä, että työntekijöiden lukumäärä on vähentynyt AB Scangroup Marketing Oy:ssä syksyn 1990 jälkeen yhdeksästä neljään ja Lejos Oy:ssä kevään 1991 jälkeen 21:stä 17:ään. Scangroup Oy:n palveluksessa ei huhtikuun 1990 jälkeen enää ole ollut työntekijöitä. Kun mitään vastanäyttöä tältä osalta ei ole esitetty, nämä tiedot on katsottava riittäväksi selvitykseksi siitä, etteivät nämäkään yhtiöt olisi voineet tarjota E:lle työtä hänen työnsä loppuessa Oy Finn-Juice Ab:ssa ja ettei E:tä siten olisi irtisanomisen sijasta voitu sijoittaa niiden palvelukseen.

Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Liukko, Hänninen ja Mansikkamäki. Esittelijä Henrikki Mikkola.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen sekä oikeusneuvokset Haarmann, Paasikoski, Krook ja Hidén. Esittelijä Risto Jalanko.

---

[SV]

En arbetstagare som först varit anställd hos bolaget A och därefter hos bolaget B övergick på grund av ett erbjudande som gjorts gemensamt av representanter för bolagen B, C och D såsom så kallad gammal arbetstagare i C:s tjänst. D betalade en del av arbetstagarens lön.

Bestämmanderätten i bolagen A, B, C och D utövades av samma ägare. Bolagen hade gemensam personalpolitik och deras verksamhetsområden var likartade. Då arbetstagarens arbete upphörde var C skyldig att utreda om arbetstagaren i stället för att bli uppsagd hade kunnat omplaceras i något av de andra bolagen.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.