Supreme Court allows damages for unemployment continuing immediately after maternity leave following wrongful dismissal.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland reversed the Court of Appeal's decision to limit damages for wrongful dismissal to the period before maternity leave. The employee had been unemployed since the illegal dismissal and remained so immediately after returning from maternity leave, arguing the leave did not break the causal link. The court held that because the unemployment began due to the dismissal and continued without interruption, the entire period, including post-leave unemployment, constituted compensable loss of earnings.
Legislator headnote
AI generatedTyösopimuslaki 51 § 1 mom; Työttömyyskassan avustukset eivät vähennetä vahingonkorvauksesta, jos työttömyys jatkuu välittömästi äitiysloman jälkeen laittoman irtisanomisen seurauksena.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Työntekijä oli laittoman irtisanomisen vuoksi joutunut työttömäksi. Noin kuusi kuukautta tämän jälkeen hän oli aloittanut noin kymmenen kuukautta kestäneen äitiysloman. Kun työttömyys oli jatkunut välittömästi äitiysloman jälkeenkin, äitiysloman ei katsottu sinänsä katkaisseen työntekijän oikeutta saada irtisanomisajankohdan perusteella sovellettavan työsopimuslain 51 §:n 1 momentin nojalla vahingonkorvausta laittoman irtisanomisen johdosta.
TSL 51 § 1 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Helsingin raastuvanoikeuden päätös 18.3.1993
Raastuvanoikeus lausui A:n Oy Finntransport Ab:tä vastaan ajamasta kanteesta, että yhtiö oli 8.7.1991 irtisanonut luottamusmiehenä toimineen A:n työsopimuksen vastoin työsopimuslain 53 §:n 2 momenttia. Irtisanomisen johdosta A oli ollut työttömänä 9.9.1991 - 12.3.1992, jonka jälkeen hän oli ollut äitiyslomalla 25.1.1993 saakka. Äitiysloman päätyttyä A:n työttömyys oli jatkunut vielä 18.3.1993 saakka. A:lla oli oikeus työnansion menetystä vastaavaan vahingonkorvaukseen työttömyysajalta. Vahingonkorvauksesta ei ollut vähennettävä hänen työttömyysaikanaan työttömyyskassasta saamiaan työttömyysavustuksia, koska ne olivat kassan jäsenyyteen liittyviä, osaksi työntekijän omiin maksusuorituksiin perustuvia etuja.
Tämän vuoksi raastuvanoikeus työsopimuslain 51 §:n nojalla velvoitti yhtiön suorittamaan A:lle työsopimuksen laittomasta irtisanomisesta johtuvaa vahingonkorvausta 9.9.1991 - 12.3.1992 ja 26.1. - 18.3.1993 välisiltä ajoilta yhteensä 65 949,54 markkaa.
Helsingin hovioikeuden tuomio 12.1.1994
Yhtiö valitti hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A:lle olisi aiheutunut perusteettomasta irtisanomisesta vahinkoa hänen 25.1.1993 päättyneen äitiyslomansa jälkeiseltä ajalta. Tämän vuoksi hovioikeus alensi A:lle laittomasta irtisanomisesta maksettavaksi tuomitun vahingonkorvauksen koskemaan vain 9.9.1991 - 12.3.1992 välistä työttömyysaikaa. Korvauksen määräksi vahvistettiin nyt puheena olevin osin 50 842 markkaa 16 prosentin korkoineen 11.11.1992 lukien.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan A on vaatinut, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvausta myös äitiysloman jälkeiseltä työttömyysajalta.
Yhtiö on vastannut valitukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 20.4.1995
Perustelut
Työntekijällä on äitiyslomaan lakiin perustuva oikeus. Tämä merkitsee samalla sitä, että äitiysloman päätyttyä työntekijällä on oikeus palata työhön työsuhteen jatkuessa entisin ehdoin. Asiassa ei ole ilmennyt, että A:n työnsaantimahdollisuudet olisivat äitiysloman jälkeen muuttuneet tai että hän olisi omalla menettelyllään aiheuttanut äitiyslomansa jälkeisen työttömyyden. Tämän vuoksi on perusteltua katsoa, että A:n työttömyys, joka on alkanut laittoman irtisanomisen seurauksena ennen äitiyslomaa ja jatkunut välittömästi äitiysloman jälkeen, on myös jälkimmäiseltä osalta aiheutunut samasta irtisanomisesta. A:lla on siten oikeus saada korvausta tämän irtisanomisen aiheuttamasta vahingosta myös äitiysloman jälkeiseltä työttömyysajalta.
Vahingonkorvaus määrätään irtisanomisen ajankohdan perusteella sovellettavan työsopimuslain 51 §:n 1 momentin nojalla. Yhtiö on hovioikeudessa ilmoittanut, että A:n työansio ajalla 26.1. - 18.3.1993 olisi ollut 15 099,40 markkaa. Tätä ansionmenetystä vastaava vahinko yhtiön on korvattava A:lle hovioikeuden tuomitseman 56 842 markan lisäksi.
Raastuvanoikeuden mainitsemilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei työttömyyskassasta saatuja työttömyysavustuksia ole vähennettävä A:lle maksettavasta vahingonkorvauksesta. Muutakaan perustetta korvauksen alentamiseen ei ole näytetty.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomiota muutetaan. Oy Finntransport Ab velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi työsopimuksen laittoman irtisanomisen aiheuttamasta työansion menetyksestä hovioikeuden hänelle jo tuomitseman vahingonkorvauksen lisäksi 15 099,40 markkaa 16 prosentin korkoineen 18.3.1993 lukien. Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jalonen, Riikonen ja Harsia. Esittelijä Leena Järvilahti.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Tulenheimo-Takki, Wirilander, Lehtimaja ja Hidén. Esittelijä Sari Ruokojärvi.
---
[SV]
En arbetstagare hade blivit arbetslös till följd av olaglig uppsägning. Ungefär sex månader därefter hade hon börjat sin moderskapsledighet som räckte ca tio månader. Då arbetslösheten hade fortsatt omedelbart efter moderskapsledigheten ansågs denna i detta fall inte ha avbrutit arbetstagarens rätt till skadestånd på grund av den olagliga uppsägningen. Med beaktande av uppsägningstidpunkten bestämdes skadestånd enligt 51 § 1 mom. lagen om arbetsavtal.
L om arbetsavtal 51 § 1 mom
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.