Guarantee claim dismissed because demand was made after the fixed term expired without extension.

Takaaja oli antanut päävelan maksamisesta omavelkaisen takaussitoumuksen. Sanamuotonsa mukaan sitoumus oli voimassa 31.12.1992 saakka, johon mennessä velallisen tuli hoitaa velvoitteensa.

Ään.

Selvitystä ei ollut esitetty siitä, että takaussitoumuksen voimassaoloaikaa olisi tarkoitettu rajoittaa muulla kuin siinä määrätyllä tavalla. Estettä takaussitoumukseen perustuvan vaatimuksen esittämiselle ennen sen päättymistä ei ollut ollut. Velkoja valvoi 17.2.1993 takaukseen perustuvan saatavansa takaajan konkurssissa, joka oli alkanut 13.10.1992. Takaajan katsottiin vapautuneen vastuustaan.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Kajaanin kihlakunnanoikeudessa

A, B ja C valvoivat Sotkamon Palveluhotelli Oy:n konkurssissa yhtiön yhdessä viiden muun yhtiön kanssa antaman yhteisvastuullisen omavelkaisen takaus- ja vastatakaussitoumuksen perusteella 6 350 000 markan suuruisen saatavan 16 prosentin korkoineen 1.1.1993 lukien. Sotkamon Palveluhotelli Oy:n riitautettua valvonnan Kajaanin kihlakunnanoikeus osoitti A, B ja C näyttämään saatavansa toteen eri oikeudenkäynnissä. A, B ja C vaativat kanteessaan sanotun saatavan vahvistamista korkoineen.

Vastaus

Yhtiö kiisti kanteen kokonaisuudessaan ja vaati sen hylkäämistä. Yhtiö totesi muun ohella, että takaus- ja vastatakaussitoumuksen voimassaoloaika oli päättynyt 31.12.1992, johon mennessä siihen perustuvaa saatavaa olisi pitänyt hakea takaajalta. Sitoumuksen antaminen ei myöskään ollut kuulunut yhtiön hallituksen toimivaltaan, vaan olisi vaatinut yhtiökokouksen päätöksen.

Kihlakunnanoikeuden päätös 15.9.1993

Kihlakunnanoikeus katsoi selvitetyksi, että Sotkamon Palveluhotelli Oy sekä sen ohella viisi muuta yhtiötä olivat 22.11.1989 allekirjoittamallaan takaus- ja vastatakaussitoumuksella menneet yhteisvastuulliseen omavelkaiseen 4 350 000 markan takaukseen siitä, että Tahkovuori Oy maksaa A:lle hänen saatavansa, joka oli määrältään 8 700 000 markkaa, sekä 2 000 000 markan määräiseen vastatakaukseen siitä, että Tahkovuori Oy vapauttaa A:n antamia takauksia saman verran. Sitoumuksessa olevan maininnan mukaan sitoumus oli voimassa 31.12.1992 saakka, johon mennessä Tahkovuori Oy:n oli sopimuksen mukaan hoidettava edellä mainitut velvoitteensa.

Puheena oleva takaus ja vastatakaus oli liittynyt 22.11.1981 tehtyyn kauppaan, jolla A, B ja C olivat myyneet yhteisesti ja jakamattomasti omistamansa Tahkovuori Oy:n koko osakekannan Kuopion Kaupunginhotelli Oy:lle.

Sotkamon Palveluhotelli Oy:n konkurssi oli alkanut 13.10.1992 jätetystä hakemuksesta ja velkojien kuulustelu oli toimitettu 10.11.1992. Valvonta konkurssissa oli pidetty 17.2.1993.

A, B ja C olivat yhtiön konkurssissa valvoneet edellä mainittuun yhtiön antamaan omavelkaiseen takaukseen perustuvan saatavansa 6 350 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 1.1.1993 lukien. Sen varalta, että saatava riitautetaan, valvojat olivat pidättäneet oikeuden saatavansa toteennäyttämiseen eri oikeudenkäynnissä.

Yhtiö oli 17.3.1993 pidetyssä esiinhuudossa riitauttanut A:n, B:n ja C:n valvonnan kiistäen sen kokonaisuudessaan niin määrältään kuin perusteeltaankin. Riitautustaan yhtiö oli perustellut siten, että sitoumus oli ollut voimassa 31.12.1992 saakka, johon mennessä Tahkovuori Oy ei ollut velkonut kyseistä saatavaa yhtiöltä eikä ollut ryhtynyt mihinkään muihinkaan toimenpiteisiin. Yhtiö oli pidättänyt tarvittaessa toteennäyttöoikeuden riitautuksesta.

Sotkaman Palveluhotelli Oy:n 13.5.1993 julistetussa konkurssituomiossa A, B ja C oli mainitun riitautuksen johdosta osoitettu toteennäyttämään saatavansa eri oikeudenkäynnissä. Konkurssituomiossa oli lisäksi todettu, että mikäli velkojien saatavat hyväksytään edellä mainituissa eri oikeudenkäynneissä, konkurssipesän varoista on maksettava tuomitut saatavat, ei kuitenkaan enempää kuin velkojat olivat tässä konkurssissa valvoneet.

Kihlakunnanoikeus katsoi selvitetyksi, että Sotkamon Palveluhotelli Oy oli edellä mainitulla takaus- ja vastatakaussitoumuksella mennyt omavelkaiseen takaukseen kysymyksessä olevasta saatavasta, joka A:lla, B:llä ja C:llä oli Tahkovuori Oy:ltä ja joka edellä sanotun 22.11.1989 päivätyn kauppakirjan 4 kohdan mukaan erääntyi 31.12.1992. Takaus- ja päävelka olivat erääntyneet samana päivänä. Sotkamon Palveluhotelli Oy:n konkurssi oli alkanut 13.10.1992 jätetystä hakemuksesta. 10.11.1992 pidetyssä velkojien kuulustelussa valvontatilaisuus oli määrätty pidettäväksi 17.2.1993.

Jutussa ei ollut näytetty, että takaussitoumus olisi osakeyhtiöoikeudellisten säännösten ja periaatteiden nojalla pätemätön.

Edelleen kihlakunnanoikeus katsoi selvitetyksi, että päävelallinen Tahkovuori Oy oli asetettu konkurssiin 1.10.1992 jätetystä konkurssihakemuksesta. Valvontatilaisuus tässä konkurssissa oli ollut 26.1.1993, jolloin A, B ja C olivat valvoneet kauppasopimukseen perustuvan saatavansa Tahkovuori Oy:ltä.

Kihlakunnanoikeus totesi, että Sotkamon Palveluhotelli Oy:n konkurssi oli alkanut takaus- ja vastatakaussitoumuksen voimassa ollessa. Myös päävelallisen Tahkovuori Oy:n konkurssi oli alkanut sanotun sitoumuksen voimassa ollessa. Kun A, B ja C olivat säädetyllä tavalla valvoneet takaus- ja vastatakaussitoumukseen perustuvan saatavansa Sotkamon Palveluhotelli Oy:n konkurssissa 17.2.1993 pidetyssä valvonnassa, kihlakunnanoikeus katsoi, etteivät A, B ja C valvomalla sanotuin tavoin saatavansa konkurssissa olleet menettäneet oikeuttaan vedota puheena olevaan takaus- ja vastatakaussitoumukseen valvomansa saatavan perusteena. A, B ja C eivät siten olleet riitauttajan väittämin tavoin ryhtyneet saatavansa perimiseen liian myöhään. Kannetta ei siten tullut riitauttajan väittämällä tavalla hylätä vanhentuneena.

Näillä perusteilla kihlakunnanoikeus katsoi, että A:lla, B:llä ja C:llä, jotka olivat säädetyllä tavalla ja laillisesti valvoneet saatavansa Sotkamon Palveluhotelli Oy:n konkurssissa, oli yhtiöltä edellä mainittuun takaus- ja vastatakaussitoumukseen perustuva saatava 6 350 000 markkaa. Yhtiön tätä valvontaa vastaan tekemä muistutus hylättiin.

A:lle, B:lle ja C:lle vahvistettiin maksettavaksi Sotkamon Palveluhotelli Oy:n konkurssipesän varoista 6 350 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 1.1.1993 lukien.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 20.1.1994

Sotkamon Palveluhotelli Oy valitti hovioikeuteen. Hovioikeus lausui, että kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostetussa takaussitoumuksessa ei ollut mainintaa siitä, millä tavoin velkojan oli esitettävä vaatimuksensa takaajaa kohtaan. Oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että velkojan on määräaikaisen takauksen voimassaoloaikana haettava tai vaadittava takaajalta suoritusta velasta, ellei toisin ole sovittu.

A, B ja C olivat kihlakunnanoikeuden päätöksessä kerrotuin tavoin valvoneet takaussaatavansa Sotkamon Palveluhotelli Oy:n 13.10.1992 alkaneessa konkurssissa 17.2.1993 eli takauksen voimassaoloajan päätyttyä. Koska A, B ja C olivat vasta takausajan päätyttyä vaatineet velkaa takaajalta, takaus oli rauennut ja yhtiö oli vapautunut takausvastuusta.

Näillä perusteilla hovioikeus kumosi kihlakunnanoikeuden päätöksen ja hylkäsi A:n, B:n ja C:n kanteen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle, B:lle ja C:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A, B ja C vaativat hovioikeuden tuomion kumoamista ja saatavansa vahvistamista Sotkamon Palveluhotelli Oy:n konkurssissa.

Yhtiö vastasi valitukseen ja vaati hovioikeuden tuomion pysyttämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 18.4.1995

Perustelut

Kysymyksessä olevassa kauppakirjassa myyjät ovat sitoutuneet pysyttämään voimassa 31.12.1992 saakka myynnin kohteena olleelta yhtiöltä olleen 8 700 000 markan saatavansa ja 4 000 000 markan suuruiset pankkikelpoiset vakuutensa. Tämän myyjien sitoumuksen vakuudeksi Sotkamon Palveluhotelli Oy on allekirjoittanut takaus ja vastatakaukseksi otsikoidun asiakirjan. Siinä on määrätty takaussitoumuksen olevan voimassa 31.12.1992 saakka.

Määräaikainen takaus velvoittaa takaajaa siinä sanotun ajan. Edellä mainitussa takaussitoumuksessa ei ole määrätty, millä tavoin velkojan on esitettävä vaatimuksensa takaajalle. Suomessa on tällaisessa tilanteessa katsottu, että velkojan on ennen määräajan päättymistä haettava takaajalta suoritusta pitääkseen takaussitoumuksen voimassa.

Sotkamon Palveluhotelli Oy on rajoittanut takausvastuunsa voimassaolon edellä sanotulla määräyksellä. Jutussa ei ole esitetty minkäänlaista selvitystä siitä, että yhtiö olisi tarkoittanut rajoittaa sitoumuksensa voimassaoloaikaa jollakin muulla kuin siinä määrätyllä tavalla. Takauksen määräaikaisuuden eräänä tarkoituksena on takaajan suojaaminen.

Sotkamon Palveluhotelli Oy:n konkurssi ei ole estänyt A:ta, B:tä ja C:tä tekemästä ennen takaussitoumuksen päättymistä sen perusteella vaatimusta sillä tavoin, että takaus olisi pysynyt voimassa. Tällaisen vaatimuksen esittämiselle ennen päävelan erääntymisaikaa ei olisi ollut muutakaan estettä.

A, B ja C ovat hakeneet takaussaatavansa vasta 17.2.1993 valvoessaan saatavansa Sotkamon Palveluhotelli Oy:n konkurssissa. Tämä on tapahtunut takaussitoumuksen voimassaololle asetetun määräajan päätyttyä eikä takaus ole enää sitonut Sotkamon Palveluhotelli Oy:tä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

A:n, B:n ja C:n valvoessa 26.1.1993 edellä mainitussa kauppakirjassa tarkoitetun saatavansa Tahkovuori Oy:ltä tämän yhtiön konkurssissa ja tämän jälkeen 17.2.1993 takaussaatavansa Sotkamon Palveluhotelli Oy:ltä sen konkurssissa, viimeksi mainitun valvonnan perusteena ollut takaus- ja vastatakaussitoumus on ollut voimassa. Tällä ja muutoin kihlakunnanoikeuden mainitsemilla perusteilla kumoan hovioikeuden tuomion ja vapautan A, B ja C korvaamasta Sotkamon Palveluhotelli Oy:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen sekä jätän kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen pysyväksi. Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan yhtiön vastauskuluista Korkeimmassa oikeudessa olen niiden korvaamisesta samaa mieltä kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Suhonen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Wirilander.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Snellman, Parviainen ja Kiviranta. Esittelijä Airi Lappi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Lindholm, Suhonen (eri mieltä), Wirilander (eri mieltä) ja Palaja. Esittelijä Eeva-Liisa Sarvilinna-Heimonen.

---

[SV]

En borgesman hade tecknat en proprieborgen för betalning av huvudgälden. Enligt ordalydelsen var förbindelsen i kraft till 31.12.1992, då gäldenären senast skulle infria sina förpliktelser.

Omröstn.

Det hade inte företetts utredning om att avsikten hade varit att borgensförbindelsens giltighetstid skulle ha begränsats på annat sätt än som framgick av den. Det hade inte förelegat hinder att framställa ett yrkande grundat på borgensförbindelsen förrän den upphörde. Borgenären bevakade sin fordran på grundval av borgen 17.2.1993 i borgesmannens konkurs som inletts 13.10.1992. Borgesmannen ansågs ha blivit fri från sitt ansvar.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.