Spousal mortgage of joint property without consent is void under Family Law Act s. 58. The Supreme Court ruled the entire mortgage invalid. The court held that the mortgage was void because the spouse consented to it.

Ään.

Puolisot A ja B omistivat yhdessä erään huoneiston hallintaan oikeuttavat asunto-osakkeet, jotka olivat pankin hallussa panttina. A panttasi yksin osakkeet muistakin pankin saatavista. Panttaus oli pätevä A:n osakkeista omistaman murto-osan osalta.

AL 58 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

B lausui Helsingin Suomalaista Säästöpankkia vastaan ajamassaan kanteessa, että hän omisti yhdessä miehensä A:n kanssa Asunto Oy Kulokallion osakkeet numerot 1 - 165. Osakkeet oikeuttivat hallitsemaan yhtiön omistamassa rakennuksessa Helsingissä osoitteessa Vähäniityntie 19 olevaa huoneistoa A 1. Huoneistoa käytettiin puolisoiden ja heidän perheensä asuntona.

A oli harrastanut arvopaperikauppaa Dentaire Oy:n puitteissa. Kesällä 1989 A ehdotti, että puolisot panttaisivat mainitut yhteisesti omistamansa osakkeet pankille, jotta Dentaire Oy:lle voitaisiin ottaa lainaa arvopaperikaupan käymistä varten. B oli kieltäytynyt edes harkitsemasta asiaa.

Tammikuussa 1991 B oli saanut tietää, että A oli yksin pantannut osakkeet Helsingin Suomalaiselle Säästöpankille 29.6.1989 allekirjoitetulla panttaussitoumuksella Dentaire Oy:n velkojen yleisvakuudeksi. Pankki oli ilmoituksensa mukaan katsonut panttauksen velvoittavaksi ja ainakin A:n omistaman osuuden osalta sitovaksi.

Asunto-osakkeet olivat jakamaton kokonaisuus ja panttaus rasittaisi siten myös B:n osuutta osakkeista. Panttaussitoumus osoitti, kun panttausta koskevalle pankin lomakkeelle oli koneella kirjoitettu myös B:n nimenselvennys, pankin tienneen, ettei A:lla yksin ollut oikeutta pantata osakkeita ja ettei hän niitä yksin omistanut. Panttaus oli myös avioliittolain 58 §:n nojalla pätemätön.

Kerrotuilla perusteilla B vaati vahvistettavaksi, että A:n 29.6.1989 allekirjoittama panttaussitoumus on pätemätön eikä sido B:tä.

Raastuvanoikeuden päätös 23.3.1992

Raastuvanoikeus katsoi selvitetyksi, että B ja hänen miehensä A olivat yhdessä omistaneet Asunto Oy Kulokallion osakkeet nrot 1 - 165, jotka oikeuttivat hallitsemaan puolisoiden asuntonaan käyttämää huoneistoa A 1 yhtiön rakennuksessa Helsingissä osoitteessa Vähäniityntie 19. A oli ilman kantajan suostumusta pantannut nämä osakkeet Helsingin Suomalaiselle Säästöpankille 29.6.1989 johtamansa Dentaire Oy:n pankilta olevien velkojen yleisvakuudeksi, mistä kantaja oli saanut tiedon tammikuussa 1991. Pankki oli koko panttaussitoumuksen voimassaoloajan ollut tietoinen kantajan panttaussuostumuksen puutteesta, koska pankki oli ryhtynyt sitä peräämään puhelimitse B:ltä siinä kuitenkaan onnistumatta. B oli 5.6.1991 lukien omistanut kysymyksessä olevat asuntoosakkeet yksin.

Helsingin hovioikeuden tuomio 20.10.1993

B ja pankki valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus jätti raastuvanoikeuden päätöksen pysyväksi.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

B pyysi valituslupaa, joka myönnettiin. Valituksessaan B vaati, että panttaus julistetaan kokonaisuudessaan pätemättömäksi.

Suomen Säästöpankki - SSP Oy, johon Helsingin Suomalainen Säästöpankki oli sulautunut, vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.4.1995

Perustelut

A:n ja B:n puolisot ovat 22.1.1987 ostaneet kysymyksessä olevat osakkeet. Osakkeita koskevassa kauppakirjassa ei ole omistuksen jakautumisesta mitään mainintaa. Avioliittolain 89 §:n mukaan puolisoiden avioliiton aikana hankkiman omaisuuden on katsottava kuuluvan heille yhteisesti yhtäläisin oikeuksin, jollei muuta näytetä. Oikeuskäytännössä on tällaisen yhteisomistuksen tulkittu tarkoittavan murto-osaista yhteisomistusta ja lähtökohtana on omaisuuden jakautuminen puoliksi kummallekin. Tällä perusteella Korkein oikeus katsoo, kuten alemmat oikeudet, että osakkeet ovat kuuluneet A:n ja B:n puolisoille puoliksi kummallekin.

A on 29.6.1989 allekirjoitetulla sitoumuksella pantannut jo entuudestaan pankin hallussa panttina hänen veloistaan olleet osakkeet myös Dentaire Oy:n velkojen vakuudeksi.

Nyt on kysymys siitä, onko A:n panttaussitoumus pätevä hänen osakkeista omistamansa määräosan osalta. B on vaatinut A:n suorittaman panttauksen julistamista pätemättömäksi myös siltä osalta kuin tämä on pantannut oman omistusosuutensa osakkeista. Vaatimuksen perusteeksi on ensinnäkin nojauduttu avioliittolain 58 §:ään, jonka mukaan myös puolison pantatessa yhteistä irtainta omaisuutta toisella puolisolla on oikeus saada omaisuus takaisin lunastuksetta, jos saaja ei ollut vilpittömässä mielessä. Toisaalta kanne on perustettu siihen, ettei panttaus ilman yhteisomistajan B:n suostumusta ole tämän omistusoikeutta loukkaavana pätevä.

Aviopuolisoiden välillä vallitsee avioliitossa omaisuuden erillisyyden periaate ja puoliso voi tietyin rajoituksin määrätä omasta omaisuudestaan vapaasti. Näistä puolison niin sanotuista vallintarajoituksista säädetään avioliittolain 38 ja 39 §:ssä. Edellinen säännös koskee kiinteää omaisuutta ja jälkimmäinen tietynlaista irtainta omaisuutta. Avioliittolain 39 §:n alkuperäisen sanamuodon mukaan asunto-osakkeet eivät ole säännöksessä tarkoitettua irtainta omaisuutta. Puoliso saattoi siten vapaasti luovuttaa ja pantata omistamansa asuntoosakkeet ilman toisen puolison suostumusta.

Edellä mainittujen uudistusten yhteydessä ei avioliittolain 58 §:ää muutettu. Säännöksen mukaan oikeustoimen osapuoli saa niin sanottuna saantosuojana vilpittömän mielen suojaa. Lahjoitustilannetta lukuun ottamatta vilpittömässä mielessä ollut sopimuskumppani on velvollinen luovuttamaan toisen puolison suostumuksetta luovutetun tai pantatun yhteisen irtaimen omaisuuden vain lunastusta vastaan, mutta vilpillisessä mielessä ollut osapuoli on velvollinen antamaan omaisuuden takaisin lunastuksetta. Säännöksen sanamuoto viittaa siihen, että sivullinen pantinsaaja olisi velvollinen palauttamaan koko yhteisen esineen. Tämä tulkinta olisi kuitenkin vastoin puolisoiden omaisuuden erillisyyden periaatetta, jonka mukaan puoliso on oikeutettu määräämään omasta omaisuudestaan. Laki ei estä puolisoa panttaamasta edes omia perheen asuntona käytetyn huoneiston hallintaan oikeuttavia osakkeitaan.

Edellä lausuttuun nähden avioliittolain 58 §:n sanamuodosta huolimatta ei ole perusteltua tulkita säännöksen tarkoittavan koko määräosin yhdessä omistettua omaisuutta vaan vain luovutukseen tai panttaukseen suostumattoman puolison omistamaa osuutta esineeseen. Säännös ei siten sinänsä ole estänyt A:ta panttaamasta omaa osuuttaan puheena olevista yhteisesti omistetuista, pankin hallinnassa panttina muista saatavista olleista asunto-osakkeista ilman B:n suostumusta. Muutoinkaan se, että toinen henkilö eli B on omistanut määräosan osakkeista, ei tee häneen nähden sitomattomaksi A:n omaa omistusosuuttaan koskevaa panttaussitoumusta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Wirilander: A ja hänen vaimonsa B ovat 22.1.1987 tehdyllä kaupalla ostaneet Asunto Oy Kulokallion osakkeet numerot 1 - 165. Osakkeet ovat tulleet puolisoiden yhteisomistukseen. A on 29.6.1989 ilman B:n suostumusta pantannut osakkeet Helsingin Suomalaiselle Säästöpankille Dentaire Oy:n velkojen vakuudeksi. Pankki on hovioikeuden mainitsemalla tavalla ollut tietoinen siitä, ettei panttaukseen ollut B:n suostumusta.

Avioliittolain 58 §:ssä säädetään, että jos puoliso luovuttaa tai panttaa toisen puolison suostumuksetta tälle kuuluvaa tai yhteistä irtainta omaisuutta, olkoon toisella puolisolla oikeus lunastaa se takaisin. Jos saaja ei ollut vilpittömässä mielessä tai jos vastiketta ei oltu annettu, saakoon puoliso omaisuuden takaisin lunastuksetta.

Alustavassa ehdotuksessa hallituksen esitykseksi Eduskunnalle uudeksi aviokaareksi, josta valtioneuvosto kirjeellään 30.9.1924 pyysi Korkeimman oikeuden lausuntoa, avioliittolain 58 §:ää vastaavassa aviokaaren II osan 28 §:ssä lausuttiin, että jos puoliso luovuttaa tai panttaa toisen puolison suostumuksetta tämän irtainta omaisuutta, olkoon omistajalla oikeus lunastaa se takaisin säännösehdotuksesta ilmenevässä määräajassa. Ehdotetussa säännöksessä jatkettiin, että jos saaja ei ollut vilpittömässä mielessä tai jos vastiketta ei ollut annettu, saakoon omistaja omansa takaisin lunastuksetta. Tähän muotoon kirjoitettuna säännös oli yhdensuuntainen kauppakaaren 11 luvun 4 §:stä ilmenevän saantosuojaa koskevan säännöksen kanssa. Kummassakin tapauksessa oikea omistaja saattoi saada menettämänsä omaisuuden takaisin vilpittömässä mielessä olevalta luovutuksensaajalta lunastusta vastaan.

Edellä mainitussa lausunnossaan Korkein oikeus ehdotti säännöksen soveltamisalan ulottamista toisen puolison irtaimen omaisuuden lisäksi myös puolisoiden yhteiseen irtaimeen omaisuuteen. Lisäksi Korkein oikeus piti ehdotettua määräaikaa kanteen nostamiselle tarpeettomana. Nämä Korkeimman oikeuden huomautukset otettiinkin huomioon hallituksen esityksessä Eduskunnalle aviokaareksi (HE n:o 40/1927 vp.), sen II osan 28 §:ssä. Avioliittolain 58 § on sanatarkasti viimeksi mainitun säännösehdotuksen mukainen.

Kerrotuilla perusteilla muutan hovioikeuden tuomiota siten, että julistan Asunto Oy Kulokallion osakkeista numerot 1 - 165 29.6.1989 tehdyn panttauksen kokonaisuudessaan eli myös A:n osalta pätemättömäksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jalonen, Mäki ja Lötjönen. Esittelijä Leena Järvilahti.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Taipale, Suhonen, Wirilander (eri mieltä) ja Palaja. Esittelijä Jukka Kontio.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Taipale, Suhonen, Wirilander (eri mieltä) ja Palaja. Esittelijä Jukka Kontio.

---

[SV]

Omröstn.

Makarna A och B ägde tillsammans de bostadsaktier som berättigade till besittningen av en bostadslägenhet. Aktierna omhänderhades av en bank som pant. A pantsatte ensam aktierna till säkerhet för även andra förbindelser till banken. Pantsättningen var giltig beträffande A:s andel av aktierna.

ÄL 58 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.