Supreme Court dismisses appeal; private road easement valid despite general public use if public funds maintain it.

Kaupunki oli hakenut yksityisistä teistä annetun lain 39 §:n 1 mom:n nojalla yksityistietoimitusta, jossa yksityistien osakkaille vahvistettaisiin oikeus talvisaikaan kulkea mainitulta yksityistieltä erään rantatilan alueen kautta kaupungin kunnossapitämälle jäätielle.

Ään.

Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevin perustein katsottiin, että toimitushakemus oli todellisuudessa tarkoittanut yleiseen liikenteeseen aiotun kulkuyhteyden järjestämistä kaupungin eri osien välillä. Kaupungin hakemuksen perusteella suoritettu toimitus kumottiin.

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

Toimitus

Ikaalisten kaupunki lausui maanmittaustoimistoon toimittamassaan hakemuksessa muun muassa, että Ikaalisten kaupungissa Kyrösjärven itäpuolella sijaitsevan Isoniemen ja järven länsipuolella kaupungin keskustan tuntumassa sijaitsevan Kalmaanniemen välillä oli pitkään pidetty talvisin jäätietä, joka lyhensi Vähäröyhiön kylän ja kaupungin keskustan välistä matkaa noin 25 kilometriä. Tien ollessa käyttökunnossa sitä oli viime aikoina käyttänyt noin 300 - 500 ajoneuvoa vuorokaudessa.

Pääsy järven itäpuolella olevalta Vähäröyhiön yksityistieltä ranta-alueen kautta jäätielle oli perustunut vuodesta 1919 lähtien sopimuksiin, kunnes A ja B Ikaalisten kaupungin Kalman kylässä olevan Talvitiensuun tilan RN:o 4:17 omistajina irtisanoivat sopimuksen kieltäen pääsyn tilansa kautta jäätielle.

Mainituilla perusteilla Ikaalisten kaupunki yksityisistä teistä annetun lain 39 §:n 1 momentin nojalla pyysi suoritettavaksi yksityistietoimituksen, jossa Vähäröyhiön yksityistien osakkaille vahvistettaisiin oikeus talvisaikaan kulkea mainitulta yksityistieltä Talvitiensuun tilan alueen kautta Kyrösjärven rantaan jäätielle.

A ja B vastustivat hakemusta katsoen, että kyseessä oli todellisuudessa yleiseen liikenteeseen käytettävä tie ja että toimituksen suorittamiselle yksityistietoimituksena ei näin ollen ollut edellytyksiä. A ja B vaativat toimituksen jättämistä sikseen.

Toimitusmiehet totesivat 12.8.1992 suorittamassaan toimituksessa, että jäätielle pääsemistä varten oli ollut rasitesopimukseen perustuva oikeus jo vuodesta 1919 alkaen ja että tiellä oli sopimukseen nojautuvien käyttöoikeuksien lisäksi vuonna 1969 perustettuja rasiteoikeuksia. Koska tien käyttöä ei ollut tarkoitus lisätä tai muuttaa, ei talvitieoikeudesta aiheutunut huomattavaa haittaa. Toimitusmiehet hylkäsivät A:n ja B:n vaatimuksen toimituksen sikseen jättämisestä ja vahvistivat Vähäröyhiön yksityistien osakkaille oikeuden kulkea talvisaikaan mainitulta yksityistieltä Kyrösjärven rantaan muun muassa Talvitiensuun tilan alueen kautta toimituksessa tarkemmin määrätyllä tavalla. Talvitien rakentamisesta ja kunnossapidosta vastasi kaupunki. Toimituksessa oli lisäksi kysymys tien sijainnista ja suoritettavista korvauksista.

Etelä-Suomen maaoikeuden päätös 20.1.1993

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle ja B:lle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan he ovat vaatineet maaoikeuden päätöksen kumoamista toistaen vaatimuksensa toimituksen sikseen jättämisestä. Ikaalisten kaupunki ja Vähäröyhiön yksityistien tiekunta ovat vastanneet valitukseen.

Korkein oikeus on järjestänyt asiassa suullisen käsittelyn.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 3.4.1995

Perustelut

Yksityisistä teistä annetun lain 8 §:n mukaan tieoikeus voidaan myöntää, jos kiinteistön tarkoituksenmukaista käyttöä varten on tärkeätä saada kulkuyhteys toisen kiinteistön kautta. Oikeus ennestään olevaan tiehen annetaan lain 9 §:n mukaan niin ikään kiinteistön tarkoituksenmukaista käyttöä varten.

Ikaalisten kaupungin toimitushakemuksessa onkin pyydetty tieoikeuden perustamista Vähäröyhiön yksityistien osakastiloja varten. Tästä on myös ollut kysymys toimituksessa ja maaoikeuden päätöksessä.

Yksityistien osakkaita on tiekuntaa perustettaessa ollut 77. Osakkaiden nykyinen lukumäärä ei ilmene asiakirjoista, mutta se on kasvanut lohkomisten johdosta. Asianosaisten lausumista voidaan päätellä, että kuitenkin vain enintään parikymmentä tieoikeuden saaneista kiinteistöistä on ympärivuotisessa asumiskäytössä. Liikennettä taas nyt kysymyksessä olevalla talvitiellä on ollut 300 - 500 ajoneuvoa vuorokaudessa. Myös kaupungin lausuman mukaan tie on ollut talvisaikaan pääasiallinen yhteys Ikaalisten kaupungin keskustasta itä-Ikaalisiin.

Edellä lausutusta ilmenee, että toimitushakemuksessa tarkoitettu kulkuyhteys palvelee vain pienessä määrässä tieoikeuden saaneita kiinteistöjä sekä palvelee sen sijaan muutoin paikallisia liikennetarpeita yleisesti. On pääteltävissä, että kysymyksessä oleva tiepäätös todellisuudessa tarkoittaa yleiseen liikenteeseen aiotun kulkuyhteyden järjestämistä Ikaalisten kaupungin eri osien välillä. Näin ollen edellytykset yksityistietoimituksen suorittamiselle puuttuvat.

Tuomiolauselma

Maaoikeuden päätös kumotaan muulta paitsi valtiolle maksettavaksi määrättyjen maaoikeuden istunnon kuulutuskustannusten osalta. Samoin kumotaan toimitus muutoin paitsi toimituskustannusten korvaamista koskevalta osalta.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Nuorempi oikeussihteeri Sarvilinna-Heimonen: Korkein oikeus antanee seuraavan ratkaisun:

Perustelut

Vähäröyhiön yksityistien osakkaat ovat jo kauan käyttäneet sittemmin Talvitiensuun tilaksi lohotun alueen halki johtavaa kulkuyhteyttä päästäkseen mainitulta yksityistieltä Kyrösjärven ylittävälle jäätielle. Kulkuyhteys on eräiden tilojen osalta perustunut rasiteoikeuteen ja muiden käyttäjien osalta Ikaalisten kaupungin ja asianomaisten maanomistajien välisiin sopimuksiin. Talvitiensuun tilan omistajina A ja B ovat kuitenkin irtisanoneet kulkuyhteyttä koskevan viimeisimmän sopimuksen. Tämän jälkeen kaupunki on Röyhiön kylätoimikunnan ja Vähäröyhiön yksityistien tiekunnan pyynnöstä hakenut yksityisistä teistä annetun lain (yksityistielain) 39 §:n nojalla tietoimitusta entisen kulkuyhteyden säilyttämiseksi. Tiekunta on toimituksessa yhtynyt kaupungin hakemukseen.

A ja B ovat väittäneet, että kaupungin hakemus on todellisuudessa tehty kaupungin yleisten liikenneyhteyksien parantamiseksi eikä siten lainkaan yksityistielaissa säädetyssä tarkoituksessa. Heidän mukaansa puheena olevaa kulkuyhteyttä ovat käyttäneet ja sitä myös tulisivat käyttämään suurimmaksi osaksi muut kuin Vähäröyhiön yksityistien osakkaat. Sen vuoksi asia olisi A:n ja B:n mielestä tullut panna vireille yleistä tietä koskevana hankkeena. Kaupunki ei puolestaan ole kieltänyt talvitieyhteyden olevan myös yleiseksi hyödyksi mutta on katsonut puheena olevan hakemuksen liittyvän nimenomaan Vähäröyhiön yksityistien ja sen vaikutuspiirissä olevien kiinteistöjen tarkoituksenmukaiseen käyttöön.

Korkein oikeus katsoo yksityistielain mukaisen tieoikeuden myöntämisen riippuvan yksinomaan siitä, täyttyvätkö yksityistielain 8 ja 9 §:ssä säädetyt edellytykset. Se seikka, että puheena olevalla kulkuyhteydellä tulisi olemaan myös yleistä liikenteellistä merkitystä, ei voi sinänsä olla sanotuissa lainkohdissa tarkoitetun tieoikeuden myöntämisen esteenä. Yksityistielain 13 luvun säännöksistä päinvastoin ilmenee, että yksityisillä teillä voi olla merkitystä myös yleisen liikenteen kannalta. Valtion ja kuntien asiana on jopa edistää yksityisten teiden käyttöä yleiseksi hyödyksi. Niinpä julkisista varoista myönnetään avustusta nimenomaan sellaisten yksityisten teiden kunnossapitoon, joita käytetään yleisesti muuhunkin liikenteeseen kuin tieosakkaiden hyväksi tapahtuviin kuljetuksiin. Yksityistielaissa tarkoitetun tieoikeuden saamista ei kuitenkaan voida perustella sillä, että tietä tarvitaan pelkästään yleiseen liikenteeseen.

Asiassa on riidatonta, että puheena olevaa talvista kulkuyhteyttä on huomattavassa määrin käytetty myös muuhun kuin Vähäröyhiön yksityistien osakastiloja palvelevaan liikenteeseen. Yksityistielain 96 §:n 2 momentin mukaan yksityisen tien käyttämistä muuhun kuin tieosakkaiden hyväksi tapahtuviin kuljetuksiin ei saa kieltää, jos valtio tai kunta on antanut avustusta yksityisen tien kunnossapitoon. Mikäli Ikaalisten kaupunki tulisi edelleen huolehtimaan Vähäröyhiön yksityistien samoin kuin siihen liittyvän talvitieyhteyden kunnossapidosta, kuten se on tähän asti tehnyt, yksityistien ja jäätien välistä talvitieyhteyttä ei voitaisi sulkea ulkopuolisilta. Kulkuyhteyden odotettavissa oleva käyttöaste onkin seikka, joka otetaan huomioon arvioitaessa talvitieoikeudesta Talvitiensuun tilalle koituvan haitan määrää.

Tuomiolauselma

Maaoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Oikeusneuvos Lehtimaja: Hyväksyn mietinnön.

Oikeusneuvos Riihelä: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Lehtimaja.

Asian ovat ratkaisseet maaoikeustuomari Kivinen, maaoikeusinsinööri Nikander sekä lautamiehet Leino ja Leppiniemi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riihelä (eri mieltä), Lindholm, Suhonen, Möller ja Lehtimaja (eri mieltä). Esittelijä Eeva-Liisa Sarvilinna-Heimonen (mietintö).

---

[SV]

En stad hade enligt 39 § 1 mom. lagen om enskilda vägar sökt vägförrättning, vid vilken det skulle fastställas rätt för delägarna i enskild väg att vintertid färdas från sagda enskilda väg via en strandlägenhet till en isväg, som underhölls av staden.

Omröstn.

På de grunder som framgår av Högsta domstolens dom ansågs att ansökan om förrättningen i själva verket avsett ordnande av en för allmän trafik avsedd vägförbindelse mellan stadens olika delar. Förrättningen som verkställts på grund av stadens ansökan upphävdes.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.