Supreme Court dismisses claim to rescind land sale after municipal council invalidates its own prior purchase approval.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court dismissed the plaintiffs' request to rescind a land sale after the municipal council invalidated its own prior decision to purchase the same land. Although the council's approval was voided due to exceeding its authority, the court held that the subsequent sale to the plaintiffs remained binding because title had already transferred to the municipality at the time of the sale. Consequently, the municipality was not liable for the council's procedural error, and the plaintiffs' claim for contract rescission failed.
Legislator headnote
AI generatedKunnallislaki 58 §; Kunnallislaki 11 luku 1 §: When a municipality sells property it has already acquired, a subsequent invalidation of the municipality's prior purchase decision does not automatically rescind the sale to a bona fide third party, as the municipality remains bound by the contract.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kunta oli ostanut määräalan ehdoin, että sen omistus- ja hallintaoikeus siirtyi kunnalle heti, ja myynyt sen samana päivänä edelleen myös ehdoin, että omistus- ja hallintaoikeus määräalaan siirtyi heti ostajalle. Kunnanvaltuuston hyväksyttyä molemmat kaupat kumottiin valtuuston päätös määräalan kunnalle ostamisen hyväksymisestä, koska valtuusto oli käyttänyt harkintavaltaansa muuhun kuin mihin se lain mukaan oli käytettävissä.
Määräalan kunnalta ostaneet henkilöt vaativat kanteessaan kaupan purkamista, koskei kunta voinut valtuuston määräalan oston hyväksymistä koskeneen päätöksen tultua kumotuksi vastata kaupasta. Määräalan omistusoikeus oli siirtynyt kunnalle, eikä valtuuston päätöksen kumoaminen merkinnyt kaupan purkautumista. Tämän vuoksi ei kunnan saannossa ollut sellaista virhettä, jonka johdosta kunta ei voisi vastata kantajien kanssa solmimaansa kauppaa. Kaupan purkua koskeva kanne hylättiin.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Vetelin kihlakunnanoikeudessa
Vastaus
Kunta on lausunut, ettei A:lla ja B:llä ollut oikeussuojan tarvetta, koska kunta ei ollut rikkonut sopimusta. Valtuuston päätöksen kumoamisella oli vain se merkitys, ettei määräalan ostoon olisi saanut käyttää kunnan varoja, mutta sillä ei ollut vaikutusta määräalan kaupan sitovuuteen. Kunta on vaatinut kanteen hylkäämistä.
Kihlakunnanoikeuden päätös 19.5.1992
Selvitetty tosiseikasto
Johtopäätökset
Edellä esitetyn perusteella kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että kunta oli myynyt A:lle ja B:lle määräalan rakennuksineen, vaikka se ei ollut omistanut niitä, ja että A:lle ja B:lle oli ostamansa omaisuuden kunnostamisesta aiheutunut kustannuksia luotettavan selvityksen puuttuessa oikeuden harkinnan mukaan 30 000 markkaa.
Tuomiolauselma
Kihlakunnanoikeus on jättänyt kunnanhallituksen 2.3.1992 tekemän päätöksen huomiotta ja hyläten kanteen enemmälti maakaaren 11 luvun 1 §:n nojalla julistanut kunnan ja A:n ja B:n välisen kaupan mitättömäksi ja velvoittanut kunnan suorittamaan A:lle ja B:lle takaisin kauppahinnan 240 000 markkaa 8,5 prosentin tuottokorkoineen ajalta 5.1.1989 - 2.4.1992 ja 16 prosentin korkoineen 3.4.1992 lukien ja vahingonkorvaukseksi 30 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 3.4.1992 lukien.
Vaatimukset Vaasan hovioikeudessa
Kaustisen kunta on vaatinut kanteen hylkäämistä. A ja B ovat vastanneet valitukseen.
Vaasan hovioikeuden tuomio 26.3.1993
Ratkaisun perustelu
Kunta oli kanteeseen vastatessaan lausunut muun ohessa kauppahinnalle vaaditun tuottokoron osalta, että vaatimus oli perusteeton, koska kantajat olivat saaneet käyttää ja hallita kiinteistöä häiriöttä.
Koska A ja B olivat saaneet jatkuvasti kaupan jälkeen pitää määräalaa rakennuksineen hallussaan ja he olivat käyttäneet rakennusta asuntonaan, eikä heille siitä koitunutta hyötyä ollut vaadittu korvattavaksi, hovioikeus on katsonut, ettei heillä ollut oikeutta saada tuottokorkoa palautettavalle kauppahinnalle. Hovioikeus on sen vuoksi vapauttanut Kaustisen kunnan velvollisuudesta suorittaa ajalta 5.1.1989 - 2.4.1992 maksettavaksi määrättyä 8,5 prosentin tuottokorkoa palautettavalle kauppahinnalle. Muilta osin kihlakunnanoikeuden päätöstä ei ole muutettu.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Kaustisen kunnalle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan kunta on vaatinut, että kanne hylätään ja kunta vapautetaan velvollisuudesta suorittaa korvauksia.
A ja B ovat vastanneet valitukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 23.3.1995
Perustelut
Kauppakirjat on kunnan puolesta allekirjoittanut hallintojohtajan ohella kunnanjohtaja, jolla kunnallislain 58 §:n nojalla on oikeus käyttää puhevaltaa kunnanhallituksen puolesta ja siis kelpoisuus edustaa kuntaa. Kunnan toimivallan rajoitukset ovat tosin johtaneet kunnanvaltuuston kiinteistön ostamista koskevan päätöksen kumoamiseen. Kun määräalan omistusoikeus on kauppakirjan mukaan siirtynyt C:ltä ja D:ltä kunnalle kaupantekohetkellä, on kauppa kunnanvaltuuston päätöksen myöhemmästä kumoamisesta huolimatta sitonut kuntaa. Kunnanvaltuuston päätöksen kumoaminen ei ole merkinnyt sitä, että kunnan ja C:n ja D:n välinen kauppa olisi purkautunut.
A ja B ovat edellä selostetulla kunnanvaltuuston lainvoimaisesti hyväksymällä kaupalla ostaneet määräalan kunnalta ja saaneet kauppakirjan ehtojen mukaan siihen omistusoikeuden. Kiinteistön ostamista C:ltä ja D:ltä koskevan kunnanvaltuuston päätöksen kumoaminen ei siten myöskään merkitse, että kunnan saantoa rasittaisi sellainen virhe, jonka johdosta kunta ei voisi vastata A:n ja B:n kanssa solmimaansa kauppaa, vaan heidän saantonsa on pätevä. A:n ja B:n kaupan purkamista koskevan kanteen hyväksymiselle ei näin ollen ole edellytyksiä.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan ja kanne hylätään. Kaustisen kunta vapautetaan palauttamasta A:lle ja B:lle 30.12.1988 vahvistetun määräalan kaupan kauppahintaa korkoineen sekä suorittamasta tuomittua vahingonkorvausta korkoineen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Raija Liljenfeldt, Pentti ja Jäntti. Esittelijä Heikki Rautiola.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm, Haarmann, Suhnen, Tulokas ja Pellinen. Esittelijä Irmeli Heikonen.
---
[SV]
En kommun hade köpt ett outbrutet område på villkor att ägande- och besittningsrätten övergick till kommunen omedelbart och samma dag sålt det vidare likaså på villkor att ägande- och besittningsrätten övergick till köparen genast. Efter att kommunfullmäktige godkänt båda köpen upphävdes fullmäktiges beslut att godkänna köpet av det outbrutna området åt kommunen, eftersom fullmäktige hade överträtt sin befogenhet.
De personer som hade köpt det outbrutna området av kommunen yrkade i sitt käromål att köpet skulle hävas, eftersom kommunen inte kunde svara för köpet efter det att fullmäktiges beslut att godkänna köpet av det outbrutna området hade upphävts. Äganderätten till det outbrutna området hade övergått till kommunen och upphävandet av fullmäktiges beslut innebar inte att köpet skulle ha återgått. På grund härav behäftades kommunens fång inte av ett sådant fel till följd av vilket kommunen inte kunde svara för det köp som den hade ingått med kärandena. Käromålet förkastades.
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.