Supreme Court dismisses appeal; termination effective on actual receipt date, not seven days after posting, per Labor Code 47c.3.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland overturned the lower court's decision, ruling that the employment contract was terminated on the day the employee actually received the notice rather than seven days after posting. The court found that the statutory provision allowing a seven-day period for postal delivery was intended to protect the employer, not the employee, and thus could not be used to extend the termination date when the employee had received the notice earlier. Consequently, the employer was released from all payment obligations regarding severance, vacation pay, and other benefits accrued after the actual termination date.
Legislator headnote
AI generatedTyösopimuslaki 47 c § 3 momentti; Työsopimuksen päättäminen katsotaan toimitetuksi seitsemäntenä päivänä postin kuljetettavaksi, mutta säännös on työsopimuksen päättävän osapuolen suojaa eikä sitä voida käyttää vahingoksi, jos tiedoksisaanti tapahtuu aikaisemmin.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Yhtiö oli 24.2.1992 postittanut työntekijälle ilmoituksen työsopimuksen päättämisestä. Kun työntekijä oli vastaanottanut ilmoituksen tosiasiassa jo 26.2., työsopimuksen päättäminen katsottiin tuolloin toimitetuksi työsopimuslain 47 c §:n 3 momentissa säädetystä seitsemän päivän määräajasta huolimatta.
TSL 47 c § 3 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Turun raastuvanoikeuden päätös 8.9.1993
Raastuvanoikeus lausui A:n Sähkö-Vihanto Oy:tä vastaan ajamasta kanteesta, että A oli vuodesta 1970 työskennellyt sähköasentajana toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa yhtiöön. Yhtiö oli irtisanonut A:n työsopimuksen antamalla 20.2.1992 postin kuljetettavaksi häntä koskevan irtisanomisilmoituksen. Lähetys oli kuitenkin ollut osoitteeltaan virheellinen. Yhtiön edustaja oli 24.2.1992 ilmoittanut postiin A:n oikean osoitteen, jonka posti oli ilmoituksensa mukaisesti samana päivänä oikaissut. Työsopimuslain 47 c §:n 3 momentin mukaan työsopimuksen päättäminen katsottiin toimitetuksi tällä tiedoksiantotavalla seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun ilmoitus oli annettu postin kuljetettavaksi. Tämän vuoksi raastuvanoikeus katsoi, että A:n työsopimuksen päättäminen oli toimitettu 2.3.1992.
A:lla oli työsopimuslain 38 §:n nojalla oikeus kuuden kuukauden irtisanomisaikaan. A:lle oli kuitenkin maksettu irtisanomisajan palkkaa ainoastaan 29.5.1992 saakka. Näin ollen hänellä oli oikeus saada irtisanomisajan palkkaa ajalta 30.5. - 1.9.1992 ja vuosilomakorvausta irtisanomisajalta. Yhtiö oli vielä oikeudettomasti vähentänyt A:n irtisanomisajan palkasta ansiosidonnaiset työttömyyspäivärahat. Kun sähköasennusalalla työajan lyhennysvapaan kertyminen oli sidottu työntekijän työsuhteeseen, A oli vielä oikeutettu saamaan vuoden 1992 toiselta neljännekseltä 25 tunnin lyhennyskertymän.
Tämän vuoksi raastuvanoikeus velvoitti yhtiön suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkaa 32 646,24 markkaa, vuosilomakorvausta 5 251,39 markkaa, työajan lyhennysvapaiden korvauksena 1 545,74 markkaa, palkasta oikeudettomasti vähennetyt työttömyysavustukset 12 173,44 markkaa ja odotusajan palkkaa 2 967,84 markkaa, kaikki määrät korkoineen.
Turun hovioikeuden tuomio 20.6.1994
Tämän vuoksi hovioikeus hylkäsi kanteen vuosilomakorvausvaatimuksen osalta ja vapautti yhtiön mainitusta korvausvelvollisuudesta. Muilta osin hovioikeus jätti raastuvanoikeuden päätöksen pysyväksi.
Eri mieltä olleen jäsenen lausunto
Hovioikeudenneuvos Kilpi: Jutussa on selvitetty, että A:lle on raastuvanoikeuden päätöksessä selostetuin tavoin 20.2.1992 lähetetty hänen ja Sähkö-Vihanto Oy:n välistä työsuhdetta koskeva irtisanomisilmoitus, johon vasta 24.2.1992 on merkitty työsopimuslain 47 c §:n 1 momentin edellyttämin tavoin hänen osoitteensa ja joka näin ollen on katsottava vasta viimeksi mainittuna päivänä sanotussa lainkohdassa tarkoitetuin tavoin postitetuksi.
Jutussa on kuitenkin myös todistajankertomuksien ja raastuvanoikeudelle jätetyn asiakirjan nojalla näytetty, että A on vastaanottanut sanotun ilmoituksen viimeistään 27.2.1992.
Lain esityöt osoittavat, että työsopimuslain 47 c §:n säännös mahdollisuudesta toimittaa irtisanomisilmoitus postin välityksellä on säädetty työsuhteen irtisanovan osapuolen suojaksi. Näin ollen ei sanotun lainkohdan 3 momentin säännökseen työsopimuksen päättämisen ajankohdasta näissä tapauksissa voida vedota irtisanomisen toimittaneen osapuolen vahingoksi. Kun on näytetty, että A on saanut irtisanomisilmoituksen 27.2.1992, on työsopimuksen päättäminen siten toimitettu sanottuna päivänä. A:lla ei näin ollen ole työsuhteeseen perustuvaa saatavaa Sähkö-Vihanto Oy:ltä. Tämän vuoksi hylkään kanteen ja vapautan Sähkö-Vihanto Oy:n kaikesta suoritusvelvollisuudesta jutussa.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle ja yhtiölle myönnettiin valituslupa.
A vaati valituksessaan hovioikeuden tuomion muuttamista siten, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle vuosilomakorvausta irtisanomisajalta. Yhtiö vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään. A ja yhtiö vastasivat toistensa valituksiin.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 23.3.1995
Perustelut
Yhtiö on irtisanonut A:n työsopimuksen antamalla 20.2.1992 postin kuljetettavaksi kirjallisen irtisanomisilmoituksen. Lähetys on kuitenkin ollut osoitteeltaan virheellinen. Yhtiön edustajan ilmoitettua 24.2.1992 asiasta postiin osoite on postin toimesta oikaistu samana päivänä. Saapumisilmoituksen mukaan A on vastaanottanut lähetyksen 26.2.1992.
Työsopimuslain 47 c §:n 3 momentin mukaan työsopimuksen päättäminen katsotaan toimitetuksi seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun ilmoitus on annettu postin kuljetettavaksi. Lain esityöt (HE 291/1990) osoittavat, että työsopimuslain 47 c §:n säännös mahdollisuudesta toimittaa irtisanomisilmoitus postin välityksellä on tarkoitettu työsuhteen irtisanovan osapuolen suojaksi. Lainkohdan 3 momenttiin työsopimuksen päättämisen ajankohdasta ei siten voida vedota työsopimuksen päättävän osapuolen vahingoksi tapauksissa, joissa tiedoksisaanti on todellisuudessa tapahtunut aikaisemmin kuin seitsemäntenä päivänä ilmoituksen antamisesta postin kuljetettavaksi. Kun A on 26.2.1992 saanut yhtiön lähettämän irtisanomisilmoituksen, irtisanominen on tapahtunut sen mukaisesti 26.2.1992 ja työsuhde siten päättynyt 29.5.1992. A:n kannevaatimukset, jotka perustuvat siihen, että työsopimus olisi päätetty vasta 2.3.1992, ovat siten perusteettomia.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomio kumotaan ja yhtiö vapautetaan kaikesta maksuvelvollisuudesta.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kilpi (eri mieltä), Nikula ja Åkerberg. Esittelijä Olli Kuusinen.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Krook, Raulos, Tulokas ja Kivinen. Esittelijä Sari Ruokojärvi.
---
[SV]
Ett bolag hade 24.2.1992 till en arbetstagare postat ett meddelande om arbetsavtalets upphävande. När arbetstagaren faktiskt hade mottagit meddelandet 26.2. ansågs arbetsavtalets upphävande ha skett sagda dag oavsett stadgandet i 47 c § 3 mom. lagen om arbetsavtal angående en frist om sju dagar.
L om arbetsavtal 47 c § 3 mom
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.