Supreme Court reduces drug dealer's sentence to four months and dismisses confiscation of drug proceeds due to lack of concealment.

Kahvilan pitäjä A oli luovuttanut hasista kymmenille henkilöille kahvilansa tiloissa sen sulkemisajan jälkeen. Osa näistä henkilöistä oli 18 - 22-vuotiaita. Suurin osa hasiksen käyttäjistä ei ollut vakiokäyttäjiä. Ottaen huomioon huumausaineen levittämisen laajuus, kohderyhmä ja muut olosuhteet pidettiin tekoa sen laatuisena, että yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaati vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdottomana, vaikka A:ta ei ollut aikaisemmin tuomittu rangaistukseen.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Piikkiön kihlakunnanoikeuden päätös 27.8.1992

Kihlakunnanoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli

1.1) vuoden 1990 ja kesän 1991 välisenä aikana Turussa ja Paimiossa käyttänyt ainakin 50 kertaa hasista ja kaksi kertaa amfetamiinia,

1.2) kesällä 1991 Turussa ostanut viisi kertaa yhteensä noin 40 grammaa hasista 3 400 markalla,

1.3) kesällä 1991 Hangossa ostanut kaksi kertaa yhteensä noin 22 grammaa hasista 1 870 markalla,

1.4) kesän ja syksyn 1991 aikana Helsingissä ostanut kolme kertaa yhteensä noin 50 grammaa hasista 3 950 markalla,

1.5) syksyllä 1991 Suomusjärvellä ostanut kaksi kertaa noin 40 grammaa hasista 2 800 markalla,

1.6) syksyllä 1991 Paimiossa ostanut kolme kertaa yhteensä noin 180 grammaa hasista 13 500 markalla,

1.7) marraskuussa 1991 Helsingissä ostanut kaksi kertaa yhteensä noin 15 grammaa hasista 1 300 markalla,

1.8) tammikuussa 1992 Turussa ostanut kaksi kertaa yhteensä noin 40 grammaa hasista selvittämättä jääneellä hinnalla ja

1.9) kesän 1991 ja tammikuun 1992 välisenä aikana Paimiossa käyttänyt edellä kerrotuin tavoin hankkimansa hasiksen itse ja osaksi luovuttanut sitä joko korvauksetta tai korvausta vastaan useille eri henkilöille hallussa pidettäväksi tai käytettäväksi; sekä

2) 20.9.1991 Paimiossa julkisessa paikassa tahallaan pahoinpidellyt B:tä kurkusta puristamalla ja maahan heittämällä aiheuttaen tälle otsaan nirhauman; ja

3) 20.9.1991 Paimiossa julkisessa paikassa tahallaan pahoinpidellyt C:tä nyrkillä useita kertoja lyömällä aiheuttaen tälle huuleen haavan.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus huumausainelain (41/72) 2 §:n ja 9 §:n sekä rikoslain 7 luvun 2 §:n ja 21 luvun 5 §:n 1 momentin nojalla tuomitsi A:n jatketusta huumausainerikoksesta ja kahdesta pahoinpitelystä yhteiseen 8 kuukauden vankeusrangaistukseen, josta rangaistuksesta oli rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä 14 päivää vapaudenmenetysajan ollessa 22.1. -5.2.1992. Lisäksi A tuomittiin menettämään valtiolle hallussapitämänsä ja myymänsä huumausaineen arvona sekä rikoksella saatuna hyötynä yhteensä 30 000 markkaa.

Turun hovioikeuden tuomio 6.5.1994

A vaati valituksessaan, että syytteet kohdan 2 ja 3 osalta hylätään ja että hänelle tuomittu rangaistus lievennetään sakkorangaistukseksi tai että ainakin rangaistusta alennetaan ja se määrätään ehdolliseksi.

Hovioikeus lausui, että A:n oli näytetty tahallaan aiheuttaneen asianomistajille kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitut ruumiinvammat ja siten syyllistyneen kohdissa 2 ja 3 mainittuihin pahoinpitelyihin.

A:lle tuomittavaa vankeusrangaistusta harkitessaan hovioikeus otti huomioon, että A oli usealle henkilölle luovuttanut joko korvausta vastaan tai korvauksetta huumausaineita hallussapidettäväksi tai käytettäväksi. Huumausaineen luovuttaminen oli tapahtunut A:n elinkeinotoimintanaan harjoittaman ravitsemusliikkeen yhteydessä ja osittain sen tiloissa sekä pitkähkön ajanjakson kuluessa. Useat A:lta huumausaineita saaneista olivat olleet vuosina 1968 - 1972 syntyneitä nuoria. A oli rikokset tehdessään ollut yli 30-vuotias.

A:n syyksi luettujen rikosten vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, rikoksista ilmenevään A:n syyllisyyteen sekä rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen nähden hovioikeus piti kihlakunnanoikeuden A:lle tuomitsemaa 8 kuukauden vankeusrangaistusta oikeudenmukaisena.

Vaikka A:ta ei ollut aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistukseen, hovioikeus edellä mainitut seikat huomioon ottaen katsoi, että yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaati A:n rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana.

Näillä perusteilla hovioikeus pysytti kihlakunnanoikeuden päätöksen. Hovioikeus oikaisi vapaudenmenetysajaksi 22.1. - 4.2.1992.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että rangaistus lievennetään sakkorangaistukseksi tai että vankeusrangaistus ainakin määrätään ehdolliseksi sekä että menettämisseuraamusta valtiolle menetetyksi määrätyn huumausaineen arvon osalta muutetaan.

Virallinen syyttäjä vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 20.3.1995

Perustelut

Sovellettavat oikeussäännökset

A on hovioikeudessa vaatinut vain pahoinpitelyjä koskevien syytteiden hylkäämistä ja vankeusrangaistuksen lieventämistä sakkorangaistukseksi tai ainakin rangaistuksen alentamista ja sen määräämistä ehdolliseksi. A ei ole vaatinut muutosta menettämisseuraamuksen osalta.

Kihlakunnanoikeuden päätöksen julistamisaikaan voimassa ollut huumausainelaki (41/72) on kumottu 1.1.1994 voimaan tulleella huumausainelailla. Huumausainerikoksista ja niihin liittyvästä menettämisseuraamuksesta on säädetty sanottuna ajankohtana voimaan tulleessa rikoslain 50 luvussa. Kumotun huumausainelain 7 §:n 1 momentin mukaan jos huumausaine oli siirtynyt toiselle taikka hukattu tai hävitetty, sen arvo oli kokonaan tai osaksi tuomittava menetetyksi. Sanotun pykälän 3 momentin mukaan rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn menetettäväksi tuomitsemisen osalta oli lisäksi noudatettava, mitä rikoslaissa on säädetty. Rikoslain 50 luvun 6 §:n 1 momentissa säädetään, että jos huumausainetta ei voida tuomita menetetyksi sen johdosta, että se on menettämisseuraamuksen välttämiseksi kätketty tai hävitetty, rikoksen tekijä voidaan tuomita huumausaineen asemesta menettämään sen arvo joko kokonaan tai osaksi. Sanotun luvun 6 §:n 3 momentin mukaan rikoksen tuottaman hyödyn menettämisestä säädetään 2 luvun 16 §:ssä.

Korkein oikeus katsoo julkisen edun ja erityisesti A:n oikeussuojan edellyttävän näissä olosuhteissa asian tutkimista A:n hovioikeudessa esittämistä vaatimuksista huolimatta myös huumausaineen arvon menettämistä koskevalta osalta. Kun hovioikeus ei ole tuomitessaan A:n menettämään valtiolle huumausaineen arvona ja taloudellisena hyötynä yhteensä 30 000 markkaa erotellut huumausaineen arvoa ja A:n saamaa hyötyä, on tutkittava myös hyödyn menettäminen.

Rangaistuksen mittaaminen ja rangaistuslajin valinta

Mainituilla perusteilla ja huumausainerikosten vahingollisuuden vuoksi Korkein oikeus katsoo, ettei sakkorangaistus ole riittävä rangaistus A:n syyksi luetuista pahoinpitelyistä ja jatketusta huumausainerikoksesta. Kerrotuilla perusteilla ja ottaen huomioon huumausainerikoksia koskevan rangaistuskäytännön oikeudenmukaisena rangaistuksena A:n syyksi luetuista rikoksista on pidettävä yhteistä neljän kuukauden vankeusrangaistusta.

Hasiksen levittämistä on sen laajuuden, kohderyhmän ja luovutusolosuhteiden perusteella pidettävä sen laatuisena tekona, että yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaatii ehdottoman vankeusrangaistuksen tuomitsemista, vaikka A:ta ei ole aikaisemmin tuomittu rikoksesta rangaistukseen.

A:ta ei huumausainerikoksiin sovellettavan rikoslain 50 luvun 6 §:n mukaan voida tuomita menettämään hallussapitämänsä ja myymänsä huumausaineen arvoa valtiolle, koska huumausainetta ei ole menettämisseuraamuksen välttämiseksi kätketty tai hävitetty. A:n ei ole näytetty saaneen huumausainerikoksilla taloudellista hyötyä. Häntä ei siten voida määrätä menettämään taloudellista hyötyä valtiolle.

Lainkohdat

Kohta 1: Rikoslaki 50 luku 1 § ja 7 luku 2 § Menettämisseuraamus: Rikoslaki 50 luku 6 § 1 mom

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. A:lle tuomittu yhteinen vankeusrangaistus alennetaan 4 kuukaudeksi vankeutta, josta on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä hovioikeuden vähentämät 14 päivää. A vapautetaan korvaamasta valtiolle huumausaineen arvoa ja rikoksella saatua taloudellista hyötyä. Muilta osilta hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Brunila ja Saarinen sekä viskaali Kai Kokko. Esittelijä Kokko.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Riihelä, Lindholm, Taipale ja Palaja. Esittelijä Anna-Liisa Hyvärinen.

---

[SV]

Kaf‚ägaren A hade överlåtit haschisch åt tiotals personer i kaf‚t efter stängningsdags. En del av personerna var i åldern 18 - 22. De flesta av dessa var inte vanebrukare. Med hänsyn till omfattningen av distributionen av narkotika, kundkretsen och övriga omständigheter ansågs gärningen vara sådan att den allmänna laglydnaden krävde att fängelsestraffet skulle bestämmas att vara ovillkorligt, fastän A inte därförinnan hade blivit bestraffad.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.