Shareholder liability dismissed for intentional failure to mitigate loss under insurance contract law.

Osakeyhtiön toimitusjohtajan laiminlyönnin takia yhtiön tekemää investointivarausta ei ollut verotuksessa hyväksytty. Osakeyhtiö vaati varauksen tuottaman veroedun menetyksestä aiheutuneesta vahingosta korvausta vastuuvakuutuksen antaneelta vakuutusyhtiöltä. Vakuutusyhtiö esitti osakeyhtiölle vahingon torjumista siten, että osakeyhtiön tilinpäätöstä olisi muutettu ja verotettavaa tuloa olisi pienennetty ylimääräisillä poistoilla. Osakeyhtiö päätti torjua vahingon vaihtoehtoisella verotuksellisella järjestelyllä, joka kuitenkin epäonnistui. Toimiessaan toisin kuin vakuutusyhtiö oli esittänyt osakeyhtiön katsottiin ottaneen tietoisen riskin valitsemansa torjuntakeinon epäonnistumisesta. Osakeyhtiön menettelyä pidettiin vakuutussopimuslain 52 §:n 2 momentissa (12.5.1933/132) tarkoitettuna tahallisena vahingon torjuntavelvollisuuden laiminlyömisenä, minkä johdosta osakeyhtiön vakuutusyhtiötä vastaan ajama korvauskanne hylättiin.

VakuutussopimusL 52 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

Savon Sanomain Kirjapaino Oy:n, joka sittemmin oli sulautunut Savon Sanomat Oy:öön, 31.12.1988 päättynyttä tilikautta koskeneeseen, varsinaisen yhtiökokouksen 22.6.1989 vahvistamaan tilinpäätökseen sisältyi 6 miljoonan markan suuruinen investointivaraus. Varaus edellytti asianomaisten verosäännösten mukaisen investointitalletuksen tekemistä säädetyssä ajassa eli kuuden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä lukien. Investointivaraus oli yhtiössä ensimmäinen. Investointitalletusta ei maksettu määräajassa sen johdosta, että yhtiön silloinen toimitusjohtaja unohti investointitalletuksen tekemistä koskevan määräyksen antamisen. Tästä laiminlyönnistä yhtiölle aiheutui ylimääräisen verovastuun muodossa 3 084 650 markan suuruinen vahinko.

Kysymyksessä oleva veromäärä jäi pysyvästi yhtiön vahingoksi, sillä laiminlyönnin seurauksena yhtiö ei pystynyt hyödyntämään tilivuodelta 1988 tullutta lisäveroa myöhempinäkään vuosina niin, että seuraavina vuosina maksettavaksi tulevat verot olisivat tilivuodelta 1988 tulleen ylimääräisen verorasituksen johdosta olleet vastaavasti pienemmät. Toimitusjohtajan unohduksen seurauksena yhtiön verorasitus jäi siten pysyvästi 3 084 650 markkaa suuremmaksi kuin mitä se ilman tapahtunutta laiminlyöntiä olisi ollut.

Yhtiön ja Vakuutusosakeyhtiö Pohjolan välillä oli voimassa toimitusjohtajan ja hallituksen vastuuvakuutuksen käsittävä vakuutussopimus. Sen mukaan vakuutuksesta korvattiin yhtiölle, osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle aiheutettu varallisuusvahinko, josta vakuutettu voimassa olevan osakeyhtiölain, osuuskuntalain, liikepankkilain, säästöpankkilain, osuuspankkilain tai vakuutusyhtiölain mukaan oli korvausvastuussa, kun vastuu perustui vakuutuskauden aikana sattuneeseen tekoon tai laiminlyöntiin (vakuutusehtojen kohta 4.1.).

Yhtiö ilmoitti vakuutusehtojen mukaisesti viipymättä vahinkotapahtumasta vakuutusyhtiölle ja toimitti sille kaiken asiaa koskevan selvityksen. Toimitusjohtaja oli myöntänyt laiminlyönnin ja korvausvastuun olemassaolon ja vakuutusyhtiö oli suorittanut vakuutuksen perusteella selvityksensä. Osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:n mukaan yhtiön perustaja, hallituksen jäsen, hallintoneuvoston jäsen ja toimitusjohtaja oli yhtiölle korvausvastuussa vahingosta, jonka hän oli toimessaan tuottamuksesta aiheuttanut yhtiölle. Vakuutusyhtiö oli todennut, että tapauksessa oli kysymys sellaisesta toimitusjohtajan laiminlyönnistä, josta toimitusjohtaja oli korvausvastuussa yhtiötä kohtaan. Tähän viitaten toimitusjohtaja oli siirtänyt yhtiölle oikeuden vakuutukseen perustuvan korvauksen perimiseen vakuutusyhtiöltä.

Vakuutusyhtiö oli 23.3.1990 päivätyllä kirjeellään kieltäytynyt korvauksen suorittamisesta. Osakeyhtiölain 15 luvun 4 §:n mukaan vahingonkorvauksen sovittelusta sekä korvausvastuun jakaantumisesta kahden tai useamman korvausvelvollisen kesken oli voimassa, mitä vahingonkorvauslain (412/74) 2 ja 6 luvussa oli säädetty. Vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaan, jos vahingon kärsineen puolelta oli myötävaikutettu vahinkoon tai jos muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka oli myös ollut vahingon syynä, voitiin vahingonkorvausta kohtuuden mukaan sovitella.

Kirjeessä lausuttiin, että yhtiöllä olisi ollut mahdollisuus muuttamalla tilinpäätöstä siten, että poistoja olisi lisätty, kokonaan välttää verotettavan tulon lisääntyminen kyseiseltä verovuodelta. Näin ei kuitenkaan ollut menetelty. Vahingonaiheuttajalla ei voinut olla korvausvelvollisuutta sellaisista seuraamuksista, jotka olisi voitu kokonaan välttää. Mainittujen lainkohtien perusteella ei yhtiön toimitusjohtajalla siten ollut vahingonkorvausvelvollisuutta yhtiötä kohtaan. Kun vahinkoseuraamusten torjumisesta olisi kuitenkin aiheutunut yhtiökokouskuluja, vakuutusyhtiö ilmoitti kirjeessä suostuvansa korvaamaan vaatimusten mukaisesti 112 824,03 markkaa.

Vakuutusyhtiön tulkinta oli yhtiön mukaan virheellinen. Osakeyhtiölain mukaan osakeyhtiön hallituksen ja toimitusjohtajan velvollisuutena oli yhtiökokousten päätösten täytäntöönpano.

Ottaen huomioon, että yhtiön omavastuu oli 10 000 markkaa, yhtiö vaati vakuutusyhtiön velvoittamista suorittamaan sille 3 074 650 markkaa 16 prosentin korkoineen 23.3.1990 lukien sekä korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut asiassa.

Raastuvanoikeuden päätös 2.9.1991

Vakuutusyhtiön kiistettyä kanteen perusteiltaan ja määrältään sekä vaadittua korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen raastuvanoikeus lausui perusteluinaan seuraavaa.

Savon Sanomat Oy:llä oli ollut Vakuutusosakeyhtiö Pohjolassa yhtiön toimitusjohtajan ja hallituksen vastuuvakuutuksen käsittävä vakuutussopimus, jonka mukaan vakuutuksesta korvattiin yhtiölle, osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle aiheutettu varallisuusvahinko, josta vakuutettu voimassa olevan osakeyhtiölain mukaan oli korvausvastuussa, kun vastuu perustui vakuutuskauden aikana sattuneeseen tekoon tai laiminlyöntiin. Vakuutettuja olivat sopimuksen mukaan vakuutuksenottajan kaikki laillisesti valitut hallintoneuvoston ja hallituksen jäsenet sekä toimitusjohtaja ja tämän varamies.

Savon Sanomain Kirjapaino Oy:n 31.12.1988 päättyneeltä tilikaudelta tehtyyn, varsinaisessa yhtiökokouksessa 22.6.1989 vahvistettuun tilinpäätökseen oli sisällytetty 6 000 000 markan investointivaraus, mutta yhtiön toimitusjohtaja oli laiminlyönyt tehdä säädetyssä määräajassa investointivarauksen verotuksessa hyväksymisen edellyttämän investointitalletuksen. Tästä johtuen yhtiölle oli aiheutunut verovastuun lisääntymisenä ilmennyt vahinko, jonka lopullista määrää oli vaikeaa tai miltei mahdotonta arvioida. Laiminlyönti oli sanotun investointivarauksen tuloutumisesta johtuen aiheuttanut välittömästi 31.12.1988 päättyneen tilikauden verotuksessa 3 090 000 markkaa suuremman verovastuun kuin mitä verovastuu sanotulta kaudelta olisi ollut, jos investointivaraus olisi verotuksessa hyväksytty.

Yhtiön vaadittua vakuutuksen perusteella vakuutusyhtiötä korvaamaan sanotut 3 090 000 markkaa vakuutusyhtiö oli kieltäytynyt katsoen yhtiön törkeästi laiminlyöneen vahingontorjuntavelvollisuutensa.

Helsingin hovioikeuden tuomio 7.4.1993

Savon Sanomat Oy valitti hovioikeuteen. Hovioikeus lausui perusteluinaan seuraavaa:

Asiassa oli riidatonta, että Savon Sanomain Kirjapaino Oy:n yhtiökokous oli 22.6.1989 vahvistaessaan yhtiön tilinpäätöksen tilikaudelta 1.1. - 31.12.1988 tehnyt samalla konsernitaseen vastattaviin merkityn investointivarauksen 6 000 000 markkaa, jota vastaava talletus olisi pitänyt tehdä Suomen Pankkiin 30.6.1989 mennessä. Edelleen oli selvitetty, että yhtiön toimitusjohtajan kerrottu laiminlyönti oli asianosaisten tekemän vastuuvakuutussopimuksen korvauspiiriin kuuluva tapahtuma.

Vakuutusehtojen kohdan 8.3.4.1 mukaan vahingon sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutuksenottaja oli velvollinen kykynsä mukaan huolehtimaan vahingon rajoittamisesta tai torjumisesta. Toimitusjohtajan laiminlyönnin johdosta yhtiön myötävaikuttaminen vahinkoon ei osakeyhtiölain 15 luvun vastuutilanteessa tarkoittanut sitä, että yhtiöllä olisi vahingon vähentämiseksi tai estämiseksi velvollisuus muuttaa aiemmin tehtyä laillista yhtiökokouksen päätöstä. Tästä huolimatta Savon Sanomat Oy oli vahingon estämiseksi kutsunut koolle ylimääräisen yhtiökokouksen, jossa oli tehty päätös yhtiön tilikauden jatkamisesta. Yhtiö oli lähtenyt siitä, että yhtiöveron hyvitysjärjestelmää koskeva laki olisi voimassa vuonna 1990 entisen sisältöisenä, jolloin vuoden 1988 veroylijäämä olisi voitu käyttää seuraavina vuosina osingon jakoon. Laki ei kuitenkaan ollut tullut voimaan entisen sisältöisenä eikä toimitusjohtajan laiminlyönnistä aiheutunutta vahinkoa ollut siten tällä tavoin saatu torjutuksi.

Savon Sanomat Oy:n ei voitu katsoa laiminlyöneen vahingon torjuntavelvollisuuttaan. Vakuutusyhtiö oli tämän vuoksi vastuuvakuutuksen perusteella velvollinen korvaamaan yhtiölle aiheutuneen vahingon. Vahingon määränä oli pidettävä tilintarkastajan laskeman 3 084 650 markan ja omavastuuosuuden 10 000 markan erotusta eli yhteensä 3 074 650 markkaa.

Kerrotuilla perusteilla hovioikeus kumoten raastuvanoikeuden päätöksen velvoitti Vakuutusosakeyhtiö Pohjolan suorittamaan Savon Sanomat Oy:lle vakuutuskorvauksena 3 074 650 markkaa 16 prosentin korkoineen 23.3.1990 lukien sekä korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut asiassa 80 000 markalla.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Vakuutusosakeyhtiö Pohjolalle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan vakuutusyhtiö vaati kanteen hylkäämistä ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Savon Sanomat Oy vastasi valitukseen ja vaati korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 15.3.1995

Perustelut

Savon Sanomain Kirjapaino Oy:n toimitusjohtajan laiminlyönti tehdä investointivarauslaissa (1094/78) tarkoitettu investointitalletus on osakeyhtiön ottaman vastuuvakuutuksen mukainen vakuutustapahtuma. Laiminlyönnistä on seurannut, ettei investointivarausta ollut yhtiön verotuksessa sittemmin hyväksytty. Yhtiölle on siten aiheutunut taloudellista vahinkoa investointivarauksen tekemisestä koituvan veroedun menetyksenä.

Vakuutussopimuksen yleisten ehtojen kohdan 8.3.4.1 mukaan vahingon sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutuksenottaja on velvollinen kykynsä mukaan huolehtimaan vahingon torjumisesta ja rajoittamisesta. Samasta velvollisuudesta on säädetty vakuutussopimuslain (12.5.1933/132) 52 §:n 1 momentissa. Lainkohdan mukaan vakuutuksenantajan vahingon torjumis- ja rajoittamistarkoituksessa antamia ohjeita on vakuutuksensaajan, mikäli mahdollista, noudatettava. Lainkohdan 2 momentin mukaan, jos vakuutuksensaaja tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyö velvollisuutensa huolehtia vahingon torjumisesta ja rajoittamisesta, vakuutuksenantaja vastaa ainoastaan siitä vahingosta, mikä olisi sen mukaan, kuin voidaan olettaa, tapahtunut, vaikka velvollisuus olisi täytetty.

Osakeyhtiö on vakuutusehtojen mukaisesti ollut vakuutuksenottajana velvollinen huolehtimaan vahingon torjumisesta ja rajoittamisesta.

Saatuaan kuulla osakeyhtiön toimitusjohtajan kerrotusta laiminlyönnistä vakuutusyhtiö on ehdottanut osakeyhtiön tilinpäätöksen muuttamista siten, että investointivarauksesta olisi luovuttu ja verotettavaa tuloa olisi pienennetty vastaavasti käyttämällä hyväksi esimerkiksi poistoja. Osakeyhtiöllä olisi ollut vuoden 1988 tilinpäätöksessä todistajanlausunnon mukaan poistoihin käytettäväksi yli 20 miljoonaa markkaa. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan tällainen menettely on ollut liikeelämässä tavanomainen ja hyväksytty. Tilinpäätöksen muuttamisella olisi verotuksellisesti päädytty samaan lopputulokseen kuin investointivarauksen tekemisellä eli osakeyhtiö olisi saanut tavoittelemansa veroedun.

Osakeyhtiön johto, tilintarkastajat ja enemmistöosakas ovat kesällä 1989 keskustelleet vakuutusyhtiön menettelyehdotuksesta. Tilinpäätöstä ei kuitenkaan muutettu osakeyhtiön enemmistöosakkaan asetuttua vastustamaan vakuutusyhtiön esitystä. Osakeyhtiö sen sijaan päätti ylimääräisessä yhtiökokouksessaan 7.11.1989 pidentää tilikauttaan, jolloin 1.1.1990 voimaan tulevaksi säädetyn yhtiöveron hyvityksestä annetun lain säännöksiä soveltamalla olisi vältytty veroedun menetyksen aiheuttamalta vahingolta. Kun mainittua lakia kuitenkin muutettiin ennen sen voimaantuloa, ei tilikauden pidentämisellä ollut ylimääräisessä yhtiökokouksessa tarkoitettua verotuksellista vaikutusta.

Vakuutuksensaajalla on oikeus valita ne lainmukaiset keinot, joilla hän katsoo voivansa täyttää hänelle lain ja vakuutusehtojen mukaan kuuluvan velvollisuutensa huolehtia vahingon torjumisesta ja rajoittamisesta. Jos vakuutuksenantaja on vakuutussopimuslain 52 §:n 1 momentin mukaisesti esittänyt vahingon torjumiseksi ja rajoittamiseksi tiettyä vakuutuksensaajan toimintamahdollisuuksien rajoissa olevaa keinoa, vakuutuksensaaja kantaa vastuun, jos hän poikkeaa ohjeesta. Tämä pätee myös siinä tapauksessa, että vakuutuksensaajana on osakeyhtiö. Osakeyhtiön ja vakuutusyhtiön välisessä suhteessa ei ole merkitystä sillä seikalla, miten vahingon torjumista ja rajoittamista koskeva päätöksenteko on tapahtunut osakeyhtiössä. Osakeyhtiö myös vastaa vakuutussopimuksen osapuolena niistä ratkaisuista, joita sen päätösvaltaiset elimet ovat osakeyhtiölain mukaisessa järjestyksessä tehneet.

Menettelemällä vakuutusyhtiön esittämällä tavalla osakeyhtiö olisi saanut saman veroedun kuin tekemällä investointivarauksen. Osakeyhtiö on tiennyt hallituksen antaneen 12.9.1989 yhtiöveron hyvityksestä annettua lakia koskeneen muutosesityksen (HE 112/89). Osakeyhtiö on toimiessaan vastoin vakuutusyhtiön ehdotusta ottanut tietoisen riskin suorittamansa toimenpiteen onnistumisesta. Osakeyhtiön menettelyä on siten pidettävä vakuutussopimuslain 52 §:n 2 momentissa tarkoitettuna tahallisena vahingon torjunta- ja rajoittamisvelvollisuuden laiminlyömisenä. Näin ollen osakeyhtiöllä ei ole oikeutta saada veroedun menetyksestä korvausta vakuutusyhtiön myöntämästä vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö ei ole Korkeimmassa oikeudessa vaatinut oikeudenkäyntikuluvaatimukselleen korkoa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan muutoin paitsi että Savon Sanomat Oy ei ole velvollinen suorittamaan Vakuutusosakeyhtiö Pohjolalle raastuvanoikeudessa määrätyille oikeudenkäyntikuluille korkoa. Savon Sanomat Oy velvoitetaan korvaamaan Vakuutusosakeyhtiö Pohjolan oikeudenkäyntikulut hovioikeuden ja Korkeimman oikeuden osalta yhteensä 4 000 markalla.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Varpu Lahti, Lötjönen ja Nikolainen. Esittelijä Elina Pirilä.

Asian ratkaisivat Korkeimman oikeuden jäsenet Portin, Lindholm, Taipale, Lehtimaja ja Palaja. Esittelijä Jukka Kontio.

---

[SV]

På grund av försummelse av ett aktiebolags verkställande direktör hade en av bolaget gjord investeringsreservering inte godkänts i beskattningen. Aktiebolaget krävde på grund av en ansvarsförsäkring ersättning av försäkringsbolaget för den förlust som uppstått genom bortfallet av ifrågavarande skattefördel. Försäkringsbolaget föreslog för aktiebolaget skadans avvärjande så, att aktiebolagets bokslut skulle ändras och den beskattningsbara inkomsten minskas genom extra avskrivningar. Aktiebolaget beslöt avvärja skadan genom andra skattearrangemang vilka dock misslyckades. Genom att handla på annat sätt än försäkringsbolaget hade föreskrivit ansågs aktiebolaget ha tagit en medveten risk att avvärjningssättet skulle misslyckas. Aktiebolagets handlande ansågs utgöra ett i 52 § 2 mom. lagen om försäkringsavtal (12.5.1933/132) avsett uppsåtligt åsidosättande av skyldigheten att avvärja skadan. Aktiebolagets talan om försäkringsersättning mot försäkringsbolaget förkastades.

L om försäkringsavtal 52 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.