Supreme Court dismisses appeal; joint sentence error due to pending lower court decision not yet final.

Kysymys rikoslain 7 luvun 8 §:n soveltamisesta.

RL 7 luku 6 §

RL 7 luku 7 §

RL 7 luku 8 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Virallisen syyttäjän vaatimus Lappeenrannan käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä vaati, että käräjäoikeus rikoslain 7 luvun 7 §:n nojalla määräisi A:lle yhteisen vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa varten seuraavista rikoksista:

1) luvattomasta käytöstä, ajo-oikeudetta ajosta ja törkeästä rattijuopumuksesta (tekoaika 9. ja 10.5.1992) sekä liikenteen vaarantamisesta (tekoaika 10.5.1992), joista rikoksista Imatran kihlakunnanoikeus oli 21.10.1992 julistamallaan ja Kouvolan hovioikeuden 31.3.1994 pysyttämällä päätöksellä määrännyt A:lle 3 kuukauden yhteisen vankeusrangaistuksen, josta oli rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä vapaudenmenetystä vastaavat 2 päivää,

2) varkaudesta (tekoaika 21.7.1992), josta Porin raastuvanoikeus oli 1.4.1993 julistamallaan ja Turun hovioikeuden 5.5.1994 pysyttämällä päätöksellä tuominnut A:n 60 päiväksi vankeuteen, sekä

3) luvattomasta käytöstä, törkeästä rattijuopumuksesta, ajo-oikeudetta ajosta ja liikenteen vaarantamisesta (tekoaika 30.9.1992 vastainen yö) sekä varkauden yrityksestä (tekoaika 4.10.1992), joista rikoksista Mikkelin raastuvanoikeus oli 7.7.1993 julistamallaan lainvoiman saaneella päätöksellä määrännyt A:lle 5 kuukauden yhteisen vankeusrangaistuksen, josta oli rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä vapaudenmenetystä vastaavat 3 päivää. Lisäksi kihlakunnanoikeus oli määrännyt menetetyksi A:n 14.9.1992 alkaneen ehdonalaisen vapauden.

Käräjäoikeuden tuomio 27.5.1994

Käräjäoikeus oli asiakirjoista havainnut, että A:lla oli täytäntöönpantavana seuraaviin täytäntöönpanokelpoisiin tuomioihin perustuvat rangaistukset:

a) Imatran kihlakunnanoikeuden 21.10.1992 julistama päätös, jonka Kouvolan hovioikeus on 31.3.1994 antamallaan lainvoiman saaneella tuomiolla pysyttänyt ja jolla kihlakunnanoikeus oli määrännyt A:lle luvattomasta käytöstä, ajo-oikeudetta ajosta ja törkeästä rattijuopumuksesta (kaikkien tekoaika 9. ja 10.5.1992) sekä liikenteen vaarantamisesta (tekoaika 10.5.1992) yhteisen 3 kuukauden vankeusrangaistuksen, josta oli rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä vapaudenmenetystä vastaavat 2 päivää.

b) Imatran kihlakunnanoikeuden 8.12.1992 julistama päätös, jonka Kouvolan hovioikeus on 31.3.1994 antamallaan lainvoiman saaneella tuomiolla pysyttänyt ja jolla kihlakunnanoikeus oli määrännyt A:lle kahdesta varkauden yrityksestä (tekoaika 21.10.1992), luvattomasta käytöstä (tekoaika 2.11.1992), törkeästä rattijuopumuksesta (tekoaika 2.11.1992), ajo-oikeudetta ajosta (tekoaika 2.11.1992), varkaudesta (tekoaika 14.11.1992), luvattomasta käytöstä (tekoaika 20.11.1992), törkeästä rattijuopumuksesta (tekoaika 20.11.1992) ja ajo-oikeudetta ajosta (tekoaika 20.11.1992) yhteisen 5 kuukauden vankeusrangaistuksen, josta oli rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä vapaudenmenetystä vastaavat 10 päivää. Lisäksi kihlakunnanoikeus oli määrännyt menetetyksi A:n 14.9.1992 alkaneen ehdonalaisen vapauden.

c) Porin raastuvanoikeuden 1.4.1993 julistama päätös, jonka Turun hovioikeus on 5.5.1994 antamallaan lainvoiman saaneella tuomiolla pysyttänyt ja jolla raastuvanoikeus oli määrännyt A:lle varkaudesta (tekoaika 21.7.1992) 60 päivän vankeusrangaistuksen.

d) Imatran kihlakunnanoikeuden 15.4.1993 julistama päätös, jonka Kouvolan hovioikeus on 31.3.1994 antamallaan lainvoiman saaneella tuomiolla pysyttänyt ja jolla kihlakunnanoikeus oli määrännyt A:lle kahdesta varkaudesta (tekoajat 31.12.1992 ja 4.1.1993) yhteisen 3 kuukauden vankeusrangaistuksen.

e) Mikkelin raastuvanoikeuden 7.7.1993 julistama lainvoiman saanut päätös, jolla raastuvanoikeus oli määrännyt A:lle luvattomasta käytöstä, törkeästä rattijuopumuksesta, ajo-oikeudetta ajosta ja liikenteen vaarantamisesta (kaikkien tekoaika 30.9.1992 vastainen yö) sekä varkauden yrityksestä (tekoaika 4.10.1992) yhteisen 5 kuukauden vankeusrangaistuksen, josta oli rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä vapaudenmenetystä vastaavat 3 päivää. Lisäksi raastuvanoikeus oli määrännyt menetetyksi A:n 14.9.1992 alkaneen ehdonalaisen vapauden.

g) Lappeenrannan käräjäoikeuden 25.2.1994 julistama lainvoiman saanut tuomio, jolla käräjäoikeus oli määrännyt A:lle edellä kohdissa e) ja f) määrättyjen rangaistusten sijasta yhteisen 1 vuoden 5 kuukauden vankeusrangaistuksen, josta oli vähennettävä siihen sisältyvistä rangaistuksista rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetyt 22 päivää.

Koska käräjäoikeus oli 25.2.1994 määrännyt virheellisesti edellä kohdassa g) mainitun yhteisen vankeusrangaistuksen edellä kohdissa e) ja f) kerrotuista rikoksista, uusi yhteinen vankeusrangaistus oli rikoslain 7 luvun 8 §:stä ilmenevän oikeusohjeen mukaisesti määrättävä nyt kaikista niistä rikoksista, jotka rikosten yhtymistä koskevien niin sanottujen konkurrenssin katkeamissääntöjen mukaan olisi pitänyt ottaa huomioon tuomittaessa rangaistuksia virheellisten yhteisten vankeusrangaistusten perusteena olevista rikoksista.

Tämän vuoksi ja viitaten Korkeimman oikeuden ratkaisuihin 1993:152 ja 1993:170 käräjäoikeus määräsi A:lle yhteisen 1 vuoden 10 kuukauden 20 päivän vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa varten kaikista edellä kohdissa a) - f) kerrotuista rikoksista. Yhteisestä vankeusrangaistuksesta oli vähennettävä siihen sisältyvistä rangaistuksista rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetyt 1 kuukausi 4 päivää.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 3.11.1994

Virallinen syyttäjä valitti hovioikeuteen ja lausui, että käräjäoikeuden ei olisi tullut soveltaa nyt puheena olevassa tapauksessa rikoslain 7 luvun 8 §:n säännöstä yhteisen vankeusrangaistuksen poikkeuksellisesta määräämisestä, vaan määrätä yhteinen vankeusrangaistus hänen vaatimuksensa mukaisesti lähtien siitä, että käräjäoikeuden tuomion a) kohdassa mainittu Imatran kihlakunnanoikeuden 21.10.1992 julistama päätös katkaisi konkurrenssin. Tämän päätöksen jälkeen, mutta ennen Imatran kihlakunnanoikeuden 19.8.1993 julistamaa päätöstä julistetuissa päätöksissä tarkoitetuista rikoksista olisi tullut erikseen määrätä yhteinen vankeusrangaistus. Viimeksi mainitussa päätöksessä syyksi luettujen rikosten tuli jäädä omaksi ryhmäkseen.

Hovioikeus lausui, ettei käräjäoikeuden tuomion kohdissa b) ja d) mainittujen yhteisten vankeusrangaistusten määrääminen ollut tapahtunut rikoslain 7 luvun 8 §:ssä tarkoitetuin tavoin virheellisesti eikä näitä rangaistuksia koskevia rikoksia siten ollut otettava huomioon yhteistä vankeusrangaistusta määrättäessä. Yhteinen vankeusrangaistus oli siten sanotun lainkohdan nojalla määrättävä vain edellä kohdissa a), c), e) ja f) tarkoitetuista rikoksista.

Tämän vuoksi hovioikeus, muuttaen käräjäoikeuden tuomiota, määräsi A:lle edellä kohdissa a), c), e) ja f) tarkoitetuista rikoksista yhteisen 1 vuoden 7 kuukauden vankeusrangaistuksen, josta oli vähennettävä siihen sisältyvistä rangaistuksista rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetyt 24 päivää. Lisäksi hovioikeus määräsi, että edellä kohdissa b) ja d) tuomitut rangaistukset jäivät aikaisempien lausumien varaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan A on vaatinut, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja käräjäoikeuden tuomio pysytetään.

Virallinen syyttäjä on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 18.12.1995

Perustelut

A on tuomittu rangaistuksiin siten kuin edeltä kohdista a) - f) ilmenee. Lappeenrannan käräjäoikeus on 25.2.1994 julistamallaan lainvoiman saaneella tuomiolla määrännyt A:lle edellä kohdissa e) ja f) määrättyjen rangaistusten sijasta yhteisen 1 vuoden 5 kuukauden vankeusrangaistuksen, josta oli vähennettävä siihen sisältyvistä rangaistuksista rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetyt 22 päivää.

Rikoslain 7 luvun 8 §:n mukaan silloin, jos yhteinen vankeusrangaistus on määrätty kahdesta tai useammasta rikoksesta ja sittemmin saman luvun 6 tai 7 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa havaitaan, että jostakin niistä rikoksista, joista on määrätty yhteinen vankeusrangaistus, sekä jostakin muusta rikoksesta olisi tullut määrätä tai tulisi määrätä tällainen rangaistus, on kaikista näistä rikoksista määrättävä yhteinen vankeusrangaistus.

Mikkelin raastuvanoikeuden päätöksessä mainitut edellä kohdassa e) tarkoitetut teot on tehty ennen kuin Imatran kihlakunnanoikeus 21.10.1992 on edellä kohdassa a) mainitulla päätöksellään tuominnut A:lle ehdottoman vankeusrangaistuksen. Sanotuissa päätöksissä tarkoitetuista rikoksista raastuvanoikeuden olisi siten tullut, mikäli kihlakunnanoikeuden päätös olisi ollut lainvoimainen, määrätä rikoslain 7 luvun 6 §:n 1 momentin mukaisesti keskenään yhteinen vankeusrangaistus. Tämän vuoksi Lappeenrannan käräjäoikeuden ei olisi tullut 25.2.1994 määrätä edellä kohdassa g) mainittua yhteistä vankeusrangaistusta ennen kuin olisi selvinnyt, tulisiko kihlakunnanoikeuden päätös lainvoimaiseksi. Siten yhteisen vankeusrangaistuksen määrääminen on ollut virheellinen.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei ole esitetty aihetta hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Nuuttila.

Asian ratkaisivat hovioikeuden jäsenet Seppänen, Setälä ja Räisänen. Esittelijä Minna Hällström.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm, Haarmann, Suhnen, Raulos ja Kivinen. Esittelijä Kari Vesanen.

---

[SV]

Fråga om tillämpning av 7 kap. 8 § strafflagen.

SL 7 kap 6 §

SL 7 kap 7 §

SL 7 kap 8 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.