Supreme Court allows appeal against joint sentence when new crimes occur after prior convictions are final.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court partially allowed the appeal against a lower court's decision to revoke a joint prison sentence. The defendant had committed new crimes after being sentenced to joint sentences for earlier offenses, creating a procedural gap in the cumulative punishment. The court ruled that since the legal framework permitted a new joint sentence calculation, the original revocation order did not require the case to be sent back for retrial.
Legislator headnote
AI generatedOikeudenkäymiskaari 31 luku 8 § 4 kohta; 14 §: When a joint sentence decision allows for a new sentence calculation under the Criminal Code, immediate determination is permitted without remitting the case for retrial.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Ään.
Käräjäoikeus oli tuominnut yhteisen vankeusrangaistuksen rikoksista, joista yksi oli tehty vasta sen jälkeen, kun muista oli jo tuomittu ehdottomat vankeusrangaistukset, vaikka sen olisi pitänyt tuomita yhteinen vankeusrangaistus tästä rikoksesta ja eräistä muista niin ikään mainittujen vankeusrangaistusten tuomitsemisen jälkeen tehdyistä rikoksista. Käräjätuomari vaati tuomiota purettavaksi. Koska tilanteesta voitiin määrätä uusi yhteinen vankeusrangaistus rikoslain 7 luvun 8 §:ä soveltamalla, hakemus ei antanut aihetta tuomion purkamiseen.
ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY
Vaasan hovioikeus oli tuominnut A:n 11.8.1994 antamallaan tuomiolla (Jalasjärven kihlakunnanoikeus 8.11.1993) varkaudesta (tekoaika 27.5.1993) 40 päiväksi vankeuteen.
Salon käräjäoikeus oli tuominnut A:n 18.1.1994 julistamallaan tuomiolla varkaudesta (tekoaika 21.5.1993) 40 päiväksi vankeuteen.
Toijalan käräjäoikeus oli määrännyt 28.9.1994 A:lle edellä mainituissa tuomioissa tarkoitetuista rikoksista täytäntöönpanoa varten yhteisen 53 päivän vankeusrangaistuksen.
Tampereen käräjäoikeus on 24.1.1995 tuominnut A:n pahoinpitelystä (tekoaika 14.8.1994), kahdesta kätkemisrikoksesta (tekoajat 26.9.1994) sekä kahdesta varkauden yrityksestä ja varkaudesta (tekoajat 3.1.1995). Käräjäoikeus on samalla määrännyt A:lle pahoinpitelystä (tekoaika 14.8.1994) ja Toijalan käräjäoikeuden 28.9.1994 määräämään yhteiseen vankeusrangaistukseen sisältyvistä rikoksista yhteisen 73 päivän vankeusrangaistuksen. Lisäksi käräjäoikeus on määrännyt muista edellä kerrotuista tuomitsemistaan rikoksista yhteisen 5 kuukauden 20 päivän vankeusrangaistuksen, mistä rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla oli vähennettävä vapaudenmenetystä vastaavat 21 päivää. Viimeksi mainitun vankeusrangaistuksen sijasta käräjäoikeus on tuominnut A:lle yhdyskuntapalvelua 149 tuntia.
Tampereen käräjäoikeuden puheenjohtajana toiminut käräjätuomari on pyytänyt, että käräjäoikeuden 24.1.1995 julistama tuomio oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n säännösten mukaan puretaan.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 15.12.1995
Perustelut
Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan käräjäoikeuden ratkaistavana ollutta yhteisen vankeusrangaistuksen määräämistä koskeva soveltamistilanne voidaan kuvata seuraavasti: (Ks. kuvio teoksessa Korkeimman oikeuden ratkaisuja 1995 II)
Puheena olevassa tapauksessa Tampereen käräjäoikeus (T4) on tuominnut yhteisen rangaistuksen käsiteltävänään olleesta 14.8.1994 tehdystä pahoinpitelystä (R3) ja kahdesta muusta rikoksesta (R1 ja R2), joista syytetty oli kummastakin lainvoimaisesti tuomittu (T1 ja T2) ehdottomaan vankeusrangaistukseen jo ennen 14.8.1994. Lisäksi käräjäoikeus on tuominnut toisen yhteisen rangaistuksen viidestä muusta käsiteltävänään olleesta rikoksesta (R4), joista kukin oli tehty mainitun pahoinpitelyn jälkeen. Käräjäoikeuden olisi pitänyt tuomita yhteinen rangaistus ainoastaan käsiteltävänään olleista rikoksista ja olla puuttumatta aikaisempiin rikoksiin, joista Toijalan käräjäoikeus (T3) oli jo aikaisemmin määrännyt yhteisen vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa varten.
Rikoslain 7 luvun 8 §:ssä on säädetty yhteisen vankeusrangaistuksen poikkeuksellisesta määräämisestä tilanteessa, jossa yhteinen vankeusrangaistus havaitaan virheellisesti määrätyksi. Säännöksen mukaan jos yhteinen vankeusrangaistus on määrätty kahdesta tai useammasta rikoksesta ja sittemmin rikoslain 7 luvun 6 tai 7 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa havaitaan, että jostakin niistä rikoksista, joista on määrätty yhteinen vankeusrangaistus, sekä jostakin muusta rikoksesta olisi tullut määrätä tai tulisi määrätä tällainen rangaistus, on kaikista näistä rikoksista määrättävä yhteinen vankeusrangaistus.
Säännöksen vaikeaselkoisen sanamuodon vuoksi sen sovellusalan määritteleminen pelkästään lakitekstin perusteella on vaikeaa. Lain esitöissä (HE n:o 40/1990 vp. s. 37) on esimerkkinä säännöksen soveltamisesta mainittu tilanne, jossa tuomioistuin ei jostakin syystä ole ollut tietoinen aikaisemmasta konkurrenssin katkaisevasta tuomiosta, jolla syytetty on tuomittu rangaistukseen sen jälkeen, kun jotkut tuomioistuimessa käsiteltävinä olevista rikoksista on tehty. Esitöistä ilmenee lisäksi, että säännöksellä on pyritty luomaan yksinkertainen ja syytetylle edullinen oikaisukeino niitä tilanteita varten, joissa yhteinen rangaistus havaitaan määrätyn virheellisesti. Niinpä on todettu, että yksikkörangaistusten puuttuessa rikosten ja rangaistusten uudelleen ryhmittely olisi hankalaa.
Nämä seikat samoin kuin se, ettei ole syytä käsitellä yhteisen vankeusrangaistuksen määräämisessä tapahtuneiden virheiden oikaisemista eri tavalla riippuen rikosten virheellisen ryhmittelyn laadusta ja syistä, puoltavat säännöksen soveltamista myös esillä olevaan tapaukseen. Näin on asia etenkin, kun tämä koituu syytetyn eduksi.
Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että hakemuksen tarkoittamassa tilanteessa voidaan määrätä uusi yhteinen vankeusrangaistus rikoslain 7 luvun 8 §:ä soveltamalla. Kun yhteisen rangaistuksen määrääminen täytäntöönpanoa varten voidaan siten aikaisempien lainvoimaisten ratkaisujen estämättä saattaa uudelleen asianomaiseen käräjäoikeuteen uuden yhteisen rangaistuksen määräämistä varten, käräjätuomarin hakemus ei anna aihetta tuomion purkamiseen Korkeimmassa oikeudessa.
Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Nuorempi oikeussihteeri Vesanen: Korkein oikeus lausunee ratkaisunaan seuraavaa:
Perustelut
Vaasan hovioikeus oli tuominnut A:n 11.8.1994 antamallaan tuomiolla (Jalasjärven kihlakunnanoikeus 8.11.1993) varkaudesta (tekoaika 27.5.1993) 40 päiväksi vankeuteen.
Salon käräjäoikeus oli tuominnut A:n 18.1.1994 julistamallaan tuomiolla varkaudesta (tekoaika 21.5.1993) 40 päiväksi vankeuteen.
Toijalan käräjäoikeus oli määrännyt 28.9.1994 A:lle edellä mainituissa tuomioissa tarkoitetuista rikoksista täytäntöönpanoa varten yhteisen 53 päivän vankeusrangaistuksen.
Tampereen käräjäoikeus on 24.1.1995 tuominnut A:n pahoinpitelystä (tekoaika 14.8.1994), kahdesta kätkemisrikoksesta (tekoajat 26.9.1994) sekä kahdesta varkauden yrityksestä ja varkaudesta (tekoajat 3.1.1995). Käräjäoikeus on samalla määrännyt A:lle pahoinpitelystä (tekoaika 14.8.1994) ja Toijalan käräjäoikeuden 28.9.1994 määräämään yhteiseen vankeusrangaistukseen sisältyvistä rikoksista yhteisen 73 päivän vankeusrangaistuksen. Lisäksi käräjäoikeus on määrännyt muista edellä kerrotuista tuomitsemistaan rikoksista yhteisen 5 kuukauden 20 päivän vankeusrangaistuksen, mistä rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla oli vähennettävä vapaudenmenetystä vastaavat 21 päivää. Viimeksi mainitun vankeusrangaistuksen sijasta käräjäoikeus on tuominnut A:lle yhdyskuntapalvelua 149 tuntia.
Käräjätuomari, joka on toiminut Tampereen käräjäoikeuden puheenjohtajana sen antaessa edellä kerrotun tuomion, on pyytänyt, että käräjäoikeuden tuomio puretaan.
Arvioitaessa lainvoiman saaneen tuomion purkamismenettelyn käyttökelpoisuutta oikaistaessa yhteisen vankeusrangaistuksen määräämisessä tapahtuneita virheitä muodostuu ongelmaksi se, että yhteiseen vankeusrangaistukseen sisältyvistä rikoksista ei ole määrätty yksikkörangaistuksia. Tällöin päädyttäessä jonkin yhteiseen vankeusrangaistukseen sisältyvän yksittäisen rikoksen syyksiluettavuuden tai rangaistuksen osalta toiseen lopputulokseen kuin asian ratkaissut tuomioistuin, joudutaan määräämään uusi yhteinen vankeusrangaistus, jossa muutos on otettu huomioon.
Yksikkörangaistusten puuttumisesta aiheutuvat ongelmat saattavat tällaisissa tilanteissa edellyttää, ottaen huomioon tarkoituksenmukaisuussyyt ja erityisesti tuomitun oikeusturva, että asia palautetaan alempaan oikeuteen rangaistusseuraamuksen uudelleen harkitsemista varten. Milloin purkamismenettelyn kohteena oleva ratkaisu kuitenkin antaa riittävät edellytykset määrätä yhteinen vankeusrangaistus uudelleen, määrääminen voi tapahtua välittömästi purkamista koskevan ratkaisun yhteydessä.
Määrättäessä A:lle Korkeimmassa oikeudessa yhteistä vankeusrangaistusta myös 14.8.1994 tehdystä pahoinpitelystä on Tampereen käräjäoikeuden 24.1.1995 hänelle vankeusrangaistuksen sijasta tuomitsemaa 149 tunnin yhdyskuntapalvelurangaistusta pidettävä riittävänä seuraamuksena hänelle täällä määrättävästä yhteisestä vankeusrangaistuksesta.
Lainkohdat
Oikeudenkäymiskaari 31 luku 8 § 4 kohta, 14 §
Päätöslauselma
Tampereen käräjäoikeuden tuomio 24.1.1995 nro 23 puretaan yhteisen vankeusrangaistuksen määräämistä koskevilta osin. Asia otetaan välittömästi ratkaistavaksi. Lausuma A:lle tuomitusta yhteisestä vankeusrangaistuksesta, joka käsittää syyksi luetun rikoksen 1 (pahoinpitely 14.8.1994) ja Toijalan käräjäoikeuden 28.9.1994 hänelle määräämän yhteisen vankeusrangaistuksen, yhteensä 73 päivää vankeutta, poistetaan ja A:n suoritettavaksi jää tältä osin Toijalan käräjäoikeuden 28.9.1994 hänelle määräämä yhteinen vankeusrangaistus 53 päivää vankeutta. A:lle määrätään yhteinen vankeusrangaistus syyksi luetuista rikoksista 1 (pahoinpitely 14.8.1994), 2 (kätkemisrikos 26.9.1994), 3 (kätkemisrikos 26.9.1994), 4 (kaksi varkauden yritystä 3.1.1995) ja 7 (varkaus 3.1.1995). Yhteinen vankeusrangaistus on 6 kuukautta vankeutta, mistä on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä vapaudenmenetysaikaa 3. -23.1.1995 vastaavat 21 päivää. Vankeusrangaistuksen sijasta A:n on suoritettava yhdyskuntapalvelua 149 tuntia.
Oikeusneuvos Tulenheimo-Takki: Purettavaksi pyydetty ratkaisu perustuu mietinnössä esitetyin tavoin ilmeisesti väärään lain soveltamiseen ja voidaan siten syytetyn eduksi purkaa. Sen vuoksi ja kun tuomio on mietinnöstä ilmenevin perustein oikaistavissa suoraan Korkeimmassa oikeudessa hyväksyn mietinnön mukaisen päätöslauselman.
Oikeusneuvos Riihelä: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Tulenheimo-Takki.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riihelä (eri mieltä), Tulenheimo-Takki (eri mieltä), Krook, Lehtimaja ja Palaja. Esittelijä Kari Vesanen (mietintö).
---
[SV]
Omröstn.
Tingsrätten hade dömt till ett gemensamt fängelsestraff för brott, av vilka ett hade begåtts först sedan för de övriga redan hade utdömts ovillkorliga fängelsestraff, fastän den hade bort döma till ett gemensamt fängelsestraff för detta brott och ett antal andra brott begångna likaså efter det att nämnda fängelsestraff utdömts. Tingsdomaren yrkade att domen skulle återbrytas. Emedan det i fallet var möjligt att bestämma ett nytt gemensamt fängelsestraff genom en tillämpning av 7 kap. 8 § strafflagen, gav ansökan inte anledning till återbrytande av domen.
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.