Legislator Case Law & Legislation
KKO:1995:198 AI generated

Supreme Court dismisses claim that cardholders must pay a fixed fee for returned stolen credit cards as business expense.

Case Number KKO:1995:198
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Supreme Court of Finland dismissed the credit union's claim for damages against two individuals who used a stolen credit card to commit fraud. The credit union had voluntarily paid a fixed 1,000 mark 'care fee' to a seller who returned the stolen card, based on internal guidelines and private contracts. The court ruled this payment was a normal business expense rather than a foreseeable loss directly caused by the cardholders' crimes, thus relieving them of the obligation to reimburse it.

Legislator headnote

AI generated

Vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §; Luottokorttien käsittelyohjeissa luvattu tarkkaavaisuuspalkkio on myyjän normaali liikekulu eikä rikoksen ennalta-arvattava seuraus, joten kortinhaltijoita ei voida velvoittaa korvaamaan sitä.

Keywords

AI generated
Vahingonkorvauslaki syy-yhteys ennalta-arvattavuus liikekulu luottokortti rikos korvausvelvollisuus

Cited Legislation

AI generated
Vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §
Kysymys on vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:ssä tarkoitetusta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon.
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Ään.

Maksukorttijärjestelmää hoitava osuuskunta oli vakiintuneen käytännön mukaan maksanut niin sanotun poisottopalkkion myyjälle, joka oli ottanut vääriin käsiin joutuneen maksukortin sen luvattomalta käyttäjältä. Korttia käyttämällä maksuvälinepetoksiin syyllistyneet velvoitettiin korvaamaan palkkio osuuskunnalle.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Tampereen raastuvanoikeuden päätös 20.8.1992

Turun hovioikeuden tuomio 9.9.1994

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja B olivat saattaneet asian, on lausunut, että A ja B ovat edellä selostetuin tavoin ostoksiaan maksaessaan hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä käyttäneet X:n pankkikorttia ilman laillista oikeutta ja valmistaneet vääriä luottokuitteja allekirjoittamalla ne X:n nimellä ja käyttämällä niitä harhauttavana todisteena.

Hovioikeus on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 8.11.1994. A ja B ovat vaatineet, että heidät vapautettaisiin suorittamasta Luottokunnalle vahingonkorvausta.

Luottokunta on antanut siltä valituksen johdosta pyydetyn vastauksen.

A ja B ovat vielä antaneet Luottokunnan vastauksen johdosta vastineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 30.11.1995

Perustelut

Luottokunnan vahingonkorvausvaatimus perustuu siihen, että se on luvannut 1 000 markan määräisen niin sanotun tarkkaavaisuus- eli poisottopalkkion myyjälle, jonka ansiosta saadaan talteen vääriin käsiin joutunut maksukortti. Luottokunta on maksanut tällaisen palkkion eräälle myyjälle, joka on Lahdessa 14.10.1991 ottanut pois X:ltä 8.10.1991 anastetun pankki- ja maksukortin.

A ja B eivät ole kiistäneet, etteikö Luottokunnalle olisi palkkion maksamisesta aiheutunut korvausvaatimuksessa tarkoitettu vahinko. Sen sijaan he ovat katsoneet, etteivät he ole lain mukaan velvollisia sitä korvaamaan.

Kysymys on vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:ssä tarkoitetusta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon. Vahingonkorvaus käsittää hyvityksen myös tällaisesta vahingosta, mikäli vahinko on aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla.

Luottokunnan mukaan tarkkaavaisuus- eli poisottopalkkion tarkoituksena on korttien väärinkäytöstä aiheutuvien vahinkojen rajoittaminen. Harkitessaan nyt kysymyksessä olevan maksun ennalta-arvattavuutta rikokseen liittyvänä vahinkona sekä sen syy-yhteyttä A:n ja B:n rikoksiin Korkein oikeus toteaa seuraavan.

Pankki- ja maksukorttien käyttö on nykyään yleistä. Niiden käyttämiseen osana maksujärjestelmää liittyy varjopuolena, että väärinkäytöstä helposti aiheutuu huomattavat vahingot, jotka voivat kohdistua järjestelmän ylläpitäjien lisäksi muihinkin tahoihin. Sen vuoksi järjestelmä edellyttää erilaisia keinoja väärinkäytösten ehkäisemiseksi.

Luottokunta on ilmoittanut edellä mainitun palkkiojärjestelmän olevan vakiintunut ja laajalti tunnettu. Suomessa sitä on käytetty jo vuodesta 1982 lähtien. Palkkion maksamisesta on kerrottu myyjäliikkeille tarkoitetuissa korttien käsittelyohjeissa. Myös kortinhaltijan ja Luottokunnan väliseen sopimukseen liittyvissä maksukortin käyttöehdoissa on mainittu Luottokunnalla olevan oikeus "velottaa kaupalle maksettava poisottopalkkio (1 000 markkaa) kortinhaltijalta, mikäli korttia yritetään käyttää käyttöehtojen vastaisesti".

A ja B ovat katsoneet, ettei tarkkaavaisuus- eli poisottopalkkio voi olla yleisesti tunnettu sellaisten henkilöiden keskuudessa, joilla itsellään ei ole kysymyksessä olevaa pankki- ja maksukorttia.

Korkein oikeus toteaa, ettei vahinkojen ennalta-arvattavuutta arvioida rikoksentekijöiden subjektiivisesta näkökulmasta, vaan yleiseltä kannalta eli objektiivisen arvion mukaan. Syyllistyessään anastetuksi tietämänsä pankki- ja maksukortin tahalliseen väärinkäyttöön A ja B ovat joutuneet vastuuseen kaikista anastetun kortin väärinkäytöstä aiheutuvista ennalta-arvattavista vahingoista siitä riippumatta, ovatko he itse etukäteen ottaneet selvää näiden vahinkojen yksityiskohtaisista aiheutumisperusteista.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo olevan ennalta arvattavissa, että korttien väärinkäyttöä pyritään ehkäisemään ja väärinkäytöstä aiheutuvia vahinkoja rajoittamaan. Yllättävää ei ole se, että tästä aiheutuu järjestelmän ylläpitäjälle kohtuullisia kustannuksia. A:n ja B:n rikollisesta menettelystä aiheutuneen taloudellisen vahingon rajoittamiseen tähtäävänä menona palkkion maksaminen on ollut syy-yhteydessä A:n ja B:n rikoksiin.

Luottokunnan maksama edellä mainittu tarkkaavaisuuseli poisottopalkkio on siten sellainen osuuskuntaa kohdannut vahinko, jonka A ja B ovat velvolliset yhteisvastuullisesti korvaamaan Luottokunnalle.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Virkaa toimittava nuorempi oikeussihteeri Nygård: Korkein oikeus lausunee perusteluinaan ja tuomiolauselmanaan seuraavaa:

Perustelut

Luottokunta on myyjille suunnatuissa eri korttien käsittelyohjeissa luvannut 1 000 markan suuruisen tarkkaavaisuus- eli poisottopalkkion myyjälle, jonka ansiosta saadaan talteen väärissä käsissä oleva kortti. Luottokunnan suorittaman palkkion maksaminen on perustunut sen vapaaehtoiseen ja ennen kysymyksessä olevan rikoksen tekemistä antamaan maksulupaukseen. Palkkion suorittamisesta Luottokunnalle syntynyt meno ei ole luonteeltaan samanlaista vahinkoa kuin asianomistajille maksuvälinepetoksesta yleensä aiheutuva rahan tappio, vaan Luottokunnan harjoittamaan toimintaan liittyvä normaali liikekulu. Sanottu meno ei siten ole sellaisessa syy-yhteydessä A:n ja B:n syyksi luettuihin rikoksiin, että he olisivat velvolliset korvaamaan sen Luottokunnalle.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. A ja B vapautetaan velvollisuudesta suorittaa Luottokunnalle maksettavaksi tuomittu 1 000 markan vahingonkorvaus korkoineen.

Oikeusneuvos Palaja: Hyväksyn mietinnön.

Äänestyksen tuloksen johdosta olen velvollinen lausumaan Luottokunnalle tuomittavasta vahingonkorvauksesta. Tältä osin olen samaa mieltä kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.

Oikeusneuvos Pellinen: Yhdyn siihen, mitä oikeusneuvos Palaja on lausunut lopputuloksesta ja äänestyksen tuloksen johdosta myös vahingonkorvauksen määrästä.

Tätä kantaa perustelen seuraavasti.

Luottokunta on myyjille suunnatussa luottokorttien käsittelyohjeessa luvannut 1 000 markan määräisen tarkkaavaisuuspalkkion vääriin käsiin joutuneen luottokortin talteenottamisesta. Samassa asiakirjassa myyjille on annettu ohjeita luottokorttien huolellisesta käsittelystä. Ohjeessa mainitut toimenpiteet ovat sellaisia, että niiden suorittamista voidaan pitää myyjien tavanmukaisiin työtehtäviin kuuluvina eivätkä ne sinänsä ole edellyttäneet lisäkorvauksen maksamista heille. X:ltä anastetun luottokortin talteenotto Lahdessa 14.10.1991 on tapahtunut edellä mainitun ohjeen mukaisesti.

Tarkkaavaisuuspalkkion maksamisesta on käsittelyohjeiden lisäksi ilmoitettu luottokortin haltijoiden ja Luottokunnan välisissä sopimuksissa. Käsittelyohjeet ja mainitut sopimukset eivät ole sellaisia asiakirjoja, joiden nojalla Luottokunnan lupauksen tarkkaavaisuuspalkkion maksamisesta voitaisiin katsoa tulleen yleisesti tietoon. Tarkkaavaisuuspalkkion maksaminen ei siten ole ollut A:n ja B:n syyksi luetun rikoksen ennalta arvattavissa oleva seuraus eikä heitä voida velvoittaa korvaamaan Luottokunnalle kysymyksessä olevaa palkkiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lahtinen, Veso ja Larkiomaa. Esittelijä Elina Paasivirta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riihelä, Tulenheimo-Taki, Lehtimaja, Pellinen (eri mieltä) ja Palaja (eri mieltä). Esittelijä Kenneth Nygård (mietintö).

---

[SV]

Omröstn.

Ett andelslag som drev ett betalkortssystem hade i enlighet med etablerad praxis betalat en så kallad beslagtagningspremie till en försäljare som tagit ett betalkort, som hamnat i fel händer, från den person som olovligen använt kortet. De personer som genom att använda kortet gjort sig skyldiga till betalningsmedelsbedrägerier ålades att ersätta andelslaget för premien.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.