Supreme Court allows offsetting a specific debt against criminal restitution but denies others due to lack of connection or valid grounds.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland allowed the defendant to offset a specific debt from a bankruptcy judgment against his criminal restitution obligation but denied offsetting other claims. The defendant argued that using existing debts to satisfy restitution would unfairly prioritize him over other creditors, while the lower courts initially rejected the request entirely. The court distinguished between the two types of debts, permitting the offset only for the one lacking a direct causal link to the criminal act.
Legislator headnote
AI generateds. 10 of the Bankruptcy Act 1995; s. 10 of the Bankruptcy Act 1995: A criminal defendant may offset a specific, individually determined debt against restitution obligations only if the debt is not causally connected to the criminal proceedings and general offset conditions are met.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Ään.
Syytetty, joka oli velvoitettu rikoksen johdosta suorittamaan korvauksia asianomistajille, vaati saada käyttää heiltä olevia saataviaan kuittaukseen. Eräs noista saatavista perustui lainvoimaiseen tuomioon. Kun tuo saatava ei ollut yhteydessä siihen menettelyyn, josta syytetty tuomittiin rangaistukseen, kuittaus sallittiin. Syytetyn muiden saatavien osalta kuittaaminen evättiin kuittauksen yleisten edellytysten puuttuessa.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Vaatimukset Varkauden kihlakunnanoikeudessa
Virallinen syyttäjä vaati A:lle kihlakunnanoikeudessa rangaistusta törkeästä petoksesta ynnä muusta. Asianomistajat B, C Oy:n konkurssipesä ja D Oy:n konkurssipesä, kukin kohdaltaan, yhtyivät syytteeseen sekä vaativat A:lta korvausta vahingoistaan. A vaati saada käyttää asianomistajilta olevia saataviaan hänen maksettavikseen mahdollisesti tuomittavien vahingonkorvausten kuittaamiseen.
B kiisti kohdaltaan kuittausperusteiden olemassaolon, mutta myönsi A:n kuitattavaksi vaatiman vastasaatavan määrällisesti puoleksi A:n ilmoittamasta. Konkurssipesät kiistivät, kumpikin kohdaltaan, kuittausvaatimuksen, C Oy:n konkurssipesä, koska A:n vastasaatavan tarkkaa määrää ei tiedetty, ja molemmat konkurssipesät, koska vastasaatavalla ei voinut kuitata rikokseen perustuvaa vahingonkorvaussaatavaa.
Kihlakunnanoikeuden päätös 14.10.1993
Kihlakunnanoikeus tuomitsi A:n rangaistukseen ja velvoitti hänet suorittamaan asianomistajille vahingonkorvauksia.
Kihlakunnanoikeus katsoi, että mikäli A voisi käyttää korvausvastuittensa kuittaukseen konkurssituomioihin perustuvia saataviaan konkurssipesistä, hän pääsisi näiden rikosperusteisten korvausvelvoitteidensa osalta muihin konkurssivelkojiin nähden etuoikeutettuun asemaan saadessaan lainmukaisesta etuoikeusasemastaan riippumatta suorituksen valvomalleen saatavalle ja joutumatta suorittamaan konkurssipesille niiden vahingonkorvaussaatavia. Siten tällainen kuittausoikeus loukkaisi muiden konkurssivelkojien oikeutta. B:n osalta kihlakunnanoikeus totesi, että vaikka B olikin osaksi myöntänyt kuitattavaksi vaaditun vastasaatavan määrän, hän oli kiistänyt kuittausoikeuden perusteen eikä ollut suostunut kuittaukseen. Tämän vuoksi ja koska A:n kuitattavaksi vaatima vahingonkorvausvelvoite perustui hänen tekemiinsä tahallisiin rikoksiin, A:lla ei ollut oikeutta vaatimaansa kuittaukseen.
Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 13.10.1994
Hovioikeudessa A muun ohella uudisti kihlakunnanoikeudessa tekemänsä kuittausvaatimukset. Hovioikeus katsoi, ettei A:lla ollut oikeutta kuitata ilmoittamiaan saatavia hänen tahallisen oikeudenvastaisen menettelynsä johdosta tuomittuja korvaussaatavia vastaan.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle myönnettiin valituslupa siltä osin kuin hänen esittämänsä kuittausvaatimukset oli hylätty. Valituksessaan A uudisti hovioikeudessa esittämänsä kuittausvaatimukset.
B ja konkurssipesät vastasivat valitukseen ja pyysivät sen hylkäämistä.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 30.11.1995
Perustelut
Korkein oikeus toteaa, että A on velvoitettu hovioikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla suorittamaan rikoksen perusteella korvausta B:lle, C Oy:n konkurssipesälle ja D Oy:n konkurssipesälle. A on vaatinut, että tuomittuja korvauksia kuitataan hänen B:ltä ja sanotuilta yhtiöiltä olevilla vastasaatavillaan.
A:n ilmoittama saatava B:ltä perustuu hänen B:n puolesta maksamaansa jälkiveroon vuodelta 1989, määrältään 2 318,20 markkaa, lopulliseen veroon vuodelta 1989, määrältään 6 910 markkaa, ennakkoveroon vuodelta 1991, määrältään 4 849 markkaa ja lopulliseen veroon vuodelta 1989, määrältään 6 915,90 markkaa, sekä A:n D Ky:lle ilman sopimukseen perustuvaa velvollisuutta maksamaan lisäpanokseen, määrältään 38 000 markkaa, mikä määrä on käytetty yhtiön menoihin kesällä 1990. B on kiistänyt kuittausperusteiden olemassaolon. A ei ole vastoin B:n kiistämistä näyttänyt, että hänellä olisi B:ltä kuitattavaksi vaatimansa saaminen. Tämän vuoksi kuittausvaatimus on hylättävä.
A:n saatava D Oy:ltä perustuu D Oy:n konkurssissa 18.12.1992 julistettuun tuomioon, jossa on tuomittu maksettavaksi hänelle palkkasaatavaa 74 500 markkaa 18 prosentin korkoineen 5.6.1992 alkaen.
A:n kuittaukseen käytettäväksi vaatima saaminen D Oy:ltä on määrältään yksilöity palkkasaaminen, jonka ei ole edes väitetty olevan yhteydessä siihen menettelyyn, josta A on tuomittu rangaistukseen. Tämän vuoksi A:lla on oikeus käyttää tämä saamisensa yhtiöltä kuittaukseen.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomiota muutetaan.
A:n kuittaukseen käytettäväksi vastasaatavaksi D Oy:ltä hyväksytään sanotun yhtiön konkurssituomiossa A:lle maksettavaksi määrätyt 74 500 markkaa 5.6.1992 lukien laskettavine 18 prosentin korkoineen. Koska D Oy:n konkurssipesän tässä asiassa tarkoitettu saatava A:lta on määrältään 32 000 markkaa 12 000 markalle 24.2.1991 lukien ja 20 000 markalle 14.3.1991 lukien laskettavine 16 prosentin korkoineen eli A:n nyt hyväksyttyä vastasaatavaa pienempi, D Oy:n konkurssipesän korvausvaatimus hylätään.
Muilta osin A:n esittämät kuittausvaatimukset hylätään.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Oikeusneuvos Tulokas: A:n kuittaukseen käytettäväksi vaatima saaminen C Oy:ltä on konkurssituomiossa määrätty maksettavaksi osittain määrältään yksilöitynä, osittain enimmäismääräisenä. A:n kuittausvaatimusta ei voida hyväksyä edes siltä osalta kuin saaminen on tuomittu määrältään yksilöitynä, koska saaminen perustuu samaan kauppaan, jonka johdosta A on tuomittu rangaistukseen ja korvauksiin C Oy:n konkurssipesälle.
Muutoin olen samaa mieltä kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lumiala, Leena Parviainen ja Mäkinen. Esittelijä Ari Kyllönen.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen sekä oikeusneuvokset Haarmann, Möller, Tulokas (eri mieltä) ja Kivinen. Esittelijä Kari Vesanen.
---
[SV]
Omröstn.
Den åtalade, som på grund av brott ålagts att utge ersättning åt målsägandena, yrkade att få använda sina fordringar hos dem till kvittning. En av fordringarna grundade sig på en laga kraft vunnen dom. Då denna fordran inte stod i samband med det förfarande för vilket den åtalade dömdes till straff, tilläts kvittningen. Ifråga om den åtalades övriga fordringar förvägrades kvittning då de allmänna förutsättningarna för kvittning inte förelåg.
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.