Supreme Court dismisses overtime claim where employer did not know employee worked beyond agreed hours due to office opening times.

Työnantaja A ja työntekijä B olivat solmineet työsopimuksen, jonka nojalla B työskenteli yksin A:n erillisen konttorin hoitajana. B:n työajaksi oli sovittu 7,5 tuntia päivässä, vaikka konttorin päivittäinen aukioloaika oli työaikaa pitempi. Työsopimusta tehtäessä oli sovittu, ettei B:n pitänyt tehdä työtä yli sovitun työajan vaan että B:n tuli järjestää työaikansa itsenäisesti vastaamaan sovittua päivittäistä työaikaa. B ei ollut ilmoittanut A:lle noudattaneensa konttorin aukioloaikaa työaikanaan ja siis tehneensä työtä yli sovitun työajan. Pelkästään konttorin aukioloajan johdosta A:n ei olisi pitänyt tietää, että B teki työtä yli sovitun työajan. A ei siten hiljaisestikaan ollut hyväksynyt tällaista työntekoa. Tämän vuoksi B:llä ei ollut oikeutta lisätyö- eikä ylityökorvauksiin.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Kuopion raastuvanoikeudessa

B:n toimenkuvaan oli kuulunut vuokraustoiminnan kaikkien tarpeellisten tehtävien suorittaminen, kuten koneiden markkinointi, vuokraus, huoltaminen ja vuokraajille kuljettaminen. Vaikka B:n vastuulla olikin ollut hoitaa itsenäisesti Loviisan konttorin työt, hänen työnsä oli ollut konttorin aukioloaikojen vuoksi ajan ja paikan osalta sidottua. B ei ollut voinut vapaasti päättää töidensä hoitamisesta sillä tavalla kuin johtavassa asemassa oleva olisi voinut tehdä. Yhtiö ei ollut pitänyt työaikakirjanpitoa, vaikka se lain mukaan oli ollut työnantajan velvollisuutena. B ei ollut myöskään saanut nimenomaista ohjetta siitä, että konttori olisi tullut sulkea ennen ilmoitetun aukioloajan päättymistä, mikäli hänen työaikansa muuten olisi ylittynyt.

Yhtiö oli 7.10.1992 asetettu konkurssiin. B:n valvottua konkurssissa lisätyö- ja ylityökorvaussaatavansa pankki oli yhtiön velkojana riitauttanut valvonnan. B oli 17.5.1993 julistetussa, lainvoiman saaneessa konkurssituomiossa osoitettu eri oikeudenkäynnissä näyttämään toteen saatavansa ja sen etuoikeus.

B vaati vahvistettavaksi, että hänellä oli konkurssiin asetetulta yhtiöltä 9.4. ja 31.12.1991 väliseltä ajalta 82 lisätyötunnilta 5 995,02 markan ja 82 ylityötunnilta 5 995,02 markan eli yhteensä 11 990,04 markan saatava sekä 1.1. ja 7.10.1992 väliseltä ajalta 83 lisätyötunnilta 6 068,13 markan saatava sekä työsopimuslain 22 §:ssä tarkoitettuna odotusajan palkkana 2 227,98 markan saatava, joille saataville oli määrättävä etuoikeusasetuksen 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu etuoikeus. Yhtiön konkurssipesä oli velvoitettava maksamaan hänelle saatavat korkoineen vaaditulla etuoikeudella. Työvoimapiirin toimiston hylättyä B:n palkkaturvahakemuksen hänen palkkaturvansa määrä ja peruste myös valtiota vastaan oli näin vahvistettava.

Raastuvanoikeuden päätös 18.10.1993

Raastuvanoikeus, jossa pankki ja konkurssipesä vastustivat kannetta, lausui asianosaisten esittämästä näytöstä, että yhtiön palveluksessa konttorinhoitajina toimineet henkilöt, toinen vakituisesti eri paikkakunnalla ja toinen kesällä 1992 Loviisan konttorissa noin kahden viikon ajan B:n sijaisena, olivat kertoneet yhtiön konttoreiden aukioloajoista. Todistajien mukaan konttorista ei ollut voinut olla aukioloaikana poissa niin, ettei asiakaspalvelu olisi kärsinyt. Todistajana kuultu X, joka oli ollut palkkaamassa B:tä yhtiön palvelukseen, oli kertonut B:n kanssa nimenomaisesti sovitun, että B:n työ oli kokonaisvaltaista kuukausipalkkaista työtä ja että ylityökorvauksia tai ylitöitä ei tunnettu vaan että satunnaiset ylityöt oli tarkoitus hoitaa työajan joustolla. Työnantaja ei ollut pitänyt työaikakirjanpitoa.

Raastuvanoikeus katsoi selvitetyksi, että B oli ollut yhtiön palveluksessa Loviisan konttorin hoitajana sen toiminnan alkamisesta 8.10.1990 alkaen yhtiön konkurssiin asettamiseen 7.10.1992 saakka. B oli aluksi työskennellyt toisen työntekijän kanssa ja 9.4.1991 alkaen yksin, jolloin hänen työtehtäviinsä oli kuulunut koneiden markkinointi, kunnostaminen, myynti ja kuljetukset sekä siivous eli kaikki mahdollinen työ, mitä yhden miehen konttorissa saattoi esiintyä.

B ja yhtiö olivat 8.10.1990 tehneet kirjallisen työsopimuksen, jossa ei kuitenkaan ollut sovittu työsuhteen ehdoista, kuten työajasta, vaan ehdot oli sovittu B:n ja X:n välillä suullisesti. B oli toiminut Loviisan konttorin esimiehenä siten, että hän oli voinut sovittaa työaikansa sen mukaan, miten työtä oli ollut. B ja X olivat sopineet B:n työajasta ja siitä, että B oli voinut sovituissa rajoissa määrätä työnsä päivittäisen alkamis- ja päättymisajankohdan huolimatta konttorin päivittäisistä aukioloajoista. B oli koko työssäoloaikansa noudattanut samanlaista työaikajärjestelyä eikä ollut vaatinut korvauksia tekemästään lisä- ja ylityöstä.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus hylkäsi kanteen toteennäyttämättömänä.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 18.3.1994

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B saattoi jutun, lausui, että todistaja X oli kertonut olleensa palkkaamassa B:tä yhtiön palvelukseen ja sopineensa tuolloin B:n kanssa siitä, että työ oli kokonaisvaltaista kuukausipalkkaista työtä ja ettei ylitöitä tehdä eikä ylityökorvauksia makseta. X:n käsityksen mukaan B:n oli tuolloin täytynyt ymmärtää, että mikäli ylitöitä satunnaisesti tulisi, hänen pitäisi itsenäisesti työajan järjestelyillä hoitaa asia niin, että päivittäinen työaika tasaantuisi sovitun mittaiseksi. Näyttämättä oli kuitenkin jäänyt, että X ja B olisivat nimenomaan sopineet siitä, että B voisi määrätä työnsä päivittäisen alkamis- ja päättymisajankohdan huolimatta konttorin päivittäisestä aukioloajasta.

B oli tehnyt lisä- ja ylitöitä ilmoittamansa määrät. Työt oli tehty vastoin yhtiön nimenomaista kieltoa. B oli laiminlyönyt ilmoittaa yhtiölle siitä, että työn tekeminen sovitun työajan puitteissa ei ollut mahdollista, jolloin yhtiöllä olisi ollut mahdollisuus järjestää tilanne parhaaksi katsomallaan tavalla.

Näillä ja muutoin raastuvanoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus pysytti raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 1.7.1994.

B on valituksessaan uudistaen kanteensa vaatinut, että yhtiön konkurssipesän varoista määrätään hänelle etuoikeusasetuksen 4 §:n 1 momentissa säädetyllä etuoikeudella maksettavaksi kanteessa mainitut lisätyöja ylityökorvaukset eli ajalta 9.4. - 31.12.1991 lisätyö- ja ylityökorvausta kumpaakin 5 995,02 markkaa sekä ajalta 1.1. - 7.10.1992 lisätyökorvausta 6 068,13 markkaa, kaikki määrät 16 prosentin korkoineen 23.10.1992 lukien, sekä odotusajan palkka 2 227,98 markkaa 16 prosentin korkoineen 29.10.1992 lukien sekä että palkkaturvan määrä ja peruste myös valtiota vastaan näin vahvistetaan.

Pankki ja konkurssipesä yhteisesti sekä työvoimapiirin toimisto ovat antaneet niiltä pyydetyt vastaukset.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 20.2.1995

Perustelut

B ja Kuopiosta ollut, 7.10.1992 konkurssiin asetettu Monivuokraus Kommandiittiyhtiö ovat 8.10.1990 solmineet työsopimuksen, jonka mukaan B on työskennellyt yhtiön Loviisan konttorin hoitajana. Konttorin aukioloaika on ollut kello 7 - 16.30. Hovioikeuden tuomiossa selostetun todistajankertomuksen mukaan B:n ei ollut pitänyt tehdä työtä yli sovitun työajan vaan hänen oli tullut järjestämällä työaikansa itsenäisesti saattaa työaikansa sellaiseksi, että se vastasi sopimuksen mukaista päivittäistä seitsemän ja puolen tunnin työaikaa. Sovitun päivittäisen työajan pituus ei siten ole ollut riippuvainen konttorin aukioloajan pituudesta.

Kun konttorissa on 9.4.1991 saakka työskennellyt toinenkin työntekijä, ovat B ja tämä toinen työntekijä keskenään sopimalla järjestäneet päivittäisen työaikansa siten, että B:n työaika on muodostunut sovitun pituiseksi. Kun B on 9.4.1991 alkaen jäänyt konttoriin ainoaksi työntekijäksi, ei hänen työsuhteensa ehtoja ole muutettu. B:n ja yhtiön edustajan keskustelun perusteella konttorin aukioloaikaa on 1.1.1992 alkaen lyhennetty puolella tunnilla. B ei ole ilmoittanut yhtiölle noudattaneensa konttorin aukioloaikaa työaikanaan ja siten tehneensä työtä yli sovitun työajan.

Konttorin aukioloaika on tosin ylittänyt B:n kanssa sovitun päivittäisen työajan, mutta pelkästään tämän seikan johdosta yhtiön ei olisi pitänyt tietää, että B teki työtä yli sovitun työajan. Yhtiö ei siten hiljaisestikaan ole hyväksynyt tällaista työntekoa. Näin ollen B:llä ei ole oikeutta saada korvausta ilmoittamastaan päivittäisen työajan yli tekemästään lisä- tai ylityöstä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Launis, Ukkola ja Eestilä. Esittelijä Riitta-Liisa Rautsi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Haarmann, Raulos, Hidén ja Kivinen. Esittelijä Kari Kitunen.

---

[SV]

Arbetsgivaren A och arbetstagaren B hade ingått ett arbetsavtal enligt vilket B arbetade ensam som föreståndare för ett av A:s kontor. Enligt avtalet var B:s arbetstid 7,5 timmar dagligen fastän kontorets dagliga öppethållningstid var längre. Vid arbetsavtalets ingående hade överenskommits att B inte skulle arbeta utöver den avtalade arbetstiden utan att han självständigt skulle ordna sin arbetstid så att den motsvarade den avtalade dagliga arbetstiden. Enbart av kontorets öppethållningstid följde inte att A bort inse att B arbetade över den avtalade arbetstiden. A hade således inte stillatigande godkänt sådant arbete. B hade därför inte rätt till ersättning för tilläggs- och övertidsarbete.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.