Supreme Court allows partial penalty reduction for illegal water discharge profits based on specific calculation methodology.

Vesioikeus oli myöntänyt yhtiölle luvan johtaa vesistöön jätevedet, jotka muodostuivat valmistettaessa yhtiön paperitehtaalla paperia enintään 420 000 tonnia vuodessa. Tehtaalla oli samanaikaisesti ylitetty mainittu vuoden tuotantomäärä ja lupaehdoissa määrätyt jätevesipäästöjen kuormitusarvot. Sekä tuotantomäärien että kuormitusarvojen ylityksiä pidettiin vesilain 13 luvun 2 §:n 1 momentin (264/61) nojalla rangaistavana luvan vastaisena menettelynä. Ks. KKO:1990:144

Ks.

KKO:1984-II-189

Yhtiön katsottiin rikollisella menettelyllä saaneen valtiolle menetetyksi tuomittavaa taloudellista hyötyä yhtäältä kustannussäästönä ja toisaalta lisätulona. Vahvistettaessa lisätulona saadun menetettävän hyödyn määrää otettiin lähtökohdaksi paperintuotannon yhtiölle tuottama liikevoitto, josta vähennettiin paperintuotannosta aiheutuneet korkokulut ja välittömät verot sekä kustannussäästönä menetettävä määrä.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Pohjois-Suomen vesioikeuden päätös 21.6.1990

Jutussa esitetyn selvityksen mukaan Kajaani Oy oli kuitenkin jatkuvasti kesäkuusta 1985 lähtien maaliskuuhun 1988 saakka ylittänyt vesioikeuden luvan sallimat kuormitukset kiintoaineen, fosforin ja biologisen hapenkulutuksen BHK 7:n osalta. Ylitykset olivat olleet suurimmillaan tammi - maaliskuun aikana 1987, jolloin kuormitus oli ollut kiintoaineen osalta noin 20 - 25 t/d ja noin 20 kg/tpa, fosforin osalta noin 150 - 160 kg/d ja noin 120 - 130 g/tpa sekä BHK 7:n osalta noin 20 - 22 t/d ja noin 16 - 19 kg/tpa. BHK 7:n osalta yhtiö oli päässyt luvan mukaisiin päästörajoihin syyskuussa 1987.

Edelleen vesioikeus katsoi virallisen syyttäjän esittämien Kajaani Oy:n vuosikertomuksen otteiden perusteella selvitetyksi, että yhtiö oli ylittänyt vesioikeuden luvan mukaisen paperin vuosituotantomäärän vuosina 1986 ja 1987 siten, että paperintuotanto oli ollut vuonna 1986 noin 422 000 tonnia ja vuonna 1987 noin 438 100 tonnia. Vastaajat eivät olleet kiistäneet jätevesien sallittua enimmäiskuormitusta koskevien lupaehtojen eivätkä paperin tuotantomäärien ylityksiä.

Jutussa oli myös selvitetty, että lupaehdot ylittävä jätevesikuormitus oli aiheuttanut Kajaaninjoessa ja Paltajärvessä sekä Oulujärven Paltaselällä fosforipitoisuuden lisäystä enemmän kuin luvassa sallittu enimmäiskuormitus olisi aiheuttanut. Tämän perusteella ja huomioon ottaen veden pitkän viipymän Oulujärvessä vesioikeus katsoi, että fosforipitoisuuden nousu oli myös lisännyt Oulujärven rehevöitymistä, mistä taas oli aiheutunut pyydysten limoittumista ja siitä johtuvaa kalastuksen vaikeutumista ja kalaston laadun heikkenemistä.

Rikosoikeudellinen vastuu

A oli toiminut syytteessä tarkoitettuna aikana Kajaani Oy:n toimitusjohtajana ja sen johtoryhmän puheenjohtajana. Vesioikeus katsoi A:n olleen alaisiltaan saamiensa raporttien perusteella koko ajan tietoinen tapahtuneista jätevesikuormitusta koskeneiden lupaehtojen ylityksistä. A oli yhtiön toimitusjohtajana laiminlyönyt ryhtyä riittävässä määrin kaikkiin käytettävissä olleisiin toimenpiteisiin tehtaan jätevesipäästöjen saamiseksi viipymättä lupaehtojen mukaiselle tasolle ja erityisesti tehdä asian vaatimia investointi- ja muita toimenpide-ehdotuksia yhtiön hallitukselle toiminnan saattamiseksi lupaehtojen mukaiseksi.

B oli toiminut yhtiön paperitehdasyksikön johtajana 1.11.1985 lähtien. Hänen päätehtävänään oli ollut vastata paperitehtaan vuosituloksesta, investointisuunnittelusta ja hyväksyttyjen hankkeiden toteuttamisesta sekä tehtaan ympäristönsuojeluasioista. Myös B oli kuulunut yhtiön johtoryhmään ja hänen välitön esimiehensä oli ollut toimitusjohtaja A. B oli ollut koko ajan tietoinen tehtaan jätevesipäästöjen lupaehtojen ylityksistä sekä myös tehtaan paperintuotantoa koskevan määräyksen ylittämisestä.

Vesioikeus katsoi A:n ja B:n menettelyllään syyllistyneen jatkettuun tuottamukselliseen vesistön pilaantumista aiheuttaneeseen vesilain säännösten rikkomiseen. Tämän vuoksi vesioikeus vesilain 1 luvun 19 §:n 1 momentin, 13 luvun 2 §:n 1 momentin (264/61) ja 11 §:n (264/61) sekä rikoslain 7 luvun 2 §:n, sellaisena kuin viimeksi mainittu lainkohta oli ennen 1.4.1992 voimaan tullutta lainmuutosta, nojalla tuomitsi A:n 45:een 666 markan suuruiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa yhteensä 29 970 markkaa sekä B:n 35:een 547 markan suuruiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa yhteensä 19 145 markkaa.

Rangaistusta mitatessaan vesioikeus otti lieventävänä seikkana huomioon sen, että A ja B olivat jätevedenpuhdistamon toimimattomuuden tultua ilmi tiedottaneet asiasta valvontaviranomaiselle ja pyrkineet neuvotteluteitse pääsemään valvontaviranomaisen kanssa yhteisymmärrykseen aikataulusta, jossa puhdistamon toiminta oli tehostettava lupaehtojen mukaiseksi, sekä sen, että käyttöön otettu puhdistamotekniikka oli rikoksen tekoaikana ollut uutta Suomessa.

Lisäksi vesioikeus velvoitti Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n suorittamaan korvauksena kalastuksen tuoton menetyksestä Paltaniemen-Jormuan jakokunnalle 85 800 markkaa sekä Kiehimän-Melalahden yhteisalueelle 46 200 markkaa. Näistä korvauksista A:n ja B:n oli yhteisvastuullisesti suoritettava ne määrät, joita ei saatu perityiksi Yhtyneet Paperitehtaat Oy:ltä.

Laiton taloudellinen hyöty

Vesioikeus katsoi Kajaani Oy:n saaneen laitonta taloudellista hyötyä lupaehdot ylittävien jätevesikuormitusten osalta säästyneinä puhdistamon käyttö- ja korkomenoina sekä myös paperin tuottamisesta lupamääräyksessä sallittua enemmän.

Laskiessaan lupaehdot ylittävien jätevesikuormitusten yhtiölle tuottaman taloudellisen hyödyn määrää vesioikeus otti lähtökohdaksi toteutuneet kustannukset, joiden perusteella voitiin täsmällisesti laskea BOD7 -tonnin hinta. Yhtiön esittämä laskelma toteutunutta puhdistamoa pienemmän puhdistamon kustannuksista oli arvion luonteinen eikä sen perusteella voitu riittävällä tarkkuudella todeta ylitysten arvoa. Tämän vuoksi vesioikeus katsoi oikeaksi vesi- ja ympäristöhallituksen esittämän laskelman, jonka lukuja ei sinänsä ollut kiistetty, ja vahvisti taloudelliseksi hyödyksi vuosilta 1985 - 1988 tältä osin 2 175 700 markkaa.

Vesioikeus totesi, että yhtiö ei ollut saanut rikoksesta laitonta taloudellista hyötyä siltä osin kuin se oli edellä sanotulla tavalla velvoitettu suorittamaan Paltaniemen-Jormuan jakokunnalle ja Kiehimän-Melalahden yhteisalueelle vahingonkorvausta yhteensä 132 000 markkaa. Siten yhtiön saaman todellisen laittoman taloudellisen hyödyn määrää vahvistettaessa tämä korvausmäärä oli vähennettävä edellä yhtiön saamaksi lasketusta hyödystä.

Edellä mainituin perustein vesioikeus rikoslain 2 luvun 16 §:n nojalla määräsi Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n suorittamaan valtiolle rikoksen tuottamana laittomana taloudellisena hyötynä 7 186 650 markkaa.

Vesiylioikeuden päätös 13.6.1991

Vesiylioikeus, jossa A, B, Yhtyneet Paperitehtaat Oy sekä Paltaniemen-Jormuan jakokunta hakivat muutosta, hyväksyi vesioikeuden päätöksen perustelut A:n ja B:n syyksi luetun rikoksen täyttymisen sekä heidän rikosoikeudellisen vastuunsa osalta. Vesioikeuden 19.10.1983 antamassa lupapäätöksessä mainitun vuotuisen paperintuotantomäärän 420 000 tonnin ylittämisen osalta vesiylioikeus totesi, että sitä, joka pani toimeen vesilaissa tarkoitetun yrityksen toisella tavalla kuin annetussa lupapäätöksessä oli määrätty, rangaistiin vesilain 13 luvun 2 §:n 1 momentin (264/61) mukaan riippumatta siitä, aiheutuiko toiminnasta vesistön tai veden pilaantumista taikka muunlainen vahingollinen muutos vesioloissa. Tätä periaatetta oli vesilain 13 luvun 11 § (264/61) huomioon ottaen sovellettava myös tuottamukselliseen tekoon.

A:n ja B:n vesioikeuden luvan vastaisesta menettelystä oli myös aiheutunut haitallisia seuraamuksia Oulujärven vedelle ja kalastolle sekä kalastukselle, koska luvassa sallitun jätevesikuormituksen ylittäminen oli osaltaan lisännyt vesistön liiallista fosforikuormitusta. Siten vesiylioikeus hyväksyi vesioikeuden perustelut myös rikoksesta vesistössä aiheutuneiden muutosten ja tästä kalastolle ja kalastukselle aiheutuneiden vahingollisten seurausten osalta. Samoin vesiylioikeus hyväksyi vesioikeuden ratkaisun perustelut rikoksesta aiheutuneen vahingon ja siitä seuraavan korvausvelvollisuuden osalta.

Rikoksesta saadun taloudellisen hyödyn valtiolle menettämisen osalta vesiylioikeus hyväksyi vesioikeuden laskentaperusteet ja menetettäväksi tuomitsemat määrät. Säästyneistä puhdistamon käyttö- ja korkokuluista aiheutunut menettämisseuraamus ei ollut päällekkäinen paperin tuottamisesta lupaehtoja enemmän aiheutuneen menettämisseuraamuksen kanssa, koska tätä laskettaessa oli käyttö- ja korkokulut otettu kuluina huomioon.

Edellä mainituilla perusteilla vesiylioikeus ei ole muuttanut vesioikeuden päätöksen lopputulosta.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 17.12.1991. A ja B ovat vaatineet, että vesiylioikeuden päätös kumotaan ja heihin kohdistetut syytteet ja korvausvaatimukset hylätään. Yhtyneet Paperitehtaat Oy on vaatinut, että se vapautetaan taloudellisen hyödyn menettämisseuraamuksesta valtiolle ja kaikesta korvausvelvollisuudesta jutussa.

Lääninpoliisineuvos Haikola virallisena syyttäjänä, vesi- ja ympäristöhallitus, Paltaniemen-Jormuan jakokunta, Paltaniemen-Jormuan kalastuskunta sekä KiehimänMelalahden yhteisalue ovat vastanneet muutoksenhakemuksiin.

VÄLITOIMET

Yhtyneet Paperitehtaat Oy on Korkeimman oikeuden pyynnöstä toimittanut tänne entisen Kajaani Oy:n tilinpäätöstiedot vuosilta 1986 ja 1987 sekä tilintarkastajan vahvistaman eritellyn selvityksen Kajaani Oy:n paperintuotannon osuudesta tuon yhtiön vuosien 1986 ja 1987 myyntikatteesta, käyttökatteesta, liikevoitosta, korkokuluista ja välittömistä veroista. Vesi- ja ympäristöhallitus sekä lääninpoliisineuvos Haikola virallisena syyttäjänä ovat antaneet selitykset yhtiön antaman selvityksen johdosta.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 25.10.1995

Perustelut

Korkein oikeus hyväksyy vesiylioikeuden päätöksen A:n ja B:n syyksi luettujen rikosten ja heille niistä tuomittujen rangaistusten sekä asianomistajille tuomittujen vahingonkorvausten osalta.

Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n valtiolle menetetyksi tuomitun laittoman taloudellisen hyödyn osalta Korkein oikeus vesiylioikeuden tavoin katsoo, että Yhtyneet Paperitehtaat Oy:öön sulautunut Kajaani Oy on saanut A:n ja B:n vesioikeuden luvan vastaisesta menettelystä laitonta hyötyä yhtäältä säästyneinä puhdistamon käyttö- ja korkomenoina ja toisaalta lisätuloina paperin tuottamisesta lupamääräyksessä sallittua enemmän. Mainittuna kustannussäästönä saadun hyödyn laskentatavan ja määrän osalta Korkein oikeus hyväksyy vesiylioikeuden päätöksen ja siis katsoo, että tältä osalta yhtiö on vuosilta 1985 - 1987 saanut valtiolle menetettäväksi tuomittavaa laitonta hyötyä yhteensä 2 175 700 markkaa.

Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n Korkeimpaan oikeuteen toimittaman edellä mainitun selvityksen mukaan Kajaani Oy:n paperintuotantoon kohdistuneet korkokulut ovat olleet 58 400 000 markkaa vuonna 1986 ja 49 100 000 markkaa vuonna 1987 sekä paperintuotannosta johtuneet välittömät verot vastaavasti 2 300 000 markkaa ja 3 200 000 markkaa.

Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n kustannussäästönä valtiolle menetettäväksi laittomaksi hyödyksi vuosilta 1985 -1987 on edellä vahvistettu 2 175 700 markkaa. Tästä määrästä 530 590 markkaa kohdistuu vuoteen 1986 ja 1 581 930 markkaa vuoteen 1987. Menettämisseuraamuksen päällekkäisyyden poistamiseksi myös viimeksi mainitut määrät, jotka todellisia käyttö- ja korkokuluja vastaavina menoerinä rasittavat Kajaani Oy:n vuosien 1986 ja 1987 tulosta, on edellä sanottujen korko- ja veromäärien tavoin otettava vähennyksinä huomioon vahvistettaessa yhtiön paperin ylituotannosta lisätulona saaman laittoman hyödyn määrää.

Näistä lähtökohdista Kajaani Oy:n vuosina 1986 ja 1987 saama nettohyöty tuotetulta paperitonnilta on laskettavissa siten, että asianomaisen vuoden kokonaispaperituotannosta saatu liikevoitto, vähennettynä korkokuluilla, välittömillä veroilla ja valtiolle kustannussäästönä menetettävällä laittomalla hyödyllä, jaetaan saman vuoden aikana tuotettujen paperitonnien määrällä, joka on ollut 422 000 tonnia vuonna 1986 ja 438 100 tonnia vuonna 1987. Tämän mukaan yhtiön vuonna 1986 saama nettohyöty tuotetulta paperitonnilta on ollut 168,65 markkaa ja vuonna 1987 vastaavasti 139,96 markkaa. Kun yhtiön yli lupamääräyksen vuonna 1986 tuottama paperimäärä on ollut 2 000 tonnia ja vuonna 1987 vastaavasti 18 100 tonnia, yhtiön ylituotannosta lisätulona saama laiton hyöty on siten ollut 337 300 markkaa vuonna 1986 ja 2 533 276 markkaa vuonna 1987 eli yhteensä 2 870 576 markkaa.

Kaiken edellä olevan mukaisesti Kajaani Oy on luvan vastaisesta toiminnastaan saanut valtiolle menetetyksi tuomittavaa laitonta hyötyä yhtäältä kustannussäästönä 2 175 700 markkaa ja toisaalta lisätulona 2 870 576 markkaa eli yhteensä 5 046 276 markkaa, josta määrästä kuitenkin on vesioikeuden mainitsemasta syystä lisäksi vähennettävä asianomistajille maksettavaksi määrätyt vahingonkorvaukset, yhteensä 132 000 markkaa. Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n valtiolle menetettävä laiton hyöty on siten kaikkiaan 4 914 276 markkaa.

Tuomiolauselma

Vesiylioikeuden päätöstä muutetaan siten, että Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n valtiolle menetettäväksi tuomittu laiton taloudellinen hyöty alennetaan 4 914 276 markaksi. Muilta osin vesiylioikeuden päätös jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet vesioikeuden jäsenet Räisänen, Vuorio ja Pakonen. Esittelijä Ilkka Ylönen.

Asian ovat ratkaisseet vesiylioikeuden jäsenet Kainlauri, Hahto, Turpeinen, Peräinen, Korhonen ja Anttila. Esittelijä Matti Heinonen.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen sekä oikeusneuvokset Lindholm, Krook, Tulokas ja Kivinen. Esittelijä Raimo Kyllästinen.

---

[SV]

Vattendomstolen hade beviljat ett bolag tillstånd att i ett vattendrag leda det spillvatten som vid bolagets pappersfabrik bildades vid framställningen av högst 420 000 ton papper per år. Vid fabriken hade man samtidigt överskridit nämnda årliga produktionsmängd och de belastningsvärden som i tillståndsvillkoren fastställts för utsläppen av spillvattnet. Överskridningarna av både produktionsmängderna och belastningsvärdena ansågs utgöra ett sådant förfarande i strid med tillståndet som var straffbart enligt 13 kap. 2 § 1 momentet vattenlagen (264/61).

Se

KKO:1990:144

Se

KKO:1984-II-189

Bolaget ansågs genom det brottsliga förfarandet ha erhållit ekonomisk fördel som skulle förverkas till staten dels såsom kostnadsinbesparing och dels såsom extrainkomst. Vid fastställandet av beloppet på den fördel som skulle förverkas såsom extrainkomst togs som utgångspunkt den rörelsevinst pappersproduktionen gett bolaget med avdrag för de räntekostnader och direkta skatter som föranletts av pappersproduktionen samt för det belopp som skulle förverkas såsom kostnadsinbesparing.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.