Legislator Case Law & Legislation
KKO:1995:179 AI generated

Supreme Court rules that a subdivision automatically inherits a servitude unless explicitly excluded in the deed.

Case Number KKO:1995:179
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed

Legislator summary

AI generated

The Supreme Court partially overturned the lower court's dismissal of a claim for a right of way. The plaintiff argued that a subdivision deed failed to explicitly exclude an existing servitude, while the lower courts held that no new right existed. The court ruled that under established practice, a subdivision automatically inherits the parent parcel's servitudes unless the deed specifically states otherwise.

Legislator headnote

AI generated

JL 190 § 1 mom; A subdivision automatically inherits the servitude rights of the parent parcel unless the subdivision deed explicitly excludes them.

Keywords

AI generated
subdivision servitude inheritance of rights explicit exclusion land registration deed right of way

Cited Legislation

AI generated
JL 190 § 1 mom
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Ään.

Kysymys siitä, oliko tilan hyväksi perustettu tierasite voimassa siitä muodostetun lohkotilan hyväksi, kun tästä ei toimituksessa ollut tehty nimenomaista päätöstä.

(Vahv. jaosto)

JL 190 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA ASTEISSA

Toimitus

Someron kunnan Sylvänän kylässä 16.6.1992 suoritetussa yksityistietoimituksessa nro 207592-3 A vaati, että hänen sanotussa kylässä omistamalleen Pöllölän tilalle RN:o 2:64 vahvistettaisiin kuuluvan rasitteena pysyvä oikeus käyttää tietä, joka muodostaa samassa kylässä olevan B:n ja C:n omistaman Tie II -nimisen tilan RN:o 2:11 ja joka rajoittuu B:n omistuksessa olevan Koljon tilan RN:o 2:32 tiluksiin. Sen varalta, ettei Pöllölän tilalle entuudestaan kuuluisi kysymyksessä olevaa tierasitetta, A vaati, että tilaa varten perustettaisiin tieoikeus puheena olevalle tielle.

Toimituksessa todettiin, että Pöllölän tila on muodostettu Ali-Koljon tilalla RN:o 2:20 suoritetussa 3.4.1962 maarekisteriin merkityssä lohkomistoimituksessa nro 59640 ja että Ali-Koljon tilan hyväksi oli ollut voimassa rasitteena perustettu pysyvä oikeus käyttää edellä mainittua tietä.

Toimitusmiehet katsoivat, ettei Pöllölän tilan hyväksi ollut lohkomistoimituksessa nro 59640 syntynyt oikeutta kysymyksessä olevaan rasitetiehen. Kun tieoikeuden perustamisesta aiheutuisi Koljon tilalle RN:o 2:32, jonka talouskeskuksen alueen välittömässä läheisyydessä puheena oleva tie kulkee, tarpeetonta haittaa ja koskei tieoikeutta ollut pidettävä Pöllölän tilalle tärkeänä tilan rajoittuessa Koljon yksityistiehen, toimitusmiehet katsoivat, ettei myöskään toissijaisesti vaaditun tieoikeuden perustamiselle ollut edellytyksiä.

Näin ollen toimitusmiehet hylkäsivät tieoikeutta koskevat vaatimukset.

Etelä-Suomen maaoikeuden päätös 1.9.1993

A:n valitettua toimitusmiesten päätöksestä maaoikeus lausui ratkaisunsa perusteluissa, ettei Pöllölän tilalle ollut lohkomisessa syntynyt eikä myöhemminkään perustettu tieoikeutta Tie II -nimiseen tilaan. Tieoikeuden perustamisesta aiheutuisi Koljon tilalle RN:o 2:32 huomattavaa haittaa, koska tie kulkee sanotun tilan pihapiirissä. Pöllölän tila on asumaton viljelystila, joka sijaitsee Koljon yksityistien varressa. Pöllölän tilalle ei ole tärkeätä saada tieoikeutta kysymyksessä olevalle tielle. Näin ollen tieoikeuden perustamiselta puuttuivat edellytykset.

Edellä mainituilla perusteilla maaoikeus hylkäsi valituksen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa.

A on vaatinut maaoikeuden ja toimitusmiesten päätösten kumoamista ja toistanut tieoikeutta koskevat vaatimuksensa.

B ja C ovat antaneet vastauksen ja vaatineet korvausta vastauskuluistaan.

Maanmittauslaitoksen keskushallinto on antanut pyydetyn lausunnon, jonka johdosta A sekä B ja C ovat antaneet selitykset.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 19.10.1995

Perustelut

Asian taustaa

Maanomistaja, joka oli ostanut Someron kunnan Sylvänän kylässä olleesta Ali-Koljon tilasta RN:o 2:10 Tie II -nimiseksi tilaksi RN:o 2:11 maarekisteriin 18.11.1927 merkityssä lohkomistoimituksessa muodostetun tiealueen, oli tarvinnut tien kulkuyhteyden järjestämiseksi tilaltaan entiselle Someron - Forssan maantielle, joka nykyisin on Koljon yksityistie. Asianosaisten sopimuksesta toimituksessa perustettiin Ali-Koljon tilalle oikeus käyttää tuota sen oman alueen halki tilan talouskeskuksen välittömässä läheisyydessä kulkevaa Tie II:ta tarpeen mukaan rasitetienä.

Lohkomistoimituksessa n:o 59640, joka on merkitty maarekisteriin 3.4.1962, on maatalousministeriön asutusasiainosaston toimesta laadittuun asutussuunnitelmaan perustuen Ali-Koljon tilasta, silloin RN:o 2:20, lohottu muun muassa A:n omistama Pöllölän tila RN:o 2:64, aikaisemmin RN:o 2:35. Samassa toimituksessa on muodostettu B:n omistama Koljon tila RN:o 2:32, johon Ali-Koljon tilan talouskeskuksen alue on erotettu. Kantatilaksi on muodostunut vahvistetussa tiesuunnitelmassa uuden maantien alueeksi osoitetuista tiluksista Someron kunnalle lohottu Maantiealue-niminen tila RN:o 2:37.

Toimituksen n:o 59640 jälkeen tila Tie II RN:o 2:11 on tullut muodostamaan yhdystien Koljon yksityistieksi muuttuneen tien ja edellä mainitun, 1960-luvulla valmistuneen uuden maantien välillä.

Oikeuskysymys

Ratkaistavana on kysymys siitä, onko tilan hyväksi aikanaan perustettu tierasite voimassa siitä muodostetun lohkotilan hyväksi kun tästä ei toimituksessa ole sen asiakirjojen mukaan tehty nimenomaista päätöstä.

Oikeusohjeet, käytäntö ja kirjallisuus

Jakolain 190 §:n 1 momentissa, sellaisena kuin se oli Pöllölän tilan lohkomisen aikaan, säädettiin, että lohkomisessa on kullekin tilalle ja palstalle järjestettävä tarpeellinen tie joko erottamalla sitä varten tarvittava alue tai perustamalla oikeus tien käyttöön rasitteena.

Maanmittauslaitoksen keskushallinto on Korkeimmalle oikeudelle antamassaan lausunnossa todennut, että maanmittaustoimituksia suoritettaessa vallitseva käsitys on ollut ja on edelleen, että emätilan hyväksi voimassa olevat rasitteet ovat lohkomisen jälkeen voimassa kaikkien siinä muodostettujen tilojen hyväksi, jos muuta ei ole päätetty.

Kysymystä rasitteen siirtymisestä on sivuttu Korkeimman oikeuden julkaistuissa ratkaisuissa 1969 II 41 ja 1993:56. Ensinmainitussa tapauksessa Korkeimman oikeuden käsiteltäväksi oli saatettu kysymys siitä, aiheutuisiko rasitetulle tilalle huomattavaa haittaa siitä, että lohkotilan pääsytieksi määrättäisiin tie, jota kantatilalla oli oikeus käyttää rasitteena. Korkein oikeus yhtyi maanjako-oikeuden kantaan, jonka mukaan tällaisesta järjestelystä aiheutuisi huomattavaa haittaa rasitetulle tilalle ja kulku oli kenellekään haittaa tuottamatta mahdollista järjestää toista kautta.

Ratkaisussa 1993:56 oli kysymys rasitetun tilan omistajan oikeudesta käyttää puhevaltaa lohkomistoimituksessa, jossa emätilalle rasitteena kuuluvat oikeudet käyttää tietä ja venevalkamaa oli annettu myös lohkotiloille.

Oikeuskirjallisuudessa on esitetty rasitteiden siirtymisestä nyt puheena olevan kaltaisessa tilanteessa eri suuntiin käyviä käsityksiä sekä jakolakia edeltäneen että sen voimassaolon aikaisen oikeustilan kannalta. Osa tutkijoista on katsonut, että lohkotilalla on oikeus kantatilan hyväksi voimassa oleviin rasitteisiin ellei toimituksessa ole toisin määrätty. Mutta myös sellaisia käsityksiä on esitetty, etteivät rasitteet tule voimaan lohkotilan hyväksi ellei toimituksessa ole niin päätetty.

Korkeimman oikeuden kannanotto

Rasiteoikeuksien, esimerkiksi tierasitteiden osalta esiintyy erilaisia lohkomistilanteita. Eräissä tapauksissa lohkotilan kulkuyhteyksiä varten perustetaan uusi rasite olosuhteiden ollessa sellaiset, ettei kantatilan hyväksi voimassa olevasta rasiteoikeudesta ole lohkotilalle hyötyä. Joskus taas tilanne on sellainen, että kantatilan hyväksi voimassa oleva rasiteoikeus tarjoaa lohkotilalle ainoan mahdollisen kulkuyhteyden. Näiden ääritapausten välillä esiintyy erilaisia tilanteita.

Edellä mainittujen seikkojen perusteella on pääteltävissä, että lohkomistoimituksessa n:o 59640 kysymys tarpeellisten tierasitteiden perustamisesta on tutkittu kaikkien lohkomisessa muodostettujen tilojen osalta ja että Pöllölän tila tuolloin ei ole saanut rasiteoikeutta Tie II -nimiseen tilaan RN:o 2:11.

Muilta osin Korkein oikeus hyväksyy maaoikeuden perustelut.

Tuomiolauselma

Maaoikeuden päätöstä ei muuteta. Asian laadun vuoksi B ja C saavat pitää vahinkonaan vastauskulut Korkeimmassa oikeudessa.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Vanhempi oikeussihteeri Poutiainen: Korkein oikeus antanee seuraavan tuomion:

Perustelut

Someron kunnan Sylvänän kylässä olleelle Ali-Koljon tilalle RN:o 2:20 oli kuulunut rasitteena perustettu pysyvä oikeus käyttää kysymyksessä olevaa alueensa läpi kulkenutta tietä, joka muodostaa Tie II -nimisen tilan RN:o 2:11. Ali-Koljon tilasta on 3.4.1962 maarekisteriin merkityssä toimituksessa nro 59640 muodostettu muun muassa A:n omistama Pöllölän tila RN:o 2:64, aikaisemmin RN:o 2:35, ja B:n omistama Koljon tila RN:o 2:32. Toimituksessa ei ole lausuttu lohkotilojen oikeudesta Ali-Koljon tilan hyväksi voimassa olleeseen edellä mainittuun tierasitteeseen.

Maanmittauslaitoksen keskushallinto on lausunnossaan todennut, että toimituskäytännössä on vakiintunut periaate, jonka mukaan emätilan hyväksi voimassa olevat rasitteet ovat lohkomisen jälkeen voimassa kaikkien siinä muodostettujen tilojen hyväksi, jollei toisin ole toimituksessa päätetty. Korkein oikeus toteaa tämän periaatteen saaneen kannatusta oikeuskirjallisuudessa ja olleen vallalla myös oikeuskäytännössä.

Edellä esitettyyn nähden Korkein oikeus katsoo, että Pöllölän tila on toimituksessa nro 59640 sen aikana vallinneen käsityksen ja tulkinnan mukaan saanut hyväkseen Ali-Koljon tilan RN:o 2:20 hyväksi rasitteena voimassa olleen oikeuden käyttää Tie II -nimisen tilan käsittävää tietä.

Tuomiolauselma

Maaoikeuden ja toimitusmiesten päätökset tieoikeutta koskevilta osilta kumotaan. Pöllölän tilalla RN:o 2:64 vahvistetaan olevan pysyvä oikeus käyttää tietä, joka käsittää Tie II -nimisen tilan RN:o 2:11. Muulta eli toimituskustannuksia koskevalta osalta maaoikeuden päätös jää pysyväksi. Jutun näin päättyessä B ja C saavat pitää vastauskulut vahinkonaan.

Toimitusinsinöörin on huolehdittava tästä tuomiosta johtuvien merkintöjen tekemisestä kiinteistörekisteriin.

Oikeusneuvos Palaja: Hyväksyn esittelijän mietinnön.

Oikeusneuvos Nikkarinen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Palaja.

Asian ovat ratkaisseet maaoikeustuomari Sirén, maaoikeusinsinööri Lehtonen ja lautamiehet X ja Y.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Nikkarinen (eri mieltä), Lindholm, Tulenheimo-Takki, Paasikoski, Taipale, Suhonen, Wirilander, Tulokas, Lehtimaja ja Palaja (eri mieltä). Esittelijä Soile Poutiainen (mietintö).

---

[SV]

Omröstn.

Fråga därom huruvida ett vägservitut, som hade grundats till förmån för en lägenhet, även gällde till förmån för en därifrån avstyckad lägenhet, då härom inte hade fattats ett uttryckligt beslut vid förrättningen.

(Förstärkt avd.)

L om skifte 190 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.