Supreme Court dismisses claim against architect's office for excavation work due to lack of agency intent.

Louhintaurakoitsija, joka oli tehnyt louhintatyötä asunto-osakeyhtiön rakennustyömaalla, vaati rakennuttajan edustajana ja rakennuskohteen valvojana olleen insinööritoimiston velvoittamista maksamaan työn.

Insinööritoimisto ei ollut tarkoittanut tilata työtä omissa nimissään ja ottaa omakohtaisesti vastatakseen sen maksamisesta. Ottaen huomioon, että rakennusalalla rakennuttajan edustaja tai rakennuskohteen valvoja ei yleensä tee rakennustyön tekemistä tarkoittavia sopimuksia omissa nimissään, louhintaurakoitsija oli alan ammattilaisena vastuussa epäselvyydestä, joka aiheutui asianosaisten erilaisesta käsityksestä siitä, kuka oli ollut louhintaurakoitsijan sopimuskumppani. Louhintaurakoitsijan insinööritoimistoon kohdistama velkomuskanne hylättiin.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Espoon kihlakunnanoikeudessa

Rakennusliike Pamirak Oy kertoi Insinööritoimisto A Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että insinööritoimisto oli tilannut rakennusliikkeeltä puhelimitse louhintatyön As Oy Mäntykalliontie 18:n työmaalle. Rakennusliike oli laskuttanut insinööritoimistoa työstä 18.6.1990 päivätyllä laskulla 147 915,50 markkaa 18 prosentin viivästyskorkoineen.

Saatavansa perimisestä rakennusliikkeelle oli aiheutunut 4 183 markan suuruiset kulut, jotka insinööritoimisto myös oli velvollinen sille suorittamaan.

Sen vuoksi rakennusliike vaati, että insinööritoimisto velvoitetaan suorittamaan sille 147 915,50 markkaa 18 prosentin korkoineen 18.7.1990 lukien ja korvaamaan perimiskulut 4 183 markkaa 16 prosentin korkoineen päätöksen julistamispäivästä lukien.

Vastaus

Insinööritoimisto kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä, koska insinööritoimisto ei ollut omissa nimissään tilannut kanteessa tarkoitettua louhintatyötä.

Kihlakunnanoikeuden päätös 17.4.1991

Todistaja X, joka oli työskennellyt rakennusliikkeen palveluksessa asunto-osakeyhtiön työmaalla, oli kertonut, että insinööritoimiston toimitusjohtaja A oli soittanut hänelle kaksi kertaa keväällä 1990 autopuhelimeen ja tilannut louhintatyön Mäntykalliontielle. X oli keskustellut asiasta rakennusliikkeen toimitusjohtajan B:n kanssa, minkä jälkeen oli sovittu, että tehtävä otetaan vastaan. X oli myös kuullut, että A oli luvannut hoitaa maksut louhintatyöstä suoraan rakennusliikkeelle.

Insinööritoimisto oli asiakirjoihin perustuvan selvityksen mukaan toiminut Mäntykalliontie 18:n rakennusprojektissa rakennuttajakonsulttina, mihin tehtävään oli sisältynyt paitsi projektin hallinto ja tekninen valvonta myös hankinta siten, että hankintapäätökset valmisteli konsultti ja ne vahvisti tilaaja. Rakennuttaja oli asunto-osakeyhtiö ja kohteen pääurakoitsija Montoset Oy.

Asunto-osakeyhtiö rakennuttajana ja Kivikuutio Oy urakoitsijana olivat 25.4.1990 tehneet sopimuksen alistetusta sivu-urakasta, jossa Kivikuutio Oy oli sitoutunut suorittamaan asunto-osakeyhtiön kolme pientaloa, autokatoksen ja varaston käsittävän rakennuskohteen perustöihin ja alueviemäröintiin liittyvän raivauksen, maankaivun, louhinnan ja perustusten alustäyttötyön sekä louhintaan liittyvien katselmusten ja lupien järjestämisen. Sopimuksen mukaan rakennuttajan valvojana oli A. Urakka-ajaksi oli sovittu 25.4. -18.5.1990. Sopimuksessa oli vielä mainittu, että louhintatyön suorittaa Pamirak Oy/B. Edellä tarkoitetun urakan vastaanottotarkastus oli pidetty 9.7.1990. Vastaanottotarkastuspöytäkirjan mukaan Kivikuutio Oy:n aliurakoitsijana toiminut Pamirak Oy/B oli jättänyt louhintatyön osaltaan kesken. Keskeneräisen louhintatyön oli suorittanut suoraan rakennuttajan toimeksiannosta eräs toinen yhtiö.

Kihlakunnanoikeus katsoi asiakirjoihin perustuvan selvityksen perusteella, ettei rakennusliike ollut näyttänyt, että se olisi ollut sopimussuhteessa insinööritoimiston kanssa louhintatyön suorittamisesta asuntoosakeyhtiön työmaalla. Asiassa ei ollut esitetty muutakaan selvitystä siitä, että insinööritoimisto olisi suoritusvelvollinen kanteessa tarkoitetulla perusteella rakennusliikettä kohtaan. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus hylkäsi kanteen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 14.10.1992

Rakennusliike valitti hovioikeuteen. Hovioikeus velvoitti lausumillaan perusteilla insinööritoimiston suorittamaan rakennusliikkeelle louhintatyöstä 147 915,50 markkaa 18 prosentin korkoineen 18.7.1990 lukien ja perimiskuluja 4 183 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Korkeimman oikeuden päätös 23.9.1993

Korkein oikeus, myönnettyään insinööritoimistolle 2.2.1993 valitusluvan, lausumillaan perusteilla kumosi hovioikeuden tuomion ja palautti asian hovioikeuteen ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväksi.

Helsingin hovioikeuden tuomio 16.3.1994

Todistajana kuultu Y ei ollut ollut sopimussuhteessa rakennusliikkeen kanssa. Hänen tietonsa siitä, että rakennusliike olisi sopinut louhinnan suorittamisesta hänen isänsä Z:n johtaman yhtiön Kivikuutio Oy:n kanssa, perustui vain hänen isältään kuulemaansa. Toisaalta Y ei ollut ollut sopimussuhteessa asunto-osakeyhtiönkään kanssa, vaan oli ilmoituksensa mukaan tehnyt kyseisen rakennustyömaan maanrakennustyöt isänsä sijasta ja pyynnöstä.

Edellä selostetun perusteella hovioikeus katsoi selvitetyksi, että A oli insinööritoimiston nimissä tilannut rakennusliikkeeltä louhintatyön asunto-osakeyhtiön rakennustyömaalle. A:n oli pitänyt ymmärtää rakennusliikkeen edustajan jääneen perustellusti siihen käsitykseen, että A:n edustama insinööritoimisto maksaa louhintatyön tai ainakin huolehtii muutoin maksuvelvollisuudesta. Tätä käsitystä insinööritoimiston puolesta ei ollut louhintatyön kestäessä näytetty oikaistun.

Louhinnan aloittamisella oli ollut kiire. Louhittava kallio ei ollut ollut täysin puhdistettu. Kallio oli etukäteistietojenkin mukaan ollut osittain huonolaatuista. Nämä seikat tukivat sitä rakennusliikkeen ilmoitusta, että rakennusliike oli tarjoutunut tekemään työn laskutyönä tuntiveloitusperiaatteella. Rakennusliikkeen vaatimaa laskutusta ei ollut näytetty kohtuuttomaksi.

Edellä olevan selvityksen perusteella hovioikeus katsoi, että insinööritoimisto oli louhintatyön tilaajana velvollinen suorittamaan rakennusliikkeelle louhintatyöstä rakennusliikkeen laskutuksen mukaisen korvauksen.

Rakennusliikkeelle oli ennen haasteen ottamista aiheutunut perimiskuluja sen ilmoittama määrä 4 183 markkaa.

Tämän vuoksi hovioikeus kumosi kihlakunnanoikeuden päätöksen. Insinööritoimisto velvoitettiin suorittamaan rakennusliikkeelle louhintatyöstä 147 915,50 markkaa 18 prosentin korkoineen 18.7.1990 lukien ja perimiskuluista 4 183 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 16.8.1994. Insinööritoimisto on vaatinut, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne jätetään tutkimatta tai hylätään.

Rakennusliike on vastannut valitukseen.

Korkein oikeus on toimittanut jutussa suullisen käsittelyn 15.5.1995.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 11.10.1995

Perustelut

Rakennusliikkeen kanteessaan esittämät vaatimukset perustuvat siihen, että insinööritoimisto olisi omissa nimissään tilannut kysymyksessä olevan louhintatyön ja luvannut sen myös maksaa. Insinööritoimisto puolestaan on vastustanut kannetta sillä perusteella, että se oli toiminut asiassa ainoastaan rakennuttajan edustajana ja rakennuskohteen valvojana.

Rakennusliike on nojautunut näyttönä lähinnä todistajana kuullun X:n hovioikeuden tuomiossa selostettuun kertomukseen insinööritoimiston toimitusjohtajan kanssa käymistään puhelinkeskusteluista ja rakennustyömaalla kuulemistaan keskusteluista ja niistä saamaan käsitykseen insinööritoimiston osuudesta asiassa. Insinööritoimisto on vedonnut ennenkaikkea esittämästään asiakirjaselvityksestä ilmenevään toimenkuvaansa ja todennut toimineensa sen mukaisesti.

As Oy Espoon Mäntykalliontie 18 on toiminut rakennuttajana kolmen pientalon, autokatoksen ja varaston käsittävässä rakennuskohteessa. Insinööritoimisto on toiminut asunto-osakeyhtiön kanssa 13.3.1990 tekemänsä projektinjohtotyötä koskevan sopimuksen nojalla rakennuttajan edustajana ja rakennuskohteen valvojana. Rakennusteknillisten töiden pääurakoitsija on ollut Montoset Oy. Asunto-osakeyhtiö rakennuttajana ja Kivikuutio Oy urakoitsijana ovat 25.4.1990 tehneet sopimuksen sivuurakasta, joka käsitti raivauksen ja maankaivun lisäksi myös louhinnan. Sopimuksessa olevan maininnan mukaan Rakennusliike Pamirak Oy suoritti louhintatyön. Maanrakennusselityksessä, joka on päivätty 10.4.1990 ja joka sisältää myös louhintatyöselityksen, on rakentajana mainittu asunto-osakeyhtiö ja valvojana insinööritoimisto.

Suullisessa käsittelyssä Korkeimmassa oikeudessa ei alempien oikeuksien ratkaisuissa selostetun näytön osalta ole tullut esille mitään ratkaisun kannalta merkittävää. Rakennusliikkeen hallituksen puheenjohtaja B on kertonut, että hän oli insinööritoimiston toimitusjohtajan A:n puhelinsoittojen perusteella hakenut louhintaa koskevat asiakirjat insinööritoimistosta toukokuun alussa. A on puolestaan todennut, että Kivikuutio Oy:n edustaja Z oli ilmoittanut A:lle B:n tulevan hakemaan asiakirjat insinööritoimistosta ja että B oli käynyt toimistossa noutamassa asiakirjat ennen 25.4.1990. A:n mukaan B oli saanut toimistosta edellä mainitun 10.4.1990 päivätyn maanrakennusselityksen ja piirustukset. B on kertonut saaneensa A:lta vain piirustukset mutta kiistänyt saaneensa maanrakennusselitystä.

Asian ratkaisu riippuu siitä, onko A toiminut niin, että B perustellusti ja siten insinööritoimistoa sitovasti on tullut A:n kanssa käymiensä keskustelujen perusteella siihen käsitykseen, että insinööritoimisto oli tilannut työn ja ottanut sen maksamisesta vastuun omissa nimissään.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja kanne hylätään.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Liukko, Uoti ja Tuukkanen. Esittelijä Henrikki Mikkola.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Paasikoski, Krook, Möller ja Hidén. Esittelijä Anna-Liisa Hyvärinen.

---

[SV]

En schaktningsentreprenör, som hade utfört schaktningsarbete på ett bostadsaktiebolags byggnadsplats, yrkade att en ingenjörsbyrå, som var byggherrens representant och byggets övervakare, skulle åläggas att betala arbetet.

Ingenjörsbyrån hade inte avsett att beställa arbetet i eget namn och själv påta sig ansvaret för betalningen. Med beaktande av att inom byggnadsbranschen byggherrens representant eller byggets övervakare i allmänhet inte i eget namn ingår avtal för utförandet av byggnadsarbetet, svarade schaktningsentreprenören som yrkesman i branschen för den oklarhet som förorsakades av parternas olika uppfattning om vem som var schaktningsentreprenörens medkontrahent. Schaktningsentreprenörens betalningsyrkanden mot ingenjörsbyrån förkastades.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.