Legislator Case Law & Legislation
KKO:1995:170 AI generated

Supreme Court allows insurance payout for reduced maternity benefits due to work disability from traffic accident.

Case Number KKO:1995:170
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted

Legislator summary

AI generated

The Supreme Court of Finland allowed the insurance company to pay the difference between the claimant's actual maternity allowance and the amount she would have received had she remained employed until maternity leave began. The lower courts had already ruled in favor of the claimant, finding that the insurance company was liable for the loss of earnings caused by the traffic accident. The court upheld this decision, confirming that the reduced allowance constituted a compensable loss of earnings directly linked to the accident.

Legislator headnote

AI generated

Liikennevakuutuslain 6 §:n 1 momentin mukaan vakuutetulle korvataan hänelle liikennevahingosta aiheutunut ansionmenetys; vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan erotuksen ansionmenetyksenä siltä ajalta, jonka edunsaaja oli äitiys- ja vanhempainlomalla, jos hänen äitiys- ja vanhempainrahaansa muodostuu hänen liikennevahingosta johtuneen työkyvyttömyytensä vuoksi pienemmäksi kuin se olisi ollut, jos hän olisi äitiyslomansa alkamiseen saakka ollut ansiotyössä.

Keywords

AI generated
traffic accident liability loss of earnings maternity allowance reduction work disability compensation insurance payout obligation

Cited Legislation

AI generated
Liikennevakuutuslain 6 § 1 momentti
sairausvakuutuslain 17 §
Tällöin hänen äitiys- ja vanhempainrahansa määräämisen perusteeksi olisi sairausvakuutuslain 17 §:n ja sairausvakuutusasetuksen 10 §:n nojalla voitu ottaa näistä kuukausituloista lasketut vähintään 60 000 markan vuosiansiot, mikä olisi merkinnyt 42 080 markan suuruista äitiys- ja vanhempainrahaa.
sairausvakuutusasetuksen 10 §
Tällöin hänen äitiys- ja vanhempainrahansa määräämisen perusteeksi olisi sairausvakuutuslain 17 §:n ja sairausvakuutusasetuksen 10 §:n nojalla voitu ottaa näistä kuukausituloista lasketut vähintään 60 000 markan vuosiansiot, mikä olisi merkinnyt 42 080 markan suuruista äitiys- ja vanhempainrahaa.
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Edunsaajan äitiys- ja vanhempainraha oli muodostunut hänen liikennevahingosta johtuneen työkyvyttömyytensä vuoksi pienemmäksi kuin se olisi ollut, jos hän olisi äitiyslomansa alkamiseen saakka ollut ansiotyössä. Vakuutusyhtiö oli velvollinen korvaamaan tämän erotuksen ansionmenetyksenä siltä ajalta, jonka edunsaaja oli ollut äitiys- ja vanhempainlomalla.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Hämeenlinnan raastuvanoikeuden päätös 16.11.1992

Raastuvanoikeus katsoi A:n Hämeen Vakuutus Keskinäistä Yhtiötä vastaan ajaman kanteen johdosta selvitetyksi, että A oli loukkaantunut 16.11.1988 tapahtuneessa liikenneonnettomuudessa. Vakuutusyhtiö oli suorittanut A:lle ansionmenetyskorvauksena 166,67 markkaa päivältä. Korvauksen määrä oli perustunut siihen, että A oli vahinkotapahtuman aikaan ansainnut 5 000 markkaa kuukaudessa.

A oli ollut äitiyslomalla 29.10.1990 - 13.9.1991. Kansaneläkelaitos oli suorittanut A:lle äitiys- ja vanhempainrahaa 80,40 markkaa päivältä 29.10. -31.12.1990 ja 84,65 markkaa päivältä 1.1. - 13.9.1991. Vakuutusyhtiön ja kansaneläkelaitoksen suorittaman korvauksen erotus päivältä oli siten ollut 86,27 markkaa 29.10. - 31.12.1990 ja 82,02 markkaa 1.1. - 13.9.1991.

Äitiyspäivärahaa koskeva korvauspäätös oli tehty A:n vuoden 1988 verotuksessa vahvistettujen 24 900 markan määräisten työtulojen perusteella. Työtulo oli tarkistettu vuodenvaihteessa 1990 - 1991. Sairausvakuutusasetuksen 8 §:ssä määriteltiin huomioon otettavat työtulot, eikä säännöksessä mainittu vakuutuskorvausta. Vakuutusyhtiön suorittama korvaus ei siten vaikuttanut äitiys- ja vanhempainrahan määräytymisperusteeseen.

A ei voinut äitiyslomansa vuoksi joutua huonompaan asemaan kuin missä hän olisi ollut ilman sitä. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö oli velvollinen korvaamaan A:lle ansionmenetyskorvauksen sekä äitiys- ja vanhempainrahan erotuksen.

Näillä perusteilla raastuvanoikeus velvoitti vakuutusyhtiön suorittamaan A:lle 21 788,01 markkaa korkoineen.

Turun hovioikeuden tuomio 10.6.1994

Yhtiö valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus lausui, että yhtiö oli liikennevakuutuslain nojalla maksanut A:lle korvausta liikennevahingon hänelle aiheuttamasta vammasta johtuneen työkyvyttömyyden vuoksi. Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutuslain nojalla A:lle suorittaman äitiys- ja vanhempainrahan maksaminen ei perustunut A:n vammautumiseen liikennevahingossa vaan hänen raskauteensa ja synnytykseen. Äitiys- ja vanhempainrahan maksamisella ei siten ollut vaikutusta A:n oikeuteen saada korvausta hänelle liikennevahingosta aiheutuneesta tulojen vähentymisestä. Näillä perusteilla hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöksen lopputulosta.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Vakuutusyhtiölle on myönnetty valituslupa 10.11.1994.

Valituksessaan vakuutusyhtiö on vaatinut kanteen hylkäämistä.

A on vastannut valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 9.10.1995

Perustelut

Liikennevakuutuslain 6 §:n 1 momentin mukaan vakuutetulle korvataan hänelle liikennevahingosta aiheutunut ansionmenetys. Korvattavan ansionmenetyksen on oltava syy-yhteydessä liikennevahinkoon. Liikennevahingon johdosta työkyvyttömäksi joutunut voi siten saada liikennevakuutuksen perusteella korvausta työansion menetyksestä myös äitiysloma-ajalta siinä tapauksessa, että hänen äitiys- ja vanhempainrahansa muodostuu hänen liikennevahingosta johtuneen työkyvyttömyytensä vuoksi pienemmäksi kuin se olisi ollut, jos hän olisi äitiyslomansa alkamiseen saakka ollut ansiotyössä.

A:n 22 046,20 markan suuruinen äitiys- ja vanhempainraha on määräytynyt vuoden 1988 verotuksessa vahvistettujen 24 900 markan määräisten työtulojen perusteella. Jollei liikennevahinkoa olisi sattunut, on todennäköistä, että hän olisi äitiyslomansa alkaessa ollut edelleen ansiotyössä vähintään 5 000 markan kuukausiansiolla. Tällöin hänen äitiys- ja vanhempainrahansa määräämisen perusteeksi olisi sairausvakuutuslain 17 §:n ja sairausvakuutusasetuksen 10 §:n nojalla voitu ottaa näistä kuukausituloista lasketut vähintään 60 000 markan vuosiansiot, mikä olisi merkinnyt 42 080 markan suuruista äitiys- ja vanhempainrahaa. A:n äitiys- ja vanhempainraha on näin ollen hänen liikennevahingosta johtuneen työkyvyttömyytensä vuoksi muodostunut 20 033,80 markkaa pienemmäksi kuin se olisi ollut, jos hän olisi äitiyslomansa alkamiseen saakka ollut ansiotyössä. Myös tämä erotus on A:n liikennevahingosta johtunutta ansionmenetystä, jonka vakuutusyhtiö on velvollinen hänelle korvaamaan.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta muulla tavoin kuin että Hämeen Vakuutus Keskinäisen Yhtiön A:lle maksettavaksi määrätty ansionmenetyskorvaus alennetaan 20 033 markkaan 80 penniin hovioikeuden määräämine korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Larkiomaa, Palm ja Laapas. Esittelijä Elina Paasivirta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riihelä, Tulenheimo-Taki, Krook, Lehtimaja ja Palaja. Esittelijä Lea Turtiainen.

---

[SV]

En förmånstagares moderskaps- och föräldrapenning hade på grund av den arbetsoförmögenhet som hon ådragit sig i en trafikolycka blivit lägre än den skulle ha varit, om hon hade varit i förvärvsarbete ända tills hennes moderskapsledighet började. Försäkringsbolaget var skyldigt att ersätta denna skillnad såsom inkomstbortfall under den tid förmånstagaren hade varit moderskaps- och föräldraledig.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.