Supreme Court quashes lower court decision for procedural error regarding a legally incompetent defendant lacking a guardian ad litem.

A:ta vastaan kihlakunnanoikeudessa käsitellyssä velkomusasiassa oli myös vastaajana olleen A:n puolison asiamies ilmoittanut, ettei A sairautensa vuoksi voinut osallistua oikeudenkäyntiin ja että tälle olisi syytä määrätä oikeudenkäyntiä varten uskottu mies. Kihlakunnanoikeudelle esitettyjen kahden lääkärinlausunnon mukaan A ei ollut kykenevä osallistumaan oikeudenkäyntiin tai oikeudessa kuultavaksi. Kihlakunnanoikeuden päätös poistettiin tuomiovirhekantelusta, koska kihlakunnanoikeus ei olisi saanut ratkaista asiaa ennen kuin A:lle oli määrätty laillinen edustaja ja edustajalle oli varattu tilaisuus tulla kanteen johdosta kuulluksi.

OK 31 luku 1 § 2 kohta

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

Lohtajan kihlakunnanoikeuden päätös 5.10.1993

Kihlakunnanoikeus katsoi Suomen Säästöpankki - SSP Oy:n kanteesta selvitetyksi, että X oli saanut Kokkolanseudun Säästöpankilta, nyttemmin Suomen Säästöpankki - SSP Oy:ltä, 5.9.1991 allekirjoittamallaan velkakirjalla lainaksi 470 000 markkaa ja että A oli 5.9.1991 mennyt omavelkaiseen takaukseen pankille edellä mainitusta velasta. A:n laiminlyötyä velan koron ja lyhennyksen sopimuksen mukaisen suorittamisen, pankki oli 29.3.1993 irtisanonut velan heti erääntyväksi.

A oli laillisesti haastettuna jäänyt oikeuteen saapumatta ja siten jättänyt käyttämättä mahdollisuutensa vastata kanteeseen. Tuomioistuin ei voinut tässä oikeudenkäynnissä ryhtyä viran puolesta selvittelemään A:lta mahdollisesti puuttuvaa oikeudenkäyntikelpoisuutta, koska mainittu seikka ei ollut tullut oikeudenkäynnin kohteeksi. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus ratkaisi jutun pankin vaatimalla tavalla ja velvoitti A:n suorittamaan pankille velkakirjasaatavan pääomaa 470 000 markkaa sekä korkoja ja kuluja.

Vaasan hovioikeuden päätös 2.11.1994

A hänelle määrätyn uskotun miehen edustamana kanteli asiasta hovioikeuteen. A vaati, että kihlakunnanoikeuden päätös poistetaan, koska A oli aivoverenvuodon aiheuttaman dementian takia oikeustoimikelvoton eikä häntä siten ollut laillisesti haastettu oikeudenkäyntiin eikä hän ollut ollut oikeudenkäynnissä laillisesti edustettuna.

Hovioikeus lausui perusteluinaan seuraavaa.

Haastemies ja yksi todistaja olivat 18.7.1993 allekirjoittaneet tiedoksiantotodistuksen, jonka mukaan jutussa annettu lainmukainen haaste ja haastehakemus oli mainittuna päivänä annettu alkuperäisinä A:lle tiedoksi ja niistä oli samalla annettu hänelle oikeaksi todistetut jäljennökset. A ei ollut 18.7.1993 ollut holhouksen alainen eikä hänelle tuolloin myöskään ollut ollut määrättynä uskottua miestä. Tämän vuoksi A oli tullut laillisesti haastetuksi mainittuun oikeudenkäyntiin. A:ta ei ollut myöskään kysymyksessä olevan oikeudenkäynnin aikana eikä sen jälkeenkään asetettu holhouksen alaiseksi eikä hänelle ollut myöskään ennen kuin vasta nyt hovioikeudessa käsiteltävää tuomiovirhekantelua varten määrätty edes uskottua miestä.

Oikeuskirjallisuudesta ilmenevän periaatteen mukaan riita-asioissa, joissa sovinto on sallittu, jollaisesta tässäkin tapauksessa on kysymys, tuomioistuimen asiana ei ole viran puolesta ryhtyä toimiin uskotun miehen määräämiseksi mahdollisesti oikeustoimikelpoisuudeltaan rajoitetulle asianosaiselle. Uskotun miehen määräämisen hakeminen oikeudenkäyntiä varten on holhouslain 66 §:nkin mukaisesti asianomaisen henkilön sukulaisten tai holhouslautakunnan asia, ellei asianomainen henkilö itse siihen kykene.

Kihlakunnanoikeuteen oli A:n ohella kysymyksessä olevassa jutussa haastettu vastaajiksi myös hänen poikansa X ja vaimonsa Y. X:n ja Y:n ja asiamiehenä oli kihlakunnanoikeudessa toiminut yleinen oikeusavustaja Z. Asiamies Z oli kihlakunnanoikeudessa ilmoittanut A:n olevan sairauden johdosta oikeustoimikelvoton ja Z oli myös antanut kihlakunnanoikeudelle kaksi lääkärintodistusta A:n terveydentilasta. Lisäksi Z oli asiassa muutoinkin esittänyt lausumia A:n puolesta asiassa.

Kihlakunnanoikeuden olisi tosin tullut kysymyksessä olevassa tapauksessa, kun se oli A:n vaimon ja pojan asiamiehenä toimineen Z:n kautta saanut oikeudenkäynnissä tietoonsa, että A mahdollisesti oli oikeustoimikelvoton tai ainakin oikeustoimikelpoisuudeltaan rajoittunut, tullut omasta aloitteestaan lykätä asian enempi käsittely uuteen oikeudenkäyntitilaisuuteen ja lykkäyspäätöksessään nimenomaan varata A:n sukulaisille tilaisuus ryhtyä toimiin uskotun miehen määräämiseksi A:lle. Vaikka kihlakunnanoikeus ei ollutkaan lykännyt juttua nimenomaan mainittua tarkoitusta varten, oli se kuitenkin lykännyt jutun muun syyn takia, jolloin A:n sukulaisilla olisi ollut tilaisuus ryhtyä toimiin uskotun miehen määräämiseksi A:lle. Tähän he eivät kuitenkaan olleet tilaisuudesta huolimatta ryhtyneet.

Koska kysymyksessä oli ollut riita-asia, jossa sovinto oli sallittu, kihlakunnanoikeuden ei ollut tarvinnut omasta aloitteestaan ryhtyä toimenpiteisiin uskotun miehen määräämiseksi A:lle. Kantelun perusteella hovioikeus ei ollut havainnut sellaista oikeudenkäyntimenettelyä koskevaa virhettä, jota tarkoitetaan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 2 kohdassa. Kantelu ei antanut hovioikeuden osalta aihetta toimenpiteisiin.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. A:lle määrätty uskottu mies vaati, että alempien oikeuksien päätökset kumotaan ja asia palautetaan Kokkolan käräjäoikeuden käsiteltäväksi.

Käräjätuomari Erkki Seppä antoi häneltä pyydetyn selityksen.

Suomen Säästöpankki - SSP Oy antoi siltä valituksen ja selityksen johdosta pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 6.10.1995

Perustelut

Asiaa kihlakunnanoikeudessa käsiteltäessä A:n vaimon, jolta pankki niin ikään on takauksen perusteella vaatinut suoritusta, asiamies on ilmoittanut, että A ei sairautensa vuoksi ole ollut kykenevä osallistumaan oikeudenkäyntiin ja että tälle olisi syytä oikeudenkäyntiä varten määrätä uskottu mies. Kihlakunnanoikeudelle on esitetty kaksi A:ta koskevaa lääkärinlausuntoa. Niiden mukaan A ei ole ollut kykenevä osallistumaan oikeudenkäyntiin tai oikeudessa kuultavaksi.

Asianosaisen oikeudenkäyntikelpoisuus on ehdoton prosessinedellytys. Kihlakunnanoikeus on voinut esitetyistä lääkärinlausunnoista havaita, ettei vastaajaksi haastettu A, jonka osalta juttu oli tullut oikeudessa vireille, ole ollut kykenevä asianmukaisesti valvomaan etujaan ja oikeuksiaan. Tässä tilanteessa kihlakunnanoikeus, ottaen myös huomioon sen holhouslain mukaiset tehtävät, ei olisi saanut ratkaista asiaa ennenkuin A:lle oli määrätty laillinen edustaja ja edustajalle oli varattu tilaisuus tulla kanteen johdosta kuulluksi. Kihlakunnanoikeudessa on siten tapahtunut oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 2 kohdassa tarkoitettu tuomiovirhe.

Lainkohdat

Oikeudenkäymiskaari 31 luku 1 § 2 kohta ja 6 §

Päätöslauselma

Vaasan hovioikeuden päätös 2.11.1994 nro 1911 kumotaan ja Lohtajan kihlakunnanoikeuden päätös 5.10.1993 nro 291 poistetaan A:n osalta. Asia palautetaan Lohtajan kihlakunnanoikeuden sijaan tulleeseen Kokkolan käräjäoikeuteen sen omasta aloitteesta uudelleen käsiteltäväksi. Käräjäoikeuden tulee huomioon ottaen palautuksen syy asiassa laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kivimäki, Mansner ja Korkalainen. Esittelijä Annette Laukkonen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Haarmann, Taipale ja Tulokas sekä ylimääräinen oikeusneuvos Vuori. Esittelijä Jukka Kontio.

---

[SV]

A var svarande i ett fordringsmål i häradsrätten. A:s maka, som också var svarande i målet, hade genom sitt ombud låtit meddela att A på grund av sjukdom inte kunde delta i rättegången och att det var skäl att för honom förordna en god man för rättegången. Enligt de två läkarintyg som företetts häradsrätten var A inte i stånd att delta i rättegången och han kunde inte heller höras. Häradsrättens avgörande undanröjdes efter klagan på grund av domvilla, eftersom häradsrätten inte hade bort avgöra saken förrän en laglig företrädare hade förordnats för A och företrädaren hade beretts tillfälle att bli hörd med anledning av käromålet.

RB 31 kap 1 § 2 punkten

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.