Employer held liable for pension fund failure as part of employment contract benefit under Finnish law.

Ks.

KKO:1991:186

Työnantajan katsottiin tulleen vastuuseen perustamansa eläkesäätiöjärjestelmän toimivuudesta. Eläkkeet säätiön toimintapiiriin kuuluneille eläkeläisille vahvistettiin maksettaviksi työnantajan konkurssipesän varoista.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

A, B, C, D (k. 15.8.1993), E, F, G (k. 26.9.1992), H (k. 30.10.1992), I, J, K (k. 28.5.1992), L:n kuolinpesä, M, N ja O kertoivat Suomen Silkkikutomo Oy:tä sekä yhdessä P:n kanssa sittemmin myös yhtiön konkurssipesää vastaan ajamassaan kanteessa, että A, B, C, D, E, F, G, H, I, J, K, L, M, N, O ja P olivat olleet yhtiön palveluksessa työsopimussuhteessa. Yhtiö oli työsuhteen osana luvannut heille eläkkeet heidän palveltuaan yhtiötä määrävuodet ja saavutettuaan määrätyn eläkeiän. Eläkepäätöksen oli tehnyt yhtiön kulloinenkin johto. Eläkkeet oli maksettu kuukausittain yhtiön tililtä siten, että yhtiö oli ensin maksanut eläkkeet yhteissummana Keskinäinen vakuutusyhtiö Eläke-Varmalle, joka oli edelleen maksanut eläkkeet eläkkeensaajille. Vakuutusyhtiö oli maksanut sekä kertyneen TEL-eläkkeen että yhtiön eläkkeen yhtenä suorituksena.

Yhtiö oli 13.9.1990 päivätyllä kirjeellään ilmoittanut, että sen perustama eläkesäätiö, Suomen Silkkikutomon Eläkesäätiö s.r. lopetti eläkkeiden maksun 1.10.1990 lukien. Koska eläke oli ollut työsuhteen osa, osa palkkaa, työnantaja ei ollut voinut yksipuolisesti lakkauttaa eläkkeen maksua. Eläkesäätiö oli tosiasiallisesti ollut pelkkä kirjanpitoyksikkö. Sillä ei ollut vuosikausiin ollut omia rahavaroja.

Tämän vuoksi A ja hänen myötäpuolensa vaativat, että yhtiön konkurssipesän varoista vahvistetaan heille maksettavaksi etuoikeusasetuksen 4 §:n mukaisesti työpalkalle kuuluvin etuoikeuksin heidän ennen konkurssia erääntyneet eläkesaatavansa 16 prosentin korkoineen eräpäivästä eli kunkin kuukauden viimeisestä päivästä lukien sekä ilman etuoikeusasetuksen 4 §:n mukaista etuoikeutta vastaisten eläkkeiden pääomitetut määrät 16 prosentin korkoineen konkurssiinasettamishetkestä 3.9.1991 lukien.

Vastaus

Konkurssipesä ja yhtiö kiistivät kanteen ja vaativat sen hylkäämistä.

Eläkesäätiö oli merkitty sosiaali- ja terveysministeriön pitämään eläkesäätiörekisteriin, joten se oli eläkesäätiölain 2 §:n perusteella itsenäinen juridinen henkilö. Kanne oli siten hylättävä sen vuoksi, ettei työnantajayhtiö ollut oikea vastaaja.

Eläkesäätiö oli eläkesäätiölain mukainen eläkesäätiö, jonka säännöissä ei ollut sen itsenäistä asemaa rajoittavia määräyksiä. Säätiön eläke määräytyi eläkesäätiön sääntöjen perusteella eikä työnantajayhtiölle ollut säännöissä annettu mahdollisuutta vaikuttaa eläkkeen määräytymiseen eli eläkkeen myöntämiseen tai eläkkeen suuruuteen. Eläke oli määräytynyt pelkästään eläkesäätiölain ja eläkesäätiön sääntöjen perusteella.

Eläkesäätiöllä ei ollut ollut varallisuutta eikä yhtiö ollut taloudellisen tilanteensa vuoksi kyennyt maksamaan eläkesäätiölleen kannatusmaksuja, minkä vuoksi eläkesäätiö ei ollut voinut maksaa eläkkeitä 1.10.1990 lukien. Eläkesäätiö olisi siis ollut eläkesäätiölain 19 §:n säännöksen mukaisesti lakkautettava. Eläkesäätiön sääntöjen perusteella päätöksen eläkesäätiön lakkauttamisesta teki säätiön hallitus, joka saattoi tehdä lakkautuspäätöksen vain kaikkien jäsenten ollessa läsnä kokouksessa. Eläkesäätiö oli tehnyt viimeksi ministeriölle ilmoituksen hallituksestaan vuonna 1974. Näistä hallituksen jäsenistä osa oli kuollut ja loput olivat eläkkeellä. Eläkkeellä olevista osa oli muuttanut ulkomaille. Tämän vuoksi rekisteriin merkittyä hallitusta ei ollut voitu kutsua koolle.

Eläkesäätiön sääntöihin oli säätiön hallituksen 2.2.1972 tekemän päätöksen perusteella otettu uusi pykälä, jonka mukaan 1.4.1972 jälkeen yhtiön palvelukseen tulevat työntekijät eivät enää kuuluneet eläkesäätiön piiriin. Yhtiön palveluksessa ei ollut ollut enää loppuaikoina monta säätiön piiriin kuulunutta työntekijää. Yhtiön taloudellinen tila huomioon ottaen ei näitäkään työntekijöitä ollut saatu motivoiduksi suostumaan säätiön hallituksen jäseniksi. Säätiölle ei ollut saatu valituksi sääntöjen mukaista uutta hallitusta. Eläkesäätiötä ei ollut voitu lakkauttaa, vaikka se olisi pitänyt lakkauttaa sen vuoksi, ettei säätiö ollut kyennyt maksamaan eläkkeitä.

Koska eläkkeen määrä sekä suorittamistapa ja -velvollisuus määräytyivät eläkesäätiölain ja eläkesäätiön sääntöjen perusteella, yhtiö ei ollut vastuussa eläkkeiden maksamisesta. Yhtiö ei ollut antanut minkäänlaista sitoumusta eläkesäätiön eläkkeiden maksamisesta eläkkeensaajille.

Siltä varalta että yhtiön katsottaisiin olevan vastuussa eläkkeiden maksamisesta, yhtiö ja konkurssipesä vaativat, ettei millekään erälle vahvistettaisi etuoikeusasetuksen 4 §:n mukaista etuoikeutta vaan että erääntyneetkin eläkkeet vahvistettaisiin maksettaviksi konkurssipesän varoista ilman etuoikeutta.

Raastuvanoikeuden päätös 11.11.1992

Raastuvanoikeus lausui selvitetyksi, että yhtiö oli 1950-luvun loppupuolella perustanut eläkesäätiölaissa tarkoitetun säätiön, jonka tarkoituksena oli ollut suorittaa toimintapiiriinsä kuuluville yhtiön työntekijöille ja heidän omaisilleen työsuhteen perusteella vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkettä. Eläkkeen suuruus oli määräytynyt eläkkeen perusteena olevan palkan ja eläkkeeseen oikeutettujen palvelusvuosien perusteella. Eläkesäätiön perustamisen jälkeen säätiön sääntöjä oli yhtiön hallituksen päätöksellä muutettu siten, etteivät 1.4.1972 jälkeen yhtiön palvelukseen tulleet työntekijät olleet enää olleet eläkesäätiön piirissä.

Eläkesäätiön hallituksen jäsenistä yhtiö oli nimennyt kolme jäsentä sekä näiden varamiehet ja säätiön toimintapiiriin kuuluvat työntekijät olivat valinneet kaksi jäsentä ja näiden varamiehet.

Eläkesäätiö oli tehnyt sosiaali- ja terveysministeriölle ilmoituksen hallituksestaan viimeksi vuonna 1974. Säätiön toimintakertomuksessa vuodelta 1986 oli todettu, että säätiön hallitus oli kokoontunut kerran tilikauden aikana. Tuolloin toimineen hallituksen toimikausi oli päättynyt 31.12.1988. Vuoden 1986 toimintakertomuksessa oli niinikään todettu, että yhtiö oli maksanut tilivuoden aikana säätiölle kannatusmaksua 350 000 markkaa. Yhtiön säätiön puolesta maksamat eläkkeet 556 839,32 markkaa oli kirjattu saamisen lyhennykseksi. Säätiön saaminen yhtiöltä oli 31.12.1986 ollut 168 941,91 markkaa. Säätiöllä ei ollut ollut omia varoja. Vuoden 1989 tilinpäätöksen tase-erittelyssä ei säätiöllä ollut ollut yhtiöltä saatavaa. Säätiöllä ei ollut ollut myöskään omaa varallisuutta.

Keskinäinen vakuutusyhtiö Eläke-Varma oli voinut suorittaa eläkesäätiön piiriin kuuluneille eläkeläisille säätiön sääntöjen mukaiset eläkkeet aina 30.9.1990 saakka sen vuoksi, että yhtiö oli maksanut säätiölle eläkkeiden kattamiseksi kannatusmaksua. Eläkesäätiö puolestaan oli toimittanut vakuutusyhtiölle eläkkeiden maksamiseksi tarvittavat varat.

Asiassa oli riidatonta, että ilmoitukset työntekijöille eläkeoikeuden täyttymisestä ja eläkkeen määrästä oli eläkesäätiön nimissä tehnyt vakuutusyhtiö. Eläkkeiden maksut olivat myös tapahtuneet siten, että maksajaksi oli ilmoitettu eläkesäätiö.

Asiassa oli jäänyt selvittämättä, että yhtiö olisi työsopimuksia solmiessaan sitoutunut vastaamaan eläkesäätiön työntekijöille myöhemmin mahdollisesti maksettavaksi erääntyvistä eläkkeistä.

A:n ja hänen myötäpuoltensa eläkkeen määrä sekä suoritustapa ja -velvollisuus olivat määräytyneet eläkesäätiölain ja eläkesäätiön sääntöjen perusteella. Yhtiöllä ei ollut ollut mahdollisuutta vaikuttaa eläkesäätiön sääntöjen muuttamiseen tai eläkkeiden suoritustapaan, vaan eläkesäätiön toimielimet olivat päättäneet tällaisista asioista eläkesäätiölain ja eläkesäätiön sääntöjen perusteella. Yhtiö ei siten ollut ollut vastuussa eläkkeiden suorittamisesta ilman nimenomaista sitoumustaan.

Raastuvanoikeus katsoi asiassa jääneen näyttämättä, että yhtiö olisi millään tavoin kirjallisesti tai suullisesti sitoutunut vastaamaan eläkesäätiön vastattavista eläkkeistä. Yhtiön ilmoitus eläkkeiden maksujen lakkauttamisesta ei synnyttänyt yhtiölle vastuuta niiden maksamisesta.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus hylkäsi kanteen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 24.11.1993

A ja hänen myötäpuolensa valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä.

Tämän vuoksi vahvistan konkurssipesän varoista maksettavaksi sanotun kanteen mukaiset A:n, B:n, C:n, D:n, E:n, F:n, G:n, H:n, I:n, J:n, K:n, L:n, P:n, M:n, N:n ja O:n eläkesaatavat 11 kuukaudelta ajalta ennen konkurssia (lokakuu 1990 -elokuu 1991) 16 prosentin korkoineen kunkin kuukauden viimeisestä päivästä lukien etuoikeusasetuksen 4 §:n mukaisin etuoikeuksin ja konkurssin jälkeiseltä ajalta pääomitettuina 16 prosentin korkoineen 3.9.1991 lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle ja hänen myötäpuolilleen, joista D:n G:n, H:n ja K:n sijaan ovat tulleet heidän kuolinpesänsä, on myönnetty valituslupa. Valituksessaan nämä ovat toistaneet aikaisemmin tekemänsä vaatimukset.

Konkurssipesä ja yhtiö ovat vastanneet valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 3.10.1995

Perustelut

Suomen Silkkikutomo Oy on vuonna 1956 perustanut Suomen Silkkikutomon Eläkesäätiö s.r. nimisen eläkesäätiön. Säätiön tarkoituksena on sääntöjensä 2 ja 3 §:n mukaan ollut suorittaa toimintapiiriinsä kuuluneille yhtiön toimihenkilöasemassa olleille työntekijöille ja heidän omaisilleen työsuhteen perusteella vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkettä. Eläkesäätiön sääntöihin 23.3.1972 vahvistetun muutoksen mukaan 1.4.1972 lukien yhtiön palvelukseen tulleet työntekijät eivät enää ole olleet säätiön piirissä.

Eläkesäätiön sääntöjen 13 §:n mukaan säätiön hallituksen viidestä jäsenestä yhtiö on nimennyt kolme ja työntekijät ovat valinneet keskuudestaan kaksi. Eläkesäätiö on tehnyt sosiaali- ja terveysministeriölle ilmoituksen hallituksestaan viimeksi vuonna 1974. Säätiön hallitus ei ole tämän jälkeen toiminut muutoin kuin kokoontumalla kerran vuodessa vahvistamaan säätiön tilinpäätöksen. Vuoden 1988 jälkeen säätiöllä ei ole ollut hallitusta. Säätiöllä ei ole ollut omaa henkilökuntaa, vaan yhtiön toimihenkilöt ovat käytännössä vastanneet eläkesäätiölle kuuluvien tehtävien suorittamisesta.

Yhtiö on eläkesäätiön sääntöjen 4 §:n mukaisesti luovuttanut 1 000 000 markkaa säätiön peruspääomaksi. Tämän yhtiö on välittömästi lainannut takaisin itselleen. Lisäksi yhtiö on suorittanut säätiölle kannatusmaksuja.

Eläkkeet on suoritettu siten, että säätiön tililtä on ensin maksettu niiden yhteismäärä Keskinäinen vakuutus Eläke-Varmalle. Vakuutusyhtiö on tämän jälkeen säätiön puolesta maksanut eläkkeet eläkkeensaajille.

Kun eläkesäätiöllä ei ole mainitun alkupääoman ohella ollut muuta varallisuutta, on säätiön kyky suoriutua eläkevastuistaan perustunut pääasiallisesti mainittuihin kannatusmaksuihin. Niiden riittämättömyyden takia eläkesäätiö on joutunut lopettamaan eläkkeiden suorittamisen. Kysymys on siitä, vastaako yhtiö perustamansa eläkesäätiön varojen ja toimintaedellytysten loppumisesta.

Ennakkoratkaisussaan 1991:186 Korkein oikeus on katsonut, että työnantaja, joka on luomansa eläkejärjestelmän puitteissa antanut työntekijöilleen aiheen luottaa perustamansa eläkesäätiön sääntöjen mukaisten eläkkeiden saantiin, on tullut velvolliseksi huolehtimaan eläkejärjestelmän toimivuudesta.

Käsillä olevassa tapauksessa yhtiö ei ole nimenomaisesti sitoutunut itse vastaamaan työntekijöittensä eläkkeiden suorittamisesta. Kuitenkin se on uusia työntekijöitä palkatessaan ilmoittanut eläkesäätiön toimintapiiriin kuulumisesta johtuvasta eläke-edusta sekä vedonnut samaan etuun palkkaneuvotteluissaan yhtiöön jo työsuhteessa olleiden työntekijöiden kanssa. Yhtiö on siten tosiasiallisesti luvannut työntekijöilleen eläkesäätiön sääntöjen mukaisen eläke-edun työsuhteen ehtona, osana palkkaa.

Yhtiö ja sen perustama eläkesäätiö ovat olleet muodollisesti erillisiä oikeushenkilöitä. Niiden välinen suhde on kuitenkin ollut hyvin kiinteä. Säätiö on ollut sekä taloudellisesti että hallinnollisesti epäitsenäinen ja yhtiö on tosiasiallisesti vastannut säätiön asioiden hoitamisesta. Näissä olosuhteissa yhtiön työntekijöillä on ollut perusteltu aihe luottaa siihen, että yhtiö huolehti luomansa eläkejärjestelmän toimivuudesta ja viime kädessä itse vastasi työntekijöille luvattujen eläkkeiden maksamisesta.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo yhtiön olevan vastuussa eläkesäätiön varojen ja toimintaedellytysten loppumisesta ja siten velvollinen suorittamaan kanteessa tarkoitetut eläkkeet niihin eläkesäätiön sääntöjen mukaan oikeutetuille.

Yhtiö on asetettu selvitystilaan 17.4.1991 ja konkurssiin 3.9.1991. A ja hänen myötäpuolensa ovat valvoneet eläkesaatavansa yhtiön konkurssissa.

A ja hänen myötäpuolensa ovat esittäneet eläkesaatavistaan Eläkepalvelu Oy:n laskelman, josta ilmenee eläkesäätiön eläkevastuu kunkin osalta.

Eläkesaatavilla on konkurssia edeltävältä ajalta etuoikeusasetuksen (32/1868) 4 §:n mukainen etuoikeus yhtiön konkurssissa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan. Suomen Silkkikutomo Oy:n konkurssipesän varoista vahvistetaan maksettavaksi seuraavat A:n ja hänen myötäpuoltensa eläkesaatavat 11 kuukauden ajalta ennen konkurssia (lokakuu 1990 - elokuu 1991) 16 prosentin korkoineen kunkin kuukauden viimeisestä päivästä etuoikeusasetuksen 4 §:n mukaisin etuoikeuksin ja konkurssin jälkeiseltä ajalta pääomitettuina 16 prosentin korkoineen 3.9.1991 lukien seuraavasti:

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jalonen, Mäki (eri mieltä) ja Harsia. Esittelijä Thea Lång.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Paasikoski, Krook, Lehtimaja ja Hidén. Esittelijä Risto Jalanko.

---

[SV]

Se

KKO:1991:186

En arbetsgivare ansågs ha blivit ansvarig för att ett av honom grundat pensionsstiftelsesystem fungerade. Pensionerna för de arbetstagare som hörde till pensionsstiftelsens verksamhetsområde fastställdes att betalas ur arbetsgivarens konkursbos medel.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.