Supreme Court dismisses claim for damages against lawyer for breach of instructions due to late filing after client's discovery of error.

Ään.

Kysymys siitä, oliko asianajajan tilityksestä ilmennyt vahingonkorvausvaatimuksen peruste siten, että kanne olisi tullut nostaa kauppakaaren 18 luvun 9 §:ssä säädetyssä määräajassa.

KK 18 luku 9 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Heinolan kihlakunnanoikeudessa

B kertoi A:ta vastaan ajamassaan kanteessa ja sitä kehittäessään, että hän oli 18.11.1987 päivätyllä kauppakirjalla myynyt Joutsan kunnan Pärnämäen kylässä sijaitsevan Hiekkaranta-nimisen tilan RN:o 4:106 C:lle. Kauppakirjan oli laatinut ja allekirjoittanut B:n valtuuttama asiamies, asianajaja A. Kauppakirjan ehdon 3 mukaan "B:lle henkilökohtaisesti perustetaan venevalkamaoikeus yhdelle veneelle Hiekkarannan ja Hauvalan tilojen rajalle eli Hiekkarannan tilan itärajalle."

B:n A:lle antamien toimiohjeiden mukaan venevalkamaoikeus olisi pitänyt pysyvänä rasitteena perustaa B:n samassa kylässä omistaman Pyymäkinimisen tilan RN:o 4:18 hyväksi.

C oli myynyt Hiekkarannan tilan edelleen ja B oli menettänyt venevalkamaoikeuden. Tämän vuoksi ja koska Pyymäen tilan arvo oli venevalkamaoikeuden menettämisen vuoksi alentunut, B vaati, että A velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena 30 000 markkaa korkoineen.

Vastaus

A vaati kanteen jättämistä tutkimatta tai hylkäämistä. A oli tehnyt tilin heti kaupanteon jälkeen 18.11.1987 eikä kannetta ollut nostettu kauppakaaren 18 luvun 9 §:n mukaisessa yön ja vuoden määräajassa siitä lukien.

Kihlakunnanoikeuden päätös 3.6.1992

Kihlakunnanoikeus katsoi, että kysymyksessä ei ollut kauppakaaressa tarkoitettu asiamiehen toiminnan ja tilin moitetta koskeva asia vaan asiamiehen valtuutuksen vastaiseen toimintaan eli toimintaan ilman valtuutusta perustuva vahingonkorvaus.

Kihlakunnanoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli B:n valtuuttamana myynyt C:lle Hiekkarannan tilan muun muassa ehdoin, että B:lle henkilökohtaisesti perustetaan venevalkamaoikeus yhdelle veneelle Hiekkarannan ja Hauvalan tilojen rajalle eli Hiekkarannan tilan itärajalle.

Kihlakunnanoikeus totesi B:n A:lle lähettämän valtuutuksen lähetekirjelmästä ilmenevän, että A:n olisi tullut kaupassa pidättää B:n omistaman Pyymäen tilan hyväksi Hiekkarannan tilaan kohdistuvana rasitteena oikeus venevalkamaan. Näin A ei ollut kuitenkaan menetellyt, kuten edellä mainitusta kauppaehdosta kävi selville.

C oli 26.8.1988 myynyt Hiekkarannan tilan edelleen pidättämättä B:lle 18.11.1987 päivätyn kauppakirjan mukaista henkilökohtaista venevalkamaoikeutta Hiekkarannan tilaan.

Tästä A:n ja C:n menettelystä oli B:lle aiheutunut vahinkoa. B ei ollut näyttänyt tätä vahinkoa A:n myöntämää 5 000 markkaa suuremmaksi.

Kihlakunnanoikeus velvoitti A:n suorittamaan B:lle korvaukseksi kiinteistörasitteen menetyksestä 5 000 markkaa korkoineen.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 17.8.1994

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi kanteessa vaaditun A:lta vahingonkorvausta siitä, että hän myydessään B:n valtuuttamana asiamiehenä tämän omistaman tilan oli sopinut venevalkamaoikeudesta toisin kuin B oli toimeksiannossaan edellyttänyt. Kanne tarkoitti siten A:n toimintaa asiamiehenä.

Myytyään tilan A oli 18.11.1987 päivätyllä kirjeellään ilmoittanut B:lle myyneensä tilan 80 000 markan kauppahinnasta ja tilittävänsä kauppahinnan B:n pankkitilille. Vielä A oli ilmoittanut kirjeessä, että tilan ostaja oli luvannut maksaa hänen palkkionsa kauppakirjan laatimisesta. A oli liittänyt kirjeeseensä sanotun kauppakirjan. A oli maksanut kauppahinnan B:n pankkitilille 19.11.1987.

Hovioikeus katsoi, että kauppakaaren 18 luvun 9 §:ssä, verrattuna saman luvun 1 §:ään, tarkoitettiin säädellä niitä toimeksiannon aiheuttamia toimenpiteitä, jotka edellyttivät laskennallista tilitystä, kuten esimerkiksi toimeksisaajan hallussa olleen päämiehen omaisuuden hoitoa ja muuta vastaavaa, eikä sanottua säännöstä sen vuoksi ollut sovellettava nyt kysymyksessä olevaan kanteeseen. Näin ollen kanteen nostaminen ei ollut ollut sidottu sanotussa lainkohdassa säädettyyn asiamiehen tilityksen moittimista koskevaan vuoden määräaikaan. Kanne oli voitu panna vireille saatavan vanhentumiselle säädetyssä yleisessä 10 vuoden määräajassa, jonka kuluessa kanteen vireillepano oli tapahtunut.

A ei ollut näyttänyt, että B olisi muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitusta valtuutuksen lähetekirjelmästä ilmenevää toimeksiantoaan.

Edellä mainituilla ja muutoin kihlakunnanoikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla hovioikeus pysytti kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen.

Eri mieltä ollut jäsen, hovioikeudenneuvos Kurri hyväksyi esittelijän mietinnön näin kuuluvat perustelut ja tuomiolauselman.

Tuomiolauselma: Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus muuttanee kihlakunnanoikeuden päätöstä siten, että hylkää A:ta vastaan ajetun kanteen ja vapauttaa A:n kaikesta korvausvelvollisuudesta B:tä kohtaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan A on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä.

B on vastannut valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 12.9.1995

Perustelut

B:n asianajotoimeksiannon ja valtuutuksen perusteella A on 18.11.1987 myynyt B:n kiinteistön muun muassa sellaisin kauppakirjaan merkityin ehdoin, että B:lle henkilökohtaisesti perustettiin venevalkamaoikeus myydyn tilan alueelle.

Kanteellaan, joka on tullut vireille 23.3.1992, B on vaatinut A:lta vahingonkorvausta toimeksiantoon liittyneen toimiohjeen rikkomisesta, koska venevalkamaoikeuden piti tulla B:n toisen tilan hyväksi pysyvänä rasitteena eikä vain myyjälle kuuluvana henkilökohtaisena oikeutena.

Korkein oikeus toteaa, että kysymys on kauppakaaren 18 luvun 9 §:n mukaisesta toimeksiantosuhteesta. A on kaupantekopäivänä lähettänyt B:lle kirjeen, josta ilmeni, että toimeksianto oli hoidettu ja että ostaja oli luvannut suorittaa A:lle tulevan palkkion kauppakirjan laatimisesta. Kirjeeseen oli liitetty kauppakirja. Kauppahinnan A on maksanut B:n pankkitilille seuraavana päivänä. Näillä toimenpiteillä A:n on katsottava tehneen edellä mainitussa säännöksessä tarkoitetun tilin.

Kuten esimerkiksi Korkeimman oikeuden ratkaisuista 1987:63 ja 1991:62 ilmenee, kauppakaaren 18 luvun 9 §:n mukaista vanhentumisaikaa on sovellettava myös toimeksiannon suorittamiseen liittyvään korvauskanteeseen sikäli kuin kanteen perusteena oleva virhe tai laiminlyönti on ilmennyt asiamiehen tilityksestä.

B on A:n valituksen johdosta Korkeimpaan oikeuteen antamassaan vastauksessa kertonut, että hän oli kauppakirjan saatuaan heti ottanut yhteyden A:han, koska venevalkamaoikeutta ei ollut kauppakirjaan kirjattu sillä tavoin kuin B:n toimiohjeissa oli edellytetty. Siten B on tunnustanut kauppakirjasta heti havainneensa, mitä venevalkamaoikeudesta oli sovittu. B ei ole näyttänyt, että A olisi B:n reklamoinnin johdosta antanut hänelle väärän tiedon kauppakirjan kyseisen kohdan merkityksestä.

A:n tekemästä tilityksestä on siten ilmennyt B:n vahingonkorvausvaatimuksen peruste niin, että kauppakaaren 18 luvun 9 §:ssä säädetty asiamiehen tilityksen moittimista koskeva yön ja vuoden määräaika on alkanut kulua tästä tilityksestä. B ei ole moittinut tiliä mainitussa määräajassa. Tämän vuoksi B:n kanne on hylättävä myöhään nostettuna.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Nuorempi oikeussihteeri Mikkola: Korkein oikeus lausunee:

Perustelut

B:n kanne perustuu siihen, että A toimiessaan B:n asiamiehenä kiinteistön kaupassa ei ollut noudattanut saamiaan toimintaohjeita. A oli B:n puolesta allekirjoittanut kauppakirjan, jossa venevalkamaoikeus oli myönnetty henkilökohtaisesti B:lle, vaikka B:n nimenomaisen ohjeen mukaan venevalkamaoikeus olisi tullut myöntää Pyymäen tilan hyväksi.

A on heti kaupanteon jälkeen tehnyt B:lle tilityksen toimistaan lähettämällä tälle kirjeen ja kauppakirjan sekä maksamalla kauppasumman B:n tilille.

Kirjeessä ei ole mainittu mitään siitä, että venevalkamaoikeus oli kauppakirjassa myönnetty toisin kuin B:n ohjeessa oli esitetty. Venevalkamaoikeuden sisältö on ilmennyt B:n saamasta kauppakirjasta, mutta koska B ei ole kiinteistön kaupan asiantuntija, ei voida vaatia, että hän pelkästään kauppakirjasta olisi ymmärtänyt kauppakirjassa käytetyn sanonnan merkityksen eron hänen ohjeessa määräämäänsä.

A:n tekemästä tilityksestä ei siten ole ilmennyt B:n vahingonkorvausvaatimuksen peruste siten, että kauppakaaren 18 luvun 9 §:ssä säädetty asiamiehen tilityksen moittimista koskeva vuoden määräaika olisi alkanut kulua tästä tilityksestä. Kanne on voitu panna vireille saatavan vanhentumiselle säädetyssä yleisessä kymmenen vuoden määräajassa, jonka kuluessa kanteen vireillepano on tapahtunut.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Oikeusneuvos Lindholm: Hyväksyn mietinnön.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan A:ta koskevilta osiltaan. B:n A:ta vastaan ajama kanne hylätään ja A vapautetaan korvausvelvollisuudesta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pitkänen, Kurri (eri mieltä) ja Esko Mikkola. Esittelijä Silja Palmgren (mietintö).

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm (eri mieltä), Haarmann, Möller, Tulokas ja Kivinen. Esittelijä Kimmo Mikkola (mietintö).

---

[SV]

Omröstn.

Fråga om grunden för ett skadeståndsyrkande framgått av en redovisning som lämnats av en advokat på ett sådant sätt att talan hade bort väckas inom den i 18 kap. 9 § handelsbalken stadgade tiden.

HB 18 kap 9 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.