Supreme Court allows bank claim against borrower for debt arising from a fraudulent loan scheme. The court held that the bank's knowledge of the fraud made the claim not contrary to good faith.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland reversed the Court of Appeal's dismissal of a bank's claim against a borrower, ordering the borrower to pay the outstanding debt. The borrower argued that the underlying loan was based on a fabricated feed contract intended solely to secure financing for another party, which the bank knew about. The court ruled that while the debt instrument itself was not void, the bank's awareness of the fraudulent context meant it was not contrary to good faith and honor to enforce the debt.
Legislator headnote
AI generatedOikeustoimilain 33 §; The court held that a creditor's knowledge of a debtor's fraudulent intent in creating a debt does not render the debt void, but may preclude the creditor from claiming it is contrary to good faith to enforce it.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Pankinjohtajan aloitteesta A ja B solmivat tekaistun kauppasopimuksen, jonka ainoa tarkoitus oli saada rahoitusyhtiö X:ltä lainaa B:lle. Pankki joutui A:n puolesta antamansa takauksen johdosta maksamaan luoton X:lle. A oli puolestaan antanut pankille pantin, joka sittemmin oli muutettu velkakirjalainaksi. Kysymys siitä, oliko pankin kunnianvastaista ja arvotonta vaatia saatavaansa A:lta.
OikTL 33 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Oulun raastuvanoikeudessa
Suomen Säästöpankki - SSP Oy vaati A:ta vastaan ajamassaan kanteessa A:n velvoittamista suorittamaan pankille 1.7.1987 tunnustamansa velkakirjan perusteella maksamatta oleva määrä 190 000 markkaa, erääntynyttä korkoa 25 650 markkaa ajalta 16.7.1990 -15.7.1991, erääntynyttä viivästyskorkoa 5 978,40 markkaa ajalta 16.7.1990 - 15.7.1991, korkoa 16 prosenttia 190 000 markalle 16.7.1991 lukien sekä korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut 16 prosentin korkoineen päätöksen antamispäivästä lukien.
Vastaus
A kiisti kanteen. A myönsi allekirjoittaneensa kyseisen velkakirjan maksaessaan pankille sen määrän, jonka pankki oli joutunut maksamaan SKOP-rahoitus Oy:lle A:n ja B:n tekemän ja pankin A:n puolesta takaaman rehunmyyntisopimuksen perusteella. Rehunmyyntisopimus oli kuitenkin täysin tekaistu ja tehty kantajapankin pankinjohtajan aloitteesta pelkästään rahoituksen saamiseksi B:lle ja siis ilman tarkoitusta tehdä rehukauppaa. Rehunmyyntisopimus, jonka tekemisestä A ei ollut saanut mitään hyötyä, oli näin ollen tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen oli kunnianvastaista ja arvotonta vedota siihen perustuvaan saatavaan.
Raastuvanoikeuden päätös 11.3.1992
B myyjänä ja A ostajana olivat 16.6.1986 allekirjoittaneet 205 500 markan arvoisen rehunmyyntisopimuksen, jonka B oli siirtänyt rahoitettavaksi SKOP-rahoitus Oy:lle.
Sopimuksenmukaista rehukauppaa ei ollut tehty eikä ollut ollut tarkoitustakaan tehdä. Tämän olivat tienneet sopimuksen allekirjoittaneet A ja B:n toimitusjohtaja C sekä kantajapankin pankinjohtaja. Sopimuksen tarkoituksena oli ollut saada rahoitusta B:n toimintaan.
A ja todistajana kuultu C olivat kertoneet, että ennen rehunmyyntisopimuksen laatimista B oli hakenut noin 200 000 markan lainaa kantajapankista. A oli lupautunut takaamaan lainan. Lainaa ei kuitenkaan ollut järjestetty pankkilainana, vaan pankinjohtajan aloitteesta oli tehty rehunmyyntisopimus. Sopimuksen perusteella B oli saanut tarvitsemansa 200 000 markan rahoituksen SKOPrahoitus Oy:ltä. Pankki oli antanut A:n puolesta omavelkaisen takauksen sopimuksen kaikenpuolisesta täyttämisestä SKOP-rahoitus Oy:lle. A puolestaan oli antanut pankille irtaimen pantin vastavakuudeksi myyntisopimukseen sisältyneelle pankin takaukselle.
A:n maksulaiminlyönnin vuoksi pankki oli antamansa takauksen nojalla maksanut 9.3.1987 SKOP-rahoitus Oy:lle sen rehunmyyntisopimukseen perustuvan saatavan A:lta korkoineen ja kuluineen yhteensä 219 980,41 markkaa. A oli samana päivänä maksanut pankille 220 224,70 markkaa säilyttääkseen edellä mainitun irtaimen pantin. A oli suorittanut maksun pankille ottamalla vekselin ja 1.7.1987 A:n velka oli muutettu velkakirjalainaksi, jonka pääoma oli ollut 240 000 markkaa. A oli lyhentänyt lainaa.
A oli allekirjoittanut rehunmyyntisopimuksen tietoisena sopimuksen tosiasiallisesta tarkoituksesta eli rahoituksen hankkimisesta B:lle. A:n tietoisuus huomioon ottaen rehunmyyntisopimusta ei ollut tehty sellaisissa olosuhteissa, että kantajapankin olisi kunnian vastaista ja arvotonta vedota siihen tai sen vakuudeksi annettuihin sopimuksiin.
Sen vuoksi raastuvanoikeus velvoitti A:n suorittamaan pankille kanteessa vaaditut määrät 16 prosentin korkoineen.
Rovaniemen hovioikeuden tuomio 6.4.1994
A valitti hovioikeuteen ja vaati, että kanne hylätään.
Hovioikeus lausui, ettei A:n 1.7.1987 pankille antamaa velkasitoumusta sinänsä ollut pidettävä lain tai hyvän tavan vastaisena oikeustoimena. Velkasitoumus liittyi kuitenkin raastuvanoikeuden päätöksessä kerrotuin tavoin rehunmyyntisopimukseen, jolla erehdytettiin rahoitusyhtiö antamaan varoja B:n toimintaan. Pankki oli tiennyt raastuvanoikeuden päätöksessä kerrotusta rahoitusjärjestelystä ja siitä, että rahoitusjärjestelyn perusteena olleella rehunmyyntisopimuksella ei ollut tehty rehukauppaa eikä ollut tarkoituskaan sitä tehdä. Pankki oli tiennyt, että A:n 1.7.1987 antama velkasitoumus liittyi mainittuun rahoitusjärjestelyyn. Pankin oli velan syntyolosuhteista tietoisena kunnianvastaista ja arvotonta vedota A:n 1.7.1987 pankille antamaan velkakirjaan.
Hovioikeus kumosi raastuvanoikeuden päätöksen ja hylkäsi kanteen.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Pankille myönnettiin valituslupa. Valituksessaan pankki vaati hovioikeuden tuomion kumoamista ja asian jättämistä raastuvanoikeuden päätöksen varaan.
A antoi vastauksen, jossa hän vaati hovioikeuden tuomion pysyttämistä.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 5.9.1995
Perustelut
Oikeustoimilain 28 - 33 §:ssä on säädetty, millä perusteilla voidaan oikeustoimelta evätä sen säännönmukainen vaikutus eli sitovuus ja julistaa oikeustoimi pätemättömäksi. Pätemättömyys perustuu oikeustoimeen osallisen tahdonmuodostuksessa tai sen ilmaisussa olevaan virheeseen, joka on johtunut esimerkiksi pakosta, petollisesta viettelystä tai erehdyksestä. Lain 33 §:ää voidaan soveltaa monissa tarkemmin määrittelemättömissä tapauksissa. Sen soveltamisessa on otettava huomioon koko tämän säännöstön tarkoitus eli oikeustoimeen osallisen päätäntävapauden suojaaminen.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään raastuvanoikeuden päätöksen varaan.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Raimo Repo, Simola ja Yrttiaho. Esittelijä Reetta Löija.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Lindholm, Taipale, Suhonen ja Lehtimaja. Esittelijä Anita Räty.
---
[SV]
På en bankdirektörs initiativ slöt A och B ett fingerat köpeavtal, vars enda syfte var att få finansieringsbolaget X att bevilja B ett lån. Till följd av den borgen banken gett för A blev den tvungen att betala krediten åt X. A hade gett banken en pant som sedermera hade omvandlats till ett skuldebrevslån. Fråga om huruvida det stred mot tro och heder då banken krävde sin fordran av A.
RättshandlingsL 33 §
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.