Supreme Court dismisses dismissal claim where consultant's sales work generated more revenue than costs despite company losses.

Henkilöstöhallinnon alalla toimineen konsulttiyhtiön liikevaihto muodostui pääasiallisesti sen palveluksessa olevien konsulttien tekemästä konsulttipalvelusten myyntityöstä ja sen tuloksena hankittujen toimeksiantojen hoitamisesta. Konsultti A:n työnteosta oli kertynyt yhtiölle enemmän tuloja kuin hänestä oli aiheutunut työvoimakustannuksia. Yhtiön toiminta konsulttiyrityksenä oli kuitenkin perustunut siihen, että konsulttien työhön perustuvalla laskutuksella kyettiin kattamaan kaikki yhtiön toiminnasta aiheutuvat kulut. A:n työskentelyyn perustuva laskutus oli ollut yhtiön muiden konsulttien toiminnan tuottamaa laskutusta vähäisempää. Yhtiöllä oli toimintansa tappiollisuuden johdosta kustannusten säästämiseksi ja tuloksensa parantamiseksi työsopimuslain 37 a §:n 1 momentissa edellytetyt taloudelliset ja tuotannolliset syyt irtisanoa A:n työsopimus.

TSL 37 a § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Espoon kihlakunnanoikeudessa

A kertoi Hay Management Consultants Finland Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että hän oli 23.6.1988 allekirjoitetun työsopimuksen mukaisesti toiminut 1.10.1988 alkaen yhtiön palveluksessa liikkeenjohdon konsulttina. Yhtiön toimitusjohtaja oli kirjeellään 25.2.1992 irtisanonut hänen työsopimuksensa viitaten yhtiön huonoon taloudelliseen tilanteeseen ja tuleviin näkymiin. Työsuhde oli päättynyt 31.5.1992.

Yhtiöllä ei ollut työsopimuslain 37 a §:n mukaista perustetta irtisanomiseen. A:n yhtiössä suorittama työ ei ollut vähentynyt lainkohdassa edellytetyllä tavalla. Hänen irtisanomisestaan ei ollut aiheutunut ainakaan sellaista kustannussäästöä, jota voitaisiin pitää irtisanomisen todellisena syynä.

Tämän vuoksi A vaati, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta 12 kuukauden palkkaa vastaavat 372 000 markkaa korkoineen.

Vastaus

Yhtiö kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Yhtiön toimialana olivat palkkamenetelmien myynti ja muut henkilöstöhallinnon kehittämisalueet. Yhtiön konsulttien tehtävänä oli hankkia yhtiölle asiakkaita ja tuloja. Konsulttien tuli myydä vähintään yhtä paljon kuin tehdä asiakastyötä. A oli kuitenkin jäänyt myyntitavoitteestaan, minkä vuoksi yhtiön muut konsultit olivat joutuneet kanavoimaan hänelle työtä. Yhtiö oli huonosta taloudellisesta tilanteestaan johtuen joutunut vuoden 1990 lopusta alkaen irtisanomaan työntekijöitään. A:n irtisanomisesta oli koitunut yhtiölle 478 000 markan kustannussäästö vuodessa. A:n tilalle ei ollut palkattu uutta työntekijää.

Kihlakunnanoikeuden päätös 8.3.1993

Kihlakunnanoikeus lausui selvitetyksi, että yhtiö oli toiminut alalla, jolla työt olivat vähentyneet. Yhtiön liikevaihto oli ollut tilikaudella 1.10.1990 -30.9.1991 noin 4,5 miljoonaa markkaa ja tilikaudella 1.10.1991 - 30.9.1992 noin 2,9 miljoonaa markkaa ja siis pienentynyt vuodessa noin 35 prosentilla. Yhtiön tuloslaskelma tilikaudelta 1.10.1991 - 30.9.1992 oli osoittanut tappiota 327 382 markkaa ennen tilinpäätössiirtoja ja veroja. Yhtiön kokonaistulot olivat koostuneet pääasiallisesti konsultointituloista.

Yhtiön palveluksessa oli joulukuussa 1990 ollut 12 työntekijää, joista viisi oli ollut konsultteja. Nyttemmin yhtiöllä oli neljä työntekijää, joista kolme oli konsultteja.

Keväällä 1992 oli ollut nähtävissä, että yhtiön toimialaan liittyvät työtehtävät olivat vähentyneet ja edelleen vähentymässä. Tuolloin ennakoitavissa ollut samansuuntainen kehitys oli myöhemmin toteutunut.

Toimitusjohtaja oli vastuussa yhtiön toiminnasta. Yhtiön liikevaihto oli supistunut ja tulot olivat vähentyneet. A:n oli katsottava olleen tietoinen yrityksen taloudellisen tilan heikkenemisestä.

Verrattaessa A:n yhtiölle hankkimia tuloja muiden konsulttien hankkimiin tuloihin oli lähtökohdaksi otettava, että toimitusjohtaja oli ollut oikeutettu päättämään, kenet hän irtisanoo.

Irtisanomista välittömästi edeltäneillä ja irtisanomisen jälkeisillä tapahtumilla ei ollut merkitystä arvioitaessa työnantajan oikeutta A:n irtisanomiseen 25.2.1992.

Kihlakunnanoikeus katsoi työn yhtiössä vähentyneen pysyvästi vähäistä suuremmassa määrin niin, että yhtiöllä oli ollut oikeus A:n työsuhteen irtisanomiseen työsopimuslain 37 a §:ssä edellytetyillä taloudellisilla syillä.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus hylkäsi kanteen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 29.6.1994

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.

Esittelijän ehdotus ja eri mieltä olleen jäsenen lausunto:

Esittelijä, viskaali Pirttijärvi: Hovioikeus lausunee tuomioperusteluina seuraavaa.

Asiassa ei ole esitetty yhtiön 30.9.1991 ja 30.9.1992 päättyneiden tilikausien tuloslaskelmia. Yhtiön taloudellisesta tilasta on esitetty ainoastaan yksittäisiä tietoja yhtiön budjetista, liikevaihdosta ja liikevaihdon muodostumisesta. Selvityksen mukaan yhtiön liikevaihto oli ollut 30.9.1991 päättyneellä tilikaudella 4 497 636,55 markkaa ja ylittänyt budjetoidun liikevaihdon 508 000 markalla.

Yhtiön 1.10.1991 alkaneen tilikauden budjetissa oli budjetoitu kullekin kolmelle konsultille 164 laskutuspäivää ja laskutusta konsulttia kohden 1 148 000 markkaa. Yhtiössä oli myös varauduttu neljännen konsultin palkkaamiseen joulukuussa 1991, jota konsulttia ei ollut kuitenkaan palkattu. Yhtiön palveluksessa olleiden kolmen konsultin budjetoitu laskutus oli helmikuun 1992 loppuun mennessä 1 596 000 markkaa ja toteutunut laskutus 1 463 000 markkaa. HayGroupin 27.1.1992 päivätyn tiedotteen mukaan 1.10.1991 alkaneen tilikauden ensimmäisen vuosineljänneksen tuotot olivat ylittäneet budjetoidut tuotot, mutta tammikuun 1992 tuotot olivat olleet 50 prosenttia alle budjetoitujen muun ohella asiakasseminaarien johdosta.

Yhtiön 30.9.1992 päättyneen tilikauden liikevaihto oli ollut 2 911 809,80 markkaa ja tappio ennen tilinpäätössiirtoja ja veroja 327 382,78 markkaa. Liikevaihdosta ilmeisesti noin 430 000 markkaa oli koostunut muista tuotoista kuin konsulttipalkkioista.

Yhtiö on A:n työsopimuksen irtisanomisen perusteena vedonnut huonoon taloudelliseen tilanteeseensa ja tulevaisuuden näkymiin. Yllä lausutusta ilmenee, että yhtiön liikevaihto pääasiallisesti muodostuu sen palveluksessa olevien konsulttien tekemästä konsulttipalvelusten myyntityöstä ja sen tuloksena hankittujen toimeksiantojen hoitamisesta. Yhtiö ei kuitenkaan ole näyttänyt, että A:n konsulttina tekemä myyntityö ja hänen saatujen toimeksiantojen perusteella tekemänsä suunnittelutyö olisivat olleet syynä yhtiön huonoon taloudelliseen tilanteeseen tai että irtisanomisella olisi, huomioon ottaen edellä todettu yhtiön liiketoiminnan laatu, saatu aikaan sellaisia kustannussäästöjä, jotka olisivat olleet omiaan parantamaan yhtiön taloudellista tilannetta.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella on pikemminkin pääteltävissä, että yhtiön liikevaihdon alentuminen ja tilikauden tappiollinen tulos oli saattanut johtua konsulttien määrän vähentämisestä. Yhtiön tiedotuskirjeen mukaan 1.10.1991 alkanut tilikausi oli alkanut hyvin ja sen laskutus oli ollut joulukuussa 1991 huomattavasti budjetoitua suurempi. Yhtiön henkilökunnalle oli annettu kesällä 1992 ylimääräinen kolmen viikon palkallinen vuosiloma.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsonee asiassa jääneen näyttämättä, että työ yhtiössä olisi vähentynyt taloudellisista, tuotannollisista tai muista niihin verrattavista syistä vähäistä suuremmassa määrin ja ainakaan muutoin kuin tilapäisesti.

Kihlakunnanoikeuden päätös kumottaneen.

Hay Management Consultants Finland Oy velvoitettaneen suorittamaan A:lle korvauksena työsopimuksen laittomasta irtisanomisesta 248 000 markkaa korkoineen.

Hovioikeudenneuvos Hyrkäs: Hyväksyn esittelijän päätösehdotuksen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa. Muutoksenhakemuksessaan A on toistanut kanteensa.

Yhtiö on vastannut muutoksenhakemukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 5.9.1995

Perustelut

Yhtiön liikevaihto on pääasiallisesti muodostunut sen palveluksessa olleiden konsulttien tekemästä konsulttipalvelusten myyntityöstä ja sen tuloksena hankittujen toimeksiantojen hoitamisesta. Yhtiön palveluksessa on helmikuusta 1991 lukien ollut kaksi konsulttia, A ja eräs toinen. Heidän lisäkseen myös yhtiön toimitusjohtaja on hoitanut konsultin tehtäviä.

Tilikaudella 1.10.1990 - 30.9.1991 yhtiön liikevaihto on ollut 4 497 636 markkaa, käyttökate 783 350 markkaa ja voitto ennen tilinpäätössiirtoja ja veroja 583 423 markkaa. Tilikaudella 1.10.1991 - 30.9.1992 liikevaihto ollut vain 2 911 809 markkaa, käyttökate on ollut negatiivinen, määrältään 31 145 markkaa, ja yhtiö on tuottanut 327 382 markkaa tappiota.

Myös yhtiön työntekijöiden lukumäärä on vähentynyt. Joulukuussa 1990 yhtiön palveluksessa on ollut yhteensä 12 henkilöä, joista toimitusjohtaja mukaan lukien neljä on ollut konsultteja. Syyskuussa 1992 yhtiön palveluksessa on pääosin taloudellisista ja tuotannollisista syistä tapahtuneiden irtisanomisten johdosta ollut enää neljä henkilöä, joista toimitusjohtaja mukaan lukien kaksi on ollut konsultteja.

A:n työnteosta on kertynyt yhtiölle enemmän tuloja kuin hänestä on aiheutunut välittömiä ja välillisiä työvoimakustannuksia. Yhtiön toiminta konsulttiyrityksenä on kuitenkin perustunut siihen, että yhtiön konsulttien laskutuksella ja myynnillä kyetään kattamaan kaikki yhtiön toiminnasta aiheutuvat kulut. A:n työskentelyyn perustuva laskutus asiakkailta on ainakin vuodesta 1990 lukien ollut vähäisempää kuin yhtiön toisen konsultin ja toimitusjohtajan toiminnan perusteella tapahtunut laskutus.

Yhtiön toiminnan kääntyminen tappiolliseksi on ollut ennakoitavissa tilikauden 1.10.1991 - 30.9.1992 kuluessa. Yhtiöllä on kustannusten säästämiseksi ja tuloksensa parantamiseksi ollut helmikuussa 1992 työsopimuslain 37 a §:n 1 momentissa edellytetyt taloudelliset ja tuotannolliset syyt irtisanoa A:n työsopimus.

Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Hyrkäs (eri mieltä), Niemelä ja Hokkanen. Esittelijä Timo Pirttijärvi (mietintö).

Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen sekä oikeusneuvokset Haarmann, Taipale, Raulos ja Kivinen. Esittelijä Risto Jalanko.

---

[SV]

Ett inom personaladministrationen verksamt konsultbolags omsättning utgjordes huvudsakligen av handhavandet av de uppdrag som förvärvats som ett resultat av det försäljningsarbete av konsulttjänster som de av bolaget anställda konsulterna utförde. Konsulten A:s arbete hade inbringat bolaget mera inkomster än vad han hade orsakat arbetskraftskostnader för bolaget. Bolagets verksamhet som konsultföretag hade dock byggt på att man med faktureringen, som grundade sig på konsulternas arbete, kunde täcka alla kostnader som föranleddes av bolagets verksamhet. Den fakturering som baserade sig på A:s arbete hade varit mindre än de övriga konsulternas. Bolaget hade till följd av sin förlustbringande verksamhet för att inbespara kostnader och för att förbättra resultatet rätt att av ekonomiska skäl och produktionsorsaker, varom stadgas i 37 a § 1 mom. lagen om arbetsavtal, uppsäga A:s arbetsavtal.

L om arbetsavtal 37 a § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.