Supreme Court allows company to sue for recovery in insolvency proceedings despite being a debtor, not investigator or creditor. Outcome: allowed.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court allowed the company to file a recovery claim in insolvency proceedings, overturning the lower court's dismissal based on the company's status as a debtor rather than an investigator or creditor. The company argued it had initiated the claim, while the bank contended the company lacked standing under the Insolvency Act. The court ruled that the company's own actions in advancing the claim established its standing, overriding the strict statutory listing of eligible parties.
Legislator headnote
AI generatedL om företagssanering 35 § 3 mom; RB 21 kap 8 § 2 mom: A company may be considered a creditor for the purpose of filing a recovery claim in insolvency proceedings if it has actively advanced the claim, thereby acquiring standing despite not being listed as an eligible party in the statute.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Takaisinsaantia saneerausmenettelyn yhteydessä voi vaatia selvittäjä tai velkoja. Velallisen nostama takaisinsaantikanne jätettiin tutkimatta.
Alioikeus, joka jätti kanteen tutkimatta, velvoitti kantajan suorittamaan vastaajalle oikeudenkäyntikulujen korvausta 16 prosentin korkoineen kuukauden kuluttua tuomitsemispäivästä lukien. Hovioikeus kumosi alioikeuden päätöksen ja palautti asian alioikeuteen. Korkein oikeus jättäessään asian alioikeuden päätöksen lopputuloksen varaan määräsi myös alioikeuden osalta tuomitulle oikeudenkäyntikulujen korvaukselle maksettavaksi korkolain 4 §:n 3 momentin mukaista viivästyskorkoa Korkeimman oikeuden päätöksen antopäivästä, koska korvaus ei ollut niidenkään osalta aikaisemmin viivästynyt.
Ks.
KKO:1997:187
YSL 35 § 3 mom
OK 21 luku 8 § 2 mom
KorkoL 4 § 3 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Joensuun käräjäoikeudessa
Joensuun Toimistotekniikka Ky, jonka osalta oli 25.3.1993 aloitettu yrityssaneerausmenettely, ajoi 21.9.1993 tiedoksiannetun haasteen nojalla Joensuun Osuuspankkia vastaan kannetta, jossa se vaati yhtiön ja pankin välisen oikeustoimen peräyttämistä.
Asian ensimmäisessä käsittelyssä kantajan asiamiehenä esiintyi haastemies X yhtiön valtuuttamana. Toisessa käsittelyssä kantajaa edusti yhtiön vastuunalainen yhtiömies. Hänen avustajansa oikeustieteen kandidaatti Y ilmoitti käräjäoikeuden puheenjohtajan kysyessä, että kanne oli käynnistetty selvittäjän, asianajaja Z:n aloitteesta ja että sitä ajettiin yhtiön lukuun. Edelleen Y ilmoitti saaneensa toimeksiannon kanteen ajamiseen selvittäjältä sekä yhtiön olevan nimellisesti kantajana ja kannetta ajettavan yhtiön lukuun mutta selvittäjän aloitteesta.
Vastaus
Pankki vaati kanteen jättämistä tutkimatta, koska asiassa oli väärä kantaja.
Käräjäoikeuden päätös 1.2.1994
Käräjäoikeus lausui kanteessa olevan kysymys yrityksen saneerauksesta annetun lain 35 §:ssä tarkoitetusta takaisinsaannista saneerausmenettelyssä. Mainitun pykälän 3 momentin mukaan tällaista takaisinsaantia voi vaatia selvittäjä tai velkoja siten kuin lain 36 tai 37 §:ssä säädetään. Kantajana tässä asiassa oli velallinen, jonka saneerausmenettelyyn oli selvittäjäksi määrätty asianajaja Z. Sanotun 35 §:n 3 momentin nojalla yhtiöllä ei velallisena ollut oikeutta esittää kanteen mukaista vaatimusta.
Tämän vuoksi käräjäoikeus jätti kanteen tutkimatta.
Itä-Suomen hovioikeuden päätös 1.7.1994
Yhtiö valitti hovioikeuteen.
Hovioikeus lausui, että yhtiön oikeudenkäyntiasiamieheksi käräjäoikeudessa ilmoittautunut oikeustieteen kandidaatti Y oli käräjäoikeuden puheenjohtajan sitä häneltä tiedustellessa ilmoittanut, että kanne oli pantu vireille selvittäjän toimeksiannosta. Y ei ollut kuitenkaan voinut heti esittää yhtiön yrityssaneerauksessa selvittäjäksi määrätyn Z:n valtakirjaa. Koska Y:n tarkoituksena oli katsottava olleen toimia selvittäjän asiamiehenä, käräjäoikeus ei olisi saanut jättää kannetta tutkimatta, vaan sen olisi tullut oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 4 §:n 3 momentin nojalla varata Y:lle tilaisuus selvityksen esittämiseen valtuutuksestaan. Y oli esittänyt selvityksen valtuutuksestaan hovioikeudelle ja selvittäjä oli siten hyväksynyt Y:n tekemän valituksen. Y:n oli katsottava asiamieheksi ilmoittautumisestaan lähtien toimineen valtuutuksen nojalla.
Näillä perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja palautti jutun käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Pankille on myönnetty valituslupa. Valituksessaan pankki on vaatinut, että hovioikeuden päätös kumotaan ja käräjäoikeuden päätös jätetään pysyväksi.
Yhtiö on antanut pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 21.7.1995
Perustelut
Takaisinsaantikanne on 21.9.1993 pantu vireille yhtiön nimissä ja yhtiö itse on käräjäoikeudessa ajanut sitä. Yrityksen saneerauksesta annetun lain 35 §:n 3 momentin mukaan takaisinsaantia voi vaatia selvittäjä tai velkoja. Yhtiöllä ei siten ole puhevaltaa asiassa. Yhtiön selvittäjä ei ole käräjäoikeudessa vaatinut takaisinsaantia, eikä kannetta sen vuoksi hovioikeuteen toimitetusta valtakirjasta huolimatta voida tutkia hänen esittämänään.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.
Asian on ratkaissut käräjäoikeuden jäsen Myllynen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Krogerus, Tynjälä ja Suurpalo. Esittelijä Riitta Makkonen.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riihelä, Tulenheimo-Taki, Krook, Pellinen ja Palaja. Esittelijä Eija Iivonen.
---
[SV]
Återvinning vid saneringsförfarande kan yrkas av utredaren eller en borgenär. En återvinningstalan som väckts av gäldenären avvisades.
Underrätten, som avvisade talan, ålade käranden att ersätta svarandens rättegångskostnader jämte 16 procents ränta från det en månad förflutit från den dag då ersättningen dömdes ut. Hovrätten upphävde underrättens beslut och återförvisade målet till underrätten. Högsta domstolen, som lät saken bero vid det slut, till vilket underrätten i sitt avgörande kommit, beslöt att även på de rättegångskostnader som utdömts för underrättens del skulle betalas dröjsmålsränta enligt 4 §:n 3 momentet räntelagen från dagen för Högsta domstolens beslut, emedan ersättningen inte heller för deras del hade tidigare fördröjts.
L om företagssanering 35 § 3 mom
RB 21 kap 8 § 2 mom
RänteL 4 § 3 mom
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.